Ei ole onneksi verenpainetta tai siis on 
mutta se on enemmältikin alhaisen puoleinen. Salmiakkia tulee syötyä se on ainut lääke.
Koira toisiaan on seurana. Ehkä pieni köpöttely tekee jopa hyvää eikä tämä koiruus mitenkään arvosta ulkoilua. Onneksi tänne tuli taas plussa-asteet niin saattoi vetää lenkkarit jalkaan. Luulen että jalkaa ärsytti myös vaihto talvikenkiin ja sitten vielä oluen juonti ja huonosti vettä niin soppa on valmis.
Itselläni oli toissakesänä tosi paha kihtikohtaus. Elämäni ensimmäinen. Silloin selvittelin asiaa ja elimistön virtsahappopitoisuus on se paha juttu.
Puriinipitoisia ruoka-aineita kannattaa välttää. Itse käytin tätä taulukkoa:
Vedin tiukan rajan pitoisuuteen 150mg/100g ja vältin yli 100mg. Vinkkinä kreikkalainen keittiö antaa paljon mahdollisuuksia syödä hyvää kihtipotilaan ruokaa 
Mutta alkoholi nostaa myös virtsahappopitoisuutta ja tekee sen kahta kautta. Ensinnäkin se lisää virtsahapon tuotantoa ja toisaalta se estää sen erittymistä virtsaan eli poistumista.
Tämä pointtina vai siihen, ettei alkoholiton olut niin paha ole. itse olen sitä kestänyt oikein hyvin vaikka eihän senkään juominen pakollista ole. Suosittelen ainakin vähän miettimään omaa ruokavaliotaan tuon taulukon kautta.
Voi hyvinkin olla näin. Maalaisjärjellä ajateltuna liki vaivaan kuin vaivaan pieni köpöttely tekee hyvää; saa raitista ilmaa ja kipeänkin kohdan aineenvaihdunta toimii paremmin; kuona-aineita poistuu ja happea ja ravinteita kulkeutuu paikalle.
Useammallakin on näköjään kokemuksia kihdistä ja kiva että niitä on jaettu tänne.
Minulla on riesana välillä selkäkipua, polvikipua ja kipua toisen ukkovarpaan tyvinivelessä. Sama kohta kuin kihdin mieluisin ensivisiitin paikka, mutta omassani on kyse lievästä nivelrikkomuutoksesta. Näihin on auttanut säännöllinen liikkuminen (ja rasituksen vähittäinen lisääminen, ei äkkirääkit) raittius ja liian hiilihydtaatti/sokerimätön välttäminen. Usein myös nivelet kipeytyy, jos IBS on pahempana.
Taitaa siis aikalailla samat, tulehdusta vähentävät elämäntavat auttaa kaikkiin nivelvaivoihin.
Tosiaankaan ei ole syytä itseäsi ruoskia @kaaosteoria66 
koko ajanhan sinäkin menet sitkeästi eteenpäin, vaikka työpaikan huono ilmapiiri, läheisten ja omat sairastelut heittävät kapuloita rattaisiin. Ennemmin voit olla ylpeä itsestäsi, kun jatkat ditkeästi eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta.
Mahtavaa, kiitos. Tuo olikin laajin taukukko, johon olen nyt törmännyt. Ja eipä se alkoholiton olut siellä kovin korkealla ollut. Ristiriitaisia tietoja siis tästäkin on liikkeellä. Miten pitkään sinulla oireet ja kipu kesti?
Niitä kohtauksia oli silloin useampi, söin kortisonia pari kuuria ja homma helpotti vasta kunnolla estolääkityksellä. Sillä vaikka selvitin asiaa ja fiksasin Olin pahimmillaan sairaalahoidossa, kun epäiltiin ruusua. En pystynyt yhtään varaamaan ja kivut olivat sietämättömät. Kihti diagnosoitiin ihan punkteeraamalla. Kyllä tuo episodi oli yksi tärkeä palanen, joka johti raitistumiseen.ruokavaliota, alkoholia en tietenkään jättänyt. Oluen kyllä jätin, mutta ei sekään oireita vienyt. Painoa tuli 9kg kolmessa kuukaudessa, kun vedin lonkeroa sen sijaan.
Syksyllä kun olin sulkenut korkin ja muutenkin elintavat paranivat, ajoin estolääkkeen alas ja samalla seurattiin uraattiarvoa. Tämän vuoden aikana en ole allopuriinia syönyt eikä kihti ole vaivannut.
Ja lisätään nyt vielä, että toki kihti voi iskeä juomattomaankin. Silloin ruokavalion osuus toki korostuu. Eikä estolääkitystäkään kannata pelätä, se toimii.
No justiinsa. Kiitos vastauksesta. Tämäkin on esimerkki siitä miten sitä jotenkin alkoholistinen mieli löytää vaihtoehtoja sille, että juoda kuitenkin vielä voi vaikka keho jo huutelee.
Sen verran tutkiskelin, että rastituksestakin kihti voi iskeä. Mutta katsotaan sitten mitä kokeet sanovat. Ruokavaliossani kun ei ihan hirveästi ole viilattavaa.
Täällä sitä lojutaan sohvalla kontti ilmassa. Turvottaa ja kipuilee. Ei onneksi kuumota eikä ole kovinkaan punainen. Oikeastaan ei yhtään. Mutta kipeä on. Kävely on klenkutusta. Kaivoin kepin esiin joka on jäänyt jostain lapsen marssimurtuman hoidosta. Vähän auttaa, kun on pakko jotain tehdä. Muun muassa sitä koiraa lenkittää. Jotenkin surullinen ettei lapsi ole tarjonnut apua. Tietää, että on kipeänä jalka ja on hankalaa koiran kanssa. En tiedä että pitäisikö suoraan sanoa, että tarvitsen apua. Varmaan sitten eikä leikkiä täällä marttyyria. Sitä on vain huono pyytämään ja kun ei hän tässä ihan lähellä kuitenkaan asu. Minulla on tämä suuri taipumus itsesääliin. Mutta olisihan se luksusta että on joku joka huolehtii. Ystävä, joka muutenkin auttaa on toki sanonut, että pääsee heti kuin sanon. Tosin en halua häntäkään rasittaa eli taas kunnon ei tartte auttaa marttyyrimeno meneillään 
. Ulkona on ihana ilma.
Kysy vain sitä apua, lapselta ja ystävältä 
yleensä ihmisille tulee itselleenkin auttamisesta hyvä mieli… ja voitte vaikka juoda kahvit tai teet päälle 
Komppaan Metsönpoikaa; ethän mitään häviä, vaikka pyydät apua. Siitäkin yhdessäolosta voi tulla mukavaa.
Ihmissuhteisiin muotoutuu omat roolinsa ja tapansa, jos ja kun ei apua ole pyytänyt, eikä välttämättä edes tarjottuna ottanut vastaan, muut saattavat ajatella, että haluaakin pärjätä yksin, eikä apua kaipaa.
Minä olen ollut enemmän auttaja kuin avun vastaanottaja ja ihan viime vuosina yrittänyt opetella avun pyytämistä ja vastaanottamista. Sekin tervehdyttää ihmissuhteita.
Nyt tuli mieleen kuinka viime kesänä kannoin painavaa 20kg laatikkoa ja naapuri tarjosi apua, niin sanoin, että kyllä minä saan tämän vietyä. Pöljää oikeastaan, miksen antanut hänen auttaa? Jotenkin sitkeässä on yksin pärjäämisen pakko, jopa hiukan marttyyrimoodissa 
mutta pikkuhiljaa voi oppia uusia tapoja.
Toipumista @kaaosteoria66 ja mukavaa lauantaita!
Kenkien vaihtokin kyllä saattoi rasittaa jalkaa. Askellus erilainen ja jos jalkaterissä on kokoeroa, on toisen ukkovarpaan tyvinivel voinut rasittua enemmän.
Marttyyrikruunu nyt pois päästä, puhelin käteen ja sanot että nyt tartteis jeesiä 
Tosin tässä taas pata kattilaa soimaa kun “kyllä minä itse teen/hoidan” mutta pikkuaskelin yritän siitä eroon että ei aina ihan viime tippaan tarvitsisi sinnitellä ennenkuin pyytää apua. Baby steps.
Kiitos vaan yrityksestä @Metsanpoika @Nellaelina ja @metsänpeitto1 Kruunu on edelleen päässä. Täytyy harjoitella edelleen. Verikokeuden tuloskin napsahti puhelimeen ja tuo kihtiä ilmaiseva uriitti on ihan normaali. Voiko olla silti kihtiä, jos tuo ei ole koholla?! Hmmm. Sanokaa te viisaammat.
Hmph. No mutta yritys oli hyvä 
Mitä kihtiin tulee niin mutulla ja nopealla googletuksella sanoisin että voi olla mutta koska ei ole omakohtaista kokemusta niin poistun takavasemmalle 
Voi toki, koska kihtikohtaus laskee uraattiarvoa. Se on siksi vähän kehno työkalu akuutin kihdin varmistamiseen. Viitearvoissa se minullakin oli. Mutta kiteitä löytyi nivelnesteestä, joten se oli sillä selvä. CRP oli myös 80 pintaan.
Kiinnostavaa. Mulla oli crp alle 5, joten nyt kyllä suurin epäilys on että jalka on ottanut damagea vastaan, mutta katsotaan mitä lekuri tuumaa maanantaina.
Ja sen verran nostin kruunua päästä, että soitin jälkikasvulle. Juteltiinkin pitkään ja hän todellakin tarjosi aidosti apuaan. Samoin ystävän kanssa viestittiin. Joten opettelen. Kiitos, kun tönitte. Heti on parempi olo.
Tosi kiva kuulla että apua on tulossa. En usko, että siitä on avun tarjoajille juurikaan vaivaa, enemmänkin varmaan mukavaa yhdessäoloa. Ja uskon, että loppujen lopuksi kaikilla on hyvä mieli
Hyvä sinä! 
Niin eihän se silti sitä tarkoittanut, että heti kutsuin ratsuväkeä . Tulevat, jos pyydän. En pyytänyt koska tilanne on nyt parempi. Mutta olen silti tyytyväinen, että tunnustin olevani avun tarpeessa.. Ehkä kohta. Miten sitä onkin niin vaikeaa näyttää olevansa heikko? Ajattelin, että töissäkin luulevat minun teeskentelevän. Joku lapsuuden trauma tuo varmaan on. Muistan hämärästi, että äitini on kertonut miten hän sappikohtauksessa oksensi vihreää ja rukoili isän soittamaan apua. Isä kun ei ollut uskonut hänen olevan sairas. En tiedä onko tuo oikeasti totta vai äitini kertomus asiasta. Joka tapauksessa kammottava muisto ja voi vahvistaa sitä omaa tulkintaa, että jos olet avun tarpeessa aivan turha sitä on pyytää koska teeskentelet kuitenkin.
Huh. Jos nyt joskus se terapia lappu tulee tästäkin pääsee puhumaan. On ihminen kompleksinen olento. Jälkikasvun kanssa eilen juteltiinkin pitkään perhedynamiikasta ja varsinkin sen puutteesta. Puhuttiin myös siitä miten tärkeää hänelle on minun raitistumiseni ja myös hänen isänsä juomattomuus sairauden myötä. Ja niinhän se on. Ei kukaan halua nähdä läheisensä luisuvan alkoholismiin ja kuolevan siitä johtuen.
Aamuisen kaatosateen jälkeen ulkona paistaa aurinko. Ei näy vieläkään lunta. Makoilen ja otan iisisti.
Erityisen hyvää ja raitista sunnuntaita kaikille.
Mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan Mutta ovi on raollaan ajatukselle, se on pääsia.
Hip hei. Laitoin viestiä päihdehoitajalle, kun mitään ei ole vielä kuulunut terapiasta ja myönnettiinkö sitä. Vastaus oli, että kyllä. Posti ei ollut vielä ennättänyt tuoda viestiä. Nyt vaan sitten terapeuttia etsimään. Toivottavasti löytyy lähialueelta, joka ottaa vastaan uusia potilaita.
Pari päivää sitten kävin vielä lääkärillä koska tuo jalka edelleen hieman oireili. Edellinen lääkäri puhui kuvantamisesta, mutta tämä olikin sitten ihan toisilla raiteilla. Totesi, että en minä tiedä mikä siinä on. . No ainakin se oli sitten rehellinen vastaus. Se käynti oli käytännössä täysin turha. Jos edelleen jatkuu niin kuvataan sitten. Jippii. No toivottavasti ei jatku.
Onnittelut terapiapäätöksestä! Toivottavasti löydät hyvän terapeutin ja toivottavasti jalkakin pian rauhoittuu.
