Vuosi 2025 ilman alkoholia

Totta - nyt kun sanoit - yksi luonteenpiirteeni taita olla sitkeys. Se on välillä ollut pahastakin, kun sitkästi olen uskonut sellaisiin asioihin joista olisi kannattanut aikaisemmin päästää suosiolla irti.

Mutta yksi ilonpilkahdus on nyt tässä lisäksi - näyttää siltä, että exäni on uuden sairautensa myötä raitistunut. Ihan toinen ihminen sieltä on kuoriutunut. Ei niin ärtyisä eikä arvaamaton, joka hän oli avioliittomme aikana - tämä kärttyisyys heijastui myös lapseemme mikä oli se pahin asia. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Väistämättä myös olen miettinyt, että millaiseksi meidänkin suhteemme olisi kääntynyt, jos alkoholia ei olisi ollut kuvioissa. Ei ainakaan pahemmaksi.

4 tykkäystä

Mitäpä tänne kuuluu. On ollut kiirettä töissä. Projekteja pukkaa. Olen samalla koittanut kouluttaa itsestäni parempaa esimiestä. Välillä mietin, että miksi ihmeessä, kun niin monelta tuntuu alaistaidot olevan täysin hukassa. Eilinen aamu alkoi sillä, että yksi alaisistani päätti aloittaa aamun huudolla. Minun syytäni oli kaikki hänen kokemansa vääryys vuosien varrella vaikken itse ole talossa ollut kuin hetken. Minun syytäni myöskin se, että hän joutuu käyttäytymään näin, siis huutamaan vaikka itseasiassa hän ei ole ollenkaan sellainen ihminen. Ja sekin, että nyt hänen viikonloppunsa on pilalla. Mitäpä tein? Otin vastaan huudon. Josta hän sitten minua kiitti, mutta anteeksipyyntöä ei kuulunut. Pahinta kenties oli, kun kerroin tilanteesta esimiehelleni tämä oikeastaan syytti minua, että kiltti ja tunnollinen ihminen on joutunut nyt liikaa ottamaan vastuuta koska minä en sitä tee?!! Todella erikoista. En oikein tiedä mitä ajatella. Nämä kaksi ovat kaiken lisäksi ystäviä ja tämä alaiseni saa aikalailla huonoa käytöstä anteeksi. Taitaa olla nyt työsuojelun aika puuttua asiaan.

Ulkona sentään paistaa aurinko.

3 tykkäystä

Olen huomannut aivan saman työssäni @kaaosteoria66, että monelta puuttuu alaistaidot. Organisaatio kyllä kouluttaa esihenkilöitä, että oltaisiin
entistä osaavampia, ja hyvä että kouluttaakin. Minusta pitäisi kyllä välillä kouluttaa koko henkilöstöä. Tuntuu, että esihenkilöitä koskettava palaute otetaan ylempänä aina täysin todesta, vaikka joskus siellä toisessa päässä olisi myös aihetta katsoa peiliin. Työntekijöillä on myös välillä aivan epärealistisia toiveita, joita esihenkilön tulisi täyttää, että esihenkilö olisi heidän silmissään edes ok tyyppi ja työnsä hyvin hoitava. Sitten, kun asiat eivät menekään kuten he haluaa, niin esihenkilöstä tehdään aivan hirveä tyyppi ja työnsä huonosti hoitava. Sitten jos ohjeita ja sääntöjä ei noudateta ja näistä ystävällisesti huomauttaa, niin seuraa puhumattomuus. Aivan käsittämätöntä tuokin, että alaiselta se sallitaan. Tai en salli, mutta toivoisi tukea ympäriltä vahvemmin.. :woman_shrugging:

Aurinkoista lauantai päivää sinne! Ja paljon tsemppiä työn äärelle. :pink_heart: Harmillista tuokin, että omalta esihenkilöltä ei tule tukea tuossa tilanteessa, kun minusta sen pitäisi olla juuri toisinpäin.

2 tykkäystä

Kiitos @Pompula myötätunnosta ja ymmärtävästä kommentista. Juuri tuolta minustakin tuntuu. Vaadittiin asioita, joita ei ole edes mahdollista toteuttaa ja ns huvittavinta on, että tästä hänen räjähdysherkkyydestään juuri kehityskeskustelussa oli puhe. Kauniisti lupasi parantaa tapansa, mutta niin unohtui kun tilanne eskaloitui. Koitan pitää mielessä, että hermojen hallinta on tässä se avainsana. Mikään ongelma ei ratkea huutamalla. Eikä hukuttautumalla pulloon.

4 tykkäystä

Sairaita ja toimimattomia työyhteisöjä ja muitakin yhteisöjä täällä valitettavasti riittää. Raskaaksi tuommoinen käy. Olet hankalassa välikädessä, jos alainen ja esimies ovat ystäviä. Ehkä asetelmassa on muutakin hankalaa, jota he eivät pysty käsittelemään; kateutta ja ties mitä.

Onneksi raittiina olet siinäkin mielessä vahvoilla, että on ehkä helpompi vaihtaa työpaikkaa. Ehkä tulevaisuudessa tuoltakin poistuu eläkkeelle tai muualle joku hankala tyyppi ja ilmapiiri ja toimintatavat tervehtyvät.

Mukavaa ja raitista viikonloppua!

2 tykkäystä

Olen myötätuntoinen. On nämä aina hurjia juttuja, kuinka huonosti ihmiset käyttäytyvät työmaalla. Tuntuu usein että aikuisille pitäisi opettaa aivan perus käytöstapoja, riippumatta siitä onko esimies vai työntekijä. Sitten jatko-opintoina ihan perus ihmissuhdetaitoja.

Sitten ihmetellään työn tehokkuus ja tuottavuus lukuja, kun vika on käytöstavoissa. Meillä töissä tehdään toisille isompaa ja pienempää kiusaa, pimitetään tietoa, jätetään ilmoittamatta… jne. Tilanne olisi aivan toinen kun puhallettaisiin yhteen hiileen ja käyttäydyttäis toisia kohtaan asiallisesti työaika.

Mutta joo, raskasta ja kurjaa. Koita jaksaa ja tsemppiä :+1:t2: kohti uutta työviikkoa :face_with_peeking_eye:

1 tykkäys

Alkoholitonta vuotta ja koko loppu elämää voi tosiaan varauksetta suositella aineen kanssa painiville. Määrillä ei ole merkitystä, vaan sillä mitä se sinulle aiheuttaa. Jos mietit onko sinulla ongelma, niin silloin se on ongelma ja sille kannattaa tehdä jotain.

Jos nuorille pitäisi joku vinkki antaa, niin älkää harjoitelko läträämään alkoholin kanssa. Kaikki sen kyllä oppii ja jää myös koukkuun, se on varma se. Ei ole olemassa ihmistä, joka kestäisi alkoholia. Kun sitä säännöllisesti käyttää, syntyy riippuvuus, näin se menee.

Alkoholi sammuttaa sisälläsi palavan liekin, vaikka huijaakin tekevänsä aivan jotain muuta.

Alkoholi tappaa motivaation ja aiheuttaa masennusta.

Alkoholi on ansa, joka tulee kiertää.

Alkoholin käyttämisessä ei ole mitään hienoa, eikä se tee ihmisestä mitään Havukka-ahon ajattelijaa. Kokeile vaikka mennä selvinpäin lähiöbaariin kuuntelemaan jurristen jorinoita :slight_smile:

Alkoholi saa sinut jämähtämään paikoillesi, etkä kykene kehittymään.

Alkoholi saa sinut haluamaan aina vaan enemmän, siksi se ei eroa huumeista oikeastaan mitenkään.

Ei ole normaalia nauttia alkoholia päivittäin, vaikka sitä kovasti yritetäänkin normalisoida. Ne on niitä elokuvajuttuja ne. Oikeassa elämässä sitä voi vaikka seota.

Lopettaminen on mahdollista, usko huviksesi.

4 tykkäystä

Monta hyvää pointtia :+1:t3:

Kiitos @metsänpeitto1 ja @Metsanpoika kommenteista ja myötätunnosta. Kyllä menin aika siipi maassa viikonlopun ja maanantai alkoi yhden toisen työtekijän mielenosoituksella koska hän oli kuullut itkupotkuraivarin saaneen version tapahtuneesta. Nyt oikeasti aikuiset ihmiset. Näinkö me käyttäydytään työpaikalla periaatteessa muiden maksamalla rahalla? Käännyin työpsyklogin puoleen ja sainkin häneltä hyvän viestin. Tuntuu kyllä siltä, että touhu on täällä yhtä suurta teatteria. Esitetään yhtä ja touhutaan takana toista ja kuka on härskein kerää kunnian. Sanoin tälle huutajalle, että miltä luulet minusta tuntuneen? Hän vaan totesi, että näin että sinulle tuli paha mieli ja siitäkös hänelle tuli entistä kurjempi olo. Eli minun olisi pitänyt olla terästä, jottei karjuja olisi pahoittanut entisestään mieltään siksi, että käyttäytyi huonosti. Anteeksipyyntöä ei tosin kuulunut. Ja sitten he taapersivat yhdessä lounaalle esihenkilöni kanssa joka ei myöskään kysynyt minulta yhtään mitään vaikka tiesi välikohtauksesta.

Näin täällä. Eipä ole motivaatio kovinkaan korkealla. Onkohan missään ns tervettä työyhteisöä tai edes yritystä toimia jotenkin asiallisesti?!

Arvostan entistä enemmän eläimiä ja huonekasvejani.

5 tykkäystä

Menin illalla todella aikaisin nukkumaan ja koirakaan ei asiaa vastustanut. Onneksi on koira. Toisen kuolema oli tänä vuonna kova isku meille molemmille, mutta nyt tuntuu, että ollaan toipumisen tiellä.

Täytyy keksiä jotain selviytymistrategiaa itselle ja koittaa saada hyvänmielen aitoja ihmisiä ympärille. Tässä vielä aika uudessa paikassa se on hieman haastavaa. Olen työn puolesta saanut täällä yhden tosiystävän, mutta hänenkin kansaan tulee ruodittua liikaa mätiä työkuvioita eikä se tee molemmille yhtään hyvää.

Tällä hetkellä on jalka todella oven raossa muualle eikä se tee yhtään hyvää sitoutumiselle. Mutta toisaalta, miksi sitoutua, jos kokee ettei se ole sen arvoista? Se vaan ei ole tämän ikäisenä ihan hirveän helppoa tuosta vaan ottaa ja lähteä. Yhtenä päivänä puhuttiin siitä, että jos voittaisi suuren määrän rahaa jäisikö töihin. Vastasin, että jäisin, mutta nyt kyllä vastaisin toisin. Perustaisin varmaan koira vanhuksille hoitolan ja pitkät haistattaisin näille mädille kuvioille.

Eilen työpäivän jälkeen tavoitti Olga Temosen kuolinuutinen. Mietin, että voisihan asiat olla pahemminkin. Ja tärkeintä on, että läheisillä on asiat hyvin. Moni asia tuottaa epävarmuutta ja pelkoa ja varsinkin raha-asiani ovat päin helvettiä. Tuntuu että kaikki luhistuu ympäriltä pikkuhiljaa, mutta täällä sitä tarvotaan. Päivästä toiseen. Koitan olla rehellinen itselle. Tällä hetkellä odotan nyt sitä maksusitoumusta traumaterapiaan. Tulisi tarpeeseen.

Kiitos teille kaikille, jotka olette täällä. Koen sen suurena tukena. Itse en ole jaksanut juurikaan vaatata kenellekään viime aikoina, mutta monen matkaa seuraan ja saan niistä vahvistusta.

4 tykkäystä

Terveen työyhteisön löytäminen on yhtä helppoa, kuin löytää alkoholia kohtuudella käyttävä entinen juoppo.

Työstä saa hieman rahaa, jolla voi sitten omalla ajallaan puuhastella kaikenlaista. En suosittele ottamaan mitään työpaikkaa kovin vakavasti, jos sieltä aitoja kaverisuhteita löytyy, niin ne pysyy vaikka työpaikka vaihtuisikin. Oikeiden kavereiden kanssa ei puhuta pelkästään työasioista. Niistä ei kannata muutenkaan jauhaa, siitä tulee vaan kiukkuiseksi ja ahdistuneeksi.

Olen huomannut, että kaikkein pahimmilla kiukuttelijoilla on lähes 100% ongelmia alkoholin kanssa, heistä kannattaa pysyä kaukana. Haasteelliseksi homma muuttuu, jos työtehtävät vaativat jatkuvaa tiimityöskentelyä ja samassa tilassa ajan viettämistä, jonkun kahjon kanssa.

Itse olen pärjännyt häiriintyneiden kanssa, kun en ole provosoitunut ja lähtenyt mihinkään juupas-eipäs leikkiin. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylin ystävä. Itseasiassa riittää, kun sanoo huomenta ja puuhailee omiaan.

Osalle varmaan sopii parhaiten itsenäinen työ, jossa ei tarvitse olla alituiseen vuorovaikutuksessa jonkun kanssa. Sellaisen homman löytäminen ei ole aina ihan helppoa.

VInkin antajia maailmassa riittää, mutta itse voisin kehottaa vaihtamaan työpaikkaa, jos se kuormittaa tai tulee yöuniin. Se pitää itse tuntea, kun henkinen kuormitus käy liian suureksi.

2 tykkäystä

Nukkuminen on hyvä selviytymiskeino, jos uni tulee. Kun edes on nukkunut hyvin niin mieli voi olla hiukan parempi ja ajatus luistaa, eikä ole ihan niin synkkiä mietteitä. Tuntuu vähän hassulta, mutta lopulta aina on hyvä ensin pitää huolta perusasioista, että jaksaa.

Ymmärrän paremmin kuin hyvin tuon, että työpaikasta ei ole helppo lähteä. Sama täällä. Vaakakuppiin on laitettava +/- . Mutta katselen ja kuulostelen ympärilleni koko ajan, jos jotain parempaa löytyisi. Hyvänä päivänä olen useinkin miettinyt, että työpaikat ovat olleet minulle ihmissuhdetaitojen korkeakoulu. Sitä ei uskokaan mitä persoonia työelämä on eteeni heittänyt, hyvässä ja pahassa. Kaikkien kanssa on tarvinnut yrittää tulla toimeen. Siinä on kyllä ihmissuhdetaidot (ja sietäminen) kehittynyt.

Jotenkin minusta tuntuu että turhaan sinua opastan, taitaa olla hyvin tietoa omastakin takaa, mutta en malta… oletko huomannut raittiina, että ‘juomarahaa’ jää. Netistä löytyy hyviä sivuja ja videoita, joissa opastetaan juurikin saamaan kuralla olevat talousasiat kuntoon. Toki sekin tapahtuu pikkuhiljaa. Meitä nuoremmat aikuiset tekevät sijoittamisesta hyviä järkeen käypiä videoita YouTubeen. Itse olen saanut pankista hyvää neuvontaa parin videotapaamisen muodossa. Ymmärrän toki senkin, että ihmisellä ei vain resurssit riitä laittamaan kaikkea elämässä kerralla kuntoon, mutta raha-asioiden kuntoonpäin saattaminen helpottaa pitkässä juoksussa hengittämistä.

Laskin heti raittiuden alkumetreillä tilitapahtumista melko tarkkaan viinaan käyttämäni rahat ja laitoin alakanttiin olevan summan pyörimään laskuriin. Se on iso summa se, huh huh. Alussa tuhlasin hyvillä mielin rahat harrastus juttuihin, mutta nyt olen ison osan sijoittanut polttamattomien tupakkirahojen kanssa. Lasten ollessa pieniä en paljoa lainaa lyhennellyt, mutta nyt näyttää siltä että kyllä se siitä lyhenee ja samalla säästöjäkin karttuu sopivasti.

Täällä plinkissä on usein kirjoitettu jotenkin niin että mikään ongelma ei ole niin paha etteikö sitä juomalla saisi vielä pahemmaksi. Vai miten se meni…

Halausrutistus Sulle @kaaosteoria66 kyllä se :sun: vielä paistaa :heart_exclamation: Voimia elämän tiellä.

PS.Jos voittaisin lotossa, en menisi töihin, tekisin kylän vanhusten ja lasten auttamisesta itselleni ‘työn’ ja keskittyisin hyväntekeväisyyteen. Perustaisin sitä varten yhdistyksen tai yrityksen tms. Sitä aina haaveilen ja suunnittelen, leikin ajatuksella, joutoajalla. Minulla on muutamia mainioita ideoita :smiley:

2 tykkäystä

Naulan kantaan osut. Omaa työuraa kun miettii niin kaikenlaista viuhtojaa on eteen sattunut. Sekä työtovereissa, alaisissa että esihenkilöissä. Parista esihenkilöstä joutunut tekemään työsuojeluun ilmoituksen, mutta siellä niistä yksikin porskuttaa edelleen. Yhden mahtavan työyhteisön eräs esimies myrkytti täysin ja meno senkun jatkui minun lähdettyäni. Lopulta kuolo korjasi hänet enää lisätuhoja tekemästä. Hirveitä minusta on se ettei puututa. Istutetaan koko työyhteisöä tunti tolkulla kaiken maailman työhyvinvointipalavereissa kun joskus riittäisi sanoa yhdelle jämäkästi, että nyt tuo loppuu tai Sinä lähdet. Uhg.

Minun käytöksenihän on pitkälti itsetuhoista. Kun juominen loppuu koitan sabotoida itseäni muin tavoin ja se pitää saada nyt loppumaan. Joku trauma siinä on taustalla miksi ajattelen ettei minulle ole varattuna mitään hyvää.

Kiitos myötätunnosta @Metsanpoika

2 tykkäystä

Kirjoituksessasi @Jussi on tosi hyviä ajatuksia.

Tämä on niin totta, terveen työyhteisön löytäminen on kiven alla. Kokemani eri työpaikoista on juuri näin, kaikissa on jotain vikaa, se on yksi syy miksi en hätäile työpaikan vaihdon suhteen. Jos opettelisi pärjäämään jo tiedossa olevien ongelmien kanssa.

Ja tuo, että työtä ei kannattaisi ottaa liian vakavasti. Sitä opettelen….ja olen oppinut. Se on osin persoonastakin kiinni. Esim.puolisolla on varmasti haasteita töissä, mutta hän ‘unohtaa’ ne pääsääntöisesti työvaatteiden kanssa työmaalle. Minä olen vähän tällainen märehtijä :grimacing: pähkäilijä.

:+1:t2: Juuri näin.

Itse hoen välillä, että kenenkään hautakiveen en ole nähnyt työnantajan kirjoittaneen että “Tässä lepää maailman paras, tunnollisin ja ahkerin työntekijä, kaikkensa antoi. “ mielummin ajattelisin, että “olen tekevinäni töitä kun työnantaja on maksavinaan palkkaa” :joy:

Kyllä sinulle on varattuna elämään hyviä juttuja, usko pois :heart:

Voisitko sabotoinnin sijasta laittaa kalenteriin, että hoidat itseäsi joka päivä :blush: jotenkin hellit…

3 tykkäystä

Jumaleissön. Toisessa jalkaterässä isovarpaan juuressa tai oikeastaan jalkaholvissa kova kipu ja tänään turvotusta. Kihtiepäily. Asiaan tarkemmin perehdyttyäni myös alkoholiton olut voi laukaista kohtauksen ja sitähän minä olen nyt viimeaikoina juonut. Pitää taas palata veteen ja piimään ruokajuomana ja ottaa vedenjuoti agendalle. Kesällä se oli luonnollisempaa. Otettiin verikokeet. Crp ei ollut koholla, mutta nyt kyllä sattuu. Luulisin, että aktivoitui kengistä ja rastituksesta kun olen ollut jalkojen päällä pari viikkoa enemmän. Katsotaan mitä kihtikoe paljastaa. Tunnen itseni vanhaksi ukoksi.

2 tykkäystä

Onneksi sain sitten lopulta nukuttua joten kuten. Pari kertaa heräsin siihen, että olin venyttänyt varvasta ja kipu herätti. Taas nämä kaikki itsesäälin tunteet vyöryvät yli vaikka tästäkin selvitään. Nyt on jotenkin vain helppo ruoskia omaa selkänahkaansa miten kelvoton olenkaan. Kai tämä taas tästä. Nyt pitäisi nousta kuitenkin lenkille, kun tuota koiraa ei kukaan muukaan lenkitä.

3 tykkäystä

Hei vanha ukko, täällä toinen! Minulle kävi loppukesällä täsmälleen sama - en ole ollut mikään oluenjuoja mutta alkoholittomat oluet maistuivat ja ihan samalla lailla tuli sitten äkkiä jäätävä kipu varpaaseen! Ja turvotusta ja epämääräistä muutakin kolotusta.

Se kaikki meni ohi kun jätin sen oluen, ja varmuudeksi myös kaiken viljan muussakin muodossa.

Kihtikipu menee ohi oikealla ruokavaliolla. Oluen lisäksi on muitakin ruoka-aineita joita kannattaa välttää, jos oireet ovat pahoja. Löydät ne googlaamalla. Olut taitaa kuitenkin olla ihan pahimmasta päästä.

Itsesääli on sallittua! Siinä kun aikansa velloo niin se tekee välillä ihan hyvää. Ja sitten siitä vaan noustaan ja tästäkin selvitään! Ihan varmasti!

Laitapa se ruoska nyt vaan takaisin kaappiin. Ja kaapin ovi lukkoon. Sinua sattuu - ei se ole sinun oma syysi! Ja ruoskimalla sattuu vaan lisää!

Sinä olet täällä palstoilla puhunut minulle kauniita ja tukenut. Kiitos siitä. Nyt toivon että puhut itsellesi vähintään yhtä kauniisti, tai vieläkin kauniimmin. Olet sen arvoinen.

Eiku etiäppäin, kohti marraskuun loppua ja sen yli. Kohta on taas kevät! :heart:

4 tykkäystä

No onpas ikävä lisäriesa tuo jalkakipu/kihti. Kivulias se kuulemma on, toivottavasti kipu helpottaa pian.

Välttänättä siitä ei jatkuvaa riesaa tule. Ruokavaliota jos saa muutettua ja alkoholittomat oluet pois. En tiedä meneekö sinulla verenpainelääkkeitä. Monilääkehoidossa yksi on usein nesteenpoistolääke ja se lisää kihtiriskiä. Tutullani lääkäri pystyi verenpainelääkitystä muuttamaan ja kihti on ollut liki oireeton, vaikka kaikilta osin muut elämäntavat eivät ole ihanteelliset kihdin kannalta.

Tuo koirahomma on kyllä hankala. :heart: yksin kun asuu, on pakko yrittää raahautua ulos, vaikka olisi kuinka kipeä. Toki karvainen ystävä on muuten lohdullista sairastamisseuraa.

1 tykkäys

No kappas. Mitäs me ukot :sweat_smile:. Kiitos vertaistuesta ja muustakin myötätunnosta. Sitä kun on töissäkin tullut kuraa niin on helppoa ajatella, että minusta ei ole yhtään mihinkään ja eihän se niin ole.

Googlailin tosiaan kihtiä ja vältettäviä ruokia ja juomia. Luulin, että se on se alkoholi oluessa, mutta on sitten ihan muut aineet oluessa. Varmaan se hiiva, mitä pitää välttää.

Täällä nyt sohvalla möllötetään. Kai tämäkin joskus ohi menee.

Kiitos kauniista sanoistasi @Räpistelijä :growing_heart::growing_heart::growing_heart::growing_heart::growing_heart:.

2 tykkäystä