Joo jee kiitos. Pari päivää on nyt vedetty taas kurkumiinia ja alkaa huomata taas eron. Huh. Onneksi on vielä joku mikä auttaa.
Päihdepolilta oltiin eilen yhteydessä, mutta kun en voinut töistä vastata niin hoitaja soittaa uudestaan huomenna sovittuna aikana. Jännä katsoa millainen ihminen sieltä ottaa yhteyttä. Hänen kanssaan nyt sitten täytetään ne lomakkeet ja pääsen tässä hommassa hoitokontaktin osalta vihdoin eteenpäin.
Monilla tosiaan viljaton tai gluteeniton ruokavalio auttaa. Höttöhiilarit ja liika sokeri pois. Omallakin kohdallani olen huomannut, että hirveä sokeripommi tai isot määrät vaaleaa gluteenitontakin leipää aihuettaa nivelkipuja. Pulla päivässä ei onneksi.
Naisilla toki hormonitoiminnan muuttuminenkin myötä lisää nivelkipuja. Syön ruokarajoitteiden takia paljon soijatuotteita ja ehkä ne auttaa myös, kun soija sisältää kasviestrogeenejä. Ruokavaliota on hyväkin muokata iän mukaan sopivammaksi. Raittius itsessään on jo iso terveysteko, ehkä jonkinlainen elimistön puhdistuminen ja toipuminen juomisestakin voi kestää pitkään.
Jep. Soijajogurttilainen sokerin välttäjä täällä ilmoittautuu myös.
Omat kivut parhaiten hallinnassa kun viljat ja valkoisen sokerin jättää pois. Lehmänmaitotuotteet eivät nekään oikein enää maistu. Herkkuja voi silti syödä kun makeuttaa voi hunajalla, vaahterasiirapilla yms.
Nivelvaivoissa vehnä on selvästi pahin.
Hoitaja soitti. Sovittiin aika vasta marraskuun alkuun - eli venyy tämä palse hakemuksen täyttö ihan kunnolla. NO - ainakin hän on ottanut yhteyttä ja homma jatkuu. Siitä olen tyytyväinen.
Töissä on taas ollut kaikenlaista. Kävi ilmi, että yksi ihminen on salaa kuunnellut palavereja joita olen vetänyt ja kannellut joistakin sanomisistani esihenkilölle. Eilen sain sitten pienen puhuttelun asiaan liittyen. Ihan mahtava olo tuli siitä miten asioita oikeasti hoidetaan. Kätyrimeiningillä. Olen kuulemma liian avoin!!! No itse olen sitä mieltä, että oman tiimini jäsenet ovat aikuisia ja heillä on oikeus tietää työhönsä liittyviä asioita. Mitään salassapidettäviä asioita en kuitenkaan ole puhunut kenellekään. Tämä juoruileva ihmienen on saanut oman henkilökohtaisen elämänsäkin aika sekaisin omien tarinoidensa perusteella. Ihmettelen kyllä aina näitä tyyppejä joilla tuntuu olevan aikaa toisten ihmisten elämän seuraamiseen ja kyttäämiseen.
Ai että, hauska meininki teilläkin siellä työmaalla. Onko salaa kuunteleminen ja raportoiminen ihan ok…
Meilläkin työmaalla mennyt viikko on kulunut kahden ihmisen välisen vihanpidon/suuttumuksen aiheuttamassa ‘kauhun tasapainon’ ilmapiirissä. Asia ei ole kuulunut meille muille, mutta tasan tarkkaan vaikuttanut kaikkien työntekoon, kun 17% työvoimasta mököttää, ei ole puheväleissä ja ovat niin kireitä kun viulunkieli, ei tule mieleenkään turhia lähestyä… oi voi, miten se voi olla aikuisille ihmisille niin vaikeaa tulla toimeen keskenään, puhua asiallisesti ja ystävällisesti keskenään 
Tsemppiä 
Niin minusta ei ole. Saattaahan sitä kuulla asioita, mutta että vielä kehtaa tunnustaa ehdoin tahdoin vakoilevansa on aikamoista. Eniten olin kuitenkin pettynyt esihenkilön toimintaan.
Nyt on kyllä ollut paska olo pari päivää tämän vuoksi. Tällaisesta ojentamisesta tulee itsellä sellainen lapsenomainen avuttomuus esille. Kuuntelen ja myötäilen, kun olisi oikeasti tehnyt mieli huutaa ja raivota. Mitä v… uskotko oikeasti tuota juorukelloa!? Mutta ei kuitenkaan tee mieli alkaa toista mustamaalata vastahyökkäykseksi. Ei kuulu omiin toimintatapoihin.
Olen samoilla linjoilla kanssasi, ei mennyt millään mittarilla oikein. Tällaista työelämä on, oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus loistaa poissaolollaan. Samoin reilu kohtelu. Tunnistan myös tuon lapsuuden avuttomuuden tunteen.
Kumpa keksisit tänään jotain kivaa tekemistä, että tilanne unohtuisi ja tilalle tulisi mukavampia aatoksia
Ymmärrän hyvin. Kovin tuttua tämä että tajuaa olevansa itseä kohtaan todella epäreilussa tilanteessa, mutta yrittää samalla selvitä siitä vain pahentamatta asiaa ja lopputuloksena paska olo ja jonkinlainen jyrän alle jäämisen tunne seuraa mukana monta päivää. Vaikkei itse edes olisi tehnyt mitään väärin.
Epäoikeudenmukaisuuden kohteena oleminen siten, ettei saa aitoa mahdollisuutta puolustaa itseään eikä kukaan muukaan sitä tee, vaikka pitäisi, on hirveää. Siitä se lapsenomainen avuttomuuden tunne varmaan tulee. Että joku kiusaa nyt, mutta isommilleen ei voi panna hanttiin ilman tulee turpiin vielä pahemmin.
Toivottavasti olosi helpottaa tänään, saat karistettua asian miettimisen harteiltasi ja saat nauttia päivästäsi. Älä anna juoruilevien kätyreiden pilata viikonloppuasi, tämän päivän tunnelma saattaa hyvinkin vielä olla omissa käsissäsi. 
Epäreilu ja kurja tuo episodi kaikenkaikkiaan. Hyvää on se, että tunnistat ja pystyt miettimään mitä tunteita siinä heräsi ja suhtautumaan niihin kuitenkin melko rauhallisesti. Juodessahan sen heräävän pahan olon sulloo viinaa juomalla takaisin sisälleen.
Hankalissa tilanteissa joskus putoaa hetkeksi ehkä niihin lapsuudesta tuttuihin tunnetiloihin. Minulla käy samoin välillä kun meluava teinilauma tulee vastaan. Tunnetila on sama kuin yläasteella koulukiusattuna ja joudun muistuttamaan itseäni, että olen aikuinen ja sillä tavalla “uhkaa” nyt ei ole.
Toivottavasti tuo ikävä olo pikkuhiljaa väistyy ja tästä tulee kiva päivä.
Sinä toimit omien arvojesi mukaan ja se oli kypsän aikuisen teko, toisin kuin tuo salakuuntelu ja juoruilu.
Kiitos @Räpistelijä @Metsanpoika @metsänpeitto1 jotenkin sain sullottua tuon ikävän episodin taka-vasemmalle.
Mahtavinta tässä on se, että maanantaina on kehityskeskustelu pomon kanssa. Jotenkin tuo pitäisi tuoda esille, että tässä on tapaus, jota en hyväksy.
Vittu mikä viikko on ollut tähän asti. Aikuiset ihmiset sentään. Olin viime viikonloppuna niin vihainen ettei mitään määrää ja se näkyi kyllä omassa kehityskeskustelussanikin. Olen tyytyväinen, että sain sanottua muutamia asioita ihan suoraan, jotka ärsyttävät. En tiedä menikö viesti täysin perille, mutta suuni sain auki. Pisteet siitä.
Eräs vanhempi nainen työyhteisössä on ottanut yhden nuoremman hampaisiinsa ja nokkii tätä ihan joka käänteessä. Helvetti, että tuollainen saa minut raivon partaalle. Tänään taas syytti tätä kaikesta, jota tämä ihminen ei todellakaan ole tehnyt - taisi kuvailla omaa käytöstään. MIKÄ IHMISIÄ VAIVAA?
Samoin tuo minusta kielinyt ihminen - on mielinkielin edessäpäin ollut ja on kaikille, mutta hänellä on korvat ja silmät kaikkialla. Sopivassa käänteessä juoruaa..tyyliin minä en sitten sanonut tätä, mutta…Ja pomoa vie kuin pässiä narussa. Esittää omina mielipiteinään muilta kuulemiaan asioita ja näin ui pomon suosioon. Minä en jaksa pelata yhtään mitään ja sitten saatan suoraan tyyliini sanoa jotakin päin naamaa kun pinna ratkeaa.
Koitan nyt käyttäytyä ns aikuisesti ja vältellä tilanteita ja entistä vähemmän olen tuon ihmisen seurassa. Puhun vain ja ainoastaan ne töiden kannalta välttämättömät asiat.
Huhhuh - vielä pari päivää tarvitsisi kestää…. tätä viikkoa….
No se viikko on nyt takana. Aika draamaa. Jotenkin hullua, että minä saan pomolta noottia siitä, että reagoin kaikkeen hyvin voimakkaasti, vaikka näen ympärilläni joka päivä miten ihmiset ylireagoivat ja minusta sanotaan että olen rauhallinen. En oikein tiedä mikä tässä on se totuus ja miten sitä edes uskaltaa olla pomon lähettyvillä enää? Tuntuu, että sekin on liikaa, jos kohotan kulmakarvojani. Olisi pitänyt kysyä häneltä, että suhteessa mihin minä ylireagoin ja kerro esimerkki tapauksesta. Olen vaan niin kyllästynyt saamaan tuollaista palautetta ilman konkretiaa. Ja ennen kaikkea kyllästynyt olemaan liikaa aina jollekin.
Pitää taas oppia enemmän puolustamaan itseään ja vaatimaan perusteluja.
Oi miten tuttua! Toinen aina-liikaa-olija ilmoittautuu.
Toivottavasti viikonlopustasi tulee hyvä.
Rauhallista sunnuntaita. Riistapata tulilla ja odottelen sen syöjiä. Kaikenlaista taas on mahtunut viikkoon, muun muassa viime viikola äkillinen hälytys exän luo hakemaan lemmikki hoidosta, koska hän joutui äkisti sairaalaan. No onneksi ei ollut mitään hälyttävää, mutta taas todistus siitä miten kannattaa olla selvinpäin.
Muutenkin olen miettinyt paljon viimeisiä vuosia ja sitä aikaa, kun join alkoholia paniikkiin ja kaikenmaailman ahdistusten lievittämiseen. Sinnittelin huonossa ihmissuhteessa alkoholin voimalla - ja sehän todistetusti teki kaikista asioista vain vielä pahempaa. Alkoholi itsessään alkoi luoda paniikkia ja sitten tuli vielä rauhoittavat lääkkeet kuvioihin. Aivan hirveä sotku!!! Mutta minä selvisin!!! Osasin pikkuhiljaa irrottautua ja näin, että pärjään, osaan ja onnistun. Hyvä minä. Harva tietää, edes läheiseni millaisen mankelin läpi olen käynyt.
Ensi viikolla sitten on tapaaminen uuden päihdehoitajan kanssa ja täytämme sen paperin, minkä avulla pitäisi päästä terapiaan. Jotenkin nyt ei yhtään kiinnosta, mutta sitä kohti mennään kuitenkin. Välillä, kun ajattelen elämääni niin mietin, kuka ihme se tempoilija on ollut, joka on niin intensiivisesti yrittänyt mielyttää muita ja samalla rikkonut itsensä. Surullista.
Vaikka juomishimoja ei ole ei voi kieltää, että tällaiset viikonloput, kun tiedän, että Alko on kiinni ovat todella rentouttavia. Jossakin takaraivossa se pelko siitä, että menisi taas aidan matalimmasta kohdasta ovat vielä olemassa.
Hyvää pyhää kaikille.
Aivan hirveän ihanaa että selvisit!!!
Onneksi hän on kumminkin ryhtynyt korjaaviin toimenpiteisiin. Aikansa kutakin ja menneiden jälkeen paremmat päivät.
Hyvää sunnuntaita sinnekin.
Ei mulla muuta kuin tulin vaan toivottamaan raitista viikkoa kaikille, mutta ennen sitä hyvää raitista maanantaita ettei aleta ahnehtimaan nääs….
Tämä on varmaan aika yleinen kuvio. Varmaan samaa oli minullakin. Pirullista kyllä juominen syö koko ajan niitäkin voimavaroja, jotka tarvittaisiin eroon ja irtaantumiseen.
Moni sinnitelee huonossa työpaikassakin alkoholin voimalla, eikä jaksa sitten muutoksia elämäänsä.
Sinä selvisit ja voit olla ylpeä itsestäsi. Sisua ja voimia muutokseen löytyi.
Oikein hyvä sinä!
Eilen olin uudella päihdehoitajalla ja täytettiin nyt se kaavake, jonka avulla pitäisi päästä psykoterapiaan. Luulin tosin jo täyttäneeni nuo laput edellisen hoitajan kanssa, mutta nyt kävi ilmi ettei hän ollut tehnyt asian etenemiseksi mitään. Täälläkin olen kertonut, miten hoitaja tuntui olevan väsynyt ja jotenkin poissaoleva ja olihan hänellä noita pidempiä jaksoja, kun minunkin aikani peruttiin. Asiansa eivät siis olleet kunnossa. Minulle hän sanoi siirtyvänsä toiselle osastolle, mutta kuka tietää mitä lopulta tapahtui. Koskaan vastaanotolla hän ei tuntunut olevan ajan tasalla. Milloin ei tulostin toiminut tai hän ei päässyt ohjelmiin. Päihdelääkärille hän varasi minulle ajan muttei lääkärille kertonut miksi. Surullista. En viitsinyt sanoa mitään tälle uudelle hoitajalle. Täytimme laput uudelleen ja nyt ei pitäisi kestää kuin parisen viikkoa niin päätös tulee. Tässä tapaamisessa oli kuitenkin se hyöty, että hoitaja ehdotti että haemme minulle traumapsykoterapiaan erikoistuneen terapeutin palveluja. Pari kertaa herkistyin tapaamisessa. Olin jo luullut päässeeni yli lemmikin kuolemasta, mutta tulihan se itku taas asiasta puhuttaessa. Lisäksi liikutuin, kun myönsin, että joskus tuntuu että parempi olisi olla kuollut. Sen myöntäminen, että ajattelen noin tuntuu äärettömän surulliselta. Sanoin hoitajalle, että en silti voisi kuvitella tekeväni itselleni mitään. Mutta onhan tuo alkoholin käyttö ollut itseä vahingoittavaa käytöstä. Onneksi halu juoda on hävinnyt.
Olet jaksanut olla arvostettavan sitkeä avun hakemisessa. Onneksi nyt asiat ovat vireillä ja vastauskin tai aikaa pitäisi tulla lähiaikoina.
