Oivallista sunnuntaita kaikille. Tein lounaaksi makkarakeittoa ja tulipa mieleen miten juovana aikana jokainen ateriakin piti suunnitella niin, että sen kanssa sopisi viini tai joskus jopa peri brittiläiseen tapaan GT.
Ohhoijaa. Nyt keiton kyytiläisenä on piimä.
Sunnuntait ovat olleet aina suosikkejani raittiina aikana. Lauantaina klo 18, kun Alko menee kiinni eikä kotona ole alkoholin tippaa alkaa täyslepo. Henkinen antabus. Minua kun eivät ole nuo kaupan juomat ikinä kiinnostaneet niin sikäli tilanteeni on ollut myös helpompi. Ruokakaupankin voi valita niin ettei Alko ole vieressä houkuttamassa.
Aurinko on tullut esiin eilisen rankkasateen ja tuulen jälkeen. Täydellinen hetki mennä metsään ja rannalle kävelemään. Ei krapulaa, ei ahdistusta eikä itkuista oloa.
Eilen kaupungilla huomasin, että muutama mies katsoi suuntaani kiinnostuneesti. Tätä ei ole tapahtunut aikoihin. Joko en ole huomannut tai sitten olen ollut niin sulkeutuneena omaan synkkään kuplaani etten ole edes kehottanut ketään katsomaan. Enemmänkin otassa on ollut kyltti: mene helvettiin siitä.
No, jos jotain on joskus tullakseen suhtaudun siihen avoimesti. Toistaiseksi on oma hyvinvointi ykkösenä. Liikaa olen ollut myös suhteissa, jossa oma ääneni on ollut tukahdutettuna. Sellaista en kaipaa.
Jos mietit siellä kannattaako olla juomatta sanon, että kyllä. Pysy lujana. Helpottaa kyllä.
4 tykkäystä
Maanantai takana. Istuin miltei koko päivän palavereissa. Juovana aikana olisin luultavasti… Niin… juonut… 
, mutta nyt ei kyllä tullut mieleen ennen kuin nyt tätä kirjoittaessa. Tai siis, ei nytkään tee mieli juoda, kunhan mietin aikaisempaa käytöstäni.
Eilen illalla oli jotenkin surullinen olo ja se on jatkunut tänäänkin. Päätä hieman särkee tai oikeastaan niskat taitaa olla totaalijumissa. En yhtään saa kiinni mikä surettaa ja välillä itkettääkin. Enkä tiedä onko sen niin väliäkään. Välillä sitä on alamaissa se on ihan normaalia eikä sitä tarvitse sen enempää analysoida.
Raittius jatkuu ja se tuntuu hyvältä. Edelleen. Huomennakin haluan sitoutua olemaan itselleni ystävä.
7 tykkäystä
Uhhuh - piti tulla keskellä työpäivää tänne kirjoittamaan, koska kollegan kanssa kanssa jutellessa työasioista tuli mieleen, että voisin hakea alkoholia illaksi.
Nyt täytyy pitää focus kasassa ja miettiä mistä se ajatus mieleen oikein luikersi. Mitään varsinaista “syytä” sille ei pitäisi olla - (jos nyt juomiselle koskaan olisi mitään hyvää syytä). Koitan keskittyä siihen, että ajatus on vain ajatus ja sen ei tarvitse johtaa yhtään mihinkään. Ehkä tässä vain säikähdin, koska mieli on ollut aikalailla tyhjä tällaisista mietteistä.
Tänäänkin haluan siis sitoutua olemaan itseni ystävä!!! Teen tästä kohta t-paitalauseen 
5 tykkäystä
No ni. Focus kohdallaan ja mieliteot aisoissa. Myös surumielisyys poissa. Väsyttää vaan kun heräsin niin julmetun aikaisin jostakin syystä. Kävin toki kävelyllä koska päivän mittaan tulee istuttua ihan liikaa. Ajatukset tulivat ja ne menivät. Niitä tulee varmasti lisää ja tulkoon sitten.
Vieläkään ei ole selvää mikä pöpö minuun iski. Sitä vielä pitäisi selvittää, mutta ei ole ollut töiltä aikaa rampata taas labroissa. Huomenna täytyy kyllä varata ajat, jotta saa tuonkin taas päiväjärjestyksestä pois.
Unipuu kutsuu kyllä tänään varhain. Ai että nukkuminen on hienoa. Varsinkin, kun yöllä joskus neljän aikaan ei herää siihen tunteeseen, että mitä taas tuli tehtyä. Eikä aamulla tarvitse jännittää minkä asteen krapula sitä on. Voi pojat millaiseen rääkkiin sitä on itsensä asettanut. Todellista itsesabotointia. Surullista, mutta todellista.
5 tykkäystä
“Varsinkin, kun yöllä joskus neljän aikaan ei herää siihen tunteeseen, että mitä taas tuli tehtyä”
Olin jo ehtinyt unohtaa tuon ja nyt kirjoituksestasi se tuli kirkkaana mieleen… herääminen joka yö neljän maissa huonoon oloon, henkisesti ja fyysisesti. Eikä millään unta.
Onpa mahtavaa nykyään nukkua hyvin ja melko yhtäpötköä aamuun saakka.
Hyvää yötä, nuku hyvin 
4 tykkäystä
Tunnistan niin hyvin mistä puhut!
Minäkin nukuin viimeyön jo tosi hyvin, ja se on ehkä parasta maailmassa 
3 tykkäystä
Hyvää viikon alkua kaikille. Päätin laittaa tänne uudelleen tammikuussa kirjoittamani pitkän listauksen siitä mikä on muuttunut, kun tuolloin olin kuukauden juomatta. Tämän kaiken voin allekirjoittaa edelleen. Vahvimmat muutokset olen itse nähnyt mielialassa ja unessa. Ja nekin kaksi kulkevat käsikädessä. Voimia ihan jokaiselle, joka tänäänkin miettii voisiko vähentää tai jopa lopettaa. Lue tämä listaukseni ja pohdiskele vakavasti omaa käyttöäsi. Minäkin luen tätä listaa aina silloin tällöin. Lähinnä, jos tulee mieleen, että ei tässä mitään hätää ole ollut :D. On kyllä ollut. Ja iso hätä.
-
Mieliala: kun aloitin juomattomuuden joulukussa mieli oli ollut jo pitkään alavireinen ja surullinen. Itkeskelin milloin mistäkin ja ilman syytä. Heräilin öisin milloin mihinkin huoleen ja pienetkin asiat saivat mielessäni valtavat mittasuhteet. Mielessä oli myös usein kateutta muita kohtaan, jotka näyttivät elävän sellaista elämää, mihin minulla ei ollut mahdollisuutta. Sivuutin sen tosiasian, että kaikilla meillä on omat murheemme - miltä tahansa se elämä näyttääkin somessa. Mieliala on siis parantunut huikeasti. Löydän iloa ja kauneutta pienistä asioista ympärilläni. En ole enää kokoaikaa toivoton ja surullinen. Suruja tulee, mutta ne myös menevät. Olen parikin kertaa yllättänyt itseni hymyilemästä, kun seuraan jotakin asiaa tai ihmistä. Huolia on edelleen, mutta en ajattele kaikkea katastrofin kautta ja sitä pahinta mahdollista lopputulosta. Toivoa siis on.
-
Keskittymiskyky: Juovana aikana en todellakaan elänyt hetkessä. Jos nyt ei koko ajan, niin mielessä oli kiire jonnekin muualle - pois senhetkisestä tilanteesta. Nyt pystyn keskittymään kokouksissa, kuuntelen mitä puhutaan ja osaan jäsennellä asioita taas kuin joskus ennen.
-
Yöunet: Viimeisinä juovina viikkoina heräilin yöllä neljäkin kertaa miettimään miksi taas kävi näin. Myös pelot pyörivät mielessä. Nyt saatan herätä joskus neljältä vessaan ja sitten nukahdan taas. Koska ei ole aamulla krapulaa herään pääsääntöisesti levänneenä.
-
Vatsa: Vatsaparka oli kyllä todella huonossa kunnossa. Minulla oli ripulia aika säännöllisesti. Syytin IBS:ää. Samoin vaivasi refluksi, jonka vuoksi yskin aamulla ja yöllä aika hurjan kuuloisesti jopa itsestäni. Vatsaa turvotti ja välillä tuntui, kun siellä olisi ollut kivi. Ruokatorvi oli selvästi tulehtunut koska se välillä kramppasi kivuliaasti. Kaikki nämä tuntemukset ovat kuukaudessa kadonneet.
-
Itsekunnioitus: Itseinho on vaihtunut itsekunnioitukseen ja -myötätuntoon. Olen miettinyt elämääni ja koitan opetella suhtautumaan omiin valintoihini myötätunnolla. Olen hakenut helpotusta alkoholista ja se on ollut minun keinoni selvitä ja käsitellä tunteita. Olen selvinnyt kerran kuiville lääkeaddiktiosta. Minä pystyn myös tähän.
-
Talous: Olen saanut talouteni aikalailla sekaisin. Päihtyneenä on tehnyt välillä ostoksia, joihin ei olisi ollut varaa. Olen velkaantunut vaikkaikin olen hyväpalkkaisessa työssä. Tosin minua kuten muitakin on esim asuntomarkkinoiden muutos koskettanut koska maksan kaikkea yksin, mutta silti, jos oisin ottanut vastuun selvinpäin tulos voisi nyt olla jotakin aivan muuta. Olen joskus vuosia sitten uskaltanut laskea paljonko rahaa meni kuukausitasolla alkoholiin. Sillä olisi lyhennellyt yhtä sun toista ja tehnyt kaikkea kivaa. Nyt koitan saada talouttani hiljaa taas tolalleen.
-
Ulkonäkö: Peilistä ei enää katso se surullinen minä vaan silmiin on tullut taas pilkettä. Olen huomannut, että sen huomaavat myös muut. Parit kiinnostuneet katseet on tullut pitkästä aikaa kaupungilla. Ei silti, että uskaltautuisin vielä näin toipilaana yhtään mihinkään parisuhteeseen. Ensin pitäisi saada selvää mitä sitä oikein haluaa.
Myös iho on kirkastunut ja kasvojen väri tasaantunut. Ilman meikkiä voi hyvin olla. Turvotus on luonnollisesti myös kadonnut ja se on kyllä tuonut hieman ryppyjä. Kestän ne kyllä, jos palkintona on muuten hyvinvoiva minä.
-
Maku- ja hajuaisti: Minulla on aina ollut jotenkin erityisen herkkä hajuaisti. Mutta nyt se on todellakin terävöitynyt. Valitettavasti haistan myös kaukaa, jos joku on juonut. Söin Mynthoneita myös kuin leipää. Sattuneesta syystä. Se tapa on jäänyt pois ja pastilli tuntuu ikävän väkevältä.
-
Vapaus: Tunne siitä, että voi mennä ja tulla miten haluaa eikä tarvitse enää miettiä koska voi ajaa. Aina voi lähteä autonrattiin. Vapaus merkitsee myös tuota enemmän. Se on vapautta siitä, ettei tarvitse kokoajan suunnitella juomisiaan, juomattomuuksiaan tai sitä mistä ostaa seuraavan pullon niin ettei kukaan tunnista. Kukaan joka ei ole koskaan elänyt minkäänlaisessa päihdekoukussa ei voi ymmärtää mitä tämä aidoisti tarkoittaa.
-
Läheisten luottamus: tämä on ehkä myös hienointa mitä raittius on tuonut. Se, että oma lapsi on ylpeä äidistään ja voi luottaa tämän tekemisiin.
-
Ravinto: Olen aina ollut kiinnostunut terveellisestä ravinnosta ja yleensä syön aika kasvisvoittoisesti. Juovana aikana minua ei kiinnostanut juurikaan syödä hyvin. Nyt ruokarytmi on palautunut, tunnen tervettä nälkää, en syö roskaruokaa. Olen antanut itseni herkutella nyt tavallista enemmän, koska ajattelen, että kaikkea ei voi vetää nyt kerrasta nollille. Jos minun on tehnyt mieli karkkia olen sen sallinut.
7 tykkäystä
Ex puoliso sai sitten eilen tietää sairastavansa sitä parantumatonta rappeuttavaa sairautta, mitä hän oli epäillytkin. Tauti ei suoranaisesti johda kuolemaan, mutta siihen voi liittyä liitännäissairauksia. Lääkitys alkoi heti ja sen kanssa ei nyt sitten todellakaan juoda mitään. Tästä hän mainitsikin ja sanoin, että tulet huomaamaan että raittiina et menetä mitään. Kuitenkin sen hetken silmänräpäyksen aikana jotenkin itse sisäistin sen miltä hänestä mahtoi tuolloin tuntua. Muistan miten itselle tuli vuosia sitten raittiutta harjoitellessa se olo: eikö koskaan enää?! Se tunne oli hyvin vahva ja siihen liittyi suurta luopumisen tuskaa. Ikäänkuin alkoholi olisi happeen verratava aine, jota ilman ei voi elää. Jännää siis, että tuo tunne on itselläkin vielä varastoituneena jossakin aivoissa. Toivon nyt hänelle todellakin, että hän ymmärtää miten tärkeää on olla juomatta. Asia mitä voin vain toivoa - hän tekee lopullisen valinnan. Toivottavasti se päihdepersoona ei vain ala kuiskuttelemaan valheitaan liian kovaa.
Mitä tulee tähän omaan päihdepersoonaan - se oma luonne alkaa onneksi pikku hiljaa kuoriutua alta. Muutamia kuukausia sitten huomasin, että jotain juomisen tilalle alkoi tulla outoja toiveita, kuten tunne siitä, että voisin varastaa asioita. Tällä hetkellä aivan käsittämätöntä, että niin olen voinut edes ajatella. Omaan moraalikäsitykseeni tuo ei todellakaan mahdu. Äärimmäisen pelottavaa. Uskon, että se on ollut jotakin sijaistoimintaa ja herättää entistä suuremman huolen siitä mitä pahimmillaan päihteet voivat ihmiselle tehdä: muuttaa persoonallisuutta.
Taas yksi vahva syy pysyä raittiina. Alkoholi onkin itselle ollut suurinta mielen myrkkyä ja nuo kropan tuntemukset ovat olleet vähän siinä sivussa. Ihan normaalia, että vatsa on sekaisin vähän aina. Minullahan on se IBS. Ihan normaalia, että yskin paljon. Minullahan on astma. Kummallista, että nämä oireet ovat kadonneet, kun juominen loppui.
Päihteetöntä loppuviikkoa kaikille.
2 tykkäystä
Perjantai - kaikenlaista työsäätöä mahtui viikkoon. Taas sai ihmetellä miten ilkeä nainen voi olla toiselle. Tässä tapauksessa vanhempi nuoremmalle. Kun ei voida puuttua osaamiseen puututaan ulkonäköön. Uskomatonta! Piti suuttua kyseiselle ääliölle. No - hän on kutistettu nurkkaansa, mutta taas huomasin, miten siinä palaverin tuoksinassa ajattelin, että voisipa nollata sillä tutulla keinolla. Ajatus ei ollut kovin vahva eikä vaativa. Huomasin taas, että ajatuksen seurana oli nälkä. Uusi oppimiskuvio meni niin, että suunta kotiin ja ravintotankkaus ja sen jälkeen kaikki typerät ajatukset juomisesta olivat poissa. Niiden tilalla levollinen itsetyytyväisyys siitä, että minulla on keino kampittaa tuo mieliteko.
Näin sitä voi uudelleenohjelmoida itsensä, kun aika on siihen kypsä. Erinomaista tulevaa viikonloppua. Lähden katsomaan jälkikasvun uutta kotia, joten kivaa tekemistä on tiedossa.
4 tykkäystä
Naiset osaavat olla kyllä kamalia toisilleen. Olen usein ihmetellyt, miksi naiset eivät enemmän pidä toistensa puolia ja yhdessä tue toisiaan. Se on sellainen kummallinen nais- juttu. Olen jopa huomannut, että hyvä ystäväni välillä käyttäytyy minua kohtaan erikoisesti, piilo-arvostelee ja kritisoi…lopulta olen jättänyt pahastumasta ja laittanut sen jonkun pienen kateuden piikin aiheuttamaksi kiukun purkaukseksi. Mene ja tiedä.
Hyvin olet hanskannut tuon alkoajatuksen kampittamisen. Hyvä ateria toimii lähes aina 
Itsekin huomaan alkoajatuksen pullahtavan usein juuri töissä tai työpäivän jälkeen, väsymyksestä, ärsyyntymisestä, vihasta, voimattomuudesta, arvostuksen puutteen kokemisesta…
Mukavalta kuullosti tulevat tekemiset 
Hyvää alkavaa viikonloppua!
3 tykkäystä
Tuollainen piilo-arvostelu on karmivaa. Tunnistan myös. Entinen työkaveri oli tuollainen - muka ystävälliseen lauseeseen sai mahtumaan piikin tai arvostelun. Se on kai taito sekin. En osaa, enkä halua edes oppia.
2 tykkäystä
Ikäviä uutisia tullut taas tälle päivälle. Yksi tuttu kuollut äkillisesti sairaskohtaukseen ja työtoveri epäilee syöpänsä uusineen. Taas laittaa miettimään miksi sitä haluaisi haaskata tätä elämää olemalla kännissä, krapulassa tai morkkiksessa juomisen vuoksi. Vastaus on siis en halua.
4 tykkäystä
Kyllähän nuo ikävät uutiset kirkastavat elämänarvoja ja saavat arvostamaan terveyttä ja ihan tavallista arkea entistä enenmän.
Ajan käyttäminen juomiseen tai krapulassa makaamiseen tuntuu tosiaan järjettömältä. Ehkä tuohon samaan liittyy sekin, etten halua enää käyttää aikaani jatkuvasti pahaa mieltä aiheuttaviin ihmissuhteisiinkaan. Aika kuluu koko ajan, hiekka tiimalasissa valuu.. aikaa elämiseen ei ole loputtomasti.
Juodessa elin hassussa harhassa, että voisin raitistua myöhemmin ja jotenkin sitten jatkaa n. Kolmekymppisestä eteenpäin ja minulla olisi edelleen kaikki samat mahdollisuudet jäljellä. Siis jotenkin, että juomisen täyteinen parisuhde on sivupolku, josta sipsutan jossain vaiheessa takaisin, eikä aikaa ole kulunut, enkä ole muuttunut mitenkään. 
Mukavaa viikonloppua 
4 tykkäystä
niin enkä minä edelleenkään aio tehdä mitään ihmeitä, syvänmerensukeltaa tai kiivetä vuorelle, mutta aijon olla läsnä omassa elämässäni enemmän.
2 tykkäystä
Päivitetään taas pitkästä aikaa tätä omaakin ketjua. Kaikenlaista mielenkiintoista keskustelua on kanavalla käyty - pitää ottaa aikaa perehtyä. Hienoa, että täällä on kuhinaa. Saamme enemmän tukea toisistamme.
Itsellä oli eilen ensimmäistä kertaa ilta uuden liikunnallisen harrastuksen parissa. Ryhmä oli mukavan pieni ja ohjaaja sympaattinen. Tuli jotenkin heti hyvä fiilis myös liikkeistä. Tämä taitaa juurikin olla sellaista jota ylivirittynyt kehoni tarvitsee. Nyt täytyy vain aloittaa maltilla, ettei into lopahda. Sellaista on ollut aikaisemmin niin monen monta kertaa. Liittyy varmaankin siihen, että pitää saada heti se dopamiiniryöppy. Nuorena harrastin kyllä pitkäjännitteisesti vuosia tanssia. Menin vaikka ei aina niin olisi huvittanut.
Muutamana iltapäivänä työpäivän jälkeen on käynyt mielessä, että voisi rentoutua tutulla tavalla. Olen hallinnut tilanteita tiedostamalla ajatukset ja kääntämällä kurssin kohti kotia ja ruokaa. Se on tepsinyt. Päivänmittaan, jos olen syönyt kevyemmin pääsee nälkä yllättämään ja silloin tulee myös näitä ajatuksia.
Täällä joku muutkin kirjoitti, että aamut ovat aina niitä helpoimpia - siis nimenomaan silloin, kun ei ole juonut. Juodun illan jälkeenhän aamut olivat karmeita. Muistelen niitä välillä, mutta en todellakaan millään lämmöllä.
Päihdehoitajakin laittoi eilen viestiä, että hän on taas pitkän tauon jälkeen takaisin töissä. Perjantaina sinne juttelemaan. Kaikenlaisia uusia ajatuksia on virinnyt omasta päihdekäytöksestä ja tästä raittiudesta. Mukava päästä niitä hänelle kertomaan.
Hyvää raitista keskiviikkoa ja voimia pysyä raittiina. Ja jos vielä mietit kannattaako, niin kyllä kannattaa olla sitkeä.
5 tykkäystä
Se on taas viikko ja vähän enemmänkin vierähtänyt. Tänään kävin pitkästä aikaa taas päihdehoitajalla. Edellinenkin käynti peruuntui - tällä kertaa omien työesteiden vuoksi, mutta nyt vihdoin päästiin taas juttelemaan. Hän oli sitä mieltä, että olen nyt siinä vaiheessa omaa raittiusmatkaani, että minulle olisi hyötyä jonkinasteisesta kevyemmästä psykoterapiasta, jossa voitaisiin käydä nyt näitä raittiuden myötä pintaan nousseita tunteita ja käyttäytymismalleja. Täälläkin taisin kirjoitella, että jossakin vaiheessa minulla iski ajatus, että voisin alkaa varastella. Tunne on nyt kadonnut, mutta joku itsesabotoinnin muoto sieltä nosti päätään, kun juominen vähentyi ja hävisi. Joku syy on, että haluan sabotoida itseäni. Eikä juominen ole suinkaan ollut yksi vähäisimpiä oireita.
AIvan mahtavaa tällainen mahdollisuus - hän lupasi konsultoida psykologia ja sitten täytämme hakemuksen yhdessä - sen jälkeen minulla on mahdollisuus päästä 20 kertaa ohjaukseen tai terapiaan. Kutsuttakoon sitä nyt vaikka miksi. Olen todella kiitollinen.
Olen viime aikoina miettinyt miten paljon alkoholi pakottaa ihmistä jumittamaan menneessä. Se katkaisee kaikki siteet tulevaisuuteen, vie uskon parempaan huomiseen ja kääntää katseen taaksepäin ja kaikkeen siihen mikä on epäonnistunut ja mennyt huonosti. Herättää kateutta ja katkeruutta. Myrkyttää totaalisesti mielen.
Juomattomuus alkaa pikkuhiljaa kirkastaa sitä tulevaa vaikkakin ei se elämä silti mitään ruusuja aina tuo on suhtautuminen haasteisiin aivan toisenlaisella pohjalla.
Toivon kaikille raitista tulevaa viikonloppua.
5 tykkäystä
Mahtava oivallus - juuri tältähän se on tuntunut! Ja retkahtaminen takaisin juomaan uudestaan ja uudestaan on ollut loputon luuppi, jossa on kerta toisensa jälkeen saanut pettyä itseensä, ja se pettymys on tuntunut vain menneiden epäonnistumisten vääjäämättömältä jatkumolta.
Siltä, että mikään ei voi muuttua. Vaikka haluaisi.
Juuri näin! Tältä minustakin tuntuu. Äkkiä onkin mahdollisuuksia, jotka ajatteli menettäneensä. Ei käytännössä yhtään enempää kuin ennen, mutta oman asenteen tasolla hirveän paljon enemmän kuin ennen.
Onnittelut (mahdollisesta) mahdollisuudesta päästä terapeutin juttusille! Ja hyvää viikonloppua.
3 tykkäystä
Ahdistaa todella. Työkaveri on jäämässä eläkkeelle ja mitäpä hänelle hankitaan kuin “laadukas viinapullo” toki ostetaan muutakin, mutta silti. Sanoin etten halua osallistua tällaiseen lahjaan ja ehdotin muuta. Ehdotus menikin läpi, mutta viinaa hankitaan silti. Koitin perusteella asiaani sillä, että työnantajataho on päihteetön, mutta vastahuuto oli, että kun keräämme rahaa olemme yksityishenkilöitä. En ole vielä rahaa antanut keräykseen ja tylsää olisi olla antamatta. Mikä siis neuvoksi?!
Eihän lahjansaaja välttämättä edes halua alkoholia lahjaksi. Onko kukaan miettinyt sitä? Pahoin pelkään tulevan syksyn osalta itsekin, että jos en ilmoita ennakkoon vieraille (omat juhlat siis tulossa), että en halua viinapulloja niin skumppaa ja muuta tulee varmaan jokaiselta. Mikä tapa se Suomessa onkin antaa lahjaksi alkoholia?
1 tykkäys
No tämä tapaus taitaa haluta, koska harrastaa tiettyä alkoholilaatua. On siinäkin harrastus sanon…mutta joo. En tiedä onko tapa ainoastaan Suomessa. Taitavat ne antaa lahjaksi alkoholia muuallakin. Minusta on kyllä aika mielikuvituksetonta - vaikka olen itsekin niin tehnyt. Juuri siinä tapauksessa, että en ole muka keksinyt mitään muuta. Enää en niin tee.
