Täällä ollaan raittiina ennenkaikkea. Ilkeä borrelioosipunotus on alkanut liudentua jalasta, kiitos antibioottien. Mietin, että on tässä kyllä aika koitos kropalle jos kaksi tällaista tautia päällekkäin, plus antibiootit ja tämä helle. Nooo koko ajan mietin, että selviävät ihmiset kaikenlaisista asioista, mutta minulla on myös oikeus olla heikko ja sairas eikä aina pärjätä sillä varjolla, että muilla on vielä pahemmin. En tiedä saitteko kiinni tästä? Vähän tuntuu siltä, että omia tuntemuksiani on aina vähätelty. Ainakin exän toimesta. Hän saattaa nytkin kysyä miten voin, mutta kun kerron sieltä voi tulla tokaisu, että nyt riittää lääketiedettä. Minkäs sille sitten tekee muuta kuin on tyytyväinen, että joskus tuli otettua se ero 
.
Ennen kaikkea tässä ollaan nyt raittiina. Ei pienintäkään juomahalua. Instagram on taas täynnä kesäillassa, rannoilla ja pihoilla ja parvekkeilla tapahtuvaa skoolailua. Itselle herää tahmea olo jo ajatuksesta. Hyvä niin.
Tulee taas kuuma päivä.
@kaaosteoria66 juuri noin minunkin tunteitani on aina vähätelty, ihan lapsesta alkaen. Aina piti vaan purra hammasta, vaikeista asioista ei saanut puhua saati sitten näyttää niihin liittyviä tunteita. Sen takia opin sitten huonon tavan “pienentää” itseäni ja tunteitani, ja yrittää sopeuttaa ne muiden mieleisiksi. No mitään hyvää siitä ei ole seurannut, terapiassa käyn nykyään sen takia.
Eli pitää sanoa omat tunteet ja fiilikset ääneen sellaisena kuin ne ovat, yhtään niitä laimentamatta. Kaikki tunteet pitää tuntea ja käydä läpi.
Niin olen 70 luvun lapsi ja olihan se ihan yleistä sanoa lapsille silloin, että älä itke, jos itketti. Ja taidetaan niin sanoa vieläkin lohdutusmielessä. Sen tosin voi sanoa myötätuntoisestikin ja minusta kyllä minulle on se lapsuukodissa sanottu lempeän lohduttavasti. Mutta voihan sitä olla myös itselleen armoton ja tehdä sääntöjä millainen kuuluu olla. Koko ajan touhussa, iskussa ja skarppi. Sairas, heikko ja tarvitseva ei ole hyvä eikä turvallinen. Huh, huh.
@kaaosteoria66 ja @nollaaja , samoin. Tunnistan tuon tunteiden vähättelyn, vallankin kipeänä tai väsyneenä. Pitäis vaan jaksaa…
Aamu alkoi uinnilla. Viikon kun on miltei kokonaan ollut sisällä heikkona, tuntui vesi erityisen ihanalta iholla. En olisi tullut millään pois. Ja olihan se lämmintäkin. Illalla uudestaan. Onhan se hienoa, kun on ajokunnossa aina. Joillekin tämä on normaalia, minulle se alkaa taas olla. Tuntuupa hienolta.
Meillä ei sanottu vaan “älä itke”, sanottiin “nyt loppuu se itku, tai annan syyn itkeä” . Ilmapiiri oli kotona välillä kireä ja pelottava, muutamat luunapit kun olin tuon uhkauksen kera saanut, niin opin nielemään itkuni.
Onneksi nykyään ei enää sallita fyysistä kuritusta ainakaan, ja suurin osa antaa varmaan niiden tunteidenkin näkyä lapsillaan. Toki edelleen kuulee niitä tosi surullisiakin tarinoita perhetragedioista.
Mulla aavistuksen helpottanut poskien punotus, mulla ei toki ruusufinniä ollut, jonkinasteista couperosaa. Sen sijaan iho päättänyt alkaa puskemaan ihan perus finnejä pitkin naamaa. Ihan tässä uus teini-ikä vissiin puhkeaa 
Ai kamala 
-tulipa surullinen olo tästä. Eilen kaupassa kunntelin miten yksi isä mollasi poikaansa, jolle selkeästi oli haastavaa ottaa leipää ottimilla sellaisesta itsepalvelutiskistä. Olin siinä ns jonossa ja isä alkoi läksyttää poikaa ottamaan nopeammin, kun on jonoa ja etkö sinä nyt osaa…ai että otti jotenkin sydämestä tuollainen. Näin miten pojan hartiat menivät enemmän lysyyn. Mulkaisin isää ja sanoin pojalle lohduttavasti, että minulla ei ole mikään kiire - pitäähän näitä taitoja harjoitella. Olisin voinut potkaista sitä ukkoa. Pienen voi nitistää monin tavoin muutenkin kuin luunapilla.
Äh. Päihdehoitaja perui perjantain ajan. Olin odottanut pitkästä aikaa juttutuokiota. No ei voi mitään.
Helle jatkuu ja iltaisin, kuten nyt laulaa mustarastas erityisen voimakkasti. Ihana kujerrus.
Eipä ollut myyräkuumetta meikäläisellä. Nyt mietin onko se ollut borrelioosi koko ajan? Tai jopa puutiaisaivokuume? Kuka näitä tietää. Kohta taas lääkärille. Pieni paniikki hiipi mieleen ja sitä myöten myös ajatukset, jotta voisi hakea tuttua ja turvallista paniikinlievittäjää, mutta sepä ei nyt ole vaihtoehto. Voi olla tuttu, mutta ei turvallinen. Nyt täytyy keksiä ihan mitä muuta vaan lievitystä angstiin kuin pullo.
Täällä ollaan ihan raittiina. Jotenkin kiitän tätä sairautta/pöpöä/virusta - oli se sitten mikä tahansa koska tuli ns hyvään saumaan. On ollut helpompi taas pistää asioita siihen kuuluisaan tärkeysjärjestykseen ja pitää korkkia kiinni. Mitään suurempia juomahaluja ei todellakaan ole ollut. Eilen kaupassa näin taas miten tasainen virta porukkaa meni ja tuli juomaliikkeen ovista. Mietin sitä tahmeaa olotilaa mikä tällaisilla helteillä tulisi alkoholista sen perushellehien päälle. Ei houkuttanut. Lisäksi oikeasti mietityttää mikä hitto sen meikäläisen pissin sai niin tummaksi? Oliko se siinä, kun olin juonut viiniä ja vaikka laskin tarkaan välin ennen kuin otin Panadolia sittenkin jotakin yhteyttä?! Lääkäri sanoi, että ei pitäisi olla, mutta eipä huvita leikkiä näillä jutuilla yhtään. En ollut syönyt mitään värjäävää ja nesteytyskin oli kunnossa - vesi ja vissy. Ken tietää ja Barbie ei kerro…mutta näillä mennään. Olo on onneksi huomattavasti parempi kuin viikko ja vielä pari päivää sitten. Antibiottia menee vielä monta päivää kitusiin ja raittius pitää. Oikein hyvää tulevaa viikonloppua kaikille. Pysykäähän raittiina se kannattaa.
Kun on ollut melkein 2 viikkoa aikalailla sisällä vaatii pinnistelyä, että lähtee ihmisten ilmoille. Vähän on jopa paniikkia ilmassa. Muutama päivä sitten sain äkillisen oudon pahanolontunteen lounaalla jutellessani työkaverin kanssa. Ihan puskista tuli tuo tunne. Meni ohi, kun lähdin tilanteesta. Joku siinä triggeröi. Minähän olen joskus nuorena kärsinyt pahoistakin paniikkikohtauksista. Tulivat yöllä, kun olin ehtinyt nukkua noin tunnin pari. Aivan hirveitä olotiloja. Niihin minä sitten osin aloinkin juoda. Osasin kyllä psyykata itseni niistä myös poiskin. Sitten lopulta alkoholi alkoi aiheuttaa paniikkikohtauksia. Karmea kierre, johon en kyllä kaipaa.
Niin. Nyt siis lähdin ulos, mutta koko ajan mietin jaksanko vai tuleeko heikko ja huimaava olo. Ei tullut. En haluaisi eristäytyä neljän seinän sisälle.
En ole nyt juonut pariin viikkoon ja olen päättänyt etten laske päiviä enää. Hetki kerrallaan on hyvä.
Paniikkikohtaus on ikävä ja minullakin herkästi pintaan puskeva oire. Minulle yksi lääkäri selitti, että kun aivot on kerran “oppinut” paniikkikohtauksen, niin se osaa sen koko loppuelämän. Eli eroon siitä ei pääse, eikä tosiaan kannata antaa ylivaltaa sellaisille tekijöille, jotka sen laukaisevat.
Minulla on samanlaisia kokemuksia myös juuri noista tilanteista, kun eristää itsensä liian kauaksi aikaa sosiaalisten tilanteiden ulkopuolelle. Ne meinaavat sitten laukaista taas tietyn käyttäytymismallin, jolloin tarkkailen koko ajan muita ihmisiä, ja kuvittelen heidän ajattelevan minusta jotain ikävää. Sen jälkeen alan välttelemään ihmisiä taas enemmän ja enemmän, ja kohta pelkkä kotoa lähteminen aiheuttaa lievää paniikkia.
Vaikean avioeroni jälkeen sain myös noita keskellä yötä iskeviä paniikkikohtauksia, jolloin heräsin siihen tunteeseen että kuolen siihen paikkaan.
Tsemppiä!
Pahin tautitila taitaa olla takanapäin. Ihme voimattomuus edelleen jäytää ja antibioottia menee edelleen kitusiin vielä tovi. Sekin varmaan tekee tuota väsymystä.
No ei siinä mitään. Onneksi ei ole tullut mitään pahempia sivuvaikutuksia siitä. AINAKAAN VIELÄ - kop, kop. Kaikenlaisia kauhukertomuksia kuulee miten suolistofloora menee aivan sekaisin. No olen kyllä nappaillut kaikkea vatsansuojaa, probiotteja ja maitohappoja. Jännää miten tässä kohtaa sitä on terveydestään niin tarkka, mutta alkoa saattoi surutta kitata kurkustaan alas miettimättä hirveästi seuraamuksia.
Päihdehoitajasta ei ole kuulunut mitään. Ei nyt mitään paniikkia ole sen suhteen, että pitäisi päästä juttelemaan, mutta olisihan se mukavaa pitkän tauon jälkeen. Mietin muutenkin, että miten kesällä voi olla päihdehoidossa näin pitkä tauko, kun kesällähän se tuen tarve monella olisi suurin.
Itsellä on ollut aina toisinpäin. Lomalla on ollut yleensä aina oltu raittiina kun ei ole ollut mitään ulkoista trirggeriä (lue vitutusta) juoda :D.
No voi kirosana en muuta sano. Heti kun jotenkin olisi rahatilanne ensi kuussa parempi koska sain yllättäen veronpalautusta vähän runsaammin - niin eikös tule luukusta ylimääräinen lasku johon en ollut varautunut en sitten mitenkään. NO sitähän voisi sanoa, että tätähän varten se veronpalautus sitten tuli, mutta en nyt vielä osaa olla mitenkään iloinen tästä. Hieman ajattelin, että tuota rahaa olisi voinut laittaa sukanvarteen ja hoitaa vaikka auton huolto, joka kuitenkin on edessä. Nyt niinsanotusti VITUTTAA. MUTTA - tästäkin selvitään. En ole menossa ostamaan tähän kiukkuun viinaa koska sitten se kurjuus vasta kulminoituisi.
Että tämmöstä. Ainahan elämällä on näitä kierrepalloja, joit tai et. Nyt minulla on sentään voimia miettiä miten tämä sumplitaan.
Minä olen raittiina tänään - ole Sinäkin.
Kiva kuulla, että voit jo paremmin! Antibiootit pistävät minulla aina vatsan vähän sekaisin. Ehkä kannattaa varautua alkusyksyn flunssakauteen kunnon sinkki&monivitamiini kuurilla, ja pestä käsiä tarkkaan aina jossain käytyä. Voi olla vastustuskyky taudeille heikko antibioottikuurin jälkeen.
Kiitos. Tuo on muuten totta. Syön kyllä maitohappoja säännöillisesti, joten sillä on voinut olla vaikutusta asiaan. Se rippehän saattaa iskeä vasta, kun kuuri on ohi. No kävin nyt verikokeissa uudelleen ja ainakin tulehdusarvot ovat todella ok ne ehtikin olla jo 86 tai jotain… Olokin sen mukainen.
Päihdehoitajasta ei ole kuulunut mitään.
Kannattaa varmaan itse olla yhteydessä. Minä olen kaksi kertaa aloittanut keskustelut päihdehoitajan kanssa. Ensimmäisellä kerralla päihdehoitaja vaihtui. Piti ottaa uuden yhteyttä, mutta koskaan ei mitään kuulunut. Toisella kerralla yksi käynti peruuntui. En tehnyt mitään, eikä päihdehoitajastakaan mitään kuulunut. Jäi sitten minun päihdehoidot siihen, kun en itse laittanut enää tikkua ristiin.
Tietyllä tavalla harmi, kun on kerran rohkaistunut apua hakemaan, niin silti pitää vielä itse olla aktiivinen eikä vain voi heittäytyä avun turvaan. Soita silti sinne ja kysy jatkosta, niin homma jatkuu varmasti, kun siitä koet olevan hyötyä.
Niin. Olin yhteydessä kun peruivat ajan viime viikolla ja sanoivat, että hoitaja on yhteydessä kun palaa. No voihan se olla vaikka vuoden poissa.
Nyt on taas uusia huolia. Meikäläisen pississä on edelleen luultavasti verta ja nyt on tietysti huoli suuri, että onko tämä nyt sitten jotain vakavampaa. Oma mieleni on jo diagnosoinut syövän. Koska näinhän se menee. Aina pahimman kautta. Lisää näytteitä otetaan huomenna. Tosin tuo voi olla myös vain viattomia soluja, mutta täällä tärisen. Alkoi myös pakotus alaselässä ja vatsalla. En tiedä onko todellista vaiko paniikkia. Miten sitä saisi itsensä rauhoitettua?! Toisaalta mietin, että miten minä voisin olla niin erityinen, että säästyisin joltain vakavalta? Ihmiset sairastuvat syöpiin koko ajan…
Nyt kun kaivelin vanhoja kanta-tietoja löytyi sieltä yhteen toiseen vaivaan liittyen akuuttikäynti, jossa tt-kuvassa ilmeni, että meikäläisen munuaisissa on ollut kystia. Hyvänlaatuisia. Se voi aiheuttaa tuota verta pissiin…kaikenlaista sitä on ihmisessä mistä ei mitään tiedä. Ehkä onneksi niin.
Korvikejuomista täällä kun on useaan otteeseen keskusteltu - vetäisin äsken kaksi kunnon inkiväärishottia, koska pelottaa ja hirvittää. Mutta en mennyt alkoon ja hakenut tuholientä.
Helpotti. Kohta luontoon.
Taas keskusteltiin lääkärin kanssa mikä voisi olla vialla, kun pissassa on verta edelleen. Ja tänään taas pissittiin purkkiin ja odotellaan tuloksia. Voi olla joku virus edelleen tai sitten jotakin mitä pitää tutkia vielä tarkemmin. Huokaus sentään. Mutta eipä tee mieli viunaa. Tuossa äsken autolla ajaessani oikein aktiivisesti yritin ajatella alkoholia ja ainut mielleyhtymä oli ajatus siitä miten hullua olisi nyt juoda!! Pidän tästä ajatuksesta tiukasti kiinni.
Turha on sanoa ettei pelota. Ajattelen tietysti pahimman kautta edelleen ja sanoin sen lääkärillekin. Hän kuulosti myötätuntoiselta ja sanoi, että onhan tässä muitakin vaihtoehtoja kuin se pahin. Näinhän se tietysti on. Pelko on ollut suurin syy juomiseeni - tai lähinnä se, että en ole osannut käsitellä pelkojani. En ole osannut itseäni rauhoitella. Sitä olen tässä nyt opetellut viimeiset vuodet, että olisi muitakin keholle armollisia keinoja.