Tervetuloa takaisin. Sinua on kaivattu. Mukava kuulla sinusta vaikka uutiset ei olekaan niin hehkeitä. Aina on mahdollista yrittää uudelleen. Pää pystyyn ja taistoon
3 tykkäystä
Kiitos @Fincoco. Joo, eipä se elämä aina hehkeää ole. Olen nyt kuitenkin pysynyt raittiina ja keskityn siihen. Tänään sain iloa ja rauhaa sienimetsästä. Tulihan se alko mieleen, mutta analysoituani ajatuksiani se ei ollut edes mieliteko vaan tapa, joka aivoissa pyöri. Taas tepsi nälän ja janon taltuttaminen ja inkiväärishotti. Aamulla kiitän päätöstäni. Voimia kaikille, jotka taistelevat. Niin kauan on hyvä, kun voi päättää toisin.
3 tykkäystä
Eilinen ilta oli aika hankala - no se olisi voinut olla hankalampi, jos olisin juonut. Sain vatsaoireita. Ikävää hammassärkymäistä kipua koko alavatsalla ja sitten piti ravata helpotuksella. Yö meni huonosti nukkuessa. Luulen, että IBS se siellä huuteli, koska olin syönyt ruokia, jotka eivät ihan keskustele suolistoni kanssa. Varasin silti varoiksi lääkärin tänään iltapäivälle. Siunattu työterveys. Tosin mietin sitäkin, että tässä saattaa olla osansa taas vatsan totuttelemisessa alkottomaan elämään. Se on yleensä aina reagoinut ennen kuin taas rauhoittunut. Jokatapauksessa olen todella tyytyväinen taas etten eilen hakenut juomaa.
Muuten on ollut taas todella itkuinen aamupäivä. Omaa lemmikkiä on ikävä ja pyöriskelen näissä yksinäisyyden tunteissa. Loma ei ole ollut mitenkään rentouttava ja virkistävä. Odotan työhönpaluuta, koska silloin on ainakin ne arkirutiinit vaikkakin siellä odottaa se yksi haastava työntekijä. NO. Olen alkanut miettiä millä elämäni täytän kun jossakin vaiheessa jään eläkkeelle. Ei kauheasti houkuttele yksinäinen ja itkuinen elämä. Tavoitteena on siis saada jotakin harrastussisältöä. Syksyllä alkaa tanssikurssi, jonne olen ajatellut ilmoittautua. Toivon vain hartaasti ettei se ole päiväsaikaan vaan illalla, jolloin työssäkäyvälläkin olisi mahdollisuus. Sitten pitää keksiä jotakin muuta mihin on varaa. Kävin katsomassa jo seurakunnan sivuiltakin, mutta ei ihan nuo raamattupiirit innosta. Ehkäpä ne kuitenkin järjestävät syksyn tullen jotakin muutakin. Tavoitteena on ainakin olla raittiina. Siihen keskittyminen on kuitenkin huomattavasti helpompaa, jos on muutakin sisältöä elämässä kun sen miettiminen juoko vai eikö juo. Olen päättänyt nyt tehdä jonkun hyvän teon itselleni joka päivä - sen lisäksi, että en juo. EIlen hoidin jalat ja tänään lakkasin sekä sormen-, että varpaankynnet. Voisin myös alkaa uudelleen piirtää. Tällaisilla ajatuksilla tänään.
7 tykkäystä
Sen muutaman tunnin, kun viime yönä sain nukuttua näin unen, jossa äitini halasi minua lujasti ja sanoi, että hän on pahoillaan, että minulla on vaikeaa. Heräsin ja se uni tuntui jotenkin todella lohduttavalta. Mielenkiintoista tässä on se ettei oma äitini eläessään ollut kovinkaan hyvä lohdun antaja. Yleensä, jos hänelle uskoutui hän alkoi kertoa omista vaikeuksistaan ja juttu kääntyi aina häneen. Ehkä hän yritti esimerkillä lohduttaa, mutta se ei kyllä onnistunut. Olen törmännyt vastaaviin ihmisiin kyllä muuallakin elämässä. Jotain empatiakyvyn puutetta varmaan.
4 tykkäystä
No niin. Kävin eilen lääkärissä vatsavaivojeni vuoksi eikä onneksi tulehdusarvot olleet koholla kuin aavistuksen. Kipukin hellitti. Jännää miten olen yleensä aina sähköjäniksenä kaikista oireista ja ollut todella skeptinen suhteessa esimerkiksi lääkkeusiin, mutta viinaa on voinut surutta kaataa itseensä.
Minullahan verenpaine laski huomattavasti, kun raittiutta oli pidempään takana ja sehän sitten säikytti niin, että muka sitä piti korjata juomalla taas. Aina en ihan saa tästä logiikastani kiinni.
Olen ollut nyt siis korkki kiinni. Onneksi ei ole ollut mitään vieroitusoireita. Ainakaan fyysisiä. Suru on kyllä seurana edelleen ja uskon, että siitä johtuva stressi vaikutti tuohon omaan vatsaanikin. Illalla itkin taas omaa mennyttä lemmikkiäni. Ja taas tulee kyyneleet tätä kirjoittaessa. Koville ottaa. Se pieni sielu opetti minulle niin paljon.
Kello on nyt vasta puoli seitsemän ajattelin lähteä aurinkoiseen aamuun lenkille. Raitista päivää toivon kaikille.
6 tykkäystä
Olen viime päivinä miettinyt paljon sitä miksi en osaa olla hetkessä. Eilen aamulenkillä mietin miten päivä tästä eteenpäin. Pakotin itseni pysähtymään ja katsomaan luontoa ympärillä. Hengitin pari kertaa ja sanoin itselleni, että ole tässä ja nyt. Se tepsi hetken. Jotain uupumuksen merkkkejä kenties?
Minulle on joskus lapsena/nuorena sanottu, että etkö sinä ole koskaan tyytyväinen. Mietin onko se todellakin noin vai onko se nyt joku minuun iskostunut minäkuva, jonka mukaan olen alkanut käyttäytyä?
Siinäpä sitä taas pohdittavaa.
Lähdin eilen pienelle retkelle ja huomasin miten vatsa ei pitänyt autoilusta. Ilma oli todella seisahtunut ja painostava ja minun piti pysähdellä mäkisessä maastossa useasti. Mietin, että näinkö huonossa kunnossa sitä on? Varmaan sitten. Se syksyllä alkava tanssikurssi tulisi tarpeeseen, mutta eivätkös ne juuri sen ajoittaneet päivään. Joten ei ole mitenkään mahdollista kesken työpäivää lähteä sinne. Helvetin helvetti. Täytyy keksiä jotain. Varmaan joskus pääsen kuitenkin. Näillä mennään tähän päivään. Koitan elää enemmän hetkessä.
2 tykkäystä
Olen myös koittanut raittiuden ajan opetella hetkessä elämistä. Pois suorittamisesta. Opetella pois tyylistä, että käsillä olevaa asiaa tehdessä mietin jo seuraavaa ja sitä seuraavaa tehtävää. Haastavaa, mutta olen mielestäni edistynyt. Tokko minun persoona muuksi muutu, olen reipas ja touhukas, mutta enemmän minusta on kyse ajatuksista ja pään sisäisestä maailmasta, työnjohtaja/käskyttäjä päässäni on vaiennut taka-alalle 
Vaikka tekisin päivän mittaan samat asiat niin on huomattavasti rennompaa tehdä yhtä tehtävää, keskittyä siihen, parhaimmassa tapauksessa iloita ja nauttia tekemisestä tai lopputuloksesta… ja sitten siirtyä seuraavaan hommaan. Minulla tämä on pitkälti kiinni korvien välistä.
Olen raittiuden edetessä hoksannut myös "melko erikoisia selkärankaan lapsuudessa/nuoruudessa iskostettuja ajatusmalleja ja ‘elämisen sääntöjä’ ". On tehnyt hyvää huomata sellaisia, kyseenalaistaa, tiedostaa…ja osa saa pysyä elämässä ja toiset “säännöt” joutaa romukoppaan.
3 tykkäystä
Harmillista kuulla, että äitisi ei ole osannut lohduttaa. Minun äitini tekee samaa. Hän ikään kuin ohittaa kaiken kertomani alkamalla puhua omista ongelmistaan tai jonkun tuttavansa ongelmista. Tunnen aina jotenkin “pieneneväni”, kun äitini jättää täysin kommentoimatta asioita, joista yritän hänelle kertoa. En tule kuulluksi. Olen näkymätön tarpeineni, aina ollut. Äidilläni on muutenkin empatiakyvyn puutetta. Sitähän se nimittäin on. En muista äitini koskaan elämäni aikana välittäneen empatiaa. Lääkärinikin sanoi, että äidilläni on psykopatiaa (tosin siihen liittyi muitakin asioita). Onneksi sait kuitenkin lohtua unesta. Sinulla on vaikeita elementtejä elämässäsi, joten lohdun tarve on ymmärrettävää. Toivon, että saat harrastuksista hyvää sisältöä elämääsi. 
Tanssikurssi ja itsen hoivailu (jalkojen hoito, kynsien lakkailu) kuulostaa ihanalta!
4 tykkäystä
Niin. Tällaisia ihmisiä on kyllä ympärillä, jotka alkavat heti vuodattaa omia kokemuksiaan esim surusta, jos erehtyy kertomaan jostain akuutisti pinnalla olevasta. Viimeksi nyt lemmikkini kuoltua sain kokea miten työkaveri alkoi kertoa siitä miten hän nuorena menetti koiransa miltä se tuntui. Sain sanoa sen aloituslauseen ja sitten se olikin kuuntelua. Toisen työkaverin kanssa sama juttu, päädyin miltei lohduttamaan kaksi vuotta sitten tapahtunutta kissan kuolemaa. Ja ei siinä mitään, jos tilanne olisi ollut edes vastavuoroinen, silloin molemmat olisimme saaneet lohtua. Minulle on usein sanottu, että olen hyvä kuuntelija. Nyt se on alkanut lähinnä ärsyttää. Kuuntelenhan minä olisi vain mukava tulla joskus itsekin kuulluksi.
3 tykkäystä
Totta. Ehkä siinä on myös kyse jostain sosiaalisten taitojen heikkoudesta ja/tai kyvyttömyyttä kuunnella/kannatella/toimia peilinä toisen tunteille/sietää toisen tunteita. Jos niitä ei osaa, on varmasti helpompi alkaa puhua itsestä. Mutta tosiaan, jos se on toistuva kuvio ja joudut aina kuuntelijan rooliin, alkaa varmasti harmittaa. Kuulluksi tuleminen on niin tärkeää ja kaikille sitä soisi.
Otan osaa lemmikkisi menetyksestä. Voimia suruun 
3 tykkäystä
Kiitos 
1 tykkäys
Tuo lienee tuttua hyvin monille toipuville alkoholisteille. Itse tunnistan sen ja myös päihdehuollon ryhmissä asiaan on törmännyt aika monta kertaa.
Olin erinomaisessa ryhmässä, jossa metodina oli hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT). Siinä pyritään lisäämään arvojen mukaista elämää ja psykologista joustavuutta. Tuohon jälkimmäiseen hyvin paljon liittyy tuo hetkessä eläminen, ja sen tiedostamisen jälkeen oma (selvä) elämäni on parantunut paljon. Toki se on vaikeaa ja itseään pitää muistuttaa tosi usein kun ajatus väkisin liitää joko tulevaan tai menneeseen tämän nykyhetken sijaan.
Ajattelen niin, että alkoholi kouluttaa aivojen tapaa olla ihan muualla kuin tässä ja nyt. Mikä on ihan loogista, kun miettii sitäkin, kuinka paljon joutuu juodessa miettimään seuraavaa ja sitä seuraavaa siirtoa, että saa etanolitason pysymään ja elämän jotenkin rullaamaan. Juomattomana sama häly ja levottomuus jatkuu. Eikä poisoppiminen todellakaan tunnu käyvän hetkessä.
6 tykkäystä
Kiinnotavaa. Oman kokemuksen mukaan varsinkin tuo mennessä märehtiminen on kuluttavaa. Siitä mielellään haluaisin päästä eroon. On eri asia muistella ja päästää irti kuin jäädä vellomaan ikäviin muistoihin ja ihmisiin ja loputtomiin miettiä miten olisi voinut tehdä toisin.
4 tykkäystä
Uskon, että menneen hyväksyminen on avain rauhaan. Toki asoita voi korjata esim ihmissuhteissa ja pyytää anteeksi, jos on loukannut jotakuta, mutta omaa elämääni on helpottanut menneisyyden ja keskeneräisyyden hyväksyminen. Kaikki käänteet ovat osa elämäntarinaani ja tehneet minusta tällaisen kuin olen. Mustoissa on kiva väliillä seilata… onhan moni käänne aika huvittavakin, osa tragikoomisia ja osa koomisia.
Parempaan ei ole itse pystynyt, sama koskee tietysti muitakin elämääni liittyneitä ihmisiä.
Usein ne märehtimiset on sen suuntaisia, että tekemällä toisin, olisi käynyt paremmin. Sellaista fantasiaa. Olisihan voinut käydä huonomminkin ja se mitä tapahtui olikin parempi vaihtoehto.
Juodessakin on usein ollut pirun hyvä tuuri, ettei ole käynyt pahemmin. Minäkin olisin voinut saada kaatuessani aivovamman tai kuolla. Jäädä auton alle. Valita väkivaltaisen kumppanin.
Olen nyt tässä ja se on hyvä. Ehkä toisilla valinnoilla ja paremmalla tuurilla olisin päätynyt yliopistoon, huonommilla vaikka vankilaan. Ei voi tietää, vain tämän toteutuneen polun tiedän.
Menneeseen ei voi vaikuttaa. Neuloessa voi palata taaksepäin ja korjata väärin neulotun silmukan, elämäntarinaan ne virheet jää . Epätäydellisyys ja keskeneräisyys on oikeastaan kaunista ja arvokasta.
Tänään ja tästä eteenpäin voi yrittää tehdä hyviä valintoja parhaan ymmärryksensä mukaan, vaikka niistäkin osa voi näyttäytyä jälkeenpäin ei-niin-hyvinä.
Joka tapauksessa selvällä päällä jälki on parempaa. Raittius on alkoholin ongelmakäyttäjälle tärkein valinta, ilman sitä ei muutkaan ongelmat korjaannu. Ja onhan elämä ilman juomista psljon helpompaa ja mukavampaa kuin juodessa.
Tsemppiä kovasti ja mukavaa päivää!
6 tykkäystä
Hei kaikki!
Kirjoittelin aikoinaan aktiivisesti vähentäjien puolella. Olen tainnut melkein kymmenen vuotta sitten aloittaa vähentämisen ja välillä siinä ihan mukavasti onnistunutkin. Mutta nyt kun ikää tulee lisää ja uusia rakkaita asioita elämään niin olen tullut siihen pisteeseen että minusta ei ole vähentämään nollaan vaan lopettamispäätös on jossain vaiheessa tehtävä. Ja minä olen sen tehnyt tänään. Tervetuloa uusi elämä!
Join viime viikolla torstaista sunnuntaihin melkein aamusta iltaan ja olo on tänään ollut sen mukainen. Onneksi on kesälomaa vielä pari viikkoa jäljellä niin ehdin vielä tästä nauttiakin.
4 tykkäystä
Minäkin olen koittanut ratkaista asioita päässäni kutakuinkin samoin, hyväksyä. Olen tehnyt elämääni ja välillä koko loppuelämääni koskevia päätöksiä ja välillä ihan vain hätiköityjä ratkaisuja, niillä tiedoilla, taidoilla ja elämänkokemuksella mikä minulla silloin on ollut ja siinä elämäntilanteessa ja -vaiheessa mikä kulloinkin on ollut meneillään. Jälkikäteen ajateltuna toisinkin olisin voinut valita tai ratkaista.
Koen itseni ja muidenkin kohdalla usein, että tämä on sitä elämää. Eikä elämää voi aina elää just oikein.
Reissuissa kun tapaa uusia ihmisiä ja vuosikymmenten saatossa olen saanut kuunnella ihmisten erilaisia elämäntarinoita tai pätkiä niistä, olen joka kerta viisastunut, ihastellut ja voimaantunut kuinka monin eri tavoin tämän elämän voi taivaltaa.
Ne kohdat, kun olen loukannut syvästi läheistä, kaduttavat vieläkin. Mutta kun aikaa on kulunut ja nähnyt miten tulevaisuudet ovat toteutuneet, olen saanut huomata että niistä on päästy yli, selvitty ja jatkettu matkaa ja lopputulos on näinä päivinä onnellinen ja hyvä. Se on vähän helpottanut. Mutta kaduttaa edelleen, jos tarkemmin mietin, mutta hyväksyn, koska edelleenkään en keksi miten olisin paremmin voinut toimia.
Raittiuden aikana olen kelannut läpi lapsuuttani, nuoruuttani, alun aikuisuutta, aikuisuutta, suhdettani vanhempiini ja taasen lapsiini, olen miettinyt isovanhempiani, ex puolisoani jne. Käynyt muutamia hyviä keskusteluja mm. tätini kanssa. Tämä on ollut raskasta, mutta nyt olen sitä mieltä, että kannatti. Tämä kaikki on auttanut minua hyväksymään itseni tällaisena kuin olen, hyväksymään elämäni. Tein tässä alkuraittiuden aikana vähän kuin “oman elämän inventaarin” ja se kannatti. Nyt on kevyempi olo senkin puoleen. Onhan tämä elämä ollut melkoista säheltämistä välillä, mutta pääsääntöisesti hyvin olen vetänyt. Rapatessa on vähän roiskunut. Näillä mennään ja perustyytyväinen olen tähän keskinkertaisen ihmisen keskinkertaiseen, mutta minulle ainutlaatuiseen elämään
(ei ollut tarkoitus vastata näin pitkästi, vähän vain, mutta karkasi mopo käsistä)
2 tykkäystä
Vitsi kun sä @metsänpeitto1 osaat sanottaa asioita hyviksi lauseiksi. 
2 tykkäystä
Helteistä tiistaita kaikille. Tilipäivä ja sehän sitten samantien menee mikä tulee - koska velat. Mutta - tässä istuin koneella ilman krapulaa ja olen selvittänyt laskujen kiireellisyysjärjestyksen ja leikkinyt tetristä. Sitä tämä nyt on, mutta eipähän tarvitse tiliotteesta katsoa montako maksua olisi voinut hoitaa, kun ei olisi kantanut rahoja Alkoon. Sillä se alkoi kiukuttaa todella. Olen minä noita laskelmia aikaisemmin tehnyt, kun kuukaudessa meni satasia juomiin. Nyt ei viime aikoina sentään sellaista ole ollut, mutta kyllä niilläkin kympeillä olisi muuta voinut tehdä kuin myrkyttää itseään. Tämä on nyt vaan pidettävä kirkkaana mielessä. Vaikka juomishalut olisivat miten isot tahansa tai miten paljon sitä haluaisi häpeässä tunkea päänsä viinapensaaseen niin ei nyt enää tehdä.
Mieliala alkaa pikkuhiljaa kuitenkin kohentua. Otin itseni tikunnokkaan ja mietin mitkä asiat oikeasti harmittavat ja onko nillä loppuviimeksi edes väliä vai teenkö niistä mielessäni vain ison asian. Aika moni asia on kuitenkin hyvin, joka voisi olla paljon pahemminkin. Jos kuoppa on jo olemassa niin turha sitä on omalla käytöksellään enää syventää.
Yksi erittäin paha mielen alhon syventäjä on some. Olen viettänyt siellä viime aikoina aivan liikaa aikaa. Toisten ns onnen, matkojen, ystävätapaamisten, dinnereiden (grr että inhoan tuota sanaa) ja lavastettujen tilanteiden katsominen on synnyttänyt arvottomuutta ja todellista ulkopuolisuuden tunnetta. Tiedänhän minä, että noiden kauniiden kuvien taakse kätkeytyy kaikenlaista surua, mutta kun mieli ei lue noita tallenteita niin analyyttisesti. Kun oma mieli on maassa ja surullinen sitä blokkaa sen järjen äänen ja noukkii ainoastaan ne itseä ruoskivat asiat. Olenkin nyt tietoisesti koittanut vähentää toisten elämän seuraamista ja koitan alkaa elää ihan omaa elämääni ja ottaa siitä uudella tavalla vastuuta.
5 tykkäystä
Kirjoitat viisaita @kaaosteoria66
Vertailemalla itseään ja tilannettaan muihin, saa vain pahan mielen. Kuvat ja postaukset somessa on vain pala ihmisten elämästä ja usein juuri vähän lavastettu ja poseerattu. Ehkä ne sellaisina kannattaa yrittää ottaakin.
Matkoillakin voi olla tukalan kuuma, ruuhkaa, jonottamista, riitelyä ja väsymystä, mutta eipä niitä someen postata.
Alkaa olla vähän liian kuuma minulle. Olen kuitenkin vielä nauttinut kesästä, vaikka viettänyt kuumimman ajan sisätiloissa tai varjossa. Koiran kanssa on ulkoiltu viimeisen puolilta öin. Toissayönä nähtiin psri ketun pentua ja tänä aamuna kävelin huvikseen paljain jaloin. Kivalta kaste nurmikolla ja lämmin asfaltti jalkapohjiin tuntui. Hienoja kokemuksia saa siis ihan kotinurkilla ilmaiseksi. En missään nimessä lähtisi ruuhkaiseen ja kuumaan turistikohteen vaikka minulle maksettaisiin siitä.
Kuulostaa hienolle tuokin, että otit härkää sarvista ja kävit laskupinon kimppuun. Kyllä se siitä pienenee ja pahempiin rahavaikeuksiin voi etsiä apua Takuusäätiön sivuilta. Siellä on paljon hyödyllistä tietoa. Samalla tavalla kun innostuin raittiudesta, innostuin säästämisestä. On kivaa säästää johonkin tavoitteeseen vaikka 5e kerrallaan.
Dinner sanana ärsyttää minuakin. Ja smoothie ja blenderi. Miksi pirtelö ja tehosekoitin eivät enää kelpaa?
Kieli muuttuu ja tällainen vanha täti ei enää kaikkea edes ymmärrä. Halpakaupan mainoksessa myytiin Slush-konetta juomien tekemiseen ja airbnb-sovelluksessa on tarjolla condo-huoneistoja. En jaksa selvitellä niitä sen tarkemmin, kun muutakin puuhaa on. 
Tsemppiä kovasti! Pikkuhiljaa asiat kyllä järjestyvät kun on päivä kerrallaan raittiina.
Ja kiitos @Metsanpoika kauniista sanoistasi.
3 tykkäystä
Olen vähentänyt somea huomattavasti. Osan alustoista lähes nollaan. Johtuu tietysti entisistä kiinnostuksen kohteista, mutta algoritmit pukkaavat eteen arvojeni vastaista sisältöä enkä jaksa kouluttaa sitä. Raittiuden alkuvaiheessa vähän aikaa yritin, mutta laihoin tuloksin. Ehkä sitä alkoholinkoristelemaa elämää vain on sinne töötätty niin paljon enemmän kuin darravapaata ja sober curiosia, että työ olisi mahdoton.
Plinkki on paras some
3 tykkäystä