Olen samalla kannalla. Elämä tai raittius ei aina tunnu hyvältä, eikä tarvitse tuntuakaan. Monilla täälläkin on alkoholiriippuvuuden lisänä muita vaivoja, eikä ne välttämättä poistu raitistumisen myötä, mutta niiden kanssa on helpompi pärjätä raittiina. Useimmiten ajan mittaan niin henkinen kuin fyysinen terveyskin kohenee.
Reepunkin kertoma on parhaimmillaan hyvää vertaistukea.
Vaikka kärsimys on ikävää, eikä sitä toivo kenellekään,voi tieto siitä, että joku muukin on selvinnyt juomatta todella hankalan tunnetilan yli auttaa jotakuta toistakin sinnittelemään. Tavallaan se, ettei ole siinä kärsimyksessään yksin, voi auttaa omassakin taistelussa retkahdusta vastaan.
Elokuvahuone, joko pimeys ja hiljaisuus tai elokuvan katselu ja jonkun muun mainitsema lämmin suihku ovat konkreettisia keinoja ja tekoja, joilla yrittää auttaa itseään. Mikä sitten itse kullakin toimii.
@Lintuanna tämän juuri koen auttavan itseäni, että kirjoitetaan avoimesti mikä mättää. Siitä saa tosiaan voimaa, kun tuntuu siltä että on se maailman ainut ihminen, jolla on kaikki ihan päin helvettiä ja on itse epäonnistunut aivan kaikessa. Näinhän se ei ole, mutta jos sitä yksin pyörittelee asioitaan ongelmista tulee talonkorkuisia.
Mietin tätä vielä lisää ja vaikka voin hyvinkin olla ihan hakoteillä, esitän ajatuksen, mitä jos kaipuusi vähän mystiseen “vanhaan hyvään plinkkiin” johtuukin enemmän omasta tilanteestasi kuin varsinaisesti plinkistä?
Entä jos kaipaatkin enemmän silloista omaa oloasi, motivaatiotasi ja onnistumisia? Jos palsta ei niinkään ole erilainen vaan oma olosi ja motivaation puute on ero entiseen?
Samahan se on muissakin asioissa.
Ei baarikokemus raittiina ole sama kuin juovana. Ei tietenkään tämä palstakaan ilman lopettamismotivaatiota ihan samalta tunnu kuin vankan motivaation kanssa.
On hienoa, ettet ole luovuttanut tai lannistunut. Olet sitkeää tekoa, joten vähentämisen ja lopettamisen onnistumisern on hyvät mahdollisuudet.
Täällä heilutaan. Tänään olo on tuntunut siltä, että tulen kipeäksi. Räkätautia ja flunssaa on töissä ja ihan kaikkialla. Lisäksi kielen kärjessä on punainen läntti joka tuntuu ihan sille, että olisin polttanut kielen, mutta en muista tapausta. Aivonihan kiljausivat heti, että no niin nyt olet saanut juopottelustasi pakkinnoksi syövän suuhun. Näin ehdottomasti ajatukseni kulkevat. Se on joko tai. Tämäkin on aikoinaan aiheuttanut juomispakkoa koska paniikki kaikesta pahasta, joka on voinut tapahtua. Jos joku ei vastaa puhelimeen se on kuollut. Ei mitään välimuotoja. Jos jostain vihlaisee, se on kuolemaksi. Huh.
Täällä keikutaan edelleen. Eikä tullut flunssakaan päälle vaikka viisi päivää siltä tuntui. Olen ollut täällä hieman vastaanottavalla kannalla. Täällä on uusia osallistujia ja mukava pöhinä kirjoittamisessa. Hienoa.
Tänään alkoi Selvä suunta ryhmä. Onneksi mahduin mukaan. Sille tulee tarvetta. Päihdeklinikalta ja hoitajasta ei ole kuulunut mitään. Enkä ole jostakin syystä sinne ollut yhteydessäkään. Syy on siinä, etten jaksaisi aloittaa taas tarinaani uudestaan mahdollisesti uuden hoitajan kanssa. Onneksi juominen on sentään hallinnassa.
Minullakin on kolme päivää ollut sellainen olo että flunssa tulee väistämättä, mutta toistaiseksi olen selvinnyt väsymyksellä ja kurkun karheudella. Pitää nyt toivoa että ei menisi tästä pahemmaksi.
@Reepu Hyvä kun jaat tän ja et todellakaan ole yksin ajatusten kanssa. Tarvitsen kanssa pimeää ja se edustaa mulle rauhaa. Kevät ja kesä on mulle vaikeita aikoja ja usein masennustakin aiheuttavaa. Ajatukset voi olla todella voimakkaita ja niitä tuntuu joskus olevan aivan mahdoton hallita.
En ole vielä päässyt sen taakse, että miksi juuri valo on vaikeaa aikaa ehkä en suhtaudu muutoksiin niin myönteisesti kun olen itselle kuvitellut. Olen ollut myös kohta 7,5kk selvinpäin ja meen aika synkissä vesissä nyt. Vaikka nautinkin valon voimasta toisinaan niin useimmiten se on kaikista raskainta aikaa. Ehkä se johtuu siitä, että kuormittuu valoista ja nytkin istun pimennysverhot pimeässä ja mun olo on paljon helpompi. Tarviin tätä suojaa maailmalta. Usein sit valon lisääntyessä alkaa ihmisiä liikkumaan joka paikassa enemmän ja sekin vituttaa. Ja hei saa vituttaa tunteet kuuluu elämään ja tänne musta saa kaikessa rauhassa oksentaa mitä haluaa ja jos joku ei halua lukea sitä, niin ei tarvitsekkaan! Voimia!
Näköjään vastasin itselle tähän ketjuun vaikka piti reepulle vastata
Me taidetaan olla lopetettu @Kiu8 juominen suht samoihin aikoihin, minulla viimeinen olut tai lonkero meni alas 8.8.2024.
Ikävä kuulla että sinäkin kärsit valosta, mutta silti hyvä kuulla etten ole ainut jolla onkin nyt tällainen hankala olo kevään tulosta. Voimia myös sinne <3
Joo näköjään ollaan ja tämäkin auttaa jaksamaan, kun tietää että on muita jotka samojen asioiden kanssa painii. Päivä kerrallaan rauhassa. Ja saa kirjotella muutenkin vertaistuki on voimaa
Ymmärrän tämän täysin. Rakastan lämpöä, mutta en välttämättä sitä yötöntä yötä, joka kohta vyöryy kaikkialta. Yön kuuluu olla yö ja päivän päivä. Siksi jossain etelässä on aivan ihanaa kun laskeutuu lämmin pimeä.
Olen myös allerginen ihmislaumoille, jotka tunkevat joka paikkaan valon lisääntyessä. Olen sillä lailla reaktiivinen, että ärsyynnyn. Vielä saa hetken nauttia rauhasta aamukävelyllä.
Tämäpä! Kävin jossain mielenhäiriössä päivä kävelyllä, mutta sitten onneksi on noi vastamelukuulokkeet niin saa hälinät blokattua sillä. Silmät kiinni olis vielä kivempi mennä, mut se ei ihan taida luonnistua
Täällä myös yksi joka tykkää kesän lämmöstä, mutta ei isommin perusta valoisista öistä. Yöllä kuuluu olla pimeää ja päivällä valoisaa. On mukavaa kun syksyn tullen päivä alkaa lyhentyä.
Pakko ottaa osaa keskusteluun…
Pidän talvesta, pidän kesästä, keväästä ja syksystä myös, mutta en pimeästä…kaamoksesta…
Minulle kävisi ympäri vuoden, että n.20 tulisi pimeä ja aamulla vaikka 8 valoisaa , talvikin olisi kiva, kun näkisi olla ulkona vähän myöhempään ja kesällä taas tulisi mentyä nukkumaan ja saisi nukuttua, kun tulisi pimeää. Silti olisi nämä vuoden aikojen mukaiset kelit
Tästä tulee kunnon katkera valitusvirsi, joten varoitan heti alkuun.
Aika tovi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Tuli jotenkin totaalinen kyllästyminen omiin juttuihin ja siihen, että juomattomuuden ajatteleminen täytti kaiken ajan. Kaikki ne pohdinnat. Kyllästyin ja väsyin kaiken vääntämiseen ja siitähän sitten seurasi, että aloin taas juoda. Salakavalasti ja itseän pettäen ensin mietoja kaupan viinejä. Koska sehän ei ollut niin paha juttu ollenkaan. Kunnes sitten taas ostinkin taas ihan Alkon viiniä. Se maistui ensin todella väkevältä, mutta sitähän pystyi lantraamaan vedellä. Kunnes ei enää tarvinnut sitäkään. Väkeviäkin on mennyt - ei sentään aivan samaa tahtia kun hurjimpana aikana, mutta kuitenkin. Juotu on. Ei tullut puolta vuotta täyteen. Tiedän, että juomaton aika ei ole mennyt hukkaan, ja olen oppinut siitä jotakin - en vain yhtään tiedä mitä. Tällä hetkellä on taas vain niin luuseri olo ettei mitään määrää. Liittyy tietysti sekaisin oleviin aivokemioihin. Tiedän, että jos en olisi juonut niin asiat näyttäytyisivät kuitenkin erilaisessa valossa kuin nyt. No luin ketjuani ja osasin minä olla alakuloinen raittiinakin ei siinä mitään. Samat asiat vaivaavat edelleen; yksinäisyys, joka nyt lomalla ollessani vain korostuu. Työssä saamani ystävä on kadonnut lomalle. Hänellä on perhe ja tietysti lomaa vietetään perheen sekä perheellisten ystävien kanssa. Siihen kuvioon ei yksinäinen nainen sovi. (kuulostipas tämä katkeralta, mutta ainakin se on aito tunne) Suruakin mahtuu elämään - jouduin traagisesti luopumaan toisesta lemmikistäni ja tuntuu, etten pääse tästä surusta mitenkään yli. Juominen ei tietenkään ole parantanut tätäkään olotilaa. Syyttelin pitkään itseäni, olisinko voinut tehdä jotakin toisin, mutta nyt sentään ymmärrän, että tämä ei ollut vältettävissä. Myös yksi työssä tapahtunut asia on vetänyt mielen matalaksi. Opiskelen, jotta olisin parempi esimies, ja siihen liittyen tehtiin kysely, jossa omat alaiseni saattoivat antaa avointa palautetta toiminnastani. Sain kokonaisuudessaan hyvät arvosanat, mutta siitä huolimatta yksi työntekijöistäni avautui oikein kunnolla. Ei siinä mitään: esimiesasemassa usein saa kritiikkiä joko suoraan tai epäsuorasti - tässä pahimmalta tuntui se, että syyttettiin asioista, joita todellakaan en tuninsta itsessäni. Lisäksi syytöksiä esitettiin niin ettei annettu mitään esimerkkiä millaisessa tilanteessa näin oli tapahtunut. Hän syytti minua oman edun tavoittelijaksi, valkoisia valheita suoltavaksi ja konflikteja välttäväksi henkilöksi, joka ei välitä muiden aikatauluista. (taisi kuvailla kunnon alkoholistin) Loukkaannuin todella ja loman ensimmäiset päivät kuluivat tätä pohtiessa. Olen nyt miltei pilannut koko lomani koska ajattelen olevani täysin kelvoton. Siitäkin huolimatta vaikka muut arviot olivat hyviä takerruin tietysti tähän negatiiviseen. Pahinta asiassa oli se, että olen pitänyt tätä ihmistä läheisenä ja luullut, että meillä on hyvät ja mutkattomat välit. Olen siis kaiken lisäksi myös huono ihmistuntija. Se miksi tämä kaikki tuntuu niin pahalta liittyy tietysti laajemmin huonoon itsetuntoon ja omanarvontuntoon. Terapian tarpeessa siis.
Raha-asiani ovat niin kurjassa jamassa, että tässä muutamana viikkona en avannut yhtään laskua. En tehnyt niille yhtään mitään, josta sitten seurauksena autoni vakuutus irtisanottiin. Ei ollut rahaa niin minäpä laitoin pääni pensaaseen ja luulin, että se auttaa. Olen sitten ajellut maita ja mantuja vakuuttamattomalla autolla. No onneksi sain lomarahat, jotka menivätkin sitten kaikki rästilaskuihin. Oma aikuinen lapseni yritti auttaa minua budjetoimaan, mutta en kehdannut kertoa hänelle kaikkia velkojani. En yksinkertaisesti voinut tunnustaa mikä surkimus hänen äitinsä on. Keskustelu hänen kanssaan kuitenkin auttoi huomaamaan monia asioita. Minä yritän jostakin syystä sabotoida omaa elämääni oikein kunnolla; juomalla, sössimällä raha-asioitani ja nyt on tullut myös uusi piirre, jota ei ole ollut aikaisemmin - olen miettinyt vakavasti miten voisin varastaa tavaroita ja vaatteita. Mistä ihmeestä näin suuri itseinho tulee ja miten siitä voisi päästä eroon?! Elämässäni on kuitenkin hyviä asioita, ja olen jossakin onnistunutkin - miksi en voisi olla siitä iloinen. Näin aina vain ne pahat ja mustat asiat ja ne asiat, jotka eivät ole onnistuneet. Miten pessimististä tehdään optimisti, jollainen kai joskus olen ollut? Ostin muutama vuosi sitten itselleni kauniin muistikirjan, jonka nimesin positiivisuuspäiväkirjaksi ja hyvinvointipäiväkirjaksi. Tasan kaksi kertaa kirjoitin sinne jotakin positiivista ja asioita, joista olen kiitollinen. Muut sivut ovat täyttyneet itseinhoisella narinalla. Mietin, että pakotan itseni nyt joka päivä kirjoittamaan sinne vaikkapa vain yhden hyvän asian. Ja yksi asia on ainakin selvä: tänään en juo. Kiitos, jos jaksoit lukea tämän tähän asti.
Voi @kaaosteoria66, olen todella pahoillani lemmikistäsi <3 Tosi mukava kun kirjoitit pitkästä aikaa, toivon valoisaa auringonpaistetta elämääsi. Paljon voimia sinne <3
Mukavaa kun palasit @kaaosteoria66 , olen kaivannut Sinua. Ikävä kuulla, että ei hyvin pyyhi. Haluaisin kirjoitella sinulle kunnolla, mutta nyt reissun keskeltä lähetän vain lämpimiä ajatuksia ja toivon Sinulle voimia sekä parempia aikoja
Kiitos @Metsanpoika. Täällä ollaan taas lukemassa palstan viestejä ja mikä tärkeintä olen nyt taas pysynyt juomatta. Ikävät asiat ovat edelleen olemassa, mutta ainakin pää on poissa viinapensaasta. Nyt mennään hetki kerrallaan eikä kyllä ole ollut edes halua juoda.
Hyvä että tulit tänne takaisin tavoittelwmasn raittiutta ja parempaa elämää kaaosteoria66.
Kun alat saamaan raittiutta alle, alkavat ne muutkin asiat pikkuhiljaa järjestyä.
Minä hankkiuduin juoma-aikaan ulosottoonkin, mutta niin vaan raha-asiatkin on raittiiden vuosien aika korjaantuneet. Selvällä päällä jälki on tässäkin kohtaa parempaa.
Ehkä löydät tekemistä ja sosiaalisia suhteitakin pikkuhiljaa. Minä viihdyn yksinkin eikä ole tylsää. Elämää on silti rikastuttanut sosiaalunen aktivoituminen. Olen netissäkin liittynyt joihinkin harrastusryhmiin ja saanut tekemisten jakamisesta iloa, innistumisia ja uusia ideoita. Vaikka naamakkainkin on kiva tavata ihmisiä, in tuollainen virtualinenkin sosiaalisuus hyvä alku ja pitää yllä ja kehittää sosiaalisia taitoja ja minulla harrastuspjomella on tätä myötä taidotkin kehittyneet.
Uskon, että sinullekin avautuu eteen kivoja juttuja, joihin tarttua tässä pikkuhiljaa, kun raittiusmatka etenee. Niitä ei vasn edes näe silloin kun aktiivinen juomaongelma on päällä.
Yöllä kuuluu olla pimeää ja päivällä valoisaa. 
On mukavaa kun syksyn tullen päivä alkaa lyhentyä.
, talvikin olisi kiva, kun näkisi olla ulkona vähän myöhempään ja kesällä taas tulisi mentyä nukkumaan ja saisi nukuttua, kun tulisi pimeää. Silti olisi nämä vuoden aikojen mukaiset kelit 
.