Sanoin ääneen että mua vaivaa. Että luottamus vielä hakee itseään, vaikka onkin jo paljon parantunut. Puhuttiin siitäkin. Helpotti. Ja sen jälkeen vähän rakennettiin luottamusta…
Kultis, sopimuspaperia ei olla vielä tehty. Odotuksista on puhuttu ja suunnitelmista, sekä niihin liittyvistä peloista. Ollaan kovin samoilla linjoilla. Mutta keskustelua on edelleen hyvä jatkaa. Ja mä kyllä mietin että olisi todellakin syytä viettää joku ilta niin, että ensin kumpikin kirjoittelee ne omat odotuksensa kaikessa rauhassa ja sitten katellaan ja vertaillaan. Voisi vaikka tehdä sellaisen “lomakepohjan”, mihin olisi yläotsikot valmiina. Että varmaan tulis samoista asioista mietittyä.
Oishan se nimittäin varsin kurjaa jos toinen kirjoittaisi odotuksista pitkät litaniat yhteistä elämää, perhesuunnittelua ja punaisia mökkejä perunamaineen, ja toinen kirjottais että kunhan saan tarpeeksi seksiä ja nukkua pitkään viikonloppuisin. (Älkääkä olettako että ensinmainittu olisin minä, päinvastoin )
Tuossa pari iltaa sitten tänne kirjoittelin kun mies pelaili. Kerroin minne kirjoitan. Hän oli vallan iloinen. Kysyi tosin naureskellen, että kuinka paljon olen häntä tänne haukkunut… Nooh… diplomaattisesti vastasin, että sinustahan mä kirjoitan, kenestäs muusta.
On se kiva kun keittiöstä raikuu reipasta astioiden kilinää Työnjako tehtiin eilen. Mä teen ruuat, mies tiskaa. Hiio-hoi.
Ja Mallu… kun mulla ottaa vatsanpohjasta jo possujunassakin
Toivottavasti voin joku päivä aloittaa sellaisen ketjun. Koitan muistaa sitten sen tehdä, jos sen aika tulee.
Just nyt on sellainen mukavan leppoisa olo. Hyvä ja onnellinen päivä numero viisi. Aloin oikein laskea. Joo, kyllä mä jo keskiviikkona olin aika hyvissä fiiliksissä. Lasketaan se. Mies kolmatta päivää kotona. Toinen raitis päivä menossa. Ihmetellään molemmat tätä oloa. Mies raittiuttaan, minä miestä Sitä, etten ookaan täällä nyt yksin, ja on joku joka tiskaa.
Tuleeko minusta kuin yksi AA-lainen, joka hyvin tarkkaan, päivälleen, tunnilleen tiesi vuosienkin jälkeen kuinka kauan oli ollut raittiina. Mä kyllä toivon että jossain vaiheessa lopetan laskemisen. Ehkä sit ensi vuonna, jos näitä päiviä nyt meille suodaan.
Mä tarviin ainakin sen viikon, ehkä jopa pari. Ensi viikonloppuna en ole kotona, mies täällä yksin, ehkä tosin poikansa kanssa. Toivottavasti se järjestyy niin. Matka sinne tuntuu niin pitkältä vielä. Tässä on monta monituista päivää välissä.
On ne suulliset sopimuksetkin sopimuksia, todistustaakka vaan on erilainen
Mikset laskisi päiviä? Sitten voi aina juhlistella arkea: tänään meillä on 100 onnellista päivää putkeen, mennään vuokraamaan leffa!
Tehtaissa on sellaiset kyltit, joissa lasketaan tapaturmattomia päiviä. Osa työsuojelua. En kyllä tiedä, pitääks ne bileet jos kuukausi on mennyt ilman että joku kämmää.
Mitä sitä aamuisin nukkua pitkään, jos voi rakastella…
Possujuna… just sellaista elämää minä elän tämän miehen rinnalla, mutta minulla on oma henkilökohtainen henkinen vuoristoratani, joka tekee kaikenmaailman kieppejä ja silmukoita päivittäin. Mutta se on minun juttu, jota käyn pääni sisällä. Skitsofrenistä.
Mun pitäisi nyt olla hyvinansaituilla päiväunosilla kultani kainalossa, mutta oli pakko lähteä kirjoittamaan kun vaan pyörin.
Töistä tullessani huomasin keittiön pöydällä neulan ja ruiskun. Käyttämättömät näyttäisivät olevan, paketissa. Varmaan löytänyt jostain laukustaan ja jättänyt siihen etten vahingossa löytäisi, rehellisesti, mutta ensimmäinen tunne oli hirveä kauhu. Pelko että käyttäisi lääkkeitään väärin. Ei olisi eka kerta.
Mies huomasi oloni sänkyyn mennessä, kysyi mikä on. Naisellisesti vastasin “ei mitään”. Väsynyt kun oli, nukahti samantien. Minä en.
Toinen mikä ahdistaa on se, että miehen lääkitystä on nyt laskettu vielä toinenkin kolmannes. Alle viikossa pudotettu siis lääkärin määräämää annosta kaksi kolmasosaa. Helvetin terveellistä. Kiva juttu kun lääkkeet loppuvat ja rupeaa taas psykoosi hiipimään. Ja kuka hoitaa… no minä tietysti. Eihän muita kiinnosta.
Enemmänhän niitä lääkkeitä on nyt mennyt, alkuperäisen vieroitussuunnitelman mukaan tosin. Kavereilta pitänyt siis ostaa lisää. Helvetin hyvin tukee terveyskeskus elämänmuutosta. Vetää mattoa jalkojen alta koko ajan kaksin käsin. Laillisesti ei saa tarvitsemiaan lääkkeitä.
On oikeasti tosi lähellä nyt että huomenna soitan sinne ja haukun ne kaikki ihan pystyyn.
Mä olen aivan paniikissa nyt. Itku tosi lähellä. Mua pelottaa aivan helvetisti, enkä halua tai näe tarpeelliseksi kaataa tätä kaikkea miehen niskaan. Tarpeeksi kestämistä hänellä tässä. Viikon kohta ollut ilman aineita, tosi herkkä vaihe, koskaan ei ole kotioloissa pystynyt pidempään. Ja sitten tulee nämä lääkesotkut viranomaisten puolelta.
Lääkejuttu olikin väärinkäsitys. Tarkemmin asioita tutkittuamme huomattiin, että nyt oltiin palattu normaaliin annostukseen. Eli ei sittenkään mitään hätää. Kyse on siis bentsolääkityksestä, jota viikko sitten se lääkärin nulikka laski kolmanneksella. Ihan uskomaton kikkailu. Onneksi ylilääkäri oli nyt sitten kumonnut sen. Siltä osin siis olemme turvassa.
Samoin se ruiskujuttu. Niinhän se oli miten arvelinkin. Mies reagoi aika voimakkaasti kun niitä ihmettelin, hällä on kova tarve olla kunnolla ja osoittaa sitä mulle. Ja herkästi tulkitsee mun epäilevän. Näytti käsivarsiaan ja sanoi, että kyllähän sä näkisit jos mä jotain oisin vetänyt. Ja eihän niitä sitten oltaisi näytille jätetty. En mä epäillytkään että olisi NYT käyttänyt. No, ne on hävitetty.
Yritän osoittaa sitä luottamusta, kuten mua viisaasti ohjeistitte. Vaikka sitä ei aina hirveästi oikeasti olisikaan.
Itseäni järkytti miten hirveän säikky sitä onkaan. Pitää oikein muistuttaa, ettei se ole ihme kun nyt ollaan kumminkin viikko vasta menty tätä tasaisempaa (kahdeksas onnellinen päivä) ja mies viidettä päivää raittiina.
Vaikka arki alkaa jo asettua uomaansa, ei nämä meidän päät, kummankaan, tee sitä vielä pitkään aikaan. Katotaan sitten syksymmällä.
Vieras, vieraalle en kauheasti viitsi vastata Kun olin kirjoittanut, olo rauhoittui ja menin sitten miehen viereen ottamaan puolentunnin torkut.
Niitä sanotaan bentsoiksi, koska vaikuttava aine on jokin bentsodiatsepiini -lääkeaineen johdannainen (esim. diatsepaami, oksatsepaami, tematsepaami jne.)
Pitäis muistaa ettei nää asiat oo itsestäänselvyyksiä. Itse kun on alalla duunissa ja vielä näin vapaa-aikanakin on ollut tätä “harrastuneisuutta” ihan koulu-ajoista lähtien, niin ei aina huomaa.
Kiva, kun vastasit “neutraalisti”. Musta tuntuu, että olen jotenkin kummallisen tietämätön kaikessa??? Nyt juuri ei ole tule mieleen kaikkea sitä, mitä minä olen ihmetellyt, ja mitä muut taas ovat hymähdelleet tietävästi…
)
Kun olin kirjoittanut, olo rauhoittui ja menin sitten miehen viereen ottamaan puolentunnin torkut.