Vuoristorataa

Kotikanava
61

’

Tota mä olen yrittänyt selittää täällä jossain toisessa ketjussa ennen reissuani. Kun se suhde addiktiin on jollain tapaa sairas, niin eihän siitä lähdetä silloin kun vaan huomaa, että tuo toinen taitaakin olla käyttäjä. Heippa. Mäkin olin sopinut miehen kanssa, että jos hän retkahtaa niin häviää mun elämästä käyttöajaksi kokonaan. Ottaa sitten yhteyttä kun on kuivilla. Sen sovin jo silloin kun aloimme seurustella. Sitten olikin niin, että mies retkahti, ei vastaillut juurikaan puhelimeen, ei soitellut. Mitä tein minä, soittelin perään koko ajan ja pommitin ja vaadin ja vetosin rakkauteen. Kävin jopa häntä hakemassa ja yritin saada lääkäriin. Hän olisi varmasti pitänyt oman osansa sopimuksesta siinä vaiheessa, mutta minulle se ei riittänytkään. Mä pommitin niin kauan, että sain itseni osaksi sitä helvettiä.

Ja sitten kiukkuan täällä, kun mies ei mene hoitoon silloin kun mä haluan. Ajatuksena tiedän ne kaikki omat pohjat ja hoidon vaan omasta halusta yms, mutta sitten sen oman pohjan olisi pitänyt kuitenkin olla siinä missä mä halusin. Karrikoidusti, mutta kuitenkin.

Eli jos on tuo minun retkuni sairas, niin olen kyllä minäkin.

62

Niinpä, ja kai se on yhtä tärkeää tunnistaa se sairaus, ennen kuin voi alkaa toipua. Ei meillä niin paljon niitä eroja ole.

Joskus vaan raitistuneet odottaa että sen läheisen pitäisi olla se vahva jolla on järki päässä ja lopettaa hyysääminen, ymmärtämättä että se voi olla yhtä vaikea toteutaa, kun itselle on ollut se juomisen lopettaminen. Hyvät Päätökset pettää.

Itse olet Mallu nyt saanut sen voiman ja toivon sitä jatkossakin.
Niin se alkaa myös läheisen toipuminen.

Taas tulee mieleen, että kuka täällä pallolla se iänikuinen normaali on?

63

Heikoilla mä oikeasti olen. Eilen kun retku pommitti ja pommitti, niin taas mietin, että onko sen tarkoitus saada mut niin sekaisin, että sanon jotain harkitsematonta. Ja sitten välillä kysymys: “Etkö voi vaan ottaa mua takasin?” Mä jo aloin miettiä, että mitä siihen vastata. Mä kyselin jo, että millä tavoin hän ajatteli tulla takaisin. Hän oli sitä mieltä, että ei menisi hoitoon ja hoitaisi itseään täältä käsin muuten. Eli onneksi oli niin korkealentoinen suunnitelma, että siihen oli suht helppo sanoa ei, on yritetty liian monta kertaa.

Sitten vaan päätin pelastaa itseni ja lopettaa vastaamasta puhelimeen. Laitoin puhelimen äänettömälle ja aloin tehdä muita asioita. Illalla katsoin tilanteen viesteistä. Hän oli ollut eksyksissä ja olisi tarvinut apuani. Ja tietysti oli katkera, että en auttanut ja lopulta oli löytänyt perille “jos se nyt kiinnostaa”.

Mutta nuo puhelut, joissa on aika lähelle oma itsensä, ovatkin ihania ja silloin meinaa riistäytyä homma ikäsistä munkin osalta. Siitä huolimatta mä sanoin sille ukolle eilen, että en voi pettää hänelle antamaani lupausta. Osasin jotenkin kääntäää sen niin päin, mutta jotenkin ajattelen, että mun osalta hänen käyttönsä tukeminen on loppu. ELi se on lupaus hänellekin. Olenko ihan hakoteillä teidän mielestä? Retkun mielestä yllättäen olen.

64

Varoitus: tämä on ihan sekopääselitystä. Me toivottavasti tunnetaan jo sen verran hyvin että tämäkin menee läpi (korvien).

Täällä pyörii radiossa joku diakonissalaitoksen mainos, joka kehuu ottavansa suojiinsa “myös ne, joita kukaan muu ei huoli”.

Että hyi teille kaikille jotka pistää nistin/retkun/juopon pihalle. Te olette just niitä, jotka eivät huoli.

Ihmisrakkaus, itserakkaus… Suurin niistä on rakkaus. Että pistää kiemurtelemaan ärsytyksestä se radiomainos. Ihan kuin rakkauden määrällä voisi kilpailla ja voittaa. Tökkiä oikein terävällä piikillä miten huonoa ja pinnallista ja itsekästä väkeä onkaan, kun vanhat, vammaiset ja juopot jätetään ojiin mätänemään.

Kyllä on hyvää ja hurskasta porukkaa kun ottavat suojiinsa. Entäs säännöt? Rajat? Kumpa pelkällä hyvyydellä voisikin maailman pelastaa…

[size=75]entäs minä, kuka tulee huolehtimaan minusta, kun olen sairas? [/size]

Yhtä lailla mua ärsyttää nykyään kaikki Alkon mainokset. Ihan niinkuin ihmiset eivät tietäisi, mistä sitä viinaa saa.

Tarvii päiväunet… Ja lomaa.

65

Just näin. Mä ainakin olen täällä tajunnut sen tosiasian, että olen läheisriippuvainen. Se herätti ja aloin jollain ajatuksen tasolla työstää sitä asiaa, pyristellä irti.

Sana läheisriippuvainen antaa mun mielestä sellaisen kuvan, että henkilö on surkea ressu, joka ei osaa elää omaa elämää, vaan elää toisten kautta. Onhan se sitäkin, mutta läheisriippuvainen on myös kontrollifriikki, jonka täytyy tietää toisen menemiset, tekemiset, melkein ajatukset, ja yrittää niitäkin määrätä. Tätä ainakin olen itse tehnyt.

Uusi suomennos itselleni, läheisriippuvainen = ei niin viaton/hyvä muille, kuin luulee :wink: .

Mallu, mä luulen, että sun retku ei ole asioissa niin pitkällä kuin sinä. Siis tarkoitan, että kun elämä on luistanut eteen päin noinkin, että tulee ja menee sun luo/luota, niin meinaa jatkaa samaa rataa. Eli kysymykset; Etkö voi ottaa mua takaisin? - on varmaan ihan viattomia, olethan ennenkin ottanut. Hän ei vielä tajua, että tällä kertaa homma ei mene niin, vaikka se sinulle olisikin selvää. Mä luulen, että meidänkin isäntä ajattelee tän kriisitilanteen taas menevän ohi, kun vaietaan se kuoliaaksi.

Kultakala, älä turhaan syyllisty diakonissalaitoksen mainoksesta. Ajatellaan positiivisesti, että on hyvä että ne huolii retkut, niin saadaan ne pois omista nurkista, jos tarvis :wink: .

66

Mua on ärsyttänyt toi sama diakonissojen mainos. Vähän eri syistä. Kun elen ihan palavereissakin törmännyt ihmisiin jotka on juoneet itsensä niin pitkälle että tuskin enää koskaan ajavat ihan täysillä valoilla, taitaa olla parkkivalotkin sanonut poks.

Eikä ne niitä ole valmiita ottamaan, jollei maksusitoumusta heru, tää on kylmä tosiasia.

Ymmärrän että jonkun täytyy maksaa, mutta totuuden nimissä, olisivat rehellisiä mainoksissaan, kun mainos on mainos ja sillä kalastellaan jotakin tässä tapauksessa maksusitoumuksia.

Rälläkkäkin tottakai haluaa sen maksusitoumuksen, mutta kulut taitaa olla aikalailla pienemmät.
Mä en oo minkään sortin uskovainen, tällänen agnostikko vaan, mutta Pelastusarmeija on sellainen, mitä mä tuen minimissään joulupadan tiimoilta, joskus muutenkin. Niillä on aika inhimillinen tatsi näihin kaiken menettäneisiin.

67

No totuuden nimissä minäkään en ole valmis keräämään nurkkiin ylimääräisiä huollettavia.

Naapurin lapset voin syöttää, mutta niitäkin yritän aina viimeistään kahdeksan pintaan hätistellä koteihinsa…

Pelastusarmeijaa tuen. Meni joulubonukset viime vuonna heille. Eihän se pitkälle kanna, mutta olipa ropo kuitenkin.

68

Johan on taas hyvää juttua.

Mulle toi diakonissalaitoksen mainos toimii. Oon sen verran monta kertaa ja monta tuntia yhden yksikön aulassa istunut ton retkuni kanssa, millon hyvällä mielellä vaan haikeasti halaillen, millon aggressiivista miestä rauhotellen, millon yrittäen pitää tajuissaan, että musta on ihanaa kun ne on olemassa. On paikka, jonne mun kultani voi aina mennä, kunnossa missä tahansa. Soittaa milloin vaan, ympäri vuorokauden, siihen ilmaisnumeroon. Ja mäkin voisin niin tehdä. Ja oon tainnut tehdäkin… Mut se diakonissalaitoksesta.

Meidän hiljaisuus päättyi tänään. Mies laittoi viestin ja kysyi mitä mulle kuuluu. Ihan niin pienesti ja suloisesti. (Mun eka ajatus oli, että taitaa olla rahat loppu, hyi minua) Mähän olin ihan kallellani heti. Laittoi seuraavan viestin, että ei hänellä taida olla enää mitään menetettävää. Se tuntuu musta aina tosi paskalta. En pystynyt vastaamaan. Olisin vaan kysynyt, miten niin? Noh, pohti sitten että jos lähtisi sukulaisten luo maalle. Tässä teki sitten Mallun miehen tempun, kun totesinkin, että se olis varmaan fiksua ja parasta sekä hänelle että meille. Kas siitähän on hyvä ottaa kierroksia. Ei oo enää mitään meitä - mä en kestä tätä on off -suhdetta! Mä en sanonutkaan että voi pieni, ei sun tarvi lähtee mihinkään, tuu tänne. Nii oma idea ei sitten enää ollutkaan hyvä, kun mä olin samaa mieltä?!?

Joopa joo. Mä sitten otin myös vähän kierroksia ja annoin palaa. Että eipä tämä olisi mikään on off -suhde (mä kyllä ennemmin käytän on standby -nimitystä) jos herra vaan pysyisi joskus paikallaan. Että hänhän lähtee mun luota pois, kun lähtee vetämään. Ja jos kerran tarkoitus on asua yhdessä, niin mä silloin ikään kuin odotan, että silloin molemmat ovat samassa osoitteessa, eikä toinen katoaisi teille tietymättömille moneksi päiväksi. Että haluaisin olla hänen kanssaan, mutta niin kauan kuin hän pitää noihin ihmisiin yhteyttä, siitä ei vaan tuu yhtään mitään. Mut jos hän on siitä valmis luopumaan lopullisesti ja totaalisesti niin… no, sitä en enää jatkanut.

En mäkään ole nyt valmis vaan ottamaan takaisin. Se vaatii häneltä nyt aika paljon. TEKOJA. Lupauksia mä olen kuullut niin paljon. Ja varmaan hän niitä ihan aidosti on halunnut ja tarkoittanut, mutta…

Eihän se ole ikinä varmaan valmis noista yhteyksistään irrottamaan. Aina on niitä v***n “asioita” hoidettavana. Ihan niinkuin ne hoitamalla loppuisi. Aina niitä tulee lisää, etenkin kun mies on tuollanen kaikkien hädänalaisten auttaja, oikea huumemaailman yhden miehen diakonissalaitos, että aina mennään kun joku keksii pyytää.

69

Miksi sä puhut musta täällä netissä. :wink:

Juuri näin mä olen määritellyt itseäni.

Ja joo, niin se varmaan oli sitä pohtimista, että olisinko jo rauhoittunut, kun olen ihan asiallisesti puhunut puhelimessakin. Mä olenkin rauhoittunut, mutta vähän toisella tavalla. Ja esitinkin hänelle EIn ihan toisella tavalla. Sanoin, että olen hänelle luvannut olla tukematta enää yhtään hänen käyttöään. Eli en voi sitä ruveta näin tukemaan. Hän ei oikein osannut siihen vastata. Tänään on ottanut sen verran yhteyttä, että on pyytänyt anteeksi eilistä käytöstään. No, ihan hyvä kai niin.

70

Niin siis kyllähän me TIEDETÄÄN mitä nää meidän miehet ajattelee OIKEASTI.

Jos ne kiukuttelee, eihän ne sitä tarkoita, purkavat vaan pahaa oloaan meille, kaikkein rakkaimmille.

Jos ne puhuu kauniisti, ne yrittää vedättää meitä ja luikerrella takaisin meidän elämään.

Jos ne ei ota yhteyttä, ne käyttää päihteitä tai yrittää saada meidät kaipaamaan heitä tai häpeävät itseään niin etteivät kehtaa ilmoitella.

Jos ne soittelee koko ajan, ne piinaa meitä ja haluaa saada meidät heikoiksi.

Miks me vietetään niin paljon aikaa miettimällä mitä joku toinen ajattelee? Tai miksi tekee mitä tekee? Ja miksi me ei koskaan ajatella, että tarkoitusperä voisi olla aito ja vilpitön. Tai tunne käyttäytymisen takana aito. No siis eihän se tietenkään niin ole, kun kemia on pelissä, mutta silti.

En mä ketään tässä halua syyttää tai ruoskia, itseäni peilailen. Se taitaa olla sitä läheisriippuvuutta, että oma pää on aina siellä missä toinen on.

Mä löysin nyt sen sairaudentunnon. Tähän asti olen kieltänyt.

Kiitti vaan. :wink:

71

Toi herätteli vähän. Miksi vietän aikaa miettien, mitä joku toinen ajattelee. Pitäisi miettiä, että mitä itse ajattelee.

72

No arvatkaapa vaan mitä mä just nyt teen.

Sen mun vuodatuksen jälkeen mies ei “yllättäen” oo ottanut mitään yhteyttä enää.

Täähän on taas niitä asioita jotka mä TIESIN.

Ja nyt luteilen, että mitä se siellä miettii. Olisikohan jopa mennyt itseensä. Vai punnitseeko sanoja, millä tavalla voisi hyökätä mua vastaan pahimmin. Kuitata takaisin.

Mitä ihmettä mä tuollaisilla asioilla päätäni oikein vaivaan?

Eikös olisi parempi keskittyä siihen, että menen tästä iltapesulle ja koitan saada itselleni oikein hyvät ja makoisat unet? Annan vaikka itselleni taas anteeksi, sillä saa kumman rauhan uniinsa.

Mut en mä puhelinta kiinni laita. Mä elän siinä toivossa, että olisin saanut hänet ajattelemaan. Ja että hän todellakin kaipaisi minua aivan suunnattoman paljon ja olisi sen vuoksi valmis tekemään mitä tahansa. Muuttamaan elämäänsä, itseäänkin. Olenko minä muka sen arvoinen? Tai se, mitä minulla on hänelle tarjota?

73

Tähtityttö: Vetäise ne hyvät unet. Jos ei meinaa tulla uni, niin käy lukemassa sun oma viimeisin kirjoitus ketjusta “löysin uuden maailman” se oli niin asiaa. Katsoo sitä miltä kannalta vaan.

74

Kiitos taas almatsu :slight_smile:

Nukuin joo, tosin vähän huonosti ja tuli valvottuakin…

Mies yllätti.

Hän on valmis suosumaan kaikkiin ehtoihin mitä minä asetan, luopumaan kenttämaailmasta täydellisesti, valitsemaan minut ja raittiin elämän. [size=75](tai no, raittiimman, ei hän absolutismia tavoittele, mistä mä olen hiukan eri mieltä…)[/size]

Olin tosi onnellinen. Ja olen siis vieläkin, koska myös jo tänä aamuna hän on ollut edelleen samalla linjalla.

Mutta samalla tuli pikkuinen pelko ja pikkuinen piru. Mulla on nyt aivan hillitön valta käytettävissäni. Ja vallan mukana siis seuraa vastuu.

Mähän voisin tehdä vaikka minkälaisen kahdeksankymmenen kohdan sopimuksen, joka sisältää muun muassa päivittäisen jalkahieronnan ja perusteellisen siivouksen vähintään puolen vuoden ajan, tai että mulla on oikeus valvoa hänen kaikkea tele- ym. liikennettään jotta tiedän että hän pysyy sopimuksissa jne. Mutta siinä nyt ei ole mitään järkeä.

Ei mulla ole tarvetta häntä nöyryyttää, hän tekee sen ihan itse. Mutta tiukat rajat mä kyllä haluan määritellä.

Sellaisen pienen “sopimuspaperin” olen tehnyt. Näin toimimalla voimme asua yhdessä tällä hetkellä.

Musta tuntuu hirveältä, mutta just nyt en esimerkiksi pystyisi vielä antamaan hänelle edes avaimia. Yhtenä kohtana on myös se, että mä en katsele niitä katoamisia.

Katoaminen = päihteidenkäyttö = ulos.

Kun säännöt on selvät, ehkä se helpottaa meitä molempia. Mies itsekin sanoi, että meidän pitää jutella ehdot läpi. Hän pitää siis itsestäänselvänä, että tuo yhteydenpidon katkaiseminen ei ole ainut vaatimukseni. Kyllä se mut jo tuntee :wink:

Pyysi anteeksi varastamistaan. Sanoi ettei tiedä miksi teki niin. Mä tiedän. Se oli lähestulkoon kentällä olevan addiktin teko. Tilaisuus teki varkaasta varkaan. Eikä hän hahmota sitä, että 50 euroa on tällaisen hoitsun palkasta iso raha. Sen takia mun pitää siirtää ainakin yhden laskun maksua eteenpäin, että selviän muutamista kesäsuunnitelmista omin varoin seuraavaan palkkaan asti.

Mut näin meillä tänä aamuna.

Ai niin. Nyt on koettu sitten myös sokerikrapula. Vedin eilen sellaiset karkkiöverit, että sokerihumala oli todellisuutta. Yöllä janotti hirveästi, hikoilutti ja näin painajaisia. Kun aamulla huonovointisena istuin vessassa ja huomasin ajattelevani “ei ikinä enää”, tajusin olevani krapulassa :wink: Valitettavasti tuo taitaa olla niitä päätöksiä, jotka kaikkoavat ensimmäisen mieliteon iskiessä.

Ihan kuin tämä “nyt minä hankkiudun eroon tuosta retkusta” katoaa kun ikävä iskee.

Tai mieliteko.

75

Niin, mikä on vallan käyttöä ja mikä ei. Eiköhän jokaisella ole oikeus määritellä, että mikä on itselleen paras tapa elää ja olla.

Nyt en jotenkin osaa sanoa mitään, mut kyl sä tiedät.

Ja ota muuten sopimukseen mukaan se hieronta. :wink:

76

Hyvä pointti! Vapautta seuraa myös vastuu.

Ihan ylöskirjoitettu sopimus ei ole ollenkaan huono asia. Kunhan siinä on kirjattu molempien oikeuksia. Siis taas mennään listoihin… Voi olla parisuhteelle tosi hyväksi, että pistetään ylös näitä odotuksia, ettei sitten vaan panna toisen päähän ajatuksia.

Eikä se hieronta ole todellakaan huono asia ylöskirjattavaksi! Siis Madonnalla ja Guylla on kans soppari, missä on merkattu laatuaika, rakastelukertojen määrä viikossa, oma aika etc…

Tänään hyvä päivä. Tänään totesin, että mun ei tarvitse vedota mihinkään tekosyihin yhdessäoloon, kuten taloudelliseen asemaan vaan voin sanoa: me rakastetaan toisiamme. Paskat yhdestä putkiremontista (varsinkin kun se on loppusuoralla) ja paskat siitä että tämän ensimmäisen seitsemän vuoden remontin keskellä asumisen jälkeen on vielä seitsemän vuotta pientä pintaremonttia jäljellä.

Tänään meillä on hyvä olla. (Siitäkin huolimatta, että mies on ollut koko viikon, joka ainoa ilta maistissa. Sunnuntai taisi olla selvä päivä?)

77

Jotenkin kauniisti sanottu. Ei ole mahdotonta olla onnellinen. Onni on pieniä hyviä hetkiä.

78

Jep. Liian usein tulee kirjoitettua/ajateltua/sanottua, että tänään on paska päivä, pois alta risut ja männynkävyt.

Tämä päivä olkoon hyvä, koska se alkoi hyvin. Tänään tunnen hellyyttä. Ja näen miehen katseessa sen hellyyden peilin. Kosketuksessa oli toveruutta, kiitosta vierekkäin nukutusta yöstä.

Juuri nämä päivät tulevat jäämään päällimmäiseksi kerrokseksi, sitten… sitten joskus.

79

:laughing: Niin, missäs meille sokeriaddikteille on se katkopaikka. Samalla lailla nää riippuvuudet pelittää, oli sitten viina, huumeet, tupakka, karkki, suklaa, jäätelö…

, tiiätkö Kultis, mulla tuli niin hyvä ja lämmin olo tosta sun tekstistä. Musta on ihanaa, että sä sanot teidän rakastavan toisianne. Tuli tippa linssiin. Kyllä sen tissuttelijankin kanssa voi olla asiat ihan hyvin, kun se muuten on siinä luona, ottaa huomioon, voit häneen tukeutua.

Tänne on tullut jo pelkästään nyt aamulla niin paljon tekstiä, ettei meinaa perässä pysyä! Huh! Jatkan lueskelua.

80

Kun ei täällä ole erikseen remontti ketjua, niin kysyn tässä, että joko Kultakala on päässyt sambaten suihkuun? Vai oonko jotenkin etuajassa, eikä putket vielä pitänytkään olla kunnossa?