On voimaannuttavaa huomata täällä palstalla ilo ja halu alkoholittomaan elämään, se varmasti onnustujille on yhteinen piirre tuo selväpäisyydestä nauttiminen tavallisen arjen keskellä.
Saunoessani mietiskelin tuota arjessa elämistä. On siinä opeteltavaa selvinpäin. Ei käy enään laatuun turruttaa kaikkea tunnekirjosta alkoholilla. Nyt on opeteltava kohtaamaan epämiellyttävätkin tunteet ja olotilat ihan naturell. Oppimisprosessi tämä on.
Helppoa ja samalla niin vaikeaa.
Muutaman kuukauden juomattomuuden kohdalla tuntuu olevan ns. heikko hetki-ajanjakso jolloin ajatukset palailevat haluamaan alkoholia, nousuhumalan viettelevää tilaa.
Olisi niin helppoa uskoa päässä pyöriviä ajatuksia kuinka nyt voisi vähän ottaa, kerran ottaa, helpotaa stressiä, vähän tissutella töitä tehdessä, ihan vaan kerran, tänään, illalla. Miksi en mukamas voisi? Ihan itsekseni vaan, eihän se ole keneltäkään pois jos vähän otan. No jos ei muuten niin yhden kerran vielä, sitten ei enään koskaan.
Tosiasia on se, että jos tuohon lähtee mukaan, löytää itsensä samasta suosta, jalat vaan entistä syyvemmällä haisevassa vellissä.
Mitään onnea, helpotusta, pelastusta alkoholi ei tarjoa vaikka kuinka mieli ajattelisi heikolla hetkellä toisin.- jos tarjoaisi niin olisinhan minä jo niin saatanan yltäkylläisen onnellinen, helpottunut, komea, fiksu, hyväkyntoinen, terve ja pelastunut kaikelta pahalta ja murheelliselta. Minusta olisi pitänyt tulla jo täysin immuuni tavalliselle arjelle ja tavallisille tunteille, olenhan lääkinnyt itseäni oikein tukkuannoksin tuolla kaiken parantavalla alkoholilla.
Nyt ymmärrän, näen ja tunnen sen kuinka helppoa olisi lipsahtaa. Ja moni onkin, itse myös aiemmissa yrityksissäni.
Nyt on tehtävä ahkerasti työtä, opeteltava tapoja ohittaa nuo ajatukset. Varmaa on että ne kyllä ajan kanssa jättävät rauhaan.
Suurin osan aiheeseen liittyvistä ajatuksista pyörii kuitenkin kiitollisuuden ja onnellisuuden puolella, nytkin on ajatukset syvän onnellisuuden tunteessa siitä että elän selvästi elämää. Tämä on selvästi elämää.
Alkoholin juominen ei vain ole enään vaihtoehto.
Jos joku tuskailee samanlaisten ajatusten kanssa, niin älkää astuko polulta, se ei varmasti kannata, taistelkaa ajatusta vastaan ja voittakaa se, palkinto on tuhansin kerroin parempi seuraavana aamuna.
Työtä ja harjoittelua alkoholista luopuminen vaatii, turha sitä on kiistää. Aivan kuten silloin vuosikymmeniä sitten, kun opettelin alkoholia käyttämään. Kyllä siinä oli tekemistä. Olin vuosikausia niin yksinkertainen, että kuvittelin alkoholin sopivan minulle ja olevani keskimääräistä taitavampi sitä käyttämään.
Mulla on nyt takana yli kaksi raitista vuotta ja valehtelisin, jos väittäisin, etten ajattele enää alkoholia. Siitä puhutaan töissä taukoamatta ja asiakkaat antavat pulloja kiitokseksi. Lisäksi se tapajuominen, jonka opettelin, on kuin jarrun painaminen kokeneelle autoilijalle, se tulee selkärangasta, ennen kuin aivoista lähtenyt signaali vaarasta on edes menossa käsittelyyn. On ollut kova homma ohjelmoida itsensä uudelleen, mutta on se kannattanut: päivityksen jälkeen homma toimii jouheammin.
Alkoholin yksi lukuisista ongelmista on se, että se auttaa ahdistukseen ja aiheuttaa sitä.
Kyllä tällainen “lääke” kannattaa jättää kaupan hyllylle ja keksiä parempia hoitokeinoja.
Yhteiskunta on päihdemyönteinen. Mainoksissa vilisee kauniita ihmisiä, mukavissa tilanteissa lasi kädessä. Alkoholi on normalisoitu osaksi ravintoympyrää. Näin se markkinatalous toimii. Aivan samoin on nyt käynyt nikotiinipussien tai sähkötupakan kohdalla, on lähes epänormaalia olla riippumaton nikotiinista. Samat jättikorporaatiot, jotka lanseerasivat “Marlboro-miehen” on muuten noidenkin tuotteiden taustalla.
Pitää olla todella vahva oman tiensä kulkija, jotta voi ja uskaltaa elää päihteetöntä elämää.
Kyllä voi jokainen päihteistä vapautunut taputtaa itseään selkään ja olla ylpeä itsestään, vaikka tuntuisikin sille, ettei muut pidä saavutustasi minään.
Minä sanoisin, että tuo on hyvä ja välttämätön metodi juomattomuuden alkutaipaleella, mutta pidemmän päälle sanoisin myös: älä ohita.
Raittiuden ehdoton kulmakivi on tunteiden kohtaaminen ja sietäminen. Juomisajatus on myös tunne ja jos sitä pyrkii vain eri tavoin kiertämään, hiljentämään ja pakenemaan, niin ajan mittaan voi tulla se kerta kun siihen ei pystykään.
Olet kirjoituksissasi selvästi tajunnut tunteiden merkityksen. Ja tämä on sama juttu. Kun tulee noita juomisajatuksia, niin rohkeasti vain päin niitä. Mieluiten niin, että pohtii tunnetiloja, jotka saivat juomisajatukset liikkeelle.
Voi olla, etteivät ne koskaan lopullisesti jätä rauhaan ja jää unholaan. Siksi on tärkeää oppia elämään niin, että niitä saa tulla ja mennä.
Nyt on hyvää pohdintaa @Harharetkeilijä @Jussi @Teme70 piti lukea kirjoituksenne toiseenkin kertaan. En osaa poimia mitään erityistä, kun oli niin täyttä asiaa 
Hyviä kommentteja.
Onhan se selvä että on opeteltava elämään alkoholia ympärillään, ei se ole mihinkään poistumassa, eikä sitä tosiasiaa kannata yrittää sivuuttaa ja tuntemuksiaan tukahduttaa olemalla käsittelemättä niitä.
Ajattelen usein absolutisteja jotka ovat päättäneet jättää alkoholin eivätkä ole koskaan olletkaan sen kanssa kusessa. Heillä on ehkäpä helpompaa kun sellaista sisäistä kiusausta ei ole koskaan päässyt juurtumaankaan. Pitäisin tällaisen tilan tavoittelua päämääränäni, täydellinen psyykkinen vapaus moisesta riesasta.
Ajattelen ns. “kovista huumeista” , etten koskaan edes kokeilisi niitä, enkä ole joutunut edes pieneen kiusaukseen niiden suhteen, samaan moodiin vielä tämän oikeasti kovimman huumeen, alkoholin kanssa.
Alkoholi on vahigoittanut aika pahasti päänuppiani.
Kovasti pyrkii sisäinen “römpän ukko” vakuuttelemaan vanhojen touhujen jatkon puolesta.
Olen kovastikin yllättynyt kuinka voimakkaita mielihaluja päänahasta voikaan irrota.
Näitä ajatuksia ammun alas ihan rationaslisesti ajattelemalla haittoja joita alkoholin juominen tuo.
Olen myös miettinyt mitä hyötyjä sitten olisi alkoholin juomisesta.
Kaiketi hetkeksi tavallinen arki vaimenisi, ajatukset hiljenisivät, kokisin harhaisen helpotuksen joka promillejen kanssa hiljaa häviäisi, jättäen minut entistä tuskaisempaan todellisuuteen.
Sitähän en enään halua, kestäköön kiusaukset niin kauan kuin tarpeen on, vaikka saisin kaikki maailman valtakunnat yhdestä ryypystä, en ota.
Olisin edelleen orja valtakunnistani huolimatta.
Alkoholia on joka puolella, mutta pelkästään tässä ketjun loppupäässä meitä on mitä.. 1 2 3 4.. raitista näpyttelijää. Jossain on nyt laskennallisesti kokonainen baaritiskin pääty tyhjänä, yksi pikkubussillinen ilman Nygårdia, yhdet saunanlauteet ilman Irwiniä jne. Minulla oli muuten tapana hassutella lauteilla laulamalla tölkkiin “..viideltä saunaan ja kuudelta putkaan..” Tölkki muutti äänen Irwiniksi. Että mä olin hauska.
Meitä seurataan. Tätä ketjua lukee moni miettien, että onnistuisiko hänkin tähän tyyliin. Ei ehkä koskaan rekisteröidy tänne, mutta alkaa toimia. Sama homma tuolla ulkona. Jos yksi kahdestakymmenestä tulee sanomaan, että “oletpa sinä reipas raittiina, miten teit tuon, pitäisikö minunkin”, niin loput hiljaiset eivät jätä huomaamatta raitista. Kaikki peilaavat kaikkia itseensä, omaan käyttöönsä ja käyvät aina jonkin ajatusketjun. Joku miettii, että vitun pelle, toinen ajattelee, että ketä tuokin luulee olevansa.. ja tuokin ja tuokin! Joillekin esimerkki jää kuitenkin positiivisesti mieleen kummittelemaan ja siitä kenties syntyy jotain.
En minä tiedä onko tässä perää, mutta haluan ajatella näin, koska se parantaa itsetuntoa, jota ei ole koskaan riittävästi omalla itsekkäällä taipaleellani.
Ei laula kukko käskemällä,
Olen keinotekoisesti vartavasten ajattelemalla pyrkinyt saamaan aikaan sisälläni tarpeen alkoholin juomiselle - ei onnistu. Ei vaikka jatkaisin kuinka ajattelua juomista ihannoiden ja sen puolesta liputtaen. Kävisin läpi niitä samoja argumenttejä mitä aidon *kohtauksen* hetkellä mieli syöttää.
Nämä todelliset halut ja kiusaukset tulevat jostakin sellaisesta osasta aivoja jota en voi hallita ja säädellä.
Kyseessä on ihan aidosti kohtaus, en tiedä voiko ja saako tätä verrata esim. paniikkikohtaukseen, mutta samankaltainen mielen tuottama kohtaus on kyseessä, tosin voimakkaita fyysisiä oireita ei niin nouse. Mutta tämä kohtaus menee itsestään ohi ajan kanssa ja on vaaraton mikäli ei fyysisesti ryhdy toteuttamaan kohtauksen hoitosuosituksia.
Tästä innostuneena ajattelin seuraavan kohtauksen tullessa pyrkiä pitämään kohtausta aktiivisena niin kauan kuin suinkin syöttämällä kohtaukselle ns. vettä myllyyn- mentelmällä lisää polttoainetta.
Seuraan vaikuttaako tämä mitenkään kohtauksen kestoon, voimakkuuteen, todentuntuisuuteen jne.
Kohtaus on mitä suurimmissa määrissä todentuntuinen, vaikka se on alusta lopuun pelkkää harhaa, se on voimakas, se saa melkeimpä ruumiin tottelemaan itseään ja kaivamaan rahaa taskusta ja viemään ne lähimpään paikkaan mistä rahan tilalle saa alkoholia. Kestoltaan kohtaukset ovat luokkaa minuuteista tuntiin, sitten ne menevät ohi.
Myöhemmin, muutaman tunnin kuluttua mielen valtaa tyyni tyytyväisyyden tunne kohtauksesta selviämisestä ilman fyysisiä pakkoliikkeitä.
Jos nämä kohtaukset jatkuvat kuolemaan asti, silloin on kyseessä todellakin krooninen sairaus.
Luulen ja toivon että olen vain siinä aikaikkunassa kun näitä kohtauksia tulee. Aikanaan ne loppuvat, mutta vain jos niille ei anna periksi.
Tämäkin seikka kun olisi ollut heti alusta lähtien tiedossa että jossakin vaihessa alkaa kohtaukset, olisi paljon helpompaa ollut varautua niihin ja tietää että näin käy. Nyt on epävarmuus siitä loppuvatko nämä koskaan jne. Tälläaiset epävarmuudet kuormittavat aika lailla mieltä.
Ainoa vaihtoehto on vain puskea eteenpäin juomatta alkoholia kohtausten koetellessa yksinäistä erämaassa.
Ajattelen että tässä kohtaa retkahdus eli alkoholin juominen tarkoittaa paluuta lähtöruutuun ja uutta peliä. Aivot saivat juuri mitä halusivatkin, sama vaan sitten toistuu muutaman kuukauden päästä ja koko onneton elämä kiertää samaa vanhaa surkeaa kehäänsä käyttövoimanaan alkoholi.
Liian paljon on menetettävänä ja hinta on aivan liian kova yhdellekkään ryypylle alkoholia. On painin aika- Jaakobin painin.
Kävimpä vielä puntarilla tässä voimieni tunnossa, lähes 21 kg on paino pudonnut alkoholin juonnin lopettamisen jälkeen. Se on jotain se.
Tässä on itselleni jotakin konkreettista jos kysytään alkoholin juonnin lopettamisen hyödyistä. Kyllä se jokaiselle vaikuttaa positiivisesti terveyteen pikku hiljaa.
Yksi tärkeimmistä motivaattoreista alkoholin juonnin lopettamiselle itselläni on terveys. Paremmat, terveellisemmät loppuvuodet elämässä.
En halua valtavaa lääkearsenaalia mukana kannettavaksi. Kohta saan jätettyä ainoan reseptilääkeenkin pois. Tämä terveysaspekti on selvästi tuottanut tulosta ja olen siitä ylpeä ja kiitollinen itselleni, rakastan itseäni taas hieman enemmän. Itsetuntoni nousee kohinalla, itsevarmuuteni tavoitaa kohta katon.
Edessä on mahtava päivä, nauttikkaa kaikki kanssseläjät mahtavasta päivästä ja tehkää itsellenne jokin pieni hyvä teko. Halatkaa puita, nauttikaa erikoiskahvi, katselkaa syksyistä luontoa valmistautumassa talveen, kehukaa itseänne…
Aktiivinen keskittyminen ja ajatusten läpikäynti helpottaa.
On päiviä ja viikkoja kun alkoholin juonnin lopettamisesta ei käy mielessä mitään, silloin asialle ei suo ajatustakaan - mikä tietysti on aika luonnollista ja tuntuisi optimaaliselta tilalta. Jos voisi valita tosta vaan niin olisi mahtavaa ja helppoa.
Kuten elämässä usein, myös tässä prosessissa on nähtävä vaivaa, mitään ei saa ilmaiseksi. Tämä on yksi suuri unelma elämässäni, haluan tätä ja tämän saavuttaa. Ilman ponnisteluja ja vaivaa se ei onnistu, on tehtävä paljon sisäistä työtä.
Suuri unelma, josta olen haaveillut vuosikymmenet, koskaan aiemmin en ole tehnyt näin paljon työtä tämän unelman savuttamisen eteen.
Tähän unelmaan kuuluu oleellisena osana täysi vapaus alkoholista, vapaus niin ettei alkoholin juominen käy mielessä minkäänlaisena kiusauksena, mielitekona..
On oltava asian suhteen täysin ehdoton.
Toistelen tätä usein kohtauksen iskiessä ja muutenkin, “alkoholin juominen on täysin tarpeetonta, eikä ole vaihtoehtojen listalla”
Kun alkoholin juomista pitää täysin pois suljettuna vaihtoehtona, on pakko heikkona kohtauksen hetkenä käydä ajatuksia läpi muilta kanteilta. Silloin näiltä “minä nyt yhden kerran vaan haen vähän ja…” ajatuksilta saa tehokkaasti katkottua siivet. Itse ajattelen näiden houkutusten päälle seuraavaa.
Pettäisin itseäni jos vielä joisin alkoholia, sama kehä pyörisi aina uudestaan ja uudestaan, päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta, vuosikymmenestä toiseen. Ei enään.
Ei enään, tulee syvältä sisältäni, se tulee niin voimakkaana että ei enään koskaan.
Tämä on voimakas henkilökohtainen muutos omassa elämässäni, lähtee täysin omista lähtökohdistani, itse on muutos tehtävä ja sen vaatima työ.
Ilman sitä itse tehtyä työtä en näe onnistumisen mahdollisuuksia, tämäkin olisi hyvä huomioida ja tiedostaa heti alkoholin juonnin lopettamisen alkumetreillä, mitään et tule saavuttamaan ilman työtä.
En ole ottanut puheeksi kenenkään kanssa tätä prosessiani, en edes vaimoni kanssa, tämä on puhtaasti henkilökohtainen oppimisprosessi, josta näkyvänä osana seuraa fyysinen muutos alkoholin käytön suhteen.
Toki tällä palstalla “ei oikeassa maailmassa” tätä pohdiskelen ja kehittelen itselleni sopivaksi oppimisprossesiksi.
Ilman teitä kaikkia muita Veeroja ja Veikkoja olisin vaikeammassa tilanteessa, kummasti tämä täällä lueskelu ja ajanvietto auttaa ja tukee, antaa suuntaa.
Sellaisiakin ajatuksia käy mielessä että pettäisin teidät kaikki jos joisin alkoholia. Sitä en halua tehdä, ryhtyä vielä petturiksi.
Eräs läheinen pohti minulle omaa alkoholin käyttöään. Käsittääkseni hän ei ole ‘tällainen ongelmajuoja’ kuten minä, vaan hänelle alkoholin käyttö aiheuttaa lähinnä jonkinlaisia terveyshaasteita. Hän oli taas toistaiseksi tauolla alkoholin käytön suhteen. Hän on usein. Lopulta hän sanoi minulle, kysymysmerkki lausahduksen perässä, että onko pakko olla niin ehdoton…olisi mukava kuitenkin joskus, muutaman kerran vuodessa ottaa vähän… Mietin mitä sanon, kun ajatukseni selvästi kiinnosti. ( Selvennän tässä, että ystävälleni olen kertonut, että en ole käyttänyt alkoholia kohta pariin vuoteen ja uskon että en käytä enää koskaan. Elämä ja olo on niin paljon parempi näin. En ole kertonut alkoholiongelmasta. )
Juttelin, että vaihtoehto se on sekin ja hänen täytyy kokeilla sitä jos se tuntuu oikealta. Kerroin, että minulla ei ole vastaavaa kaipuuta ‘ottaa joskus’ , ei ole. Olen ehdoton ihminen, joko tai, on off. Jäin miettimään sitä, kuinka helppoa on nimenomaan olla juomatta. Jopa hänen kaltainen ‘kohtuukäyttelijä’ joutuu käyttämään energiaa ja pohdiskelee koska voisi juoda, miten paljon voisi juoda, mikä tilaisuus tai viikonloppu olisi nyt sen juomisen arvoinen… Paljon helpompaa minun on olla juomatta, ei tarvitse pohtia, koska minä en juo alkoholia 
piste.
Hiukan nyt kärjistin, mutta toivottavasti ymmärrätte pointin.
Jaan kokemuksen ja tunteen samassa veneessä kellutaan. Mutta oikein kelpo paatti tämä ‘raittiuden vene’. Kirjoitat hyvin. Kiitos että jaat. Näistä on kovasti apua omiin pohdintoihin, osaat muuttaa ajatukset sanoiksi.
Tämä oli hyvä kirjoitus. On kaikki muutkin, mutta itseä puhutteleva nyt tällä hetkellä ehkä eniten. Voisin olla tuo sinun tuttu, joka pitää taukoja juomisesta ja miettii sitten voisiko vielä ottaa ja jos ottaa niin milloin ottaa jne.. Selkeästi on parempi olla juomatta kokonaan. Lähes aina siitä jonkinmoista haittaa tahtoo tulla. Vielä ei tietääkseni terveyshaittoja ainakaan itselle ole ilmennyt tai ne on korjautunut. En ole juonut kuitenkaan jatkuvasti joka päivä läheskään, mutta ihan liikaa silti. Jotenkin se kummittelee vielä, että eikö joskus ole kiva ottaa. Kerran parin kaakauden tauon jälkeen join kaljan oikein innoissani miten on hyvää, mutta ei se oikeasti sitten niin hyvää ollutkaan. Se endi ryyppy maistui, mutta sitten tarkemmin mietittynä ei ollut kovin hyvä ja sekin teki vähän sellaisen levottoman, mutta nuutuneen olon. Tykkään lenkkeillä ja joskus oli tapana palkita itsensä lenkin jälkeen parilla tai sitten useammallakin oluella, mutta nyt en ole pitänyt olutta palautusjuomana. Kyllähän se on vaan niin pienen hetken se hyvä olo ja huono/väsynyt/aikaansaamaton olo jatkuu tuplasti pitempään. Hyviä pohdontoja täällä kyllä on ja tuntuu itsestäkin raskaammalta juuri se pohtiminen voiko ottaa ja montako ottaisin jne. Kun päättää ettei ota yhtään tiettyyn aikaan niin se on ihan helpointa. Arvostan teitä kaikkia, jotka olette päässeet toipumaan. Minulla nyt kolmas viikko juomatta. Sitä ennen parina viikonloppuna join ja ennen sitä 3kk juomatta. Koen ihan hyvin onnistuneeni tai ajattelen, että olisi voinut paljon pahempikin juomisralli alkaa. En aio juoda, koska nuo kerrat meinasi herättää taas sen pedon. Oli liian lähellä se. Hyvää päivän jatkoa!
On oikeastaan luonnollisen kehityskaaren mukaista lopettaa alkoholin juonti jossakin vaiheessa elämää.
Vaikka moni on kuollut alkoholin vaikutuksesta, vielä useampi on syntynyt samasta syystä. Eli aluksi se liittyi paljon sosiaaliseen kanssakäymiseen ja hauskaan, ajan hengen mukaiseen toimintaan. Ei niitä haittoja ollut juuri lainkaan vuosiin, ei opiskeluaikanakaan ei sen jälkeisinä vuosina kuin pikkuhiljaa lisääntyen.
Vuosi vuodelta alkoholi valtasi enemmän ja enemmän elintilaa itseltäni ollessaan loppuaikoina todellinen ongelma,. Yhtenä päivänä havahduin siihen että olen todella kovasti alkoholin vaikutuksen alaisena keskellä työpäivää, tänäänkin, niinkuin eilenkin ja ( ajatuksiltani sekava, tämän olen ymmärtänyt jälkikäteen)
Kaikki se sosiaalinen kiva, hauskat tapahtumat ja sattumukset olivat jääneet jo vuosia sitten. Tilalle oli hiipinyt alati kasvava tarve juoda alkoholia ja alati kasvavat terveyshuolet, alati kohoava elopaino ja alati pienenevä sosiaalinen verkosto. Oma laarinpohjani paistatteli siinä paljaana.
Siinä hetkessä hoiperrellessani työteliäänä keskellä työmaata muistamatta että mitä edes olen tekemässä sillä hetkellä. Jostakin turvonneeseen nuppiini laskeutui ajatus: Mitä vittua mä touhuan, tässä ei ole mitään järkeä, ei pientäkään hyvää, ei hauskaa, minä ajaudun kiihtyvällä vauhdilla kohti väistämätöntä alkoholikuolemaa… Tuon hetken jälkeen en muistaakseni juonut enään pisaraakaan alkoholia. Reilun viikon kesti elämäni viimeinen krapula, kova, vaikea, täynnä synkkiä ajatuksia ja fyysistä kipua. Juomia jäi juomatta, lahjoitin ne pois. Ei ollut tarvetta juoda varastoja loppuun, loppu oli tullut jo.
Nyt on alkanut saman jatkumon seuraava vaihe, loppu on tullut, enään en juo alkoholia loppuelämäni aikana.
Mielestäni on tärkeää huomata että suhteeni alkoholiin jatkuu edelleen.
Se on alkanut jo ennen ensimmäistä hörppyä, sitä on ympärillä oleva kansakunta tuputtanut päänuppiini jo kauan ennen ensimmäistä ryyppyä. Sitten olen siihen “vapaaehtoisesti” ryhtynyt, nauttinut, kärsinyt, melkein kuollut ja vapautunut.
Kun olen vapautunut, se ei tarkoita sitä että olen unohtanut. Olisiko tämä verrattavissa anteeksiantamiseen, ei sekään tarkoita unohtamista tai asian poistyöntämistä yms. Se tarkoittaa sisäisen sovun löytämistä tapahtuneen kanssa.
Minun on paljon helpompi astua työmaalla tänään, vapautuneena. Mieli höyhenen kevyenä, keho 42 voipakettia terveempänä.
Uskon ja näen että tässä luontaisessa kehityskaaressa aika tuo ajatuksiin uudenlaista perspektiiviä, odotan pienen pojan lailla kuin kesälomaa, innoissani tulevia alkoholin juonnista vapaita vuosiani.
Tämänkaltaisten ajatusten jälkeen mielessäni ei käy alkoholi kiusauksena päiväkausiin. Siksi on tärkeää tätä asiaa pitää ajatuksissa aktiivisena.
Tästä tuli sisälleni mahtava, lämmin, tyytyväinen ja suunnattoman rauhallinen olotila. Olen tyytyväinen itseeni ja rakastan itseäni. Saan olla tätä kaikkea.
Jos on oluut ja tullut hyviä päiviä niin nyt tulee superpäivä..
Ajattelen vain itseäni!
Sikäli pienen, mutta niin haastavan päätöksen tekeminen ja siinä PYSYMINEN on kohtuullinen suoritus siinä onnistuessaan kenelle tahansa alkoholia haitaksi asti juoneelle.
Omat suuntaviivani laittaisin näin.
Kipuilemaan ei voi jäädä alkoholin perään, muuten löydät itsesi uudestaan ja uudestaan samasta rattaistosta joka lopulta jauhaa sinut hengilta.
Ole vahva ja luottavainen, itsevarma ja seiso ryhdikkäästi päätöksesi takana koko loppuelämäsi.
Jos tavoitteesi ei ole loppuelämä alkoholia juomatta, jossakin vaiheessa löydät itsesi sieltä hengiltä jauhavasta rattaistosta.
Näillä eväin uuteen hyvään päivään.
Välillä helppoa, välillä vaikeaa
On nämä alkumetrit mielen vuoristorataa, aluksi tuntui sangen helpolta kun kaikkensa oli antanut alkoholin juonnille ja lopettaminen tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Ensimmäisen viikon krapulan jälkeen olo sillälailla parani parin kuukauden aikana että ei käynyt mielessäkään juoda alkoholia.
Siinä myös ajatustyö ja mielen työstäminen herpaantui kun meni homma ihan hyvin.
Sitten iski se tsunami kovine houkutuksineen kun aikaa oli kulunut n. 3kk. Alkoi mieli syöttämään ajatusta alkoholin juomisen puolesta kovastikin. Isoa harha-askelta ei siinä olisi tarvittu kun olisi löytänyt itsensä kaljasalkku kädestä.
Jatkoin oikeastaan samojen asioiden käsittelyä uusistakin näkökulmista ja kertyneen juomattomuuden kokemuksen pohjalta.
Nyt on alkanut selvästi uusi vaihe, houkutukset ovat hävinneet ja mielen on vallannut aiempaa kirkkaapi ajatus.
En voisi kuvitellakkaan koskaan enään juovani alkoholia.
Kaikki tämä kumpuaa selvästä parantuneesta psyykkisestä voinnista. Ajatus on kirkastunut huomattavasti. Pystyn keskittymään aivan erilailla, olen rauhallinen, turhat valitukset ovat jääneet itsekseen pois, se entinen kiukkuileva, itsekäs, naivi ja valehteleva tekojuoppo on kuollut sisältäni.
Aika näyttää kuinka vaihtelevaa tämä taival on, nyt on mahtava jakso käynnissä, taas on lähes 2 voipaketillista vähemmän puntarin lukemassa.
Fyysisestikin tuntuu parempaan päin menoa ja olo paremmalta kuin alkukuukausina, jotka olivat kyllä aika huonoja ja täynnä kipua sekä väsymystä.
Oikeastaan toteutan vain sitä mitä lähes päivittäin alkoholia juodessani olen miettinyt tekeväni vielä jonakin päivänä.
Nyt on se jonakinpäivä- tänään, huomenna ylihuomenna… Olen valtavan tyytyväinen itseeni, kaikkeen mitä olen muuttanut elämässäni, rakastan itseäni.
P. S. Vaimokin on huomannut muutoksen, varmastikin jo kauan sitten, mutta ymmärtää pelin hengen eikä ota puheeksi muutostani koska tietää että tämä jääräpää on päättänyt hoitaa homman näin.
Upea jonakinpäivä edessä, nauttikkaa.
Milloin on päässyt lopullisesti eroon alkoholin juomisesta?
Minä olen päässyt lopullisesti eroon alkoholin juomisesta. Pääsin jo ensimmäisenä päivänä kun lopetin alkoholin juomisen. Ainoa fyysinen asia joka minun tulee tehdä on olla juomatta alkoholia. Ei muuta.
Toinen tapa päästä eroon on hiekkahoito, mutta sinne ei ole kiire.
Se on ajatusten tuomaa illuusiota jos ei hyväksy ja näe asiaa niin kuin se on. Mitään todistustaakka tässä kohtaa ei ole olemassa, - katotaan kahden vuoden päästä jne.
Toki on niin että jos vielä juo alkoholia, ei ole päässyt siitä eroon hetkeksikään.
Sekin on harhaa että oli muka erossa alkoholista vaikkapa kuusi vuotta. No eipä ollut kun tuli juotua, siellä se on ajatuksissa ollut sen kuusi vuotta.
En näe menestyksen mahdollisuutta jos en kertakaikkisen lopullisesti opiskele itselleni uutta absoluuttista minää. Sellaista absolutistia jonka ei tarvitse loppuelämäänsä kipuilla.
Ei koskaan enään.