Voiko alkoholin käytön lopettaminen olla helppoa?

[Harharetkeilijä]

Voisiko aihetta lähestyä positiivisilla ajatuksilla. Jättäisi heti alkumetreillä kipuilun, tuskan, morkkikset, mieliteot, ratkeamiset ja päivä kerrallaan pelkoasenteen sinne samaan kokemuskasaan minne kaikki oma alkoholinkäyttökin kaikkine hyvine ja huonoine puolineen on tarkoitus jättää. Yksinkertaisesti niin että nyt on omalta osalta saatu riittävästi aiheesta kokemusta ja on aika siirtyä eteenpäin.

Olen reilu 5-kymppinen reippaasti 20 vuotta alkoholia käyttänyt, joista viimeiset 5 vuotta tahtiin salkku keskiolutta päivässä ja siihen päälle satunnaiset viinapullot. Tuolla käyttökokemuksella luulen tietäväni että tuosta harrastuksesta ei oikein saa enään mitään irti omalla kohdallani. Käsitääkseni määrät ovat olleet jo aika kovien riskien puolella kohdallani jo pitkään. Ilman isoja kolhuja selvitty nuo vuodet. Nyt olen päättänyt aloittaa uuden luvun elämässäni. Otin jo pienen varaslähdön viikko sitten ja pahimmat hetket on fyysisesti takanapäin. Keho kaipaa lepoa ja huolenpitoa siinä ensimmäisen viikon päällimmäiset tunteet. Arjessa ajatus karkaa millisekunnissa sihen samaan kuin ennekin. Tunnistan sen ja ikäänkuin nauran omille typerille ajatuksille ja opetan itseäni uudelleen. Pieni lepohetki, kävely, avataanpa kirja….

Psyykkistä riippuvuttakaan en suostu myöntämään. Ajatukset ja toimintamallit ovat saumattomasti vuosien varrella hioutuneet maksimoimaan alkoholin kulutuksen ja samalla minimoimaan siitä syntyvät haitat. Ajattelen sitä saavutuksena, työt hoidettu hyvin ym. Eikö tätä voi pitää kaiken täyttymyksenä, mitä alkoholin käyttöön tulee? Tässä olisi voinut helposti kuollakin. On siis aika uusille tuulille ja toimintatavoille.

En usko että kaikki muuttuu kuin taikaiskusta. Ilman alkoholia elämä on samanlaista arkea kuin ennenkin, on iloja on suruja. Kysymys onkin enemmän siitä, että kohtaa elämän selvinpäin mitä tahansa se eteen tuokaan. Tunteet, ajatukset ja kokemukset ovat aitoja pitkästä aikaa.

Olen absolutisti.

Siellähän se on pääkopassa työ tehtävä.

Mietin syitä juomiseeni, se on ihan viihdekäytöstä alkanut, hiljaksiin lisääntynyt, syyksi on aina kelvannyt ihan minä tahansa, ilot, surut, sade, auringonpaiste…. Lopuksi se on ollut syvälle juurtunut toimintamalli. Havahduin siihen että olen keskellä viikkoa töissä kohtuullisen kovassa humalassa enkä edes huomaa sitä itse tai suo sille ajatuksia. Tätä rallia viikkotolkulla. Näin pitkälle pääsin kunnes suolisto päätti tehdä kapinan ja kieltäytyi yhteistyöstä. Aika hullua mitä sotä voi itselleen tehdä. Jos joku muu tekisi minulle tuollaista niin hankkiutuisin nopeasti eroon.

Nyt tultiinkin mielenkiintoiseen ajatukseen. Hankkiudu eroon tuosta ihmisyyttä, arvokkuuttasi ja terveyttösi loukkaavasta toimintamallista.

Näkisin seuraavaa.

1. Tunnista oma tilanteesi ja ole rehellinen edes itsellesi, hyvin vaikeaa. Kesti minulla 20 vuotta.
2. Lopeta juominen 100%, tämän pitäisi olla kaikista helpoin vaihe. Kesti minulta millisekunnin.
3. Kaikki loppu tapahtuu korvien välissä, siellä on iso työmaa, vuosien työmaa. Tämä vaihe voi mennä pahasti pieleen jo siinä että ei asialle oikein tee mitään. Olen ryhtynyt ikäänkuin itseni ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, katselen itseäni alaviistoon päivin öin. Käyn dialogia itseni kanssa. Aloitin sen sieltä pienestä lapsesta jonka suinkin muistan. Tätä jatkan aina ntkyhetkeen asti. Olen avoin sille mihin se johtaa, siinä välissä minulla ei ole aikaa jaettavaksi alkoholin kanssa. Valistunut veikkaukseni on että tämä vaihe kestää loppuelämän. Näullä kolmella teesillä joka ikisen on mahdollista päästä helposti eroon alkoholista.
4. Jos lopputulos 3.vaiheen jälkeen on että alkoholin käyttöä olisi syytä jatkaa niin jatkaa sitten vaan.

[Harharetkeilijä]

Paljon vettä, lisää vettä. Näin yksinkertaisista arjen asioista on lähdettävä liikkeelle. Muutamana päivänä riittävä veden juominen unohtunut. Seurauksena nestehukka ja voimatonta heikkoa oloa. Ajattelin tämän yksinkertaistaa ja laittaa aamulla 2x 1,5 litran pulloa vettä valmiiksi. Muutaman päivän seuraan ja totuttelen niiden juomiseen. Ajattelin näin oppivani suurinpiirtein kuinka paljon vettä tulisi vuorokaudessa juoda. Muutos on raju versus 8 litraan olutta vuorokaudessa. Täysin jörjetön määrä, jo pelkästään tätä miettimällä on selvä että uusien tapojen opetteluun on kiinnitettävä huomiota. Tässäkin kohdassa käytän itselleni toimivaa metodia. Ikäänkuin itseni ulkopuolelta neuvon ja opetan tuota pientä kulkijaa, niin kuin isä opetaa lastaan. Kunnioittavasti, rakkaudella ja ajan kanssa pientä kulkijaa on kasvatettava. Tämän kasvatustyön aloittaminen on elämäni tärkein päätös ja otan siitä täyden vastuun.

[Teme70]

Tervetuloa mukaan palstalle. Sinulla on mielenkiintoisia ajatuksia ja sen kuvan saan, että motivaatio päästä eroon alkoholin vallasta on kova. Se on kuitenkin se tärkein juttu.

Yhtään väärää tapaa raitistua ei ole. Se mikä toimii sinulle, on oikein. Toivottavasti jaksat kirjoitella tänne, se auttaa paitsi itseäsi myös muita. Ja vähän myöhemmin alkupään teksteihin on mielenkiintoista ja hyödyllistä palata.

[Harharetkeilijä]

Aika hullunkurista! Ihmispoloinen tankkaa itseensä vaarallista solumyrkkyä ihan omasta vapaasta tahdostaan, tiedostaen sen vakavat moninaiset haitat. Vaikkapa taloudelliset vaikutukset. Tämä on näistä haitoista kaikista vähäpätöisin, siksi siihen on niin helppoa tarttuakin. Omalta kohdalta laskeskelun asiaa näin päin. Paljonko jää rahaa muuhun käyttöön tästä eteenpäin. Vuositasolla välittömät säästöt n. 11000 euroa. Välillisiä kuluja vähintään saman verran. Säästyy polttoainetta n. 3000 eur. Työteho kasvaa exponentiaalisesti muutaman vuoden. Puhutaan käytännössä n. 20000 euron summasta joka vuosittain jää mihin tahansa käytöön. Positiivinen asia kaikenkaikkiaan miettiä asiaa tältäkin kantilta. Aajattelen ennemmin asiaa toisella tavalla. Muutan tuon summan vapaa-ajaksi, laatuajaksi joka on korvaamatonta, sitä ei voi rahassa mitata. Ei tässä isän paljoa tarvitse lapsukaista neuvoa.

[Harharetkeilijä]

Tähän selvän päivän mietelause.

Aika kova oli kaveri joka aikoinaan muutti vedet viiniksi, vielä kovempi on se, joka muuttaa viinit vedeksi.

[Harharetkeilijä]

Pikakelasin elämäni ensimuistosta tähän päivään. En löytänyt syytä tai ongelmaa siihen miksi olen juonut alkoholia. Olkoonkin että lapsuuden kodissani isäni oli vakavasti absolutisoitunut, niin vakavasti että valehteli ettei ole koskaan edes maistanut alkoholia. (silloin opin jotakin tärkeää valehtelusta ja loppui lapsen suoruus). En suostu absolutiksi, en alkoholistiksi, olen vain minä.

Tein seuraavan johtopäätöksen, en voi löytää ja pohdiskella jotakin syytä ja ongelmaa juomiselle, sellaista ei ole. Juominen vain on hiljaa öisen sumun lailla ottanut minut syleilyynsä. Oppivuodet sumussa olivat hauskoja, mahtavia, kun lainelaudalla aallon huipulla ratsastamista. Totuus on se että aalon harjalta tullaan aina alas.

Ongelmaksihan se pahemman kerran meni, aallon harjalle ei enään päässyt vuosiin.

Täysin absurdia oli se että juomisen lopettamista pelkää enemmän kuin sitä mitä juomisesta seuraa - ennenaikainen kuolema.

Ajatus lopettamisesta oli kuin putosisi tyhjän päälle.

Missään pohjalla en ole käynyt enkä sinne halunnut koskaan lähellekkään kaivautua. Ajattelen enemmän alkoholin käyttöä ajanjaksona hurmaavasta ensikännistä viimeiseen tunteettomaan, tylsään, turhaan, mutta tärkeimpään hörppyyn, viimeiseen.

Jos kuvittelisin pelkällä tahdonvoimalla rimpuilevani irti niin tuskin jaksaisin päivä toisensa jälkeen aloittaa alusta, ikuisuuteen asti.

Turhaa odotan fyysisiä hyötyjä ja etuja mitä lopettamisesta seuraa, ne tulevat ajallaan.

Olen sanoinkuvaamattoman väsynyt päivästä toiseen, tätä voi kestää ties kuinka kauan, niveliä ja lihaksia särkee, ei taivas auennut, ei. Kuukausista vuoteen kahteen tämä vie. Sitten omissa nahoissaan oleminen on toivottavasti normaalia. Ei sitä kannata harmitella ja korostaa, se on hinta mikä pitää maksaa.

Taas sinne korvien väliin.

Siellä se työ tehdään, vapaus ja helpotus koittaa kun korvien välissä lamppu syttyy.

Se on vapauden valo joka valaisee tietäni niin kirkkasti ettei halua ja tarvetta alkoholin käyttöön yksinkertaisesti ole olemassa. Niin kirkas ettei ole tarvetta lokeroida itseäni minkään ismin kautta.

[Harharetkeilijä]

Ulkopuolinen tarkkailija. Huomaan saavani alitajuntani aika ajoin kiinni. Sitä samaa vanhaa toimintamallia se ehdottelee. Syöttää ajatusta siitä kuinka kiva ja mukava olisi vähän napata, aivan mahtavaa se olo. Kaikki tuntuu paremmalta ja minusta tulee rohkeampi ja olo on voittamaton. Viihdyn paljon paremmin ja olen aivan mahtava ihminen kaikkien mielestä.

Nämä lapsellisen typerät ajatukset kumpuavat sieltä alkuajoilta kun alkoholin vaikutukset olivat fyysisesti ja psyykkisesti voimakkaita ja useinmiten positiivisia ja hauskoja.

Tosiasia on että ne ajat on jääneet yli vuosikymmen, jopa kauemmin sitten taakse. Täysin hullua että vuosikymmeniä sitten koetut huiput riivaavat ihmispoloa nopeaan hautaan asti jollei asialle laita loppua.

Huomatessani tämän ajatusmekanismin minun on helppo kampata se alkuunsa. On kuin sammuttaisi tulitikun ämpärillisellä vettä. Ei toden totta pääse roihu valloilleen. Tästä tulee aivan mahtava olo. Aivan uutta huumetta jolla ei ole haittavaikutuksia. Syvällä sisälläni tunnen vahvan voiman joka vetää minua pois helvetistä jossa olen marinoitunut aivan liian kauan. Ei tarvitse käydä kamppailua ja hampaat irvessä yrittää eteenpäin.

[Harharetkeilijä]

Ajatuksen voima.

Miten neuvoisin rakasta lastani alkoholin vaaroista ja haluaisinko hänet käymään samanlaisen surkuhupaisan kaaren läpi elämässään, jopa antamaan henkensä siinä?

Vastaushan on ilmiselvä - en tietenkään haluaisi. Mutta miten neuvoisin?

Faktat on helppoa lyödä pöytään, ne ymmärtää pintapuolin jokainen, siinä ei vielä ole neuvoa lainkaan.

Rakas lapseni, olet rakas, tärkeä, anutlaatuinen. Miksi sinä haluaisit tuhota itsesi hitaasti myrkyttämällä mielesi ja kehosi?

Olet liian arvokas siihen limboon. Rakasta itseäsi, kehitä itseäsi, lue kirjoja.

Ihmisellä on kaksi silmää, kaksi korvaa, kaksi sierainta ja kaksi kättä, mutta vain yksi suu. Siksi on näin että voit nähdä-lukea, kuunnella, haistella ja tuntea - oppia ja kehittyä. Turhanpuhujia suurisuisia ajattelemattomia tyhjiä ihmisiä kasvaa suuta käyttämällä. Suuta käyttämällä et ehdi ajatella, jäsennellä ja oivaltaa oikein mitään.

Pienestä pitäen rakasta lasta kasvattamalla saa parhaassa tapauksessa tarjottua hyviä eväitä hyvään elämään.

Koskaan ei ole liian myöhäistä, pyrin kasvattamaan itseäni ihan perustavanlaatuisesti juuria myöten, uuteen hyvään elämään näillä samoilla sanoilla.

[Harharetkeilijä]

Nyt sain sen puettua sanoiksi!

Tämä ei ole toipumisprosessi, muutosprosessi, lopettamisprosessi, remissioprosessi, kärsimysprosessi, mielenterveysprosessi, TÄMÄ ON OPPIMISPROSESSI.

Kuuntelen tähän hetkeen Juicen Ihmisen poika kappaleen, se tapailee ja tavoittaa tätä hetkeä.

[Metsanpoika]

Olen kokenut samoin, että tämä on oppimisprosessi. Tutustumismatka, kuka minä oikeasti olen, millaista elämää haluan elää, millainen haluan olla. Mielenkiintoista, opettavaista ja tarpeellista…mieluusti jo aiemmin, mutta parempi tässä vaiheessa kun ei ollenkaan.

Mukavaa ja raitista oppimispäivää

[Harharetkeilijä]

Mitä pitäisi ajatella juomisen lopettamisesta? Pitäisikö laskea päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia?

Ylipäänsä onko jokin kronologinen malli tarpeellinen?

Voisiko ajatella olevansa jonkin aikaa ilman ja katsoa siten jatkoa?

Päivä kerrallaan?

Ei koskaan enään?

Ajattelin pitää tämän asian pohtimisen yksinkertaisena, ei koskaan enää elämässäni. Se on helppoa, ei vaan enään koskaan. Loppuelämän helppo päätös. Ei tarvitse murehtia kuinka kauan, ei tarvitse laskea tunteja päiviä ei vuosia, kyllä se viimeinen päivä tulee vuorenvarmasti. Voi tulla huomenna, kaikki tavoitteet sen yli ovat turhia.

Ei koskaan - päätöstä on yksinkertaisen helppoa noudattaa, vastaus mielitekoihin, tarjottuihin ja lahjaksi saatuihin ym. on aina sama - ei koskaan.

Tätä päätöstä siivittää ymmärrys siitä että alkoholista on varmasti saanut kaiken irti paitsi kuoleman. On mennyt ilot, surut, rahat, hyvät, rumat ja pahat.

On aika nostaa purjeet ja seilata viimeinen aava osuus vapaana kohti kaunista aurigonlaskua.

[Harharetkeilijä]

Mielen liikkeitä.

Voimakkaasta sisäisestä tarpeesta, äänestä tai halusta lähdin liikkeelle.

Pilkon, pätkin ja katkon liian monimutkaisia ajatuksia ja selityksiä, malleja ja kaavoja joilla muutos tapahtuu. Olen ihan varma että asiat ovat lopulta aivan yksinkertaisia oivalluksia ja muutoksia omassa mielenmaisemassani.

Samalla huomaan valtavan mielenkiinnon joka sisälläni on syttynyt tämän sotkun selvittämiseksi. Ajateltavaa ja opittavaa on valtavasti.

Paljon mielenkiintoisempaa kuin juominen. Itse asiassa ei ole tarvinnut kamppailla lainkaan juomisen suhteen. Jo ihan fyysisesti ajateltuna ero aikaisempaan malliin on dramaattinen, olen hieman ihmeissäni itsekin.

En ole käyttänyt enkä aio käyttää energiaa vaivan potemiseen. Sen sijaan käytän kaikki ammukset vaivan aiheuttajan hoitelemiseen.

Sovellan näin maallikkona jonkinlaista inhorealistista itsetutkiskelun, meditaation ja eri psykoterapiamuotojen syvä-pikaterapiaohjelmaa tee se itse pakettiin puristettua. Olen tässä lyhyessä ajassa oppinut antamaan paljon anteeksi, mikä hulluinta - itselleni.

Tähän biisi

It’s OK, Jane Marczewski

[Harharetkeilijä]

Koko päivän alkoholi mielessä.

Keskitin eilen akatukseni useaksi tunniksi alkoholiin täysin tiedostaen mitä olen tekemässä.

Kyseesä on mielen harjoittaminen, eräänlaista aivojen uudelleenohjelmointia. Tässä säännöt:

Valitse yksinkertainen lyhyehkö lause kulloisenkin aiheen tiimoilta periaatteessa yksi sanakin riittäisi.

Lähesty asiaa positiivisessa hengessä, ei vihalla, ei parjaten ei pettymyksellä enkä varsinkaan kieltämällä mitään.

Keskitä ajatuksesi valitsemaasi lauseeseen ja toista sitä ääneen tai mielessäsi hiljaa vähintään tunnin ajan, mielellään kauemmin.

Rakasta itseäsi.

Lauseeni oli seuraava:

“Rakas (minä), alkoholi on minulle täysin tarpeetonta. “

Tätä toistin satoja kertoja, kuin mantraa. Joka kerralla miettien sen sisältöä ja merkitystä niin että ymmärsin jokaisen lauseen aina uudelleen ja uudellen.

Täysin keskittyen, jos ajatus harhautui muualle, aloitin kohta uudelleen.

“Rakas (minä), alkoholi on minulle täysin tarpeetonta. “

Kaikkihan tietävät kuinka huonosti kieltämällä ja negatiivisella lähestymistavalla voi oppia, EI sitä, EI tätä, KIELLETTY, STOP.

“Rakas (minä), alkoholi on minulle täysin tarpeetonta. “

Tässä en kiellä itseltäni mitään, totean vain itsestään selvän faktan joka on sattunut jäämään vaille huomiota vuosikymmeniksi. Näin yksinkertaista asiaa en tähän ikään ole vielä oppinut.

“Rakas (minä), alkoholi on minulle täysin tarpeetonta. “

Jossain kohtaa päivää mieleni valtasi tunnistettava hyvä olo, joka levisi koko kehoon.

“Rakas (minä), alkoholi on minulle täysin tarpeetonta. “

Oli pitkä ajopäivä eilen, yli 500 km.

Joten päivä sopi hyvin tälle harjoitteelle.

“Rakas (minä), alkoholi on minulle täysin tarpeetonta. “

Tätä metodia tulen käyttämään säännöllisesti, otan sen osaksi työkaluvalikomaa loppuelämän oppimatkalle.

Sopi minulle ja on yksinkertaista. Eräänlainen Mind fulness- ja buddhalaisuusbendi.

Minulle tärkeää on pitää asiat yksinkertaisena kuten urheiluvalmennuksessa usein todetaan “kiip it simppel änd stupid“

Auttoi minua heti ja jos on tarve niin toistan tätä samaa loppuelämäni.

Nyt nimulla on kaksi ämpärillistä vettä tulitikun sammuttamiseen.

“Rakas (minä), alkoholi on minulle täysin tarpeetonta. “

Loppuun hieman ajatusleikkiä.

Jos hokisin vaikkapa seuraavaa “kiellän viinanpirua, luokseni et saa tuoda myrkkyäsi”

Tuntuisi äkkiseltään että sama asia hieman erilailla sanottuna.

Itse ajattelisin että ei lainkaan sama asia. Ensinnäkin tuossa syyllinen ja vastuussa oleva taho on se joka homman saa myös laittaa kuntoon, se viinanpiru. Se ei saa enään kielloilla höystettynä lähestyä minua. Jos se rikkoo näitä kieltoja ja tuo tuota kauheaa myrkkyään luokseni ja laskee sen kurkustani alas niin minä viattomana uhrina olen voimaton, se oli se viinanpiru.

Yritän itseni kohdalla pitää ajatuksen kirkkaana, etten sortuisi kiusauksissani tai tahtomattani siirtämään vastuuta muualle kuin mihin se kuuluu- itselleni.

“Rakas (minä), alkoholi on minulle täysin tarpeetonta. “

[Teme70]

Oma alkuvaiheeni motto oli “tänään ei ole pakko juoda”. Se oli vastaus siihen, kuinka pakonomaiseksi juomiseni oli mennyt ja kuinka suuren vallan alkoholi oli ottanut elämästäni. Mantrani tuntui alkuvaiheen taaperruksessa jotenkin tosi helpottavalta, vapauttavalta.

Kun päihdehoitoni kuluessa ja asiaa itse opiskellessa tajusin tunteiden ratkaisevan merkityksen, muuttui koko ajatusmaailmani.

Oma mottoni sisälsi ei-sanan, mutta siinä oli varmasti samanlaista helpotuksen tunnetta kuin sinä koet omastasi. Ja se on hienoa.

Kerron nyt, miten itse vein asiaa seuraavalle tasolle. Vääriä tapoja raitistua ei ole, joten ei ole ainoita oikeitakaan. Mutta monenlaisia kannattaa kuunnella.

Juoppo juo, koska jossain vaiheessa se on ainoa keino kohdata oikein mitään tunteita. Sen paremmin ikäviä kuin positiivisiakaan. Siksi tunnereaktioihin täytyy oppia ihan uusi käsittelytapa. Tunteet pitää oppia kohtaamaan, käsittelemään ja viime kädessä sietämään.

Kun tajusin tuon, rupesin juomahimon tullessa pohtimaan tuntemuksiani. Olenko ahdistunut, surullinen tai kenties yksinäinen? Nuokin tunteet kuuluvat elämään. Mutta karkuunjuoksemisen aika on ohi, en pakene niitä alkoholiin ja yritän olla pakenematta niitä suuremmin vaikkapa salitreeniin tai herkkuövereihinkään.

Tunteita pystyy sietämään ja kaikki tunteet menevät ohi. Jos eivät mene, niin ei silloinkaan juominen auta vaan lääkäri.

Nyt yli vuoden ajan mantrani on ollut “tämäkin on vain tunne, se menee ohi”. Sillä olen saanut käännettyä myös ajatukseni pois alkoholista ja juomisesta siihen peruskysymykseen eli tunteisiin.

Tsemppiä ja hyvää alkavaa juomatonta kesäistä viikonloppua!

[Harharetkeilijä]

Minua viettelee juuri samansuuntainen ratkaisumalli kuin Teme70 soveltaa.
Tosiasiat on tosiasioita, niitä ei kannata yrittää paeta vaan kohtaa ne ihan niin brutaaleina, vaikeina, inhottavina, raskaina tai minkälaisina ne nyt sitten näyttäytyvätkin. Oli ne sitten ajatuksia tai asioita. Mikä tärkeintä, nimenomaan kohtaa ne, ei pakene, sivuuta, vähättele kuten ennen. Omasta kokemuksesta voin sanoa että pakoon et pääse kuitenkaan. Antaa vaan asioiden ja tunteiden tulla. Jos ne on oikein huonoja niin kysyy vielä mielessää että etkö pahempaan pysty, anna tulla vaan. Täällä päässä laitetaan tästä lähtien asiat järjestykseen ja omiin pieniin lokeroihin pakenematta mihinkään. Ei mihinkään sijaistoimintaan, ihan normaalissa arkipäivässä kaiken muun lomassa ne kohdataan ja käsitellään. Rakkaudella ja armollisuudella itseään kohtaan. Jotkin asiat vie enemmän aikaa, toiset vähemmän, mutta se kaikki onkin matkan tekoa, opettelua. Tunteiden hallinan ja käsittelyn opettelua, rauhoittumisen opettelua jne. Valtava ja mielenkiintoinen oppimisprosessi, aivan varmasti se tuo matkalla vastaan uusia mahtavia positiivisia asioita ja ajatuksia.

“Rakas (minä), alkoholi on minulle täysin tarpeetonta. “

[Metsanpoika]

@Harharetkeilijä

Tunteiden hallinan ja käsittelyn opettelua, rauhoittumisen opettelua jne. Valtava ja mielenkiintoinen oppimisprosessi, aivan varmasti se tuo matkalla vastaan uusia mahtavia positiivisia asioita ja ajatuksia.

Samassa oppikoulussa kanssanne @Harharetkeilijä ja @Teme70 Ei ole aivan helppoa, mutta mielenkiintoista. Olen oppinut jo nyt paljon uutta itsestäni. Tällä hetkellä koen vaikeammaksi ‘pysähtyä’ tunteen, olotilan äärelle, välillä on mukamas niin hoppu. Mutta sen ‘se tunne’ mielestäni vaatii. Pienen tai isomman pysähtymisen, jotta voi hetken keskittyä siihen, että mikä se on, mistä tulee ja antaa sitten olla ja ‘tuntea se tunne rauhassa loppuun’.

Vaikka kuullostaa vaikealta, niin mielestäni elämä on nyt helpompaa. Tykkään myös siitä, kun olen opetellut puolisolle ja parhaalle ystävälle sanottamaan tunteitani ja olojani, esim.istun iltapäivällä puolison kanssa yhdessä syömään ja kerron, että nyt ei oikein lähe, hän kysyy, että mikä niin ja hetken pohdin syytä ja ehkäpä löydän väsymyksen, suuttumuksen, ärtymyksen tms. Puoliso ehdottaa, että otetaanko päiväunet, lähdetäänkö puukasan heittellyn jälkeen melomaan järvelle ja rauhoittumaan…Toisen kysymykset auttavat jäsentämään ajatuksia ja miettimään mikä olisi hyvä ratkaisu tähän hetkeen…olla vaan, kirjoittaa, lukea, kuunnella musiikkia, vai joku toiminta…

Nykyään on upeaa, kun lapset opettelevat näitä taitoja jo pienenä kotona ja päiväkodissa. Itse olen sukupolvea, joka valitettavasti opettelee tunnetaitoja sekä tunnesäätelytaitoja vasta kovasti aikuisella iällä. Mutta pääasia, että opettelen nyt. Eikä tätäkään oppikoulua kannata liian vakavasti ottaa, hiukan hymyssä suin naureskella itselle opetellen uusia taitoja

[Apnea]

Otsikon kysymykseen: Kyllä, lopettaminen voi olla helppoa. Kuvaamasi positiivinen suoraviivainen suhtautuminen on yksi monista keinoista. Kyllä korkki pysyy kiinni, kun niin päättää ja vielä päättää päätöksessä pysyä. Sitten vaan eletään kuten ennenkin, paitsi että ei eletä.

Tunnistan kirjoituksissasi paljon samansukuisia tapoja ajatella mitä itselläkin. Itsellä lapsuuden kovat kolhut ja aivan poikkeuksellinen pärjääminen aikuisena, alkoholista huolimatta. Olen vetänyt raittiista verrokeista pitkältä takamatkalta ohi kuin Lasse Viren, paitsi pullo kädessä ja vielä useilla eri urilla samanaikaisesti. Työt eivät vain hoituneet, vaan olin paras, uudestaan ja uudestaan, aina ja joka paikassa.

Onneksi rajut krapulat ja huoli terveydestä pysäytti ajattelemaan. Tietenkin lopetin tutulla tyylillä, eli omalla tyylillä. Kukaan ei minua neuvo. Alkoholisti sanaa en ainakaan käytä. Sehän olisi heikkouden myöntämistä. Päätin siis olla lopettamisesta eteenpäin raitis. Ei se väärin ollut, mutta olihan tuossa kyse enemmänkin jostain omasta kaikkivoipaisuusharhasta kuin varsinaisesta vahvuudesta.

Lopettaminen osoittautui minulle paljon helpommaksi kuin varsinainen raittiina eläminen. Lopettaminen on itse asiassa aivan eri asia kuin jatkot. Minusta lopettaminen on tekninen suoritus ja siihen kyllä kannattaa tarvittaessa käyttää monenlaista kikkaa, mikä itselleen toimii. Joillekin toimii päätös ja ehdottomuus, toisille katkaisuhoito, 10 lavaa vichyä, sijaistoimintoja ja terapiaa päälle.

Itse elän nyt neljättä raitista vuotta ns. normaalisti ja kokonaisvaltaisesti, mutta sanoisin entiselle juuri lopettaneelle itselleni, että “joo hieno homma, että korkki pysyy kiinni, mutta odotahan vaan.” Kun on jatkuvasti elänyt pienessä sievässä, niin se pieni sievä on ollut elämässä enemmän kuin sivuosassa. Tuttujen tilanteiden eläminen vesiselvänä onnistuu ja on pitkään hienoakin. Omalla kohdalla tämä on kuitenkin ollut enemmänkin tietynlaisen raittiin roolin elämistä ja uutuudenviehätystä. Olen esim. pikkujouluissa raittiina ilman ongelmia ja nautin, mutta tiedostan olevani nimenomaan raittiina pikkujouluissa, en vain pikkujouluissa. Onko tässä jokin ongelma? Ehkä ei.

Raittiina eläminen ei siis välttämättä tule olemaan aivan sitä mitä lopettaessa ajattelee sen olevan. Hyvä uutinen on se, että tästä ei ole haittaa. Reipas itsenäisyys, jossa narut pidetään yksin omissa käsissä toimii kyllä ja varsinkin kun päästää uudet havainnot oppina pään sisään kuten tunnut tekevän. Tuo aloitusviestin kohta 2. lopettaminen on joillekin juuri noin helppoa. Kohta 3. onkin sitten pidemmän siiman päässä. En sanoisi sitä helpoksi, enkä vaikeaksi, mutta en tiedä loppuuko tämä koskaan.

[Harharetkeilijä]

Hienoja kokemuksia ja havaintoja apnea.

Niin ajattelen että vääriä tapoja muuttaa elämäänsä ei ole. Omaan koriin tulee poimia oman maun mukaisia työkaluja ja tarpeen vaatiessa vaihtaa niitä toisiin.

En tiedä lainkaan, mutta aavistelen oman oppimisprosessini olevan valtavan laaja ja loppuelämän mittainen. Juuri se tuntuu tällä hetkellä valtavan tärkeältä ja mielenkiintoiselta, se että on lähtenyt uudelle matkalle tietämättä mitä siellä odottaa.

Tänään olen pitkin päivää pohtinut seuraavia kysymyksiä.

Miksi juuri nyt lähdin tälle matkalle? Kiireisin ajanjakso töissä, stressi valtava jne.

Miksi oloni on lämmin, luottavainen ja rauhallinen? , ei lainkaan kiivas ja puolusteleva, ei uhoava, ei sotaisa, tyyni vain.

Näitäkin kysymyksiä kannattaa pohtia kaiken muun ohella ja koettaa sanoittaa pääkohdat itselleen. Se ei minulle riitä että jokin vain naksahti korvien välissä.

Hieman verrattavissa oleva kokemus minulla on tupakasta. Nuorena poltin yli kymmenen vuotta n. aski päivässä tahdilla.

Jostain syystä eräänä iltana heitin keskeneräisen tupakan maahan ja vein sykärin ja tupakka-askin roskikseen.

Mielessäni totesin jotakuinkin seuraavaa:

Hyödyt polttamisesta on niin vähäiset, jospa jätän tämän homman kokonaan.

Sen koommin en ole polttanut, tapahtumasta on jo yli 30 vuotta. Vasta vuosien päästä ymmärsin että tuota prosessia olin tehnyt korvien välissä jo muutaman vuoden ja syitä oli monia. Olin oikeastaan tehnyt työtä niin perusteellisesti että en muista että olisi koskaan sen jälkeen tehnyt mieli tupakkaa.
Edelleen ajattelen että en ole sen kummemmin lopettaja tai jotakin asiassa saavuttanut ollakseni siitä hirveän ylpeä, olen vain tehnyt uusia valintoja tupakan sijaan enkä ole nähnyt sitä enään vaihtoehtona tuon illan jälkeen. Yksinkertaista…..

Olenko samalla tiellä nytkin? Mene ja tiedä.

Jos vuori ei tule muhametin luokse, muhametti menee vuoren luokse.

[Harharetkeilijä]

Kansallisidentiteetti.

Olenko olosuhteiden uhri?

Olen lapsuuden ja nuoruuden kasvanut kansallis-alkoholisessa ilmapiirissä. Aikuiset ovat hyväksynyt alkoholin käytön jopa alaikäisiltä, nuorten keskuudessa se oli sääntö, ei poikkeus. Ei juhlaa tai tapahtumaa jossa ei olisi ollut alkoholia. Mitä enemmän joi, sitä kovempi oli muiden silmissä. Lkoholi piti jollakin tavalla liittää kaikkeen tekemiseen ja vapaa-aikaan. Sitä piti kaksin käsin vetää Rhodoksella, paras lomareissu oli kun ei edes muistanut käyneenaä Rhodoksella. Alkoholi on ollut niin voimakkaasti läsnä suomalaisuudessa että se muodostaa osan kansallisidentiteetistä, melkeinpä määrittelee ihmispolon. Yhteisö on ollut kannustamassa alkoholin käyttöön hyvin voimakkaasti.

Valtio isän lailla yrittänyt kieltää ja suitsia asiaa ymmärtäessään ne suuret haitat mitä moinen ralli saa aikaan. Samalla valtio kuitenkin on tehnyt bisnestä asialla.

Kieltämällä kaitsemisen tehokkuuden malliesimerkki on suomalainen alkoholipolitiikka. Mitä enemmän on kieletty ja rajoitettu asioita alkoholin ympärillä, sitä enemmän alkoholia on käytetty.

Alkoholi on ollut vapauden symboli suomalaiselle, mitä enemmän käyttää alkoholia, sitä vähemmän on valtion ikeen alla.

Mennään toiseen asiaan, kun pieni ihminen päättää lopettaa suhteensa alkoholiin edessä onkin valtava stigma.

Sinä kurja, sairas, heikko jne. Valtava häpeä, omakanta on ikäänkuin ihmisarvon sertifikaatti. Nyt yhteisö ei ikäänkuin olekaan kannustamassa.

Juuri tämä kombo alkoholin ympärillä häiritsee minua valtavasti, se on asia joka pitää minun ymmärtää ja käydä läpi.

Olen suostunut pelleksi hyppäämällä alkoholikulttuurin kelkkaan, en suostu pelleksi hypätessäni siitä pois.

En ole yhtään sairas.

Ihan aikuisten oikeasti: alkoholisairaus on olemassa vain yhteisötasolla jota valtio ruokkii ja pitää hengissä.

Olen todella surullinen itselleni, miksi suuni on ollut aina auki, silmäni ja korvani kiinni? Miksi?

En ymmärrä paljoakaan, mutta sen ymmärrään että olen tehnyt hirveän määrän vääriä havaintoja liittyen alkoholiin. Ja sitä kautta vääriä valintoja.

Nämä väärät havainnot on korjattava kaikki.

Jos nyt esimerkin lailla luettelen alle alkoholin hyviä puolia oikeiden havaintojen pohjalta niin siitä on minun hyvä sitten alkaa havainnoida huonoja puolia.

Alkoholin hyvät puolet.

• Voidaan käyttää osana polttoainetta fossiilisten polttoaineiden sijaan.
• Hyvä puhdistus ja desinfiointiaine, usein teollisuusprosesseissa. Tarpeeksi väkevänä sopivalla vaikutusajalla tappaa lähes kaiken elollisen.
• Käytetään teollisuusprosesseissa lähtö-, apu- ja väliaineina mm. lääkkeitä valmistettaessa.
• Alkoholi voi pelastaa ihmishengen. Juomalla viinapullon ihminen voi pelastua. Glykolimyrkytyksessä alkoholia käytetään antidoottina. Jos epäilet saaneesi vakavan glykolimyrkytyksen, juo viinaa.

Jälleen kerran hyvä esimerkki siitä että kieltäminen ei ole paras mahdollinen opintie. En enään koskaan juo viinaa, entäpä jos saat vakavan glykolimyrkytyksen.? Juotko? En, Juon.

En halua kieltää mitään, haluan ymmärtää mitä minulle on tapahtunut, mitä olen mennyt itselleni tekemään ja miksi.

Alkoholin huonot puolet:

• Alkoholi on henkilökohtainen ja yhteisöllinen tragedia.
• Aiheuttaa riippuvuutta, jos juomat loppuvat minun on itse mentävä niitä hakemaan suhteellisen selvän oloisena ja maksettava ne. Sitten minun on järjestettävä tilanne sellaiseksi että voin niitä käyttää kunnes ne taas loppuvat ja välissä hankittava rahaa että voin aloittaa saman rundin taas alusta. Onhan tuo riippuvuutta, sitä en ymmärrä miten tuosta saa kliinisen dignoosin aikaiseksi. Minun kohdallani lääkärin tulisi todeta seuraavaa“ Sairas potilas käyttäytyy erittäin harkiten ja suunnitelmallisesti, osoittaa kohtalaisia jollei keskivertoista vahvempia mielelujuuden ja hekisen päättäväisyyden merkkejä toteuttaessaan tavoitteitaan. Potilas on hankkinut sairauden itselleen kertomansa mukaan sekä kävellen että autolla ajaen viinakauppaan. Rahaa sairauden hankkimiseen potilas on vartavasten tienannut omien sanojensa mukaisesti töitä tekemällä. Potilaan kertoman mukaan sairauden hankkimiseen on mennyt 23-30 vuotta ja sairauden hankkiminen on maksanut 486000 euroa. Potilas sairauden runtelemana on nyt tullut itkuisena vastaanotolle hakemaan muilta apua sairauden hoitamiseen. Potilas haluaa jonkun muun ottavan vastuun potilaan omista teoistaan ja on täten ulkoistanut vastuun valinnoistaan ja käytöksestään terveydenhuoltojärjestelmälle. Mikäli potilas kokee ettei hänen sairautta saada hoidettua kuntoon hän uhkaa ihan itse kävellä heti viinakauppaan ja ostaa tienaamillaan rahoilla ennemmin alkoholia ja itse kaataa ne kurkustaan alas kuin lapselleen ensimmäisen polkupyörän. Potilas on todella sairas, potilas ei ymmärrä valintojensa syy- ja seuraussuhteita. Potilaalle annettu nyt vaihtoehdoksi kiihdyttää ja syventää sairauttaan ja ehdotettu turvallisuussyistä polkupyörän käyttöä viinanhakureissuilla samalla kehotettu tekemään lisää töitä ettei viinarahat pääse loppumaan. - tai toisena vaihtoehtona lopettaa sairastelu kertaheitolla ja riisua itsensä alasti ajatustensa raunioille, katsella ympärilleen ja tehdä oikeita johtopäätöksiä siitä miksi seisoo alasti ajatustensa raunioilla”

Ei kuulosta kovin loogiselta sairaudelta.

Älkää kukaan ottako tästä päänahkaanne, pohdiskelen tätä ihan itseni näkökulmasta ja peilaan omaa elämääni ihan itse tekemieni valintojen valossa. En vähääkään halua puuttua muiden uskomuksiin, kokemuksiin, tunteisiin, tietoon yms.

[Harharetkeilijä]

Alkoholin olemus.

Alkoholi on vaarallinen liuotinaine.

Kemiallisen koostumuksensa vuoksi ihmisen elimistö sietää alkoholia riittävän pieninä annoksina yksilöllisesti pitkiäkin aikoja.
Ihmisen aivotoiminta kuitenkin muuttuu alkoholin vaikutuksesta ja toleranssi alkoholimääriin kasvaa yksilöllisesti hyvinkin korkealle. Tietyssä vaiheessa määriä (mikäli ihminen on vielä elävä) toleranssi ei lopulta kasva ja ihminen kuolee väistämättä alkoholin aiheuttamiin komplikaatioihin, esimerkiksi alkoholimyrkytykseen. Sydämen pysähdykseen, haimatulehdukseen jne.

Alkoholi on terveyden kannalta haitallinen aine ja vääjämättä muodostaa ongelmia käyttömääristä riippumatta. Ainoa alkoholin käytön turvallinen raja on 0

Juuri alkoholin aivotoimintaan vaikuttava mekanismi tekee siitä addiktoivan aineen ja aiheuttaa riippuvuutta sitä enemmän mitä enemmän sitä käyttää.

TÄSSÄ TÄRKEIN OMINAISUUS!!!

Alkoholi on toiminnallisesti passiivinen aine. Alkoholilla ei ole puhekykyä, ei huutele eikä houkuttele ketään. Alkoholi ei tule luoksesi omatoimisesti. Alkoholilla ei ole jalkoja eikä ajokorttia. Alkoholilla ei ole kykyä avata pakkaustaan ja kaataa itseään käyttäjänsä kurkkuun.

MYT KUN MIETITÄÄN SEURAAVAA.

Ihmisrukka on nyt humalassa, alkoholin vaikutuksen alainen.

Mitä on tapahtunut siitä hetkestä kun tuo toiminnallisesti passiivinen viinapullo on päätynyt sisällöltään ihmisen kehoon?

Mielestäni jotakin aivan muuta kuin että on tullut sairaus. Sairaus sen sinne vaan sai kaadettua pullon viinaa käkättimeeni???

Vaikkakin kansankielellä jotakin sairasta on tapahtunut.

Sitä päitää miettiä mitä on tapahtunut mutta itse en voi ulkoistaa itse aiheuttamaani tilaani sairaudelle tai millekkään muullekkaan, kuten sosiaaliselle ympäristölle jne.

Peiliin olen katsellut vuosikymmenet ja vasta hiljattain näin siellä vilauksen mahdollisesta tekijästä. Kyllä, minä se olin.

Jos en olisi peiliin katsonut ja ymmärtänyt vastuun olevan yksin minulla en olisi päässyt alkuun.

Jos jatkaisin syiden ulkoistamista, en ikipäivänä voisi siinä tapauksessa tuntea näin varmaa oloa siitä että olen tehnyt järkkymättömän päätöksen vapautua loppuelämäkseni alkoholin käytöstä.

Tunnen syvää ymmärrystä siitä ettei alkoholi voi tarjota minulle enään mitään, yksinkertaisesti ei mitään mitä tarvitsen.

Nämä “hajatelmani“ ovat olleet minulle merkittävän tärkeitä tämän oppimisprosessin alkupamauksessa. Vaikkakaan en osaa kirjoittaa mutta silti olen huomannut saavani tekstillä ilmaistua itselleni asioita juuri oikeassa ja merkityksellisessä muodossa.

Ajattelen että tätä osa-aluetta “korvien väli“ pystyn työstämään tästä eteenpäinkin itsenäisesti, olen varma että vain minä pystyn itselleni tähän.

Kriittinen toinen osa-alue on fyysisen terveyden palauttaminen ja edistäminen, sen terveyden jota itse käyttämäni alkoholi on murentanut vääjämättä sekunti sekunilta, tunti tunnilta, viikko, viikolta, kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta.

Sen verran mun täytyy tähän sanoa että juuri tästä kyseisestä asiasta en tiedä juuri mitään.

Ihan vaistolla heittäisin seuraavaa.

1. Hyvä ja monipuolinen ravinto sekä vesi, paljon vettä.
2. Lepo illalla
3. Lepo yöllä
4. Lepo aamulla

Voinee olla paikallaan ravintolisät yms.