Voiko alkoholin käytön lopettaminen olla helppoa?

Me Lopettajat
21

Luopumisen tuskaa.

Alkoholin poisjättäminen on vaikeaa jos sisäinen kokemus on tuskainen, luopumisen tuskaisuus tai kokemus siitä että menettää jotakin ja joutuu uhraamaan jotakin. Näin ajatellen tulee otettua matkaan mukaan paljon painolastia.

Tuo painolasti saattaa ennemin tai myöhemmin muuttua niin painavaksi että ilmeinen ulospääsy siitä on helpottaa oloa muutamalla annoksella alkoholia. Näin minulle on käynyt kolme kertaa vuosien varrella.

Sama ralli on aina jatkunut siitä mihin viimeksi jäätiin, tosin panoksia aina hieman kovennettu.

Tästä taustasta on ollut minun muutosprosessilleni järkälemäinen hyöty.

Alkoholin käytön jatkaminen muutaman kuukauden tauon jälkeen saattaa kuulostaa pettmykseltä. Minä olen nämä kokemukset nostanut kultajalustalle, siperia opettaa.

Oleellista on siis ymmärtää ja sisäistää että ei ole luopumassa eikä uhraamassa. On saamassa, saamassa vapauden, loppuelämän puhtaan vapauden jossa ei tarvitse alkoholia.

Voi aidosti olla ylpeä itsestään, rakastaa itseään.

Taakseen saa jättää kaiken vanhan niitä murehtimatta ja katumatta, kuin taikanappia painamalla. Ei tarvitse laskea päiviä ei vuosia siitä kun tuota taikanappia on painanut, siitä kun ymmärrys alkoholin turhuudesta on saanut suuren merkityksen omassa elämässä.

Omaa tietämystä alkoholin haitoista kannattaa laajentaa.

Erilaisiin elämän- ja mielenhallinnan teorioihin ja harjoitteisiin kannattaa tutustua.

Ravinnon, liikunnan ja levon vaikutuksista ja merkityksestä kannattaa hankkia tietoa paljon.

70%psyykkistä, 25%fyysistä ja 5%huuhaata, sekin on tärkeää.

Tätä kaikkea uudella matkalla. En tarkoita että kaikki tänään, vaan pikkuhiljaa askel kerrallaan. Mutta fokus siinä uudessa matkassa, vapaana.

2 tykkäystä
22

Menetetyt vuodet.

Vaikka ajattelenkin ettei menneitä kannata murehtia niin olen tässä miettinyt kuinka turhaan energiaa, terveyttä ja aikaa olen tuhlannut.

Väistämättä sosiaalisiin- ja perhesuhteisiin - omaan lähipiiriin vaikutus on ollut negatiivinen.

Näitä läpikäydessä saan entistä enemmän voimaa ja varmuutta uuden matkani eväsreppuun.

Enään en tuhlaa kallisarvoisinta mitä minulla on. Minun omaa rakasta, ainutlaatuista, tärkeää elämääni.

Muut eivät joudu siitä enään kärsimään minkälainen olin käyttäessäni alkoholia.

Olin varmasti etäinen, itsekeskeinen, mutta onnekseni olin kesyjuoppo, en ollut väkivaltainen tai agressiivinen. Joskus olin äreä tai usein äreä piilojuoppo, tissuttelija. Harvoin umpikännissä, jos niin sitten omissa oloissani. Olin sellainen tee se itse- juoppo. Vannabe alkoholisti, tekojuoppo, leikkijuoppo. Juoppo ihan tahallaan.

Itse asiassa kutakuinkin noin olen matkan varrella ajatellutkin juoppominääni. Ehkäpä alitajuisesti jo aikaa sitten pohjustanut tietäni tähän uuteen matkaan. Suurin harha jota luulin olleeni on piilojuoppo, ainoa jolta olen ollut piilossa on minä itse.

Minulle tuon miettiminen antaa voimaa tälle päivällekin muistaa olla huomaavainen, läsnä muille. Muistaa tehdä jokin hyvä pieni teko.

Muistaa nauttia elämästä puhtain aistein, haistella kaunista kesäilmaa, kuunnella luonnon ääniä ja katsella ympärillä olevaa kauneutta. Ei näitä ehtinyt kaljakiireiltään.

On aivan eri asia täyttää pää kirkkaalla. valolla.

3 tykkäystä
23

Kirjoitat hyvin ja sinulla on hyvää pohdintaa joka antaa ajattelemisen aihetta. Monista asioista ja ajatuksista olen samoilla linjoilla tai kokenut samoin, mutta en niitä tässä ala ynnäämään, toistaisin vain kirjoittamaasi.

Jatketaan :smiling_face_with_sunglasses:

24

Kiitos metsanpoika, itsekin luen paljon kanssaihmisten kirjoituksia, kaikista jää jälki positiivisesti mieleen. Kaikki lopettamisen kanssa työskentelevät ovat elämänsä tärkeimmässä risteyksessä. Toivon kaikkien löytävän keinot ja itselleen sopivan työkalupakin jolla onnistuu muuttamaan omaa ja samalla läheistensä elämää paljon, paljon paremmaksi.

Luen paljon aiheesta myös amattilaisten näkökulmasta, kuten terveydenhoidon, viranomaisten ja taloudellisessa mielessä toimivien yritysten näkökulmasta. Unohtamatta kolmannen sektorin toimijoita.

Mielenterveys ja henkinen puoli on mitä kiinnostavin ja itselleni tärkein osa-alue.

On lukemattomia näkökulmia kehittää omaa mielen hallintaa ja hyvinvointia, lukemattomia tapoja parantaa omaa elämää sitä kautta.

Eri uskonnoissa on hienoja yksityiskohtia, tapoja, joita voi käyttää oman henkisyyden tutkimiseen ja kehittämiseen.

Näissä aihepiireissä on itselleni oikeita työkaluja kohti tasapainoista, hyvää, arvokasta loppuelämää.

1 tykkäys
25

Pitääkö olla huolissaan tai peloissaan?

Ajattelevana ja rationaalisena olentona ihmisen tulee myös ajatella uhkakuvia ja mahdollisia vaaroja. Normaali mieli toimii niin ja sitä ei käy kieltää.

Mitä jos houkutus entisiin hommiin kasvaa sietämättömäksi ja löydän itseni käyttämässä alkoholia?

On kaiketi parempi varautua ja laatia suunnitelma, mitä siinä vaiheessa tulisi tehdä?

Keskusteluapua kannattaa silloin hakea.

Kerrata kaikkea mitä on oppinut ja oivaltanut.

Purra kuolaimia kovasti yhteen.

Odottaa, odottaa, se menee kyllä ohi se halu ja ajatus ja kiusaus.

Luulisin että jos näitä tulee ja ne selättää niin ei niitä montaa kertaa tule.

Pakostakin ihminen tottuu uuteen tilanteeseen ja tila ikäänkuin normalisoituu.

Aikaisemmat lopettamisyritykseni ovat päättyneet ihan motivaation puutteeseen, en vain ole ollut valmis vielä. Niillä kerroilla mieliteko jäi kumppaniksi heti ensitunneista asti. Ajoittain mieli teki kovastikin ja loppu on historiaa.

Mutta tällä kerralla olo on erilainen. Voima kumpuaa sisältäpäin.

Ei ensimmäistäkään mielitekoa, ei kaipuuta, vain tottumuksen tuomia vanhoja ajatuksia että pitäis hakea taas. Ne on helppoakin helpompia kampata alkuunsa.

Mutta kuten lehmä on märehtiväinen, on ihminen murehtivainen.

1 tykkäys
26

Olen lukenut ketjusi, mutta vastaan tähän ensimmäiseen viestiisi; oikeammin otsikkoosi.
Alkoholin käytön lopettaminen on helppoa, tai mahdotonta.
Miltäs kuulostaa? Selitän vähäsen. Vietin tuliliemen tuttavana ison osan elämästäni. Aikanaan aloin pyrkiä rakkaastani eroon perinteisillä tavoilla, ensin haluamalla alkaa kohtuukäyttäjäksi, eli että otan vain sivistyneesti 1-3 annosta hyvän ruoan kanssa ja/tai hyvässä seurassa ja silleen. Eihän siitä mitään tullut, kuten arvata saattaa. Aloin kokeilla erilaisia rajoitteita juomiseni kanssa, päätin, että otan vain viikonloppuisin, että otan vain lomalla, vain yksin, vain ulkomailla, vain lapissa, vain olutta, vain pari viskiä (Cutty Sark) jne. jne. Rajoitusten kesto vaihteli saman päivän iltapäivästä kerran yli vuoteenkin. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa ajattelin olevani jo selvillä vesillä ja voivani hieman kokeilla; kolme viikkoa ja olin lähtöpisteessä. Siinä meni vuosia.

Entä se helppous? Kerran, eräässä latautuneessa tilanteessa sain aivoihini allekirjoittamattoman viestin, että minun ei tarvitse enää juoda. Ja se piti paikkansa - siitä lähtien se oli helppoa. Minulla on oma ajatukseni viestin lähettäjästä, mutta se ei kuulu tämän keskustelun piiriin.
Onnea ja menestystä päätöksellesi! Melko kovilla kierroksilla tunnut asiaasi ajavan, mutta OK, kunhan muistat pysyä linjallasi jos tulee hetki jolloin energiat laskevat ja mieliala apeutuu.

4 tykkäystä
27

Hienoa @peruutuspeili , sinunkin tarinasta voimme huomata että ei ole yhtä tapaa lopettaa, niitä on yhtä monta kuin lopettajaa.

Vaikkakin alkoholin käytön lopettamisen ympärillä pyörivä näkökohtien ja ajatusten nippu onkin aika koherentti, silti jokaisella on aivan yksilöllinen tie vapauteen.

Olen itse valinnut tehopesun, eli keskitän kaiken huomioni alkuviikkoina alkoholin käytön lopettamisen ympärille. Alkoholi on jo mielessäni muuttunut minulle tarpeettomaksi.

Sen huomaa kehossa, väsymyksenä kolotuksena ja jonkinlaisena aivosumuna että alkoholi on vaikuttanut erittäin epäterveellisesti kehoon. Tämänkin otan kiitollisena vastaan, keho ilmoittaa aloittaneensa korjaustoimensa loppuneesta alkoholin aiheuttamasta stressitilasta. Ei mielestäni ole mikään ihme että fyysisen olon paraneminen vie aikaa.

Alati läsnä olevana nämä tuntemukset kehossa antavat vain lisää voimaa ja ymmärrystä siitä että olen oikealla tiellä.

Kertakaikkisen käsittämätöntä että ihminen voi itsensä ihan omalla tahdollaan saattaa alati kiihtyvällä vauhdilla lähestyvän kuoleman vietäväksi.

Tietää en voi mutta vakavana olen ajatellut että jos jatkan alkoholin käyttöä, on elinaikani 3-5 vuodessa.

Nyt, mikäli vakvimmilta elinvaurioilta on välttynyt (en tiedä, enkä halua vielä mennä verikokeisiin) voi elinaika olla aivan tilastollisen odotteen mukainen, vaikka pidempikin.

Olise minkä pituinen vaan, en pilaa sitä loppuaikaani tipallakaan alkoholia.

Jos vaikka kuolen tapaturmaisesti, lohduttaa minua ajatus siitä että tapaturmaan ei liittynyt alkoholia.

Nythän se välähti mieleeni, ilmeinen asia joka yhdistää kaikkia jotka ovat lopettaneet tai lopettamassa alkoholin käyttöä- ELÄMÄNHALU, se on kaikilla vahvempi voima kuin alkoholin käytön jatkamisen tuhoava voima.

Koska elämänhalu on olemassa, sitä pitää ruokkia terveellisesti ja monipuolisesti samoin kuin kehoaan. Siksi kehotetaan aloittamaan mieluisia harrastuksia, opettelemaan uusia asioita, rakastamaan itseään, kunnioittamaan muita jne. Tekemällä mieleisiäsi asioita hankit merkityksellistä sisältöä elämääsi. Se on elämänhalun ruokkimista.

Mitä paremmin itse voit ja mitä paremmin ihmiset ympärilläsi voivat, sitä kovempi elämänhalu sinulla on.

Jälleen kerran, yksinkertaista.

Nyt minulla on paloautollinen vettä tulitikun sammuttamiseen.

1 tykkäys
28

Minulla oli ensin just näitä kohtuukäyttöyrityksiä, sääntö- ja säätely-yrityksiä, kaikki päättyi juomiseen. Sitten tuli totaalinen väsyminen ja kyllästyminen alkoholin käyttööni ja itseeni sellaisena juoppona. Sen voimalla, ja välillä muistelemisella, olen mennyt. Ajatuksella ja tiedolla, että alkoholilla ei ole mulle enää mitään annettavaa. Kaikki on nähty ja loppu vie hautaan. Minulla lukee saatavilla 1.päivänä kirjoittamani sanat: Olen väsynyt ja kyllästynyt alkoholin käyttöön. Lause herättää minussa edelleen ensimmäisen päivän tunteet pintaan…ja se on hyvä, pysyy totuus mielessä.

Alku oli selviytymistä ja melko haastavaa kippurointia, mutta sen jälkeen elämänhalu on näytellyt roolia. Elämänhalu ilmenee positiivisuutena ja uteliaana asenteena elämää ja asioita kohtaan, on upeaa innostua asioista ja tekemisistä. Täällä on paljon puhuttu sellaisesta raittiin ihmisen ‘lapsen asenteesta’ joka pitää paikkansa. Sitä suhtautuu avoimin mielin elämään. (Korostan, että vaikka elämä ei haasteineen, hankaluuksineen ja vittumaisuuksineen ole mihinkään muuttunut, niitä riittää, mutta asenne niitä kohtaan on merkittävästi muuttunut, ne ei enää lannista. Niinkuin lapsi, kaadutaan, itketään, puhalletaan haavaan, halataan….ja taas mennään hymyssä suin.)

2 tykkäystä
29

Huomiosi elämän haasteista ja tuttumaisuuksista on oikea. Ei se elämä ala yhtäkkiä näyttäytymään yliluonnollisen mukavalta ja helpolta vain sen vuoksi että lopettaa alkoholin käyttämisen. Päin vastoin, itse olen aika maissa fyysisesti. Voisi olla kovia psyykkisiäkin haasteita jne. En usko että elämä kaikkinensa muuttuu, tulee kuraa niskaan niin kuin ennenkin. On hyviä päiviä niin kuin ennenkin. Tätä olen alusta asti miettinyt ja asennoitunut niin että antaa tulla vaan.

Tämä on mielestäni todella tärkeä asia huomata ja tiedostaa, luvassa ei ole mitään euforiaa ja luonnottomia onnentunteita. Fyysinen olokin parhaassa tapauksessa palautuu ns. normaalille tasolle. Kyllä ihmiseen sattuu ja on vaivoja, ikääntyessä vieläpä lisääntyvään tahtiin, juo ihminen alkoholia tai ei.

Palataan sinne korvien väliin, siellä tapahtuu muutoksia ja toivon mukaan paljon.

Yksi, eikä vähäisimmistä on nimenomaan kuinka suhtautua ärsykkeisiin.

On palkitsevaa huomata pystyvänsä reagoimaan rauhallisesti asioihin. Se antaa voimaa ja halua kehittää silläkin saralla itseään. Tässä mielessä elämä muuttuu täysin siitä alkoholia käyttävästä ihmisestä.

2 tykkäystä
30

Heräsin tänään aamulla msentuneena ja täynnä itseinhoa, taas olin eilisen juonut ja iltaa kohden vauhti oli kiihtynyt. Yöllä olin herännyt ja olin juonut pari tasoittavaa olutta oloa korjaamaan.

Kyllä!!! Tällainen oli ajatukseni unenpökkyrässä herätessäni, kunnes suureksi ilokseni tajusin todellisuuden. Sain herätä vapaana, vailla tuota ainaista painostavaa tuskaa joka oli aamuisin läsnä.

Niin tottunut on mieli entiseen menoon ettei vielä unohda.

Muistan tupakan lopettamisesta sellaista että unessa näin polttavani ja olin todella pettynyt itseeni. Näitä unia oli muistaakseni muutaman vuoden tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Monesti aamulla herätessäni olin aivan valtavan helpottunut kun tajusin kaiken olleen unta. Se helpotuksen tunne oli valtava, siitä sain varmasti valtavasti lisää voimaa olla polttamatta.

Jonkinlainen aivojen mekanismihan tässä on kyseessä, hyvä sellainen jos vaikutus on vai vahvistava.

Ajattelen jotta tällaisista hetkistä pitää ottaa kaikki irti.

Nyt kannattaa olla suurellisesti itserakas ja kehua itseään. Rakastaa itseään.
Nauttia tunteesta, onnistumisen ja menestymisen tunteesta. Hyvän olon tunteesta. Oman elämän ylivoimaisesti parhaasta ja tärkeimmästä valinnasta, vapaudesta.

Tässä tunteessa on valtava kontrasti siihen unenpöpperöiseen verrattuna.

Tänä aamuna fyysinen olokin on parahin lopettamisen jälkeen.

Olen syvästi kiitollinen tästä hetkestä ja tuntesta, uskomattoman voimaannuttava aamun avaus, tästä tulee mahtava päivä.

4 tykkäystä
31

Hei! Kiitos kaikille hyvistä kirjoituksista. Kaikki todella motivoivia ja mielenkiintoa herättäviä. Ehkä eniten sen vuoksi, kun itselläkin niin samantyylisiä pohdintoja. Jotenkin vaan edellisen juomareissun jälkeen (kohta 1kk selvänä)tuli ihan hirveä morkkis ja henkinen helvetti. Tuntui, että en vaan jaksa enää. Olin juonut pari päivää rankemmin ja kolmantena loiventelin ja olut maistui jo pahalle, mutta kaikki oli pakko juoda. Ei voinut jättää yhtään. Nukahtelin välillä ja aamulla 4:30 join viimeiset huikat, kun ei voinut jättää kesken. Nukuin jonkin aikaa sekavaa pöhnäunta ja ajattelin iltapäivällä/alkuillasta, että jos hakisin vielä muutaman niin se tasoittaisi hermostunutta oloa ja kaikki tuntuisi hetken paremmalta jne. En kuitenkaan lähtenyt hakemaan juomista. Pari päivää luulin tulevani hulluksi, kun oli sekava ja epätodellinen olo välillä. Heikotti ja henkinen olo oli aivan loppu ihan hirveää, kun mikään ei kiinnostanut. Pikku hiljaa olo koheni. Alle viikko siitä tuli joku naksahdus päähän, että tajusin oikeasti minulla olevan ongelma juomisen kanssa ja sen miten paljon se tuo haittaa. Miten paljon harmia siitä, että muutama tunti tuntuu mukavalta ja sen jälkeen kaikki on jotenkin tasaista puuroa, mutta negatiivisuus lisääntyy ja mikään muu ei kiinnosta, kun että vielä muutaman juoman saisi ja voisi korjata oloa. Ihan hullulle tämä kuulostaa, mutta siinä hetkessä se vaan tuntuu, että näin täytyy mennä. Ei ole enää hauskaa. En jaksa nyt syvemmin kertoa asioistani, paljon on mielessä ja sekavaa tekstiä, koska olin töissä, väsyttää ja aika raskaita asioita nämä miettiä. Nyt hieman taukoa alkoholista miettimiseen. Todella mielenkiintoinen tämä ketju ja niin paljon samoja ajatuksia. Mukava tietää, että on toisiakin samankaltaisia ainakin jollakin tavalla. Ystäväni eivät ymmärrä asian vakavuutta, koska olen työssäkäyvä, normaali ja ihan hyväkuntoinen ulkoisesti. He luulevat, että välillä menee yli niin kuin kaikilla jne, vaikka välillä yritän kertoa miten rankasti menee yli ja tämä ei ole normaalia niin eivät he tajua, kun ei itsellään ole tällaista ongelmaa. Kiitos kaikille. Käyn lukemassa usein ja kirjoittelen, kun jaksan. Tämä kirjoittelu tänne on uutta. Päässä niin paljon ajatuksia, että sormet ei pysy mukana, vaikka kovasti kymmensormijärjestelmää koetan takoa. :smiley:

1 tykkäys
32

@snowangel Kannattaa kirjoittaa jos kokee siitä olevan apua.

Itse olen huomannut sen todella helpottavan ja auttavan jäsentelemään ajatuksia. Syntyy jopa uusia oivalluksia, erilailla kuin vain ajatuksia päässään pyörittämällä.

Ennenkaikkea kehottaisin lukemaan aiheesta mahdollisimman paljon, tai kuuntelemaan äänikirjoja.
Itse kuuntelen äänikirjoja esim. ajaessani, iltaisin luen. Kuukausimaksu äänikirjoista on mitätön kulu entiseen ralliin verrattuna.

Lukeminen pitää fokuksen kohdillaan, samalla se kehittää ja ylläpitää kaikkea korvien välissä tapahtuvaa toimintaa.

Kaikki keinot kannattaa käyttää, pelissä on isot panokset, vapaa loppuelämä.

2 tykkäystä
33

Seuraava vaihe.

Uuden vapaan elämän normalisointi.

Sitten kun alkaa tuntua siltä jotta aiheesta on saanut hankittua riittävästi tietoa ja erilaisiin näkökulmiin on tutustunut sopivasti, on aika ns. normalisoida uusi arki.

Kaiketi enemmän kysymys omista tuntemuksista milloin se olisi, mutta itselläni muhii jo ajatus siitä että kohti normalisoimista tässä siirryn. En tosiaankaan ajatellut jäädä kiristelemään pipoa loppuelämäkseni.

Jonkinnäköinen varasuunnitelma laadittava jos tie alkaisikin nousemaan pystyyn. Uudelleenkertausta ja keskittymistä siinä tapauksessa.

On itselleni selvää että elämä olisi kohtuuttoman raskasta mikäli tämä vaihe jäisi päälle. Toki jos se on ainoa keino niin siinä tapauksessa valitsen sen ehdottomasti, entiseen rappiotilaan en palaa, alkoholia en käytä loppuelämäni aikana. Se ei tule olemaan koskaan vaihtoehtojen listalla.

Miksi sitten usein käy niin että itsensä löytää uudestaan ja uudestaan läträämässä alkoholin kanssa?

Valistunut ehdotukseni on seuraava:

Ihmisen mieleen ei vielä ole syntynyt riittävän voimakasta halua pysyvästä muutoksesta.

Jos on, silloin tuo voima rittää.

Seuraavaan kiinnitän huomiota loppuelämäni. Kehitän itseäni positiiviseen suuntaan, harrastan, luen, olen sosiaalisesti aktiivisempi jne. Kaikki nämä asiat tuovat merkitystä elämään ja näin ollen vapaudentunne alkoholista voimisttuu alati eikä sitä arjessaan mieti aktiivisesti lainkaan.

Eilisestä tuli uskomattoman upea päivä.

Tämäkin aamu on rauhaisa ja mahtava, olen super tyytyväinen itseeni ja onnellinen. Kaikenlaista mielenkiintoista on mielessä. Olen vapaa tekemään kaikenlaista mielenkiintoista.

Tässäkin mielessä alkoholi on musertava seuralainen, ei se anna minun vapaasti valita mitä tekisin.

Jos analysoin hieman itseäni, juuri tämänhetkisiä ajatuksiani ja olotilaa.

Oloni on itsevarma ja vapautunut. Ei pienintäkään mielitekoa alkoholin juomista kohtaan. Olen saanut yhteyden itseeni, pystyn kohtaamaan ajatukseni levollisesti ja rauhallisesti.
Tulevaisuudenuskoni, elämän ilo ja - halu on noussut valtavasti jo on varmaankin normaalilla tasolla.

Fyysinen olotila on kohentunut huimasti viimeisen kolmen vuorokauden aikana, olo lähenee siedettävää normaalia ja toivottavasti matka jatkuu positiivisesti.

On suorastaan käsittämätöntä kuinka paljon elimistö on korjannut itseään ja palautunut muutamassa viikossa. Varsinkin viimepäivien tuntemukset ovat mannaa.

Alkoholin juomisen voi lopettaa vain lopettamalla alkoholinjuomisen

Niin yksinkertaista se on

Ajatuksiin jo hiipinyt kuntoilu ja nuoruuden kuntoiluharrastukset.

3 tykkäystä
34

Olen sama ihminen edelleen.

Kuten tälläkin palstalla niin monet ovat tehneet huomion siitä että mikään muu ei oikeastaan muutu kuin alkoholin juominen.

Arki tuo mukanaan tasaiseen tahtiin iloa ja surua ja kaikkea siltä väliltä. Omalla kohdallani arkirutiinit, työ, perhe, ystävät, kaikki asiat jatkuvat. Ei minulla ole mahdollisuutta hypätä johonkin taikamaahan jossa kaikki olisi, uutta, hienoa, murheetonta, hauskaa, kivutonta, taikamaahan jossa ei olisi muuta kuin onnea. Paikkaan jossa voisi helposti aloittaa uuden elämän ja olla onnellinen vaan. On tärkeää tiedostaa tämä koko ajan, pettymys voi olla muutoin suuri ja on vaara ajautua entisiin hommiin.

Tästä ihan oikeasta elämästä se ilo ja onni on kaivettava, kuin kullankaivaja. Ei kullankaivaja jatkuvalla syötöllä kultaa löydä, joutuu ajoittain pitkäänkin työskentelemään mutta uskoo jossain vaiheessa löytävänsä taas kultaa.

Alkoholi on kohdallani sekoittanut ja sotkenut tällaisten ihan perusasioiden kohtaamisen kykyni. Ei ihmekään kun kaikkeen oli aina sama lääke. Oli sitten iloja, suruja, juhlia, loma, kipeä tai terve, kiire, stressi jne. Aina join alkoholia.

Asiat ja tunteet on tästä lähtien kohdattava ihan rehellisesti ja aidosti, enään ei voi paeta, turruttaa, vältellä, unohtaa…

Eihän se niin ole että alkoholin juomiseni olisi tehnyt minusta kerralla tuollaisen. Vähän kerrallaan, ryyppy kerrallaan se on tapahtunut.

Lienee selvää että kun alkoholin juominen loppuu yhteen hetkeen, on edessä paljon työtä, mielen työtä nousta, mielen työtä vapautua, mielen työtä oppia elämään uudelleen.

Tässä iltasella huomasin aivan normaalin ja inhimmillisen tunteen itsessäni, olin tulossa levottomaksi vailla mitään tähdellistä syytä.

Hiljennyin ja keskityin tunteeseen ja tilanteeseen, koetin löytää syytä levottomuudelle, kun en löytänyt, keskitin ajatukseni rauhoittamaan kehoa ja mieltä. Ei ole mitään hätää, ei syytä, tarvetta olla levoton. Sain itseni rauhoittumaan ja tunne siitä, tyytyväisyyden tunne oli mahtava.

Ennen olisin ratkaissut tilanteen juomalla alkoholia.

Kontrasti on tässäkin valtava.

Kun kontrasti melkein kaikessa on näin valtavaa muutoksen alussa, on selvää että sekin voi kuormittaa mieltä. Asiaa kannattaa miettiä ja hyväksyä se. Kyllä sekin tasaantuu uuden arjen normalisoituessa.

En tiedä käyttääkö kukaan muu kuin minä termiä “arjen normalisoiminen”, mutta minulle se on oiva ja tarpeellinen työkalu jonka olemassaolosta en hetki sitten edes tiennyt. Se jollainlailla jäsentää ajatuksia paremmin, selkeytää tuhansien ajatusten myrskyä.

Arjen normalisoiminen on ajatusten ja myös tekojen oppimista uudelleen.

Voin todeta että on vapauttavaa kun voi hypätä auton rattiin milloin vai pelkäämättä kiinnijäämistä polisille. Vielä kun asiaa hetken pohtii, voi huomata että merkittävämpää on se, ettei enään ole alkoholista johtuvista syistä vaarallinen muille eikä itselleen liikenteessä. Tämä on esimerkki arjen normalisoimisesta. Jollailailla lähes kaikki arjessa on kohdallani ajateltava uudelleen syvemmän merkityksen ymmärtämiseksi, VASTUUN OTTAMISEKSI.

Tästä päästäänkin hajanaista aasinsiltaa pitkin suoraan seuraavaavaan aiheeseen.

VASTUULLISUUTEEN.

Minulle on käynyt seuraavasti.

Alkoholin juominen on sekoittanut kiistattomasti aivojeni toimintaa vuosikymmenten ajan. Alkoholin juominen on mm. häirinnyt tervettä kykyä ajatella ja harkita asioiden ja tekojeni syitä ja seurauksia. Jossakin vaiheessa normaali luontainen tai ehdollistettu kykyni kasvaa henkisesti vastuulliseksi aikuiseksi on häiriintynyt alkoholin juomisen seurauksena. Olen jäänyt henkisesti eri osa-alueilla murrosikäiseksi, niihin aikoihin ennen kuin alkoholin juominen oli aiheuttanut vakavia häiriöitä avoilleni. Kun tämän tiedostin, ymmärsin ja nöyrästi hyväksyin, on minun ollut helpompi kohdata todellisuus tässäkin asiassa. On paljon opeteltavaa ja normalisoitavaa. Minun on luotava, kehitettävä, opittava uudet kehykset - uudet puitteet omaan elämään.

Mikä muu tämä voisi olla kuin oppimisprosessi?

Ajatus autolla ajosta esimerkkinä on yksinkertainen mutta kuvaa mielestäni hyvin alkoholin juomisesta seurannutta alikehittyneisyyttäni.

On valtavasti opittavaa, tämä todella on loppuelämän oppimisprosessi. Minulle on täysin selvää että kipuilu alkoholin juomisen lopettamisen kanssa on turhaa, ajanhukkaa, on muuta tehtävää.

Menin sitten juomaan alkoholia alati kasvavissa määrin vuosikymmeniä- miksi ihmeessä menin tekemään itselleni näin? En ole vihainen, en surullinen, olen hämilläni.

Kysymykseen siitä miksi menin tekemään näin, en saa koskaan vastausta, mutta kysymykseen siitä miksi lopetin alkoholin juomisen voin etsiä vastausta loppuelämäni.

1 tykkäys
35

Tänään on hyvä päivä, tänään teen jotakin mielekästä ja merkityksellistä.

On hyvä, rauhallinen olo, mahtavaa herätä uuteen aamuun täynnä intoa ja luottamusta.

Omat ajatukseni rönsyilevät aiheesta aiheeseen, joihinkin aiheisiin paneudun syvemmin, joihinkin kevyemmin. Tästä sain eräänlaisen idean ja ajattelin kehitellä sitä mielessäni tänään jonkinlaiseksi ohjenuoraksi tms. Työkaluksi itselleni, ajatustyökaluksi.

Sillä yhtä lailla kuin fyysisesti voi valmistaa jonkin esineen voi metafyysisesti valmistaa vaikkapa ajatustyökalun joka on yhtä todellinen, käyttökelpoinen, hyödyllinen ja sen voi myös hukata, kuten voi hukata vaikkapa jakoavaimen. Ihminen säilyttää huolella itselleen hyödyllisiä ja tärkeitä esineitä ja työkaluja, samoin tärkeitä ajatustyökaluja. Vaikkapa leivänpaahtimen korjauksessa voi tarvita uutta työkalua, samalla lailla minä tarvitsen nyt uusia työkaluja uudella matkallani.

On olemassa olevia mielen työkaluja, niitä löytää ja voi hankkia lukemalla, kuuntelemalla, osallistumalla kursseille, jne.

Sitten niitä voi myös valmistaa itse, mielen erikoityökaluja. Omaan käyttöön sopivia mielen työkaluja.

Ajatellaanpa vaikka ihmistä jolta on lähes kaikki sormet amputoitu, varmasti hänen arkeaan helpottaa juuri hänen käyttöön valmistetut fyysiset työkalut, apuvälineet.

Aivan samalla lailla minä tarvitsen omaan käyttööni sopivia mielen apuvälineitä. Olen menttaalisesti rajoittunut.

Alkoholin juominen on estänyt minua kasvamasta mentaalisesti.

Tänään on hyvä päivä, tänään valmistan mielen työkalun.

1 tykkäys
36

Aihe ja metafora sinänsä on tuttu ja ikiaikainen jo.

Hahmottelin mieleeni puun joka kuvastaa minua nyt tässä alkoholin juomisen lopetettuani.

Ajatukseni rönsyily on kuin kiipeilemistä tuossa puussa oksalta toiselle. Jokainen oksa edustaa eri ajatusta ja/tai aihetta.

Juuristo erilaisia asioita jotka ovat tehneet minusta sellaisen kuin nyt olen. Kuten. Kasvatus, kulttuuri, kokemukset, perimä, sosiaaliset vaikutteet, ravinto, jne.

Puun runko olen minä nyt, persoonallisuus, sairaudet, kivut, pelot ym.

Tästä vaivassa kasvaneesta puusta taitava puutarhuri saa muokattua vahvan, ja suht terveen, hyvivoivan puun.

Runko on ruhjeilla, kiero ja kärsinyt.

Puutarhurina olen jo ryhtynyt hommiin. Pahin vaiva puulle oli suuri juuri, juuri joka imi myrkkyä, alkoholia, puu on selvästi kärsinyt myrkystä, ei se vielä kuolemassa ole. Sen katkaisin tyvestä.

Muut juuret tarvitsevat hyvää puhdasta maata, ravinteita, puhdasta vettä.

On oksistossakin erittäin huonoja oksia. Poikki, pois, mutta harkiten. Puu kärsii liian nopeasta karsinnasta.

Runkoa voi suoristaa tukirakenteilla ja ohjaamalla kasvua, tämäkin vie aikaa, mitä huolellisemmin sen tekee sitä pysyvämpi on lopputulos.

Juuret voimistuvat, se kestää myrskyjä paremmin.

Joskus vielä joku voi sen suojassa levähtää, nojata vasten luottavaisin mielin.

Minä saan tästä hyvän aihion työstää kaikkia tuntemuksia, ajatuksia, pelkoja jne. Mikä vain apua tuova konsti kannattaa tsekata. Minulle nämä ovat työkaluja oppimiseen, ajattelemiseen.

Kolmen päivän päästä on kuukausi siitä kun aloitin tämän tehopesukuurin. Oppimisprosessin. En ole juonut alkoholia, eikä ole tehnyt kertaakaan mieli juoda alkoholia.

En laske sikisi päiviä että tietäisin montako olen ollut juomatta alkoholia, vaan koska olen päättänyt ottaa 1-3 kuukauden pituisia tehokuureja eri asioista, keskityn korostetusti yhteen asiaan kerrallaan.

Mikäli kuukausi ei riitä niin toinen tai vielä kolmas lisää. Kaikki nämä eri teemat ajattelen olevan uutta vapaata elämääni tukevia.

Ensimmäisen kuukauteni teema on ollut alkoholin juomisen lopettaminen.

Toistelen ja olen toistellut tuota alkoholin juomisen lopettamista, mantra taas ja uppoaa tähän kovaan päähän.

Olen todellakin lopettanut alkoholin juomisen helposti, mielestäni erittäin helposti.

Toki tämä kuukausi on ollut eräänlainen päätepysäkki. Aikaisemmin olen lopetusyrityksissäni kaatunut monta kertaa, kompuroinut vielä useammin ja epäonnistunut joka ikinen päivä kun olen juonut alkoholia.

Näitä p-linkin ketjuja olen paljon lukenut ja saanut valtavasti ajateltavaa ja voimaa tähän kuukauteeni. Erittäin suuret ja lämpimät kiitokseni joka ikiselle täällä kirjoittaneelle ja vierailleelle. Olen kanssamatkustajana samassa veneessä teidän kanssanne. Veneemme määränpää on vapauden satamaan.

3 tykkäystä
37

Uusi viikko, upea ja merkityksellinen alkamassa.

Tässä toinen mielen työkaluni.

En elä ikuisesti. Olen nähnyt voimakkaan näyn kuolinvuodestani. Näyn mukaan kuolen 80 vuotiaana.

Kun tätä olen miettinyt on sinne aikaa tästä hetkestä tänä aamuna vain 306 kuukautta.

1225 viikkoa on aikaa.

Ja tämä pieni hetki vain siinä tapauksessa että selätän eliajanodotteen, sairaudet, tapaturmat.

Voin kuolla minä hetkenä hyvänsä, jos en huomenna kirjoita tänne, olen kuollut.

Kun mietin tätä, en saata enään heittää hukkaan kallisarvoisinta mitä minulla on.

Kolmen kuukauden kokeellisia elämänlaatua ja ihmisenä kehittymisen jaksoja voin tehdä korkeintaan 102 kappaletta, sitten elämä loppuu.

Kuinka voisin jatkaa alkoholin juomista???

En voi, en halua, eikä minun tarvitse.

Minulla on ollut, tai se on muodostunut hyväksi vertaistueksi matkan varella, tupakan polton lopettaminen.

Muistini syövereistä olen kaivellut mitä silloin oikein tapahtui, mitä tein, mitä ajattelin, kuinka onnistuin lopettamaan tuon yhtä koukuttava ja riippuvuutta aiheuttavan. Ja vielä niin helposti.

Omia huomioitani onnistumiseen jotka sopivat yhtä lailla alkoholin juomisen lopettamiseen kuin tupakan poltot lopettamiseen. Seiraavassa tupakanpolton lopettamisen avaimet käännettynä kielelle alkoholi.

  1. En muodosta minkäänlaista vihasuhdetta aiheeseen, alkoholiin, en minkäänlaista suhdetta, minulle on yhdentekevää miten muut käyttävät tai ovat käyttämättä, yksinkertaisesti minulle alkoholi on merkityksetön asia loppuelämäni. En märehdi asialla loppuelämääni, en laske päiviä, en toivo en pelkää. Yksinkertaisesti jätän alkoholin juomisen taakseni.
  2. Faktoihin perustuva päätös alkoholin juomisen haitoista. Olen hankkinut vuosien aikana tietoa alkoholin vaikutusmekanismeista ja sairauksista joita se aiheuttaa, miten se vaikuttaa myöskin välillisesti sosiaalisiin suhteisiin jne. Yksinkertaisesti terveyshaitat ja sosiaaliset haitat ovat liian suuret.
  3. Syyt miksi aloin juomaan alkoholia. Tämä on yllättävän uskomattoman tärkeä huomio, ellei tärkein, tämä on graalin malja, tämä on suurin oivallus. Vaikuttimet ovat ympärilläni, en minä ole esim. 5-vuotiaan ajatellut että olisi tärkeää ja monta syytä aloittaa alkoholin juominen. Olen olosuhteiden uhri tietyllä tapaa. Tämä koko yhteiskunta, sen jäsenet ovat ehdollistaneet minut juomaan alkoholia. Toki se aluksi tuntui hyvältä valinnalta mutta totuuden löytämiseen meni oma aikansa. Tämän kun olen saanut oivaltaa ja ymmärtää, en todellakaan juo alkoholia loppuelämäni aikana.
  4. Hyödyt. Kävin läpi kaikki mahdolliset hyödyt joita alkoholin juominen minulle aiheuttaa, lista on lyhyt. Se pieni nousuhumalan tunne oli ainoa jäljellä oleva positiivinen asia, mutta hinta siitä on helvetillisen kova. Tässäkin kohtaa kanattaa olla rehellinen itselleen, jos hyötyjä on vielä paljon jäljellä niin saattaa olla hyödyllistä nauttia niistä.

Unohdanko nyt jotakin oikeasti tärkeää kun saan vain 4 teesiä taululle? Korjaan myöhemmin jos on vielä jotakin tärkeää.

Päivä tupakanpolton lopettamisesta aina tähän päivään asti en ole ajatellut itseäni millään lailla suhteessa tupakkaan. Tuntuisi aika hullulta jos mainostaisin tai ajattelisin olevani tupakoitsija, nyt vain en polta. Elämä olisi ollut osaltaan kurjaa jos olisin kaikki nämä vuosikymmenet joutunut vastustamaan kiusausta polttaa tupakkaa. Jos olisin joutunut miettimään asiaa, kieltäytymään jostakin. Onnistuin siis päästämään täysin irti ja vapaaksi itseni. Huolimatta siitä että tupakanpolton hyötylistallani oli merkintä, hinta vain oli helvetillisen kova maksettavaksi, hinta olisi ollut lopulta kuolema keuhkosyövällä.

Tärkeä huomio;

Raha ei merkitse mitään näin isojen ja tärkeiden asioiden rinnalla. Toki rahaa jää muuhun käyttöön mutta motiiviksi siitä ei ole.

Minulla ei enään ole aikaa heitettäväksi roskakoriin.

1 tykkäys
38

Kuukauden yhteenvetoa.

Ilokseni huomasin painon tippuneen n. 6 kiloa kuukauden aikana. Mitään en painon pudotuksen eteen ole tehnyt. Lienee tuo selvä että näin isolla muutoksella on vaikutusta painoonkin. Nestettä lähtee paljon kun pöhötys häipyy, toki rasvaakin, kalorinsaanti tippunut merkittävästi. Tämä on positiivinen muutos.

Muutenkin olo viimepäivinä kohentunut huimasti. Väsymystä on edelleen, toki teen kovaa fyysistä työtä. Muutenkin vielä heikottaa ja särkee vähän joka paikkaa, mutta n. 50% vähemmän kuin aluksi.

Ensimmäinen viikko oli fyysisesti aika rankka. 3 yötä kuulin olemattomia ääniä. Unta ei oikeastaan saanut kuin minuuteiksi kerrallaan. Välillä kova hiki, välillä kylmä, niin sekaisin olivat aivot. Vatsa ja koko suolisto sekaisin. Masennus ja oikeastaan enemmänkin rankka ahdistus kesti kovana n. 2 viikkoa. Siitä on lähdetty uuteen matkaan. Oli tiedossa ettei helpolla pääse alussa, kun sen tiesi, oli helpompi kestää kaikki olot.

Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa valmiina. Alkoholin juomisen lopettaminen tuli yhdessä hetkessä voimkkaana mieleen, nyt se loppuu.

Ensimmäisen viikon jälkeen kykenin laatimaan ajatuksen, en jää tähän alkoholin juomisen lopettamiseen roikkumaan.

Olen täysin älläkällä lyöty miten voimalliseen tutkimus- ja ajatustyöhön se johti, sellaiseen oman näköiseen. Sellaiseen josta olen saanut käsittämättömän määrän ymmärrystä ja voima. Kaikki aikaisemmat lopetusyritykset, katko, aa-kuuri, kaikki yhdessä ovat johtaneet tähän.

4 tykkäystä
39

Todella mielenkiintoista ja vahvaa pohdintaa ja kokemusta sinulla Harharetkeilijä.

Olet kokenut paljon ja ilmeisesti kaiken summana löysit sen paljon puhutun pohjan, josta ponnistaa. Ihmismieli (ja keho) on ihmeellinen. Kirjoituksesi herättää minussa toivoa, mutta myös kateutta (terveellä tavalla).

Omalla kohdallani pelkään paljonko laitan itseni vielä kokemaan, ennen kuin löydän tuon tien. Vai sairastunko ennen sen löytämistä. Tai onhan minulla tie, tipun vaan ojaan vähän väliä.

Kaikkea hyvää sinulle, jatka hyvällä tielläsi ja myös sen kuvaamista meille muille <3

1 tykkäys
40

Rauhaisa aamu, tästä tulee hyvä päivä.

Eilen jäi jo toinen työntekijä sairaslomalle. Jäin sitä miettimään että minua ei harmita nyt tämäkään tilanne.

Ensinnäkin siksi koska tiedän etteivät kumpikaan juo alkoholia, alkoholi ei ole millään lailla osatekijöinä sairaslomalle.

Nyt havahduin ja todenteolla pysähdyin, kukaan työntekijöistäni ei polta tupakkaa, eikä juo alkoholia. Olen jostakin syystä palkatessani suosinut ihmisiä jotka eivät juo alkoholia.

En ole sanallakaan maininnut uudesta elämästäni kenellekkään, olemme kaikki nyt samalla työmaalla, saa nähdä huomaako kukaan mitään muutosta minussa, ja jos huomaa niin mainitseeko?

Tämä alkoholin juomisen looettaminen ei ole minulle sellainen asia että tästä pitäisi kertoa kenellekkään tai pitäisi mainostaa itseäni. Jos niin tekisin, motiivini olisivat vielä kyseenalaiset. Tämä on henkilökohtainen asia.

Aikaisempia lopetamisia olen mainostanut kaikkialla, myös rakkaalle vaimolleni, hän on vain joutunut pettymään, joskus vuoden päästä, joskus viikon päästä.

Saa nähdä koska hän asiasta mainitsee vai mainitseeko koskaan. Jos häntä yhtään tunnen niin vasta vuosien päästä saatta jotakin tokaista, on hän niiiin kyllästynyt alkoholin juomiseeni. Niin se on että luottamusta ei voi saada, se pitää ansaita ja sitten, luottamuksen voi menettää vain kerran. Tämän faktan kanssa on elettävä loppuelämä.

Taas tajusin ja ymmärsin yhden oleellisen tekoni seurauksen. Kun mainitsin tuon vuoden jonka olin juomatta, kyse ei ollut alkoholin juonnin lopettamisesta, päätin olla tasan vuoden juomatta alkoholia kun se oli niihin aikoihin riistäytynyt aika pahasti.

Eli en kieltänyt mitään, en muodostanut mitään suhdetta alkoholiin vaikka olin juomatta alkoholia tuon vuoden. Muustaakseni se oli muutaman viikon jälkeen aivan helppoa olla koko vuosi juomatta alkoholia. Minulla oli vain tuo päätös, kokeilla vuosi ilman alkoholin juomista. Nyt minulla on vain yksi päätös, olla juomatta alkoholia loppuelämäni. Taas kerran, yksinkertaista.

Siksi toistan alkoholin juomista, koska se kuvastaa ja paljastaa koko touhun kahdella sanalla. Itse sitä alkoholia sinne suuhun kaadetaan ja nielemällä se sinne ihan itse vatsalaukkuun saatetaan ja sitten odotetasn sen alkoholin vaikutuksia.

Historia ei tunne ensimmäistäkään tapausta jossa joku muu olisi pakottanut toista ihmistä juomaan alkoholia säännöllisesti vuosikymmenten ajan.

Yhtä lailla kuin alkoholia voi juoda ihan itse, alkoholin juomisen voi lopettaa ihan itse.

Lääketiede ei tunne yhtäkään ihmiskehossa esiintyvää autonomista kulkumuotoa viinakauppaan ostamaan lisää viinaa. Ihan omalla tietoisella tahdonvoimalla ihminen itse päättää kulkumuodon ja ostettavan viinan määrän. Hankkii rahat määrätietoisella toiminnalla ihan itse.

Lääketiede ei ole myöskään pystynyt todistamaan että viinan kaataminen suuhun, kädessä juomapakkausta pitäen, olisi autonominen elintoiminto.

Jos näin olisi, alkoholin juominen olis jopa haastavaa lopettaa. Tarvittaisiin ehkä jalkojen ja käsien amputointi varmistamaan että ihminen voi olla juomatta alkoholia niin halutessaan.

Jäljet johtavat sylttytehtaalle.

Koska alkoholi juotuna myrkkynä aiheuttaa vakavia muutoksia aivoihin ja tuhoaa solutasolla ihmistä kaikkialta, seuraa tästä se että kun alkoholin juomisen lopettaa, voi siitä seurata pitkäkestoisiakin fyysisiä ja psyykkisiä häiriöitä ihmiskehoon ja mieleen. Ne ajat pitää kestää, se on se hinta, se on maksettava miljoonia kertoja paremmasta vapaasta elämästä.

Ilmaisia lounaita ei ole olemassa.

Mitä ikinä tämä vapaa elämäni tulee vaatimaankaan, maksan koko laskun.

Olen tehnyt kuukauden esivalmisteluja jotta lasku olisi mahdollisimman pieni.

Minulla on paljon tehtävää, en voi jäädä tähän vaiheeseen pitkäksi aikaa, seuraavat asiat odottavat jo.

Vielä voimasanat kakille täällä: Tehkää mitä ikinä tahdotte, mutta tehkää se sydämenne äänellä.

Minä sisäistin: En juo alkoholia.

Seuraava kokeellinen jaksoni on 3 kuukauden mittainen terveellisten elämäntapojen intensiivikurssi. Se ei ole tämän saitin agendalla, joten Houston hiljenee siltä osin

…

2 tykkäystä