Voiko alkoholin käytön lopettaminen olla helppoa?

Me Lopettajat
41

Olen itsekäs.

Tämä auttoi minua.

Juodessani alkoholia olin röyhkeästi itsekäs, ajattelin vain itseäni ja omia tarpeitani, siinä jää perhe, ystävät, tutut, velvollisuudet ym. Taka-alalle.

Alkoholin juomisen lopettamisenkin pitää olla yhtä itsekästä, samalla lailla röyhkeän itsekästä. Minä aloin rakastamaan itseäni, kohtelemaan kehoani lempeästi, käytin aikaa röyhkeästi omiin tarpeisiini tässä prosessissa, alkuviikkoina nukuin paljon jos väsytti, itsekkäästi muilta kyselemättä. Hijennyin itsekkäästi muilta kyselemättä jne.

Minä aina mielessä, kuten alkoholia juodessani.

Tämä malli tuki minua siksikin, että alkoholin juomisen voi lopettaa vain alkoholia juova itsekäs itse. Toisekseen pikkuhiljaa huomaa kuinka rasittava moinen asenne on muita ihmisiä kohtaan.
Kun alkoholin liuottamat aivot hiljaksiin alkavat toimimaan, huomaa monia asioita jotka ovat olleet huonolla mallilla. Näitä asioita voi ja pitää parannella tarpeellinen aika.
Oppimisprossesi tämä on.

Ajattelin oppia elämään hyvää elämää, josta on iloa ja hyötyä ihmisille ja luonnolle.

5 tykkäystä
42

Pelottaa ja hirvittää!

Huomenna aamulla verikokeita. Saa nähdä mitä sisäkaluista on jäljellä. Toki keholla on ollut jo kuukausi aikaa parantua. Oli mitä tahansa, itseaiheutettua kaikki tyynni. Vähitellen alan ymmärtämään kuinka paha oma tilanteeni on ollut. Määrät olleet isoja, n. 1 litra 40% väkeväksi muutettuna vuorokaudessa muutaman vuoden ajan. Tämän lisäksi silloin tällöin vielä paljon enemmän. Tilastollisesti minun pitäisi kaiketi olla jo aika lähellä kuolemaa jos ei kuollut jo.

Hieman olo on kuin odottaisi ankarimman tuomion täytäntöönpanoa sellissään.

Olivatpa tulokset mitä tahansa, suunta on kuitenkin selvä ja kirkas.

En ole aikaisemmin paljoakaan pysähtynyt tällaisia miettimään, tämä pelkotila vahvistaa enemmän kuin sortaa epätoivoon.

Jos heikko hetki tulisi ja mieli alkaisi kammeta alkoholin juomisen puolesta, pelkästään terveydellisiä syitä ajattelemalla saisin sen kyllä kuriin.

Mieli on tyhjä ja sanaton kun koetan löytää syytä tai selitystä miksi näin on käynyt.

On syitä, aluksihan alkoholin juominen oli sosiaalista ja tuntui positiiviselta.

Pitkään se oli jonkinlainen tapa ja pinttymä. Vähitellen se valtasi alaa enemmän ja enemmän. Lopuksi se oli pääasia. Varmastikin aika tavallinen kehityskaari alkoholin suurkuluttajaksi, ammattijuojaksi.

Tämä on tätä menneiden murehtimista josta pyrin pysymään kaikissa asioissa erossa. Se ei tarkoita sitä etteikö menneistä voi oppia. Märehtiä niitä ei kannata, paljon menee energiaa aivan hukkaan, muuttaa et voi mitään menneistä.

Nyt ei auta maammelaulu, se on härkää sarvista huomenna. Ja olen kyllä rehellinen lääkärille. Salailun, valheiden, tekosyiden ja pakoilun aika on loppunut. Se loppui silloin, kun loppui alkoholin juominen.

Voihan olla pahakin tilanne, voi olla kaikki sekaisin, voi olla vakavia sisäelinvaurioita, diabetes, puutostiloja ym. Ja pouskari tälle kaikelle seisoo edessäni tuijottaen minua peilistä, outo mies.

Tämä on osa hintaa, joka on maksettava, ei pääse yli eikä ali.

4 tykkäystä
43

No, tota, jos elimistössä, sydämessä. maksassa, haimassa jne. on vakavia, peruuttamattomia vaurioita, ne kyllä yleensä ilmoittelevat itsestään omistajalleen joskus hyvinkin tuskallisesti. Maksa ei kait tunne mitään, mutta kyllä senkin vaikeudet tietää vatsan turpoamisesta ja vaikeasta olosta. Puutostilat ja diabetes korjaantuvat paljonkin alkon käytön lopettamisella ja hoidolla. Kakkostyypin diabetes todettuna tai piilevänä lienee miljoonalla suomalaisella. Kyllä ihmisen elimistö itse hoitaa itsensä kuntoon kunhan sille antaa mahdollisuuden ja hieman avittaa lääke- ja elämäntapahoidoilla.

Taakse jäänyt on jäänyt taa, nyt ollaan tässä, katse eteenpäin! Tärkeintä on pysyä erossa alkosta.

3 tykkäystä
44

Hiukan vähättelyltä kuulostaa puhua suurkuluttajasta, kun sen rajana pidetään 24 viikkoannosta ja itse vetää 175. Eli päivässä sen, mitä suurkuluttajaksi yltävä viikossa.

No, tuohan on tietysti lääketieteelliseen tutkimustietoon perustuva raja, jolla isossa otoksessa terveysriskit nousevat suuriksi. Yksilötasollahan ihminen voi kestää melkein mitä vain. Tai särkyä lähes olemattomasta.

Komppaan @peruutuspeili ä, että monet vaivat olisivat varmaan kriittisissä sisäelimissä jo pakottaneet lääkärin puheille. Siihenkin kannattaa varautua, että kaikki todennäköisyyksien vastaisesti onkin kunnossa. Se tieto on nimittäin kaatanut monta hyvin alkanutta juomattomuutta. Kun kroppa ei vielä olekaan sökö, niin antaa palaa.

Itseäni tässä juomattomuudessa on harmittanut vain se, etten pystynyt aloittamaan sitä aiemmin. Ja se on sitä turhaa menneisyyden märehtimistä. Yksi tärkeimmistä oppimistani asioista on läsnäolo tässä hetkessä. Mennyttä en voi muuttaa, tulevasta ei tiedä. Teen siis kaikkeni, että nautin nykyhetkestä.

Tsemppiä lääkäriin!

4 tykkäystä
45

Kaikki hyvin!!

Kiitoksia @teme70 ja @peruutuspeili tsemppiviesteistä. Kai se pitäisi oma alkoholin juomisen määrä jotenkin paremmin sisäistää, olisiko kyse ollut sittenkin teollisen mittakaavan kulutuksesta. Oli miten oli, leikin asia se ei ole.

Ainakin toistaiseksi kaikki on hyvin, mitään kiireellistä ilmoitusta lääkäriltä ei ole tullut. Tulkitsen sen varovaisesti positiiviseksi merkiksi.

On hyvä peittää sekin sudenkuoppa voimakkailla ajatuksilla että jos kaikki onkin suhtkoht hyvin, alkaisi alkoholin juominen uudelleen.

Muutos on jo tapahtunut, tunne on luultavasti samanlainen kun mitä uskoon tulleet kuvailevat, herätykseksi, ymmärrykseksi, puoleensa vetäväksi.. Kun tunnetila on näin vahva tässä uudessa vapaassa elämässä ei se murru eikä liha ole heikko.

Juuri nyt on mahdotonta kuvitella tilannetta joka saisi minut uudelleen juomaan alkoholia. Ei edes lääkärin tulevat sanat, hyvine- tai huonoine uutisineen.

Tässä hetkessä läsnä olo todella on korostunut isellänikin. Mahtavinta on se ettei alkoholin juominen rajoita tekemisiäni lainkkaan.

1 tykkäys
46

Jännitys ja pelotus on suuri!!

Aikalailla olen tänään jännittänyt verikokeen tuloksia. Hassua että alkoholia juodessani en miettinyt asiaa lainkaan aktiivisesti. Toki syvällä sisällä huoli on ollut. On nimittäin niin että todennäköisyyksiä vastaan ei peliä voita. Vähän kuin pokerissa, todennäköisyydet huomioimalla voi peli olla voitollista.

Sama terveyden kanssa pitkällä ja vähän lyhyemmälläkin periodilla.

Kaiken kaikkiaan jos minun pitää määritellä itseni suhteessa alkoholiin niin olen ollut pelkästään IDIOOTTI.

Nyt on madonluvut luettu. Kaikki muuten normaalilla tasolla, lukuunottamatta P-ALAT joka tulisi olla 0-50 arvovälillä. Minulla on 72. Ei ihan heti kuolemaksi mutta toki saatava tippumaan. Mietin vain mitä se arvo on mahtanut aikaisemmin olla???

Sanoinkuvaamattoman helpottunut olo, tästä voi jatkaa uusi elämä kirkkaana mielessä. Ei hiivi puseroon halut juoda alkoholia.

Tänään kävin kanttarellimetsässä maadoittamassa pelkotilojani, luonnon rauha auttaa, löytyi pari litraa kanttarellia kaiken kukkuraksi. Vasta metsäretken jälkeen uskalsin tulokset tarkistaa omakannasta. Pelko ja ahdistus oli aika kova.

Elämä pitää täyttää kaikella hyvällä, ei kannata jäädä polkemaan paikalleen märehtien alkoholin juomisen lopettamista. Se on kuin ajaisi ketjuttomalla pokupyörällä. Matka ei joudu.

Minä olen mielessäni tehnyt alkoholia juovalle itselleni eräänlaisen “isänmurhan“ - nopeasti nirri pois ja uusi vapaa elämä saa kukoistaa.

Toivon kaikille täällä menestystä alkoholin juomisen lopettamiseksi.

En laske päiviä milloin olen ollut juomatta alkoholia, en vain juo enään alkoholia.

7 tykkäystä
47

Tuli sitten kaadettua alkoholia oikein urakalla.

Koko pullo meni hetkessä.

Kaduttaako? Ei kaduta. Tästä voin jatkaa taas hieman varmempana eteenpäin.

Etsin hukassa ollutta tavaraa mökillä ja kaappeja penkoessani kaapin perältä paistoi täysi viinapullo. Sinne se oli jäänyt odottomaan ottajaansa.

Niinhän siinä kävi että viinapullo käteen ja ulos niitynlaitaan. Tottunein elein pullo auki, tuttu naksahdus korkista.

Sitten vaan kaatelin koko sisällön kerralla alas, maahan. Sinne meni koko sisältö. Ei tullut paha olo, eikä tule. Ei käynyt kiusauksena mielessä. Se kävi mielessä että antaisiko pullon jollekin. Totesin että kaikenlaiset alkoholihommat on minun osaltani ohi, en osta, hae, myy, anna, tuo, vie, kuljeta, raahaa, enkä juo.

Olisi voinut olla houkutuskin, mutta olen todella tyytyväinen että noin spontaanista tilanteesta selvisin ongelmitta.
Kyllä, jotakin on sisälläni liikahtanut.

7 tykkäystä
48

Spontaani toipuminen.

Eli omaehtoinen alkoholin juomisen lopettaminen.

Aiheesta on myös tutkimustietoa, silti olemme arvailujen varassa kuinka suuri joukko on lopettanut alkoholin juomisen tällä tavalla suhteessa verrokkiryhmiin eli vertaistuen ja ammattiavun turvin tai avuin.

USAssa on tutkimustuloksia jopa sen puolesta että pysyvin tie alkoholin juomisen lopettamiseksi on nimenomaan spontaani.

Spontaani alkoholin juomisen lopettaminen ei sovi kaikille, henkilökohtaiset persoonallisuuden ominaisuudet mm. vaikuttavat suuresti tähän.

Tutkimustiedon valossa on todettu retkahtamisriskin alkoholin juomisen jatkamiseksi olevan suurimmillaan 3 ensimmäisen vuoden aikana.

Itse ajattelen hieman toisin.

Kun minä olen monien eri tekijöiden kautta vihdoin tullut sisälläni varmaksi että alkoholin juomisen jatkaminen ei tuo elämääni mitään arvokasta ja tarpeellista sisältöä. Päätökseni on lopullinen, se kestää loppuelämäni, vapauttavasti loppuelämäni.

Ei se ole päätös jota tarvitsisi puntaroida tuon tuosta, puolen vuoden päästä, kolmen vuoden päästä. Se on lopullinen päätös, tämän päätöksen voin pitää elämäni loppuun saakka. Elon pituutta en voi määrätä, siksi on turhaa laskea päiviä.

Nyt heräsi seuraavanlainen ajatus. Jos otan projektiksi kolmen vuoden päiväkirjamaisen tempauksen. Kirjoittelen tänne ajatuksia, kuulumisia, hyvä ja huonoja hetkiä siitä mitä minulle tapahtuu seuraavien kolmen vuoden aikana spontaanin, omaehtoisen päätöksen jälkeen. Toivon että tästä olisi apua edes yhdelle alkoholin juonnin lopettajalle. Ainakin tämä toimii esimerkkinä spontaanista alkoholin juonnin lopettamisesta.

Alkoholin juontini oli muutaman viimeisen vuoden todella järkyttävällä tasolla määrissä mitattuna, siksi tilastot puhuvat minua vastaan spontaanin lopettamisen onnistumisesta.

Nyt tuntuu siltä että helpompaa päätöstä en monesti ole tehnytkään kuin tämä alkoholin juonnin lopettaminen.

Voihan olla että tulee myös heikkoja kausia ja hetkiä, niihin keksitään sitten työkalut joilla päästään eteenpäin.

Joka tapauksessa oppimisprosessi jatkuu, se tuo varmasti haasteita ja siihen on keskitettävä voimavaroja, ei ehkä niin paljon kuin alkoholin juominen toi haasteita ja siihen oli keskitettävä voimavaroja, (kaikki voimavarat)

5 tykkäystä
49

Meinasin ensin muistuttaa, että näissä liitännäisprojekteissa on sekin puoli, että voivat lipsahtaa velvollisuuden puolelle ja jos velvollisuus alkaa painaa, niin siinä voi sekoittua pääasia ja sivujuoni. Totesit kuitenkin heti perään itse, että jos jokin keino ei toimi, niin keino hylätään, pudotetaan paska rattailta ja jatketaan toisella tavalla. Sitä toista tapaa ei voi etukäteen tietää. Se voi olla vaikka päätös, että ei kirjoita enää ikinä mihinkään, alkaa vlogaamaan aiheesta omalla naamallaan tai jotain siltä väliltä.

Tästä tulikin mieleen miten olen viime aikoina sattuneesta syystä kiinnittänyt huomiota julkisuuteen putkahtaviin lopettamisessaan onnistuneisiin. Näissä on yhteistä se, että raittiita vuosia on paljon. Harva tulee omalla naamallaan hehkuttamaan miten on ollut kaksi viikkoa raittiina. Ongelmalla on niin voimakas stigma, että moni laittaa mieluummin someen profiilikuvakseen oluttuopin ja videoi itseään livenä kännissä tuhansille kuin vahingossakaan hiiskuu kenellekään, että yrittää lopettaa. Tämä täysin nurinkurinen häpeä ilmenee täälläkin monien lopettajien mörkönä.

Viimeksi tällä viikolla luin somesta, että “viisi vuotta sitten tänä päivänä..” ja niin edes päin. Julkaisu käsitteli yllätyksettömään tyyliin miten elämä on parempaa raittiina. Tekstissä kuitenkin korostettiin erikseen, että hän ei halua mitenkään ylpeillä asiasta. Ei tämä väärin ole, mutta kertoo karua kieltä koko kulttuurista, että tarvitaan usein vuosia raittiutta ennen kuin voidaan tulla kaapista ja silloinkin vähän pedaten muiden reaktioita.

Näitä julkilopettajia tarvitaan ja niitä tarvitaan paljon. Kulttuuri on muuttunut, mutta kovin hitaasti ja olen myös noteerannut päinvastaista suuntaa. Hesarissa on nopeasti selattuna ollut yhden viikon sisään mm. nämä otsikot

- ”Lärvilautanen” pitää pintansa Helsingin yöelämässä

- Alkon sunnuntai­auki­olo on ”varaventtiili”, luonnehtivat asiakkaat

- Aikuiset juoksivat ympäri Helsinkiä ja joivat alkoholia

- Edulliset valkoviinit kartonkitölkissä

Tämä ei ole poikkeusviikko. Läpi vuoden tulee juomisen ihannointia tasaisen reippaaseen tahtiin. Itse olinkin jo unohtanut mikä on lärvilautanen, mutta lehti varmistaa, että myös seuraava sukupolvi tietää mitä tilata. Toimittajalle maksetaan palkkaa näistä jutuista ja niihin suostuvat ihmiset omilla kasvoillaan lasi kädessä, mutta auta armias jos joku kokee tarvetta lopettaa, niin se on tehtävä kaapissa. Postaillaan nimimerkillä varovasti ja mietitään uskaltaako mennä anonyymeihin alkoholisteihin ja uskaltaako työterveyshoitajalle olla rehellinen. Ikävintä on, että tämä häpeän välttely on monille ihan perusteltua, koska ympäristö on mitä on.

Lähtee aina laukalle nämä lätinät, mutta joo, tee vaan päiväkirja :wink:

5 tykkäystä
50

Kiinnitätä ihan syystäkin oikeisiin asioihin huomiota @apnea

On meidän kulttuuri kohtalaisen alkoholia jos nyt ei ihannoiva niin salliva ja kannustava. Tämä asiahan pitäisi saada yhteiskunnassamme muuttumaan, kuten tupakan kanssa on onnistuttu. Ei ole enään cool olla röökimuija tai marlboroukko. Tupakointi on ajettu ahtaalle ihan oikeista syistä, se aiheuttaa paljon ennenaikaista kuolemaa ja kalliita sairauksia, myös tupakoimattomille jotka altistuvat myrkkykaasuille.

Aivan samanlaisia vaikutuksia on alkoholilla. Samanlaiseen “käsittelyyn“ yhteiskunnassa tulsi alkoholikin saattaa.

Kaljatölkkien kylkeen kuvia maksa- ja haimasyövästä. Erilaisista muistakin alkoholin terveyteen vaikuttavista seurauksista, tapaturmista, liikenneonnettomuuksista joissa alkoholilla on ollut osuutta.

Hintaa tulisi nostaa, ei näy olevan tarpeeksi kallista, brändäystä rajoittaa ym. Yhteiskuntana pystyisimme tekemään valtavasti tulevien sukupolvien eteen arvokasta työtä. Asenteita pitää muuttaa, alkoholi pitäisi jättää yleisötapahtumista jne.

Niinhän vähänkään viisaammat sanovat että jos alkoholi keksittäisiin nyt ja sen haitat tiedettäisiin, sitä ei ikimaailmassa sallittaisi.

Minun alkoholin juomiseni on alkanut ja perustunut pitkälti tähän supisuomalaiseen alkoholikulttuuriin. Siksi tuntuukin vähän nenästävedetyltä.

Joku sanoikin että suuurin kusetus alkoholissa on meidän alkoholikulttuuri.

Minuakin on auttanut tämän ymmärtäminen.

Kun kerran tiedetään että alkoholin juominen jo pienessä määrin on haitallista, miksi asialle ei tehdä mitään?

Ja en ole rohkea, en uskaltaisi tunnustaa julkisesti juoneeni valtavat määrät alkoholia. En sitäkään että olen tehnyt päätöksen etten enään koskaanmilloinkaan juo alkoholia. Sekin on kovasti leimaavaa yhteiskunnassamme.

Ehkä on vain sanottava “kiitos ei” turhia selittelemättä.

4 tykkäystä
51

Alkoholin vaikutus psyykkiseen kehitykseen.

On hyvin selvä, että minun liiallinen alkoholin juominen on vaikuttanut moniin alati kehittyviin ja muuttuviin elämän taitoihin.

Aiemmin pohdin omaa vastuullisen aikuisen roolia ja kuinka alikehittynyt olen siinä roolissa. Aivoilla ei ole ollut aikaa eikä kykyä keskittyä huomaamaan.

Toinen tärkeä huomio liittyy tunteisiin, tunnetilojen hallintaan ja tunnekypsyyteen. Alkoholin juomisen seurauksena tämä osa-alue on häiriintynyt ja alikehittynyt.

Alkoholin juomisen lopettamisen seurauksena nämä osa-alueet eivät suinkaan korjaannu itsestään. Sen sijaan aivoille jää nyt kapasiteettia ja kykyä työskennellä näiden asioiden parissa jos halua löytyy.

Alkoholin juomisen helpoin osuus on lopetaa alkoholin juominen.

Alkoholin juomisen lopettmisen vaikeudet korostuvat psyykkisellä puolella. Aikaisemmin pystyin alkoholia juomalla tukahduttamaan tunteet, nyt ne on kohdattava. Huomattava tarve oppia uusia taitoja tunteiden ja ajatusten hallintaan. Kun huomasin näitä tarpeita, huomasin myös kuinka niiden pohdiskelu kiinnostaa minua.

Tein tärkeän huomion. Kun alkoholi haittasi aivojeni normaalia toimintaa, jäi usein tai aina tunteiden ja ajatusten käsittelyssä pois ns. viiveaika, jolloin pitäisi analysoida tunnetilaansa tai ajatustaan ja miten siihen reagoi. Huomaan monia huonoja ja vääristyneitä ajatusmalleja joita automaation tavoin olen käyttänyt. Pohjimmiltaan liittynevät laihan itsetunnon ruokkimiseen.

Luulen että viisastenkiven oman elämäni onnellisuuteen löydän kääntämällä tunteiden pellon.

Sitä helposti ajattelee, jos ei pysähdy miettimään: Aikuisuus on jokin valmis ominaisuus.

Ei ole ei, se on oppimisen ja muutoksen tila.

Olen ryypännyt itseni aikuiseksi, ei ole suuri saavutus, ei.

Se on saavutus että myönnän sen itselleni ja se on saavutus että sisälleni on syttynyt palava halu tehdä asialle jotakin.
Taas on lisää materiaalia oppimisprosessiin.

5 tykkäystä
52

Suo anteeksi: tämä on vain mielipide:
Olosuhteet johtavat usein pahoinkin asioihin.
Siinä ajatuksessa on vaan se vika että Sinun Täytyy
muuttua, Ei Olosuhteet.
Muuten täällä ei voi toimia menestyksellä, ainakaan pitkään.
Olen Itse Suurkuluttaja (näin määrittelen Itse Asian ..).
En myöskään omaa tämmöstä Kossu-perimää yhtäkaikki
holismi tarkoittaa montaa asiaa.
Yksi tärkein niistä on totuuden kieltäminen kun se Ei Enää ole hallussa.
Ja tämä On Hyvin kansavälinen ilmiö.
Totuuden voi sanoa vain kerran, ja siitä pitää oppia, tarkoittaa se sitten miten huonoa itselle.

53

:+1: Näin se on.

54

Mielipiteeni on, että alkoholismin/suurkulutuksen/juoppouden, miten vain, syvintä olemusta ei voi tavoittaa järjellä. Se on niin syvällä psyykessä, että se ei ole sanoin ilmaistavissa. Tahtoo sanoa, että tuohon syvimpään olemukseen ei voi järkeilemällä ja/tai tiedolla suoraan vaikuttaa. Kun itse pyristelin eroon alkosta, tiedossani, järjessäni, olivat kaikki alkoholin huonot puolet, riskit ja vaikutukset, itse koettuna, luettuna, nähtynä ja kuultuna - ja huihai, ei mitään vaikutusta kun lasiin tarttumisen hetki löi.

Korostan, että siihen mielen syvyyksissä piilevään, mikä se lieneekään, ei voi suoraan vaikuttaa, se olisikin liian helppoa, mutta epäsuorasti voi. Esimerkiksi motivoimalla itseään ja keskittymällä vain omaan ilman-oloonsa, olemalla ilman ja olemalla ottamatta liian monimutkaisia projekteja. Näin se “syvin” piiritetään ja siihen voidaan vaikuttaa, vaikka sen rakennetta ei tuntisikaan ja raittius on mahdollista saavuttaa.

Heitän aika rohkean ja haastavan mielipiteen, mutta minusta nuo edellä mainitsemani tavat ovat ne ainoat oikeat, mistä johtuu että en usko aitoon raittiuteen päästävän esimerkiksi lääkkeiden, hypnoosin tms. sellaisten avulla, koska niiden kanssa matkaan lähtenyt siirtää vastuun raitistumisestaan pois itseltään (ensiapu kriittisessä tilanteessa on eri asia) jonkun muun kannettavaksi. Mutta sitä ei voi siirtää.

Hyvää jatkoa ystäväni, pidä miehenä ittes!

3 tykkäystä
55

Mielikuvaharjoitus.

Kuinka seuraavanlainen toimintamalli vaikuttaisi juomiseen?

Jos joka vuorokausi tulisi pitää jokaisesta alkoholihörpystä kirjaa.

Kiejattava syy, miksi hakee juotavaa.

Kirjattava syy, miksi juo.

Kirjattava määrä, mitä juo.

Kirjattava tavoite, mitä tavoittelee juomisella.

Kirjattava kustannukset, matkojen hinta, alkoholin hinta.

Joka aamu tämä lista toimitettaisiin läheisille, mielellään lapsille.

Valvonta tapahtuisi tekoälyavusteisesti niin ettei kusetusmahdollisuuksia ole.

Vähänkään järjissään oleva lopettaisi alkoholin juomisen.

Jos ei muuta niin tämä ajatusleikki osoittaa kuinka helppoa yhteiskunnassamme alkoholin juominen on.

Jos ajatellaan jotakin heimoa, yhteisöä 2000 vuotta sitten, kyllä siellä olisi alkoholin juoja laitettu kuriin välittömästi tai sitten hylätty ja ajettu pois nauttimasta yhteisesti saavutetuista eduista.

Tämä pitäisi saada sovellettua myös nyky-yhteiskuntaan.

Jos mietin onko minun ollut helppoa olla juomatta alkoholia, niin on ollut helppoa. Ei ole jalat kouristeleet tahdosta riippumatta niin että ne olisivat kuljettaneet minut ostamaan alkoholia. Käsissä ei ole ollut tahdosta riippumattomia kouristuksia myöskään jotka olisivat tahdostani riippumatta kaataneet alkoholia suuhuni. On täten erittäin helpooa olla juomatta, erittäin yksinkertainen havainto, ei se vaadi muuta kuin että ei juo alkoholia.

Täysin eri asia on mitä korvienvälissä ajattelee. Vaikka kuinka olisi himo, ei se himo pysty juomaan, kyllä siihen ruumista tarvitaan.

En ole himoinnut tai kokenut korvienvälissäkään pienintäkään tarvetta juoda alkoholia.

56

Väsymys jatkuu.

Väsymys on palannut ja voimistunut. Keho selkeaästi tarvitsee paljon aikaa, lepoa parantuakseen valtavasta rasituksesta jota on jatkunut vuosikausia.

Minulla on kehossani kuivapromillet korkealla. Päässäkin on usein olo humalatilasta, samoin koko kehossa. Ilmeisesti promilleissa elämää on takana niin pitkä jakso ettei keho ymmärrä vielä uutta tilaansa.

Tämä kaikki liittynee väsymykseen, syvään väsymykseen.

On selvää että väsymys näin kovana vaikuttaa merkittävästi työkykyyn, ei auta muu kuin levätä kun totaalinen uupumuksen olotila valtaa kehon.

Ei silti syytä paniikkiin. On seurattava rauhallisesti kuinka olotila kehittyy viikkojen saatossa. Terveydenhuoltokaan ei liiemmin pysty auttamaan, en koe mielekkääksi tilannetta jossa alkaisin lääkkeillä kemialiisesti hakemaan pikavoittoja tilanteen korjaamiseksi jo sikisi ettei mitään suoranaista syytä väsymykselle lääketieteellisesti ole löydetty.

Kevyttä liikuntaa voimien mukaan, tosin töissä voimat saa jo käytettyä mallikkaasti. Monipuolista ruokavaliota ja ennenkaikkea lepoa.

Mielen rauhaa ja keskittymistä omiin tunteisiin. Mieleni on kyllä ollut tyyni ja rauhallinen, ihan uuden elämän alusta asti. Varmastikin siksi että olen keskittynyt ajatuksiini ja itseeni.

Sanotaan ettei alkoholisti, alkoholismiin sairastunut voi juoda koskaan enään ikinä tippaakaan tai alkoholismi sairaus herää horroksestaan karhukaisen tavoin ja jatkaa matkaa siitä mihin se viimeksi jäi.

En itse ajattele lainkaan edellä kuvatulla tavalla. En ole sairas, en ole alkoholisti, en ole minkäänlaisessa remissiotilassa. Jos ajattelisin, jatkaisin varmasti vain alkoholin juomista hetken päästä.

Onko mieleni voinut suojella minua kaikkina vuosikymmeninä kun olen alkoholia juonut?

Olen ajatuksissani ollut “leikkijuoppo“ “wannabe juoppo“, olen juonut tahallani monesti ilman mitään muuta syytä kuin itse juominen. Aina ei ole ollut edes häpeä läsnä, olen vain juonut alkoholia. Jo nuoresta asti olen ajatellut jonain päivänä saavani tarpeekseni alkoholin juomisesta ja lopetan sen sitten kokonaan. Olen jopa tieten tahtoen tahallani ja vartavasten kokeillut viikon kaksi kestävää kovaa alkoholin juontia jonka aikana ei muistikuvia juuri ole syntynyt, totesin jälkikäteen ettei oma tarve alkoholin juomiselle ole noin syvällä eikä suuri.

Totta on että alkoholin juominen on tuonut paljon murheita ja haittaa elämääni, tarpeeksi sanoisin. Tarpeeksi, nyt tuli aika lopettaa alkoholin juominen. En enään tarvitse alkoholin juomisen tuomia haittoja. Kehoni sisäelimineen on kestänyt, olen siitä sanoinkuvaamattoman kiitollinen, minun pitäisi olla kuollut tai lähes kuollut, mutta en ole, yksilölliset erot alkoholin sietämisessä ovat suuria, siksi nyt ymmärrän että määristä puhuminen on ajanhukkaa. Pitää puhua niistä haitoista ja ongelmista joita alkoholin juominen aiheuttaa jo paljon ennen tetveydellisiä haitoja.

En ehdi enään juomaan alkoholia, minulla on paljon mielenkiintoisempaa tässä omassa oppimisprosessissa, ei tämä prosessi koskaan valmistu.

Ajatuksissa käy alati uusia ja vanhoja asioita, tuhansia.

Nyt yksi niistä alati mielen päällä.

Suhteeni omiin lapsiin?

Tosiasia on että olen juonut alkoholia koko heidän lapsuusajan. En näkyvästi ainakin valehtelin itselleni niin, en väkivaltaisesti ainakaan fyysisesti, en sammumispisteessä örveltäen ainakaan muistikuvieni mukaan. Olen ollut kesyjuoppo. Itsekäs lantakuoriainen.

Minkälainen se oikeasti on, suhteeni omiin lapsiini?

Kauhukseni huomaan että vakavissani kysyn tätä ensimmäistä kertaa itseltäni.

On paljon tehtävää, on kaunis aamu, hyvää kahvia kupillinen, tuore salaattilautanen, tulee hyvä päivä. On jo jouduttava työhön, voimien mukaan, mieli positiivisena.

4 tykkäystä
57

Syy ja seuraus

Juopolla on aina syytä juoda.

Jos juoppo ei voi lopettaa juomistaan loppuelämäkseen niin syy on oman kokemukseni mukaan yksinkertaisesti se että juopolla on vielä syy korvien välissään jatkaa juomistaan. Mikäli korvien välissä oleva syy jatkaa juomista ei poistu, juoppo mitä suurimmalla todennäköisyydellä juo alkoholilla itsensä ennenaikaiseen alkoholikuolemaansa.

Usein tätä ennenaikaista juopon alkoholikuolemaa seuraa monta positiivista asiaa. Kaikki jotka ovat jollain tavoin kärsineet juopon alkoholin juomisesta voivat nyt huokaista helpotuksesta. Esimerkiksi väkivaltaisen tai vittumaisen juopon juodessa itsensä hengiltä, juoposta ei ole enään vaaraa tai haittaa kenellekkään jne.

Kokemukseni mukaan juoppo on aina vähintäänkin vittumainen.

Näkemykseni mukaan alkoholin ongelmajuominen on vakava ihmisyyden alennustila, ihmisenä olemisen anarkiaa ja rappiotilaa. - tästä juopolla on päinvastainen kangastus, harhakuvitelma korvien välissään.

Usein tai aina juopolla on harhakuvitelmia siitä kuinka häntä jäädään kaipaamaan kun hän juo itsensä kuoliaaksi. juoppoa ei kukaan jää kaipaamaan. Ehkä juoppokaverit, varsinkin jos kuolleella juopolla on ollut tapana tarjota?

Vielä selvyyden vuoksi, kuka jäisi kaipaamaan minun alkoholin juomistani?

Joka ikiselle juopolle on olemassa pelastustie, tarvitaan vain alkoholia väkevämpi syy astua ensimmäinen askel tuolle pelastustielle.

Tässä minun kokemukseni ja näkemykseni alkoholin juomisesta kansankieliseen “katekismukseen” nidottuna.

2 tykkäystä
58

Oman mielen kehittäminen.

Oman mielen kehittäminen on ratkaisevan tärkeää, oli kyseessä mikä tahansa muutos tai päämäärä yms. jota kohti ihminen kilvoittelee.

Horoksenomainen tila jossa jäädään ikäänkuin poteroon odottelemaan ja elelmään ei voittoa tuo. Jos nyt jäisin ns. jumiin siihen ajatukseen että koetan vain jotenkin olla tänään juomatta alkoholia, kaivaisin itseäni vain syvemmälle turvallisen poteroon. Pahimman keskityksen ajan poterossa voi olla, mutta jos poteron kokee liian hyväksi paikakasi eikä ymmärrä että aina sinne tulee uusia keskityksiä, ei voita taistelua, eikä sotaa. Varmasti tuntuu epämukavalta nousta ainoasta turvallisesta paikasta, poterosta. Se on tehtävä, on hankittava ja kehitettävä mielen aseita joilla vihollinen murskataan lopullisesti.

Olen syyllistynyt itse, siksi kokemuksestani tiedän ja suuresti ihmettelen seuraavaa.

Miksi alkoholin juomiseen ihminen onnistuu ja voi käyttää valtavan osan voimavaroistaan. Lähes kaikki fyysiset voimavarat aina alkoholikuolemaansa asti, lisäksi kaikki psyykkiset voimavaransa jo paljon ennen alkoholikuolemaansa. Mutta kun alkoholin juomisen lopettamisen aika olisi niin siihen prosessiin ei haluaisi käyttää paljoakaan voimavarojaan. Jos mahdollista mielellään melkeinpä ulkoistaisi koko prosessin muille.

Mielestäni alkoholin juomisen pysyvä lopettaminen ei onnistu ilman merkittävää työtä mielensä parissa. Tämän pitäisi olla selkeästi tiedossa heti alkumetreiltä. Aivan yhtä selkeästi kuin se, ettei fyysinen maailma ja oma fyysinen olo sen kummemin muutu paremmaksi, parhaassa tapauksessa vain normaaliksi ja sekin kovalla työllä ja pitkän ajan kuluessa.

Tämäkin on nurinkurista että alkoholin juontiin ja oman fyysisen terveyden tärvelemiseen on valmis panostamaan taloudellisesti ja ajallisesti järjettömät määrät resursseja, mutta kun olisi aika ryhtyä korjaamaan tuhoja, siihen ei mieli taivukkaan, ei haluaisi panostaa paljoakaan. Ikäänkuin salaa toivoo jonkun muun tekevän kaiken tai takaiskusta kaiken muuttuvan paremmaksi. Ei ole hyvää haltijaa, ei keijua pelastamaan, itse se on tehtävä.

Nämä omat omia kokemuksiani kun olen miettinyt miksi monet alkoholin juomisen lopetuskertani eivät ole onnistuneet.

Tällä kertaa olen valmistautunut ETUKÄTEEN, hankkinut “tiedustelutietoa”. Tämän sodan voittamisen yhdet avaimet ovat hyvässä tiedustelutiedossa.

Miksi olen epäonnistunut alkoholin juomisen lopettamisyrityksissäni.

  1. Sisäisen motiivin puute.
  2. Vääriä odotuksia alkoholin juonnin lopettamisen vaikutuksista.
  3. Passiivinen ote muutoksen vaatimaa työtä kohtaan.

Kun motiivi eli syy on alkoholia väkevämpi ja kun realiteetit ovat tiedossa erukäteen ja kun on valmis tekemään valtavan työn; on alkoholin juomisen lopettaminen loppuelämän ajaksi todella helppoa.

Jon nyt pysähdyn ja mietin alkoholinjuomishalua, ei sitä ole ollut eikä ole lainkaan, ei lainkaan, se pakenee kuin käsistä karannut ankkurin köysi syvyyksiin.

Olen saanut itselleni aikaan positiivisen kierteen. Mitä enemmän panostan muutosprosesiini, sitä vähemmän kaipaan vanhaa elämääni ja sitä vähemmän tekee mieli juoda alkoholia ja sitä enemmän panostaa muutosprosessiini.

Jos jokin nyt huolestuttaa niin se on painon putoaminen. Yli kymmenen kiloa on lähtenyt painoa alle kahdessa kuukaudessa, painan jo kuitenkin alle 100, joten kovahko on ollut pudotus.

Sikäli positiivista mutta liian kova painon putoaminen ei kaiketi ole paras mahdollinen tilanne. - Mikä laulaen lähtee, se viheltäen tulee. -

Tosiasia kuitenkin on että valtava kalorimäärä on jäänyt pois alkoholin juomisen lopetettuani.

Eihän tästä voi tulla kuin aivan mahtava päivä, rakastan itseäni, minä pystyn muutokseen.

3 tykkäystä
59

Varasuunnitelmia.

Mikäli tie käy kiviseksi, ja ajoittain niin käy. Se on ajan kysymys ei tahdon tai toiveiden.

Niihin tilanteisin on laadittava suunnitelma, strategia jolla niistä selviää ilman alkoholin juomista.

Aikaisemmin kaikkiin tunnetiloihin ratkaisu oli alkoholin juominen.

Huom. KAIKKIIN TUNNETILOIHIN, hyviin ja huonoihin. Tämä on mielestäni tärkeää huomata.

Nyt on sattunut siinä mielessä hyvä jakso itselleni, ettei ole ollut negatiivisia asioita ensimmäistäkään. Ainakaan niin isoa että olisi ihan harmittanut.

Jos kerran pärjään hyvien tunnetilojen kanssa ilman alkoholin juomista niin miksi en pärjäisi huonojenkin tunnetulojen kanssa ilman alkoholin juomista?

Tämä on hyvä huomioida heikkona hetkenä.

Kun aikaisemmin kaikkiin tunnetiloihin ratkaisu, lääke, palkinto oli alkoholi on selvää että taidot tunteiden hallintaan ovat huonot. Kun on ryypännyt itsensä aikuiseksi, on monet normaalit ihmisenä olemisen taidot jääneet jälkeen, olen psyykkisesti monella tapaa kehitysvammainen.

Hyvä uutinen on se, että vajavaisia psyykkisiä taitoja voin kehittää ja opetella paljonkin.

Siinä työssä kannattaa olla ahkera, se luo parhan pohjan niihin hetkiin kun tai jos alkohokin juominen alkaisi houkutella tervettä elämää enemmän.

Aina on pidettävä kirkkaana mielessä se tosiasia että fyysisesti on yksinkertaisen helppoa olla juomatta alkoholia. Tätä ei voine yksinkertaisinkaan kieltää.

Täysin eri asia on mitä se oma alikehittynyt mieli halajaa.

Ajatusten ja tunteiden hallintaa olen ajatellut samalla tavalla kuin usein kuvaillaan alkoholin vaikutusmeknismeja aivoissa. Sähkökemiallisina tomintoina, eräänlaisina kemiallisten aineiden tuotantolaitoksena.

On mahdollista muuttaa merkittävästi aivojen ja koko kehon tuottamien kemiallisten yhdisteiden määrää ja laatua.

Olen siis ryhtynyt kemistiksi. Tavoitteenani on tuottaa riittävästi kemiallisia yhdisteitä joiden laatu ja määrä ovat sellaisella tasolla että alkoholi ei pysty siinä kilpailemaan.

Taas kerran, yksinkertaista.

Minun suunnitelma heikkojen hetkien varalle on siis mielen kehittäminen.

“Kuka vain voi olla loppuelämänsä juomatta alkoholia, mutta jos koko loppuelämän tekee mieli juoda alkoholia, loppuelämä ei ole elämisen arvoinen. “

3 tykkäystä
60

Yksi loppuelämä tuoremehulla ja jäillä kiitos!

1 tykkäys