Voiko alkoholin käytön lopettaminen olla helppoa?

Me Lopettajat
81

@Jussi @Jussi

Niinhän se on lyhykäisyydessään kuten kirjoitit. Jotenkinhan se alkoholia juovan maailmankuva on niin vakavasti vääristynyt. Vaikkakin lopettaminen fyysisesti voi olla helppoa, ei ilman kovaa työtä selviä valoisalle puolelle elämää. Ja ilman sitä “naksahdusta “ päänupissa ei tapahdu oikeasti mitään pysyvää muutosta.

Vaikka itse painelen ns. alkumetreillä, on oloni kuin vanhalla tekijällä. Ajattelen että sama se kuinka kauan tai vähän aikaa olen ollut juomatta alkoholia, jokainen päivä tuntuu ihan yhtä helpolta tai vaikealta samaan aikaan, riippuu miten suhtautuu asiaan. Vanhaan alkoholipaskaan en aio palata. Niin pajon on kaikkea mukavaa muutosta tapahtunut. Mm. terveellisiin elämäntapoihin olen panostanut, tulosta syntyy siinäkin, elopaino tippunut 12 kg. Olo senkin myötä paranee jatkuvasti. Itsekunnioitus, itsensä arvostaminen kehittyy ja paranee päivä päivältä.

Ja toden totta, jokaisen kannattaa lopettaa aljoholin juominen ihan määristä tai ongelman suuruudesta riippumatta. Palkinto on korvaamattoman arvokas.

Niingän se on että palkinnot riippuu aina pelin luonteesta.

Jos elämässä pelaa tyhmiä pelejä, voittaa aina tyhmiä palkintoja.

Tähän ikään olen tuon oppinut ja huomannut ihan kantapään kautta, pyrin siis kaikin tavoin välttämään tyhmiä pelejä.

3 tykkäystä
82

Onnellinen ja tyytyväinen.

Olen onnellinen ja tyytyväinen valintaani, olen valinnut olla juomatta alkoholia. Aikaisemmin valitsin juoda alkoholia ja aika pahasti se valinta heikensi kaikkea muuta kuin alkoholinsietokykyä.

Mielessäni osaan käsitellä asiaa nimenomaan valintana. On helppoa ajatella alkoholin juomisen lopettamista valintana, omana valintana. Puhtaasti omista lähtökohdista tehtynä tietoisena valintana. Itsensä rakastamisena, kunnioittamisena, hyväksymisenä ja tärkeimpänä pitämisenä, tähän yhtälöön ei alkoholin juominen sovi mitenkään. Tuskin kukaan näin ajatteleva myrkyttää itseään alkoholilla.

Tämä on ollut minulle tärkeä oivallus. Kun pystyn hyväksymään itseni, koen itseni tärkeäksi ja rakastan itseäni- voin kanssaihmisten kohdalla tehdä samoin.

Tämä on oppimismatka, olen jo noussut kyytiin, paluuta ei ole.

Otin vain menolipun.

4 tykkäystä
83

Minäkin aloin ajatella alkoholia myrkkynä, josta tulee karsea olo. Addiktio ärsytti yhtälailla, kun alkoholi vei miestä, kuin litran mittaa. Joka päivä piti saada kaljaa.

Koetin muka urheilla ja pitää itsestä huolta, mutta sen kaljan haittoineen lakaisin maton alle piiloon. Siellä se matto pullotti vuosia ja meno jatkui, kunnes tuli yksi lääkärin tarkastus muiden joukossa. Lääkäri sanoi sillai rivien välistä, että taitaa olut maistua ja arvot oli yli rajojen.

Kielsin tietenkin kaiken ja murisin, mitä se mun iltaharrastukseen puuttuu, mutta sitten kuitenkin yllättäen lopetin, kun seinään.

Siitä on reilu kaksi vuotta ja on mukavaa, kun maton alle ei tarvitse piilotella mitään.

4 tykkäystä
84

Se on uudelleenohjelmointia mikäli haluaa pysyvästi lopettaa alkoholin juomisen. Päänuppi on opetettava uusille tavoille, ajattelemaan erilailla, kohtaamaan eteen tulevia haasteita erilailla jne. Jos vain pitäytyy hammasta purren kiinni siinä ettei juo niin aika vaikeaa on elää hyvää elämää. Kyllä korvienvälissä pitää saada tauha asiasta.

Nyt jokunene päivä sitten salaman lailla vanha ajatus tupsahti päähän että onhan se kiva ottaa kun lähdetään metsälle. Sitä samaa pientä hetkeä se ajatus tuputtaa, ohikiitävää hetkeä nousukkaassa kun tuntuu hyvältä, ei se ajatus kerro mitään haitoista ja kuinka paljon alkoholi heikentää elämänlatua jne. No, torjuin ajatuksen heti ja harmitti että koko ajatus päähän tupsahti. Toimin täysin väärin!!

Kun seuraavan kerran tuollainene ajatus päähän tupsahtaa annan sen olla ja haastan kehään. Otetaan mittaa toisistamme, anna tulla vaan, etkö voimakaampana pysty? Anna tulla vaan perusteluja miksi on nyt hyvä huoda alkoholia, anna tulla vaan, ajatus. Perustele hyötyjä kun kerran niin hyvä olet ajatus. Kerro koko totuus, anna tulla vaan, hyökkää päälle.

Sitten tutkin mieltäni miten saan ajatuksen voitettua, hyvillä perusteluilla, oman valintani vahvuudella. Onhan tosiasia että hyviä perusteita riittää ämpärikaupalla moinen ajatus kumoamaan.

Inhimmillinen tosiasia taitaa olla että näitä ajatuksia tupsahtelee alkutaipaleella. Aika varma olen että ne kyllä loppuvat kokonaan jossakin vaiheessa. Aina vaan haastaa kehään nuo ajatukset, se on työtä muokata mieltään. Toistoa, toistoa ja taas toistoa, sillälailla uskon muutosta tapahtuvan korvien väliassä. Se ei vain ole niin että pitää korkin kiinni ja toivoo parasta. Korkki on pidettävä kiinni ja tehtävä työtä parhaansa mukaan oman mielensä kanssa.

Alkoholin juontiunia ei ole alkanut vielä tulla, sellaisia että kaduttaa unessa kun on juonut ja herätessä helpotus on suuri kun tajuaa nähneensä unta vaan. Muistan tupakan kanssa tällaisia tuli muutaman vuoden aikana. Nekin jäi sitten pois.

Mutta täällä päässä ollaan valmiina kaikenlaisiin koitoksiin, antaa tulla vaan.

5 tykkäystä
85

Hiekkahoidon vastaanottaminen on helppoa ja valitettavasti myös ainoa 100% raittiustakuun antava. Mutta joskus on hyvä tehdä oikein, eikä niin mikä on helppoa.

Se minkä minä olen jo lyhyellä putsilla sisäistänyt on itsensä raahaminen NA:han lopun ikääni. Paskan lentäessä propelliin ennen vedettiin kuuppa sekasin, kun vituttaa. Kun jokin onnistuu, vedettiin kuuppa sekasin kun on hyvä. Ja aina keksi jonkin hyvän tekosyyn kuupan sekottamiseen, kunnes ei tarvinnut enää keksiä tekosyitä, vaan oli vapaus olla sekaisin kokoajan. Saatana että oli hienoa aikaa! On käyty viinalla kuussa ja monta kertaa.

Onnekseni kaivoin itteni niin syvään kuoppaan, että kuopan pohjalla olevasta reistä pilkisti: Ei mitään!

Sen takia on ollut kohtalaisen helppoa ruopia itteään ylöspäin kuopan reunoja pitkin, kun tietää, ettei pohjan alla ole enään mitään.

2 tykkäystä
86

Loppuviimeksi minulle suurin retkahdusvaara muodostui siinä vaiheessa, kun fyysiset ja psyykkisetkin mieliteot alkoon tuntuivat voitetuilta:“Nyt ollaan selvillä vesillä (sic!) ja vastustaja on tyrmätty”. Yli vuosi oli kulunut edellisistä otoista. Alkoi tuntua siltä, että olen minä vaan aika poika, kun olen näin tyylikkäästi tuonkin homman hoitanut. Sitten tuli pintaan ärtymys siitä, että eikö minulla muka ole oikeus elää samanlaista elämää kuin “muutkin” ihmiset, mitä häh? Pitääkö minun lopun ikääni kulkea alkkiksen leima otsassani (jos eivät muut sitä näe, minä itse näen) jonkun muinaisen hairahduksen takia? Minähän klaarasin asian ja nyt voin palata “tavallisten ihmisen” ruotuun elämään normaalia elämää. Niin sitten päätin seuraavassa sopivassa tilaisuudessa iltaa istuttaessa ottaa hieman, sivistyneesti ja kohtuudella. Ilta meni hienosti ja onnittelin itseäni. Jatko ei mennytkään yhtä siloisesti - noin kolmen viikon kuluttua olin samassa pisteessä josta olin lähtenyt yli vuosi aikaisemmin.
Seuraava yritys tuli aikanaan. Pari vuotta jälkien pyyhkiminen kesti. Alko-unet harvenivat ja loppuivat vuosien mittaan kokonaan; ne kestivät melkein yhtä kauan kuin painajaiset rakkaasta koulustani ja sen opettajista.

2 tykkäystä
87

Tjuu, kyllähän sitä on aikas helvetin monta taktiikkaa koitettu lähestyä kohtuukäyttöä ja itse lähdin jossain välissä takas kentälle 8 vuoden tauon jälkeen. Nopeammin ja nopeammin, kuten myös syvemmälle ja syvemmälle joka kerta. No ainakaan noi taktiikat, mitä oon testannu käyttöä, ni en ole löytynät tarunhahmoa nimeltä kohtuukäyttävä addikti itsestäni. Niin on se pakko uskoa että olen addikti leimani kanssa lopullisesti ja ettei kohtuukäyttö ole minulle minkäänlainen vaihtoehto.

Ei mun tartte enää esittää, että olen samanlainen tavallinen kuin muut, koska en ole. Jengi tippuu vuosikymmentenkin jälkeen, kun “unohtaa” olevansa addikti/alkoholisti. Nyt olen sen hakannut päähäni aikas lujaa, mutten siltikään lupaa kelleen, ettenkö huomenna taas saata riipasta nuottiöljypullon auki ja lähtee käymään kuussa.

On vaatinut isoja muutoksia, mutta ne on kuitenkin olleet sen arvoisia. Ja ne muutokset on vain mun kuupan sisäisiä. Eikä ne nyt niin kauhean suuria loppupeleissä o ollu.

2 tykkäystä
88

Kysymys on siitä, onko sisäisesti väkevämpiä syitä olla juomatta alkoholia kuin juoda sitä. Tämä kysymys pitää esittää itselleen uudestaan ja uudestaan, vuosienkin päästä. Jos niitä syitä ei ole ja mieli tekee sitä paskaa kehoonsa kaataa, niin sitten antaa mennä vaan, ei sitä kukaan sisäänsä kaada jos syyt olla ilman ovat voimakkaampia.

Toki niillä joille alkoholi ei ole koskaan ollut ongelma on aika helppoa ja sisäsyntyistä elää alkoholin suhteen helppoa elämää.

Tähän samaan tilaan pääsevät eivät helposti aloita uudelleen alkoholin juomista. Alkoholi on silloin menettänyt merkityksensä ja muuttunut tarpeettomaksi ihmisen elämässä.

Se on ainainen taistelu jos päänupissa ei tapahdu ratkaisevaa muutosta.

2 tykkäystä
89

Aivan mahtavaa aamua kaikille pikku valkonenille. Suhteuttakaa aina omat pienet murheet johonkin vähän isompiin. Alkavat omat pienet arjen harmit näyttämään ihan vaan elämältä. Jos ihmistä ei koskaan vituta, se on kuollut. Alkoholin juonnin lopettamisen jälkeen paino pudonnut tasan 16 kg, se on jotain Se. Tänään tulee mahtava päivä.

8 tykkäystä
90

Aina vaan tuntuu paremmalta.

Kiusauksia ei ole ollut, enemmänkin iloa tunteesta ettei alkoholia tarvitse. Tänään harmitusta ja pohdintaa siitä, miksi koskaan lähdin läträämään alkoholilla. Harmittelu auttaa siihen että ei koskaan enään, tunne vahvistuu.

Ajattelu siirtyy hiljaksiin alkoholittoman loppuelämän puolelle.

5 tykkäystä
91

Helposti mieliin pyrkii alkoholin juominen kun sen lopettamisesta kuluu riittävä aika ja unhoon painuu akuutit alkoholin juomisen vaivat ja henkiset huolet.

Silloinkin on vain toistettava alkoholin tarpeettomuutta ihmiselolle. Kaiketi tämäkin ominaisuus on ohimenevää, ihan järjellä ajatellen helpottaa kun aikaa kuluu.

Ajattelin olla pahemmin kiusaantumatta ajatuksista joita päähän tupsahtaa.

Ei koskaan enään…

5 tykkäystä
92

Samoja asioita uudestaan ja uudestaan. On näemmä käytävä samaa dialogia itsensä kanssa uudestaan ihan perusasioista. Mieleen hiipii alkoholin juomisajatuksia, kaiketi siksi kun on “unohtanut” jo alkoholin juomiseen liittyvän kurjuuden.

Kyllä se auttaa kun käy asiat uudemman kerran läpi ja aktivoituu miettimään lisää. Ajatustyötä on jatkettava ja tarpeen tullen lisättävä.

Kirkkaana mielessä koko ajan se että alkoholi on minulle täysin tarpeetonta.

Tätä samaa jatketaan lopouelämä, tarpeen tullen keskitytään aiheeseen jos ei muuten ajatukset laannu ja lopu.

Nyt on ollut kovaa stressiä työssä, lienee osasyy ajatuksiin että alkoholista sen helpotuksen saa. Tosiasia on kuitenkin se että niin suurta murhetta ihmisellä ei voi olla, etteikö se alkoholilla vielä pahenisi.

Ajattelisin kaikkien tällä palstalla huomanneen saman asian ja kiinnitäneen siihen erityishuomiota.

Tunteet ja ajatukset on vain pään sisällä, niitä on siedettävä ja käsiteltävä, huonoja ja hyviä yhtälailla.

Ei siihen tarvitse alkoholia niitä vielä vähän sotkemaan ja turruttamaan.

Härkää sarvista…

4 tykkäystä
93

Sitä minä vielä ihmettelen kuinka irrationaalinen mieli voikaan olla, kun nyt ajattelen kuinka paljon positiivisia vaikutuksia alkoholin juonnin lopettamisella on ollut, niin silti mieli alkaa syöttämään ajatuksia että olisi viksua alkaa juoda alkoholia???

Eihän mielen pitäisi noin toimia. Jos vaikka löydät metsästä paljon lyhyemmän ja paremman polun niin ethän sä sinne huonolle enään mene- niinhän mielen pitäisi toimia.

Tässä on keskityttävä lisää aloittamaani terveys/ elämäntaparemonttiin. Onhan tästä oltava tyytyväinen jo tapahtuneeseen parempaan. Paino on pudonnut alkoholin juonnin lopettamisen jälkeen 19 kg. Se on jotain se.

Sekin on nyt todistettu ettei painon pudottamiseenkaan tarvita alkoholia.

5 tykkäystä
94

Kirjoitat asiaa :+1:t2: osui ja upposi :blush: Näin se on, ei lisättävää.

95

Mäkin usein hämmästyin, hämmennyin, kun yllättävissä hetkissä (sekä ilon, surun, huolen, suuttumuksen, ärtyisyyden, väsymyksen…) aivot tarjoilivat aivan puskista ratkaisuksi “otappa vähän alkoholia (viinaa) niin helpottaa” :smiling_face_with_horns:

Mistä se tuli, kun ‘itse’ en niin ajatellut…

Onneksi pääsääntöisesti sain ajatuksen häipymään yhtä nopeasti kuin se tulikin, naurahtamalla sille ivallisesti “älä uskokaan että sorrun”

Mutta outo juttu tuo ihmisen mieli.

2 tykkäystä
96

3 kk juomatta.

Vaikken haluakaan laskea aikaa alkoholin juonnin lopettamisesta niin tässä kohtaa se ehkä on järkevää suhteuttaakseni tilanteen yleisesti muiden kokemuksiin kolmen kuukauden kohdalla. Aivoissa ja kehossa tapahtuu pikkuhiljaa muutosta joka kaiketi on aika samanlaista kaikilla. Itse koen tilanteen jokseenkin väljähtäneenä tai välivaiheisena. Jonkinlainen pudotus tasaiselle alustalle on tapahtunut, olenko pudonnut tavalliseen alkoholittomaan harmaaseen arkeen?

Missään nimessä en voi tuntea olevani muuta kuin toipilas potilas. Olo on hyvä ja huono samaan aikaan, fyysisesti ja psyykkisesti.

Alun hypetys on tasaantunut ja tahdosta riipumattomat ajatukset karkailevat alkoholin juonnin ihannointiin. Nyt ollaan ensikertaa siellä taistelukentillä, ainakin on katseltava poteron paikkaa jos tilanne pahenee. En kuitenkaan koskaan ikinä enään aio juoda alkoholia.

Mitä kokemuksia, havaintoja, oivalluksia teillä samassa aikaikkunasa olevilla ja olleilla on tähän hetkeen jakaa??

8 tykkäystä
97

Onnittelut kolmen kuukauden raittiudesta :rose: :sparkles:

1 tykkäys
98

Paljon onnea kolmesta kuukaudesta!

Rupesin muistelemaan omia ajatuksiani tuossa hetkessä. Onneksi olen kirjannut niitä ketjuuni. Tässä jo silloin vähän imeläksi ajattelemani päivitys. Mutta koska pääsin nyt sen mukana hyvin sen hetkisiin tunnelmiin, niin jaan sen tähän.

4 tykkäystä
99

Lueskelin tuota ketjua ja näyttäisi siltä että on yleistä tuo ajatusten aaltoilu. Muistaisin viimeisimmän lopetusyritykseni n. 2 vuoden takaa päättyneen juuri näihin aikoihin. Samoihin ajatuksiin ja tunnelmiin kuin monet kuvailevat. “voinhan mä vahän ottaa kun pystyn olemaan näin hienosti ilmankin”, “tänään vaan, ei huomenna” ja sitä huomista ei koskaan tullutkaan.

On hyvä tiedostaa tämäkin sudenkuoppa, ajatuksia ne vaan on ja ohimeneviä. Näitäkin ajatuksia on vain opeteltava sietämään, halusi tai ei. Ne kuitenkin tupsahtelee mieleen tahtomattani, jokin ominaisuus ihmiskehossa joka kaipaa niin entiseen myrkytystilaansa takaisin. Ajatukset ilmaantuvat vieläpä oikein positiivisessa hengessä, ei vitutuksen vallassa.

Ratkeamista en alkaisi pelkäilemään. On pidettävä vain kirkkaana mielessä oma vahva päätös. Kaikki syyt miksi en enään suostu juomaan alkoholia on kaivettava uudestaan esille.

Mitä tahansa muutakin mitä elämässään on saavuttanut on perustunut halulle saavutta se. Huomasin juuri ajattelevani kuinka paljon haluan elää ilman alkoholia taviimeisen kvartaalin elämästäni. Haluan puhtaasti sydänjuuriani myöten alkoholista vapaan loppuelämän, vain ja ainoastaan itseni vuoksi, omista lähtökohdistani ja omista syistäni.

On mielenkiintoista nähdä milloin ajatukset laantuvat ja tuleeko niitä taas jossakin vaiheessa uudestaan.

Antaa tulla vaan…

5 tykkäystä
100

Onnea kolmesta kuukaudesta!

Muistan, että noihin aikoihin alkoi tuntea selittämättömästä syystä välillä onnellisuutta. Ei ne pitkiä pätkiä välttämättä olleet, mutta pisti kyllä silmään tuolainen tyytyväisyyden ja onnen tunne ilman erityistä syytä. Ja ne toivat kovasti toivoa siitä, että ehkä joskus tuollainen olotila tulee olemaan enempi perusasetus. Muistan, että vähän oli opeteltavaa uuteen rauhalliseen elämään, ja arvelutti tuleeko se olemaan tarpeeksi. Tuossa vaiheessa kuitenkin pistin maaliviivan vuoden kohdalle, ja keskityin vain siihen projektiin. Ajattelin, että sen jälkeen voin sitten halutessani palata alkon pariin, jos sitä aidosti haluan. Ihan uteliaisuudenkin vuoksi halusin tietää, että minkälaista raitis elämä on vähän varttuneempana.

Ja sitten kun pääsin vuoden kohdalle, niin aivot olivat toipuneet taas huimasti, ja asetelmat muuuttuneet niin, että ei alkoholin pariin enää halunnut palata.

6 tykkäystä