^Enpä edes muistanut Insominia. Jännä, että lekuri kirjoitti mukisematta Dormicumia, kokeilematta esim. tuota. Eikö se kuitenkin ole aika tarkoin säädelty lääke? Mitään leptejä en mielellään lähtisi kokeilemaan. Joskus maailmanlopun stimulaskuissa ottanut Ketipinoria, ja aamulla meinannut päästä ylös sängystä. Aivan karmea olo. Täytyy ottaa puheeksi, tämä vanhempi naislääkäri on hyvin avoin lääkekokeiluille. Joskus aikoinaan nukuin kuin vauva Lyricalla, mutta nykyään siihenkin valtavat tolet, eikä oikein toimi.
Unettomana kirjoittelen tilannepäivitystä, joka on sangen vittumaista se jo itsessään, että valvon. Joka tapauksessa viimeviikon rumba oli sellainen, että kävin sukulaisten ja sossun saattelemana päivystyksessä VIISI vitun kertaa, enemmän tai vähemmän itsetuhoisena ja masentuneena. Kunnes sitten eilen toisesta kaupungista (kuuluu sh-piirialueeseen) psykiatri otti mut pakkohoitoon…
Mulla on siis lääkitys loppu, kuten aiemmin kerroin, ehkä omaa tyhmyyttä. Mutta osin se liittyy oirekuvaankin tuo lääkkeiden kanssa pelleily suuntaan tai toiseen. Sitten käskevät äänet/pakkoajatukset alkoivat ohjailla mun tekemisiäni niin voimakkaasti, etten kyennyt kuin itkemään ja valvomaan kotona. Viime viikolla sain kyllä Insomin-respan, joka auttoikin, mutta pakkohoitoa edeltävästi menin niin pahaan pelkotilaan itseni tappamisesta fentanyylillä, ettei edes Insomin tyrmännyt.
Aika vitun surullista, miten psykiatreista viisi ei tunnista psykoottista masennustilaa, vaikka se mun tiedoissa lukeekin ja sukulaiset joutuu kamppailemaan asian puolesta, koska mulla on/oli voimat vaan niin loppu.
Nyt odotan siirtoa oman kaupunkini mielisairaalaan. Tää on pahempi vankila kuin kotikaupunkini.
^ Jaksamisia sulle Nnaana kultaseni…!
Voi ku voisin jotenki sun oloas jeesailla tai saada sua iloisemmaksi, niin tekisin sen aivan saletisti.!!!
Nää nyt on näitä samoja kliseitä ja ei varmaankaan oloa helpota, mut silti iso virtuaali halaus sulle honey, ja toivotaan et kaikki asiat järjestyis mahd. nopeasti.!
Edit. Ei mitään isompia vitutuksen aiheita tällä erää, ihan sitä ns. normi vitutusta mikä nyt aina on taustalla…!
Täällä ei mitään ihmeempää informoitavaa ole, paitsi että toki lääkkeet on alotettu uudelleen. Abilifysta ne vitun nykinät tulevat, joista valitin kesällä, ei SNRI-Ixelistä. Nyt nimittäin menee vaan Abilify ja Deprakine, kun ei kaikkea voi alottaa kerrallaan.
Vituttelee toi Abilifyn aloitus mua, mutta uhkasivat injektoida sen muutoin. Siis se on kyllä hyvä lääke ollut estämään ääniä/pakkoajatuksia, mutten jaksaisi nykiä joka paikasta.
^ Eipä mitään, kiitos ittelles honey ku jaksat vielä täällä kirjoitella mun ja kaikkien muidenkin iloksi, vaik ei niin helppoa ole sulla(kaan) ollu…!!
Mut mä pidän peukkuja et sulla menis asiat niinku pitäiski, ja alkais taas ns. elämä voittaa…!!
Nnaana: olen pahoillani sun puolesta, ja to-del-la toivon sun tilanteeseen jotain helpotusta ja selkeyttä. Ihmisiä pompotellaan ainakin julkisen sektorin hoidoissa paikasta toiseen, perkele .
(Semmoinen vain tuli mieleen, ei akuuttiasia, mutta vammaispalvelulain perusteella sulla voisi olla mahis taksikorttiin. En siis meinaa Kela-takseja. Taksikortin myöntää kaupunki, ja sitä koskevaa lakiahan rikotaan jatkuvasti. On olemassa KH- ennakkopäätös siitä (ikävä kyl eijole viitettä nyt, pöh), että ei ole mitään rajattua sairauslistaa, joita tauteja potevat ainoastaan ovat oikeutettuja taksikorttiin. Yleisesti vissiin luullaan, että olisi. Toinen on se, että vaikka tarvitsisit saattajaa matkoille, sekään ei ole peruste kaupungeille evätä taksikorttia. Se kortti ei ole tarkoitettu -ainakaan ainoastaan- hoitomatkoihin, vaan sillä saa matkustaa olikseny 5 krt edestakaisen matkan kuussa kotoa johki ja takas. Tiijän, ettet tämmöisiä just nyt varmasti jaksa aatella, mutta sitten kun voit paremmin, voisi olla hyvä idis selvittää…? Toistan, eri asia kuin Kela-taksi. Kun aina hoetaan sitä, ett hoitomaksaa, niin saattaisi se kaupungeillekin olla halvempaa, että ihminen pääsisi pois kotoansa virkistäytymään ilman matkarahahuolia, kuin laitoshoitojen kulut kaupungeille/valtiolle… Vammaispalvelulain mukaisella taksikortilla maksetaan siis bussimatkan verran matkakulusta, ei taksimaksua, eli ei ilmaista. Tarkoitushan näissä on tukea kotona asumista, joten en tiä, koskeeko sinua, mut joka tapauksessa laitospaikat, laitoshoidot o kalliimpia… En tiijä, onko näitä meil mt-kuntoutujil, -potskuille myönnetty. On nimittäin aikamoinen määrä psyykkisiä sairauksia, joissa lekurin todistuksella voisi olla oikeus saada. Siitähän kunnat eivät riemastu, mut laki ja perustelut ja lääkärintodistukset painavat siinä -ainakin pitäisi).
JOka tapauksessa jaksamista rutkasti!!! Mäkin taistelen näitten olojeni kanssa…
Nnaana on kyllä niin sympaattinen tyyppi, että jatkuva paskan niskaan sataminen tuntuu aivan kohtuuttomalta. Pistänyt silmään, että neiti alkanut käyttää enemmän huumeita. Millä tolalla tuo asia on, jos saa kysyä?
Nnaanalle toivon minäkin parempia päiviä ja paljon voimia <3. Tunnen tiettyjä sympatioita sua kohtaan ehkä siksi, että meiningistäsi tulee hieman oma nuoruus mieleen. Kunpa voisin sanoa, että iän myötä helpottaa, mutta eihän se, että mulla on helpottanut suinkaan sitä tarkoita, että muillekin käy niin.
Mua ei pahemmin vituta tällä haavaa mikään. Hieman kiukuttelin tuossa vähän aikaa sitten tänään JÄLLEEN tietoteknisten ongelmien kanssa, mutta nekin hoituivat jo.
^Surullinen esimerkki Suomen mt-hoidosta, en ihmettele yhtään että niin moni epätoivoissaan lääkitsee itseään omin lupinensa.
En oikein osaa sanoa mitään kannustavaa koska syvissä vesissä pyöritään myös, mutta Nnaanalle tsemppejä. Kiitos myös kun jaksat neuvoa ja auttaa täällä muita, harmi että oma tilanne on noin huono.
Aivan älyttömän iso kiitos kaikille tsempeistä ja kauniista sanoistanne. <3
Vävy, joo, huumeksia on mennyt tossa kesän ja kevään mittaan aika kiitettävästi. Mullehan kesä ja kevät on vaikeaa aikaa, mut kolan ja pirin kanssa selviytyi ja luuli välttävänsä laitosjaksot. Vaan eihän se niin sitten mennyt. Alkoi olla entistä vaikeampi selviytyä ilman noita ja välipäivät olikin silkkaa itkua. Nyt toki en ole käyttänyt kun olen osastolla. Tulee ehkä 2. viikko nyt ilman minkäänlaista piristettä, kun veturikaverikin meni päihdepsykoosiin. Yksinäni en koskaan kisko. Toivon, että kotiutuessa sitten olis voimia ja jaksamista asioihin ihan ilman minkäänlaista ylimääräistä virtaa.
Voisin taas ottaa puheeksi sen ketamiinihoidon. Nyt ei ole samaa sähkökiihkoilijalääkäriä. Sähköön nimittäin en suostu uudelleen enää koskaan.
Tsemppiä myös mun puolestani kaikille muillekin sitä tarvitseville! <3
Täältäkin Nnaanalle tsempit, vaikka en olekaan kovin aktiivinen täällä ollut, luen silti päivittäin juttujanne!
Nyt vituttaa SNRI-nykimiset päässä, johtuen Tramal-viekkareista. No, sitä saa mitä tilaa Jännä, kun ovat pitkään nuo nykimiset loistaneet poissaolollaan, vaikka olenkin niitä kuureina popsinut ja monet reflat kärsinyt ennen tätä…
Edit: Onkohan mahdollista, että Rivatril aiheuttaisi/pahentaisi noita nykimisiä? Tuli tässä mieleen, kun olen ennen tätä kärsinyt viekkarit ihan luomuna, jos nyt ei lasketa Panadolia ja Volttarenia kolotuksiin ja nyt kun olen noita Rivoja näihin ottanut, niin ilmestyivät taas. Ei kai pitäisi?
^ Ei kai pitäisi Rivojen pahentaa vaan ennemminkin helpottaa. Ainakin mä saan lääkenykinöihin täällä Temestaa aamuin illoin, koska bentsothan relaksoi lihaksia.
Kaikes tos kurjas, vastoinkäymisis on hyvä, ett sulla on ollut ihmisiä, jokka on auttaneet ja olleet sun matkassa. Mä en ennen tajunnut itte aina arvostaa sitä apua, jota sain läheisiltä. Tapaamiesi psykiatrien ammattitaidottomuus on aivan perseestä . En tiedä, kuinka paljon lääkärit opiskeluvaihees mahtaa tehdä pakollista teekoopalvelustaan päivystyksessä… . On huonoja kokemuksia, yliopistollisesta sairaalasta ei niinkään. Olin jossain vaihees itse jonkin sortin kanta-asiakas mones sairaalas ja hoitolaitoksessa, mutta se on ohi, kopkop.
Siittä on siis vuosia, että mä olen joutunut oleen psykaosastol. Helvetin ahdasta oli, muistan, että pitkään jouduin oleen käytäväpaikal. Kui siel o…? Toivon todella, ett saisit siel l e v ä t t y ä ilman kauhiaa murehtimista, mut vaikeaahan se on . Ootaks viä siirtoa kotikaupungin hoitopaikkaan?
Oikeesti aivan valtavasti voimia toivon sul, tiijän, millasta se saakelin pompotus voi olla, ja jos tollasis tilanteis joutuu oleen yksin, on turha puhua potilaiden oikeuksista… . Kun aina pitää vedota auktoriteettiin, jottei oitis kyseenalaisteta: olen parin tutun tilanteesta aikoinansa keskustellut silloisen mielenterveyden keskusliiton lakimiehen kans, ja hän myönsi, että “kroonikkopotilaiden” oikeusturva on h u o n o. Joo… Jaksamista!
Ei Rivatril nykimisiä aiheuta/pahenna. Omien kokemusteni mukaan SNRI-viekkareissa(Ei Tramalista, vaan Efexorista, mutta väliäkö tuolla…) benzot eivät juurikaan auttaneet niihin nykimisiin ja sähköiskuihin edes suurilla annoksilla. No, ehkä helpottivat oloa sen verran, etten ihan itseäni tappanut, mutta eivät siis poistaneet/selkeästi lievittäneet niitä kaameita säpsyjä.
Niinhän se tuppaa mennä, että mitä pidempään on käyttänyt, sitä pahemmat reflat saa. Tuosta lienee kyse sun tilanteessasi.
Itselläni vittumaista hirveä ylikierrostila tänä aamuna.
^Mahtaaks sul ja olla sillai, että menee aika nopiaan olot ylös alas…? Mul voi olla muutama tunti täys epätoivo ja kaikki on mennyttä ja ihan huonosti ja sit taas samana päivänä liki euforinenkin olo… . Noh, eipähän käy aika pitkäksi juuri koskaan… .
Veemäistä o krooninen rahanpuute, josta tulikin akuutti ongelma, kun tuli ja tulee jatkos lisää ylläripyllärimenoja asunnon kutsumattomista vieraista. Pienistä sellaisista, jokka liikkuu asunnoista toiseen pienenpieniä rakosia pitkin eikä niistä kyllä ikinä päästä täs talos eroon, asunnossa ehkä. Voi v*ttu. Ne tulevat niinkuin kotihin, ne tuovat uusia vieraitakin, jotka nimeltä tunnen mä juuri…
^ Joo, monesti menee aika vuoristorataa ja saatan ihan iloistenkin uutisten vuoksi mennä sellaiseen häröylikierrostilaan, mikä ei kovin mukava juttu ole, vaikka sinänsä olisinkin hyvällä tuulella. Onneksi nykyään en enää säntää heti ajatuksista tekoihin, kun jokin fiilis johtaa johonkin impulsiiviseen tilaan, vaan voin sitten vain vetää henkeä ja odotella, että se menee tuota pikaa ohitse, kuten on yleensä mennyt. Ihan verensokerit, jotka mulla siis ovat kroonisesti päin perseitä, koska syön, miten syön, aiheuttavat aikamoista mielialasahaamista+kaikki muut jutut. Sotkenhan mä aivokemiani säännöllisesti alkoholilla, mistä toipuminen ottaa aikansa ja sitten MT-ongelmani ja ihan vain se oma armas persoonallisuus .
Luteitako siellä on vai mitä kutsumattomia pikkuvieraita? Hui hemmetti ! Meinaan, että lutikoista eroon pääseminen voi olla vähänkin isommassa kompleksissa aika loputon suo, vaikka ammattilaiset tuholaistorjujat huhkisivat yötä päivää.
^Tuttuja juttuja… Alkoholia en enää käytä, vaik välillä on tullut niitäkin ajatuksia.
Sopimus on jäänyt apteekkiin lojumaan, purettava. Pah. Se siitä sitten. Paree nyt kummiskin yrittää laillisesti, jos vaikka. En ole vissiin ikinä käynyt yksityisellä . Siis että kemiaa juu on taas sotkemassa. Säännölliset ruoka-ajat, mitäköhän ne ovat ??? Ei ole koskaan ollut.
En myöskään ollut koskaan ennen ollut kaatopaikalla, sieltähän varmaan haetaan huonekaluja . Siltä näytti.
Mikä valvottaa…jos saa udella? Oleksä kentis vähentänyt lääkkeitä tms.?
Toinen en sån där tyhmä kysymys: syöksää joka päivä jotain sapuskaa, kummiski?
Kyl mää ihan omista asioistani siis huolehin, kunhan utelen…
Niitähän ne. Pirunsikiöitä. Tuskin niitä talosta enää poies saa. Yksittäisistä asunnoista -mahdollisesti. Ehkä ne on niinku keijo, joka ei kuole koskaan, vaan elää piilossa, kunnes jälleen hyppää esiin jostain raosta, juuri kun luulitte päässeenne hänestä .
Auts, jostakin sitä hymööriä o ny revittävä :mrgreen: . Vanha iskulause: jos ei tiijä, itkiskö vai nauraisko, voi kokeilla nauramista…?
Addiktio on tänäänkin vittumainen asia. Ilman ees tähteä iin päällä, aikkamala ja voi kauhia
^ Syön mä joka päivä(Paitsi silloin, kun dokaan. Etanolienergialla pärisee aikansa kummasti ja sitten onkin kahta kaameampi krapula :mrgreen: ), mutta aivan liian vähän ja aivan liian yksipuolisesti. Syön itseasiassa jopa melko säännöllisiin aikoihin, mutta kun se meinaa sitä, että syön 2 ateriaa vuorokaudessa ja niiden välillä on n. 16 h ja toiselta puolen vuorokautta toki n. 8 h, niin kyllähän siinä verensokerit alkavat sahata. Tuohan se on yksi varsin simppeli syy, miksi niitä univaikeuksia väliin puskee.
Valvottaa mikä valvottaa milloinkin: Joskus stressi(yleensä ihan turhista asioista, jotka eivät ainakaan valvomalla parane ), joskus se, että odotan niin innolla jotakin, etten sen vuoksi saa unta(Menisi se odottavan aika tosin nopeammin, kun nukkuisi), ylikierrokset muuten vain ja sitten nämä “kohtaukset”, kun kaikki aistit tuntuvat olevan yliherkkinä ja kaikki häiritsee, lopulta jopa oma hengitys . Noita juttuja mulla on ollut ihan pikkulapsesta saakka. Lääkkeitä en ole vähentänyt, eikä vieroitusoireista ole kyse. Tuo edellisöinen meni kyllä ihan siihen kategoriaan, että kaikilla on joskus huonounisempia öitä(No, ei ihan kaikilla, jotkut nukkuvat kyllä kaikki yönsä mainiosti, vaikka ympärillä riehuisi mikä ydintuho ), enkä mä nyt ole pitkään aikaan potenut mitään sellaista oikeaa, pitkittynyttä ja totaalista unettomuutta, mitä se mulla pahimmillaan on ollut.
Nyt nukuin paljon paremmin, eikä liioin vituta . Ainoastaan se, että pentele, pistit pahan tuonne Vastaa-kysy -ketjuun . Hirveitä lauseita/sanontoja on ainakin miljoona, niitä olen tuolla Inhokkisanonnoissa viljellyt, enkä mitenkään osaa valita pahinta. Tarkoitatko jotakin yleistä, ns. koko kansan suuhun tarttunutta hokemaa vai kelpaako sellainenkin lause, jota tietää suunnilleen yhden ihmisen käyttävän?
Mulla on ihan huonepaikka onneksi kyllä. Mut ylipaikoilla täkin mesta on, kuten myös kotikaupunkini. Eli joo, vielä odottelen siirtoa.
Juu, älä muuta sano tuosta ammattitaidottomuudesta. Mä en vieläkään käsitä et viisi lääkäriä missaa todellisen tilanteen. No, kai psykoottinen masennustila on vaikea diagnosoitava. Luin ihan mielenkiinnosta. Kun ne harhat ei ole niin absurdeja kuin esim. skitsofreniassa. Mutta silti. Kun se hemmetti sentään lukee mun tiedoissa kuitenkin. Inhottavaa, et tilanteen pitää mennä siihen, että on pakkohoidossa.
Nyt vituttaa, kun äänet/pakkoajatukset on läsnä jo heti aamusta. Hain mä Temestaa, mutta mutta… Puhuttiin ketamiinihoidosta, mut olen skeptinen. Ei tässä tilassa oikeen jaksa uskoa mihinkään. Toisaalta pidän ketamiinia viimeisenä toivonkipinänä.
Nyt nimittäin menee vaan Abilify ja Deprakine, kun ei kaikkea voi alottaa kerrallaan.
.
. En tiedä, kuinka paljon lääkärit opiskeluvaihees mahtaa tehdä pakollista teekoopalvelustaan päivystyksessä… 
. Kun aina pitää vedota auktoriteettiin, jottei oitis kyseenalaisteta: olen parin tutun tilanteesta aikoinansa keskustellut silloisen mielenterveyden keskusliiton lakimiehen kans, ja hän myönsi, että “kroonikkopotilaiden” oikeusturva on h u o n o. Joo… Jaksamista!
! Meinaan, että lutikoista eroon pääseminen voi olla vähänkin isommassa kompleksissa aika loputon suo, vaikka ammattilaiset tuholaistorjujat huhkisivat yötä päivää.
.
. Ainoastaan se, että pentele, pistit pahan tuonne Vastaa-kysy -ketjuun