Kuten te rakkaat Winstoni ja Nnaana ylempänä totesitte, niin tää helle alkaa kyllä nostella vitutus-käyrää jo täälläkin suunnalla…!!
Ja meinaatko Seiskakymppi et elokuun puoliväliin asti tätä joutuu vielä kestämään…? Huhhuh…
Ku olis edes se ilmalämpöpumppu tullu hommattua tähän huusholliin, niin sais ainaki kotona olla rauhassa tältä paahteelta, vaan ku ei ole niin joutuu vaan haaveilemaan moisesta luksuksesta… 
^ Kyltää vaan jatkuu ehkä koko loppuvuoden tai no, ei sentään, mutta suurimman osan elokuuta ja
eihän sillä ois ainakaan itselleni oikeestaan mitään merkitystä, mutta kotiolot on turhan piinallisia.
Lenkit menee vielä jotenkin aamuinilloin. Ilmalämpöpumppu on yksi parhaita keksintöjä,
muttei kerrosmökissä mahdollinen.
Meni sitten luuri rikki, perkele. Eikä nyt ehkä iiihan olisi varaa Applen uusiin laitteisiin, mutta pakko se kai on. Vittu että tää plinkkikin näyttää ärsyttävältä ilman luuria, kun on tottunut siihen mobiiliversioon.
Vittujen isä, mitkä kivut runtelee. Ihmekö tuo kun selkä ja niskanikamaa on täsyin paskana. Lavu kirjoitelee kyllä, kun tokenee paremman
Voikaa hyvin Plinkkiläiset 
Netin perkele tökkii, eikä vika ole tällä kertaa edes Plinkin sivustossa. Mitä lie mätäkuun juttuja tämäkin.
Perkeleelliset painajaiset ne piinasivat koko yön, tai ajan jonka se antoi edes nukkua. Noh kahvia vaan kitusiin ja kiparilääkkeet ja sitten hiljalleen eroon niistäkin. Siis kipareista, kahvista en aio luopua ainankaan tällä haavaa. Hajos se saatanan luurikin sinne siis meni keskimäärin työttömyyskorvaus, mikä se lie enää koskaan enää edes onkaan. Toki vituttaa myös kipukin vaan antaapa sitten vituttaa vaan…
jääkaappi on hajoamas. jos hajoaa, en osta uutta, koska ei ole rahaa. kaikki saatanan reistailevat tekniset laitteet. samasta syystä. oma avuttomuus, uskonpuute omiin oikeuksiin, häpeäntunteet, muut elämää rikastuttavat tunteet ja ajatukset… 
siis mikä he-le-ve-tin ajatuksenvapaus, mitähäh… 
ihan vapaastiko ihminen märehtii uudestaan ja uudestaan samoja harmejaan ja puutteitaan, pöh ja pah. retkahdus, karmea öinen ja jokuviikkoinen, jota loiventelen. en uskalla katkaista seinään, mutta toivonpa oppineeni jotain… sorruin hybrikseen monellakin tavalla. luulin olevani hyvin vahvoilla, kun se sata päivää lähestyi. mutku, mutku, olo pysyi samanlaisena… meni usko. annoin periksi. (sama se sille, in fin dei conti, ketä nimimerkkien takana muuten on, tuki oli mielestäni hyvää ja siitä oli apua… kun ny vähän rauhoituin ensi pettymyksiltäni. en halua olla mikään katkera ämmä, huh . sellaiseksi olin jo tulossa. sitäpaitten kuka ja millainen mää itte mahdan olla, not the faintest idea… .)
otan nyt tosi iisisti, en vaadi iteltäni paljo paskaakaan, syön herkkuja, enkä jaksa ressata, jos lihon. kuten monil o tapana sanoa mul: “sulla on kyllä varaa”, mistä en yleensä pijä. katon juutuupilta taitoluistelun kauneimpia ohjelmia ja semmosta kaikkea, mikä ylevöittää. helle on saatanallinen, mul oli eilen vast eka yö, kun en saanut unta. yöasuna on halpisversio marilyn monroen käyttämästä 
…eikä sekään perkele auta, tosi nihkeetä… vähän nämät helpottuivat, kun ilta lähenee, enkä ota nyt jukopliuta stressiä yhtikäs mistää. Miesbestikseni lähtee matkalle huomen ja on jonnii aikaa poies. Pysymme kyl yhteydes päivittäin… V*tutukseen ei kuole . Ugh!
^ En tiedä, asutko vuokralla vai omistusasunnossa, mutta jos vuokralla, vuokranantajan kuuluu kustantaa vuokralaiselle uusi jääkaappi, mikäli se kuuluu kiinteään irtaimistoon(Onpa siinäkin hölmö sanapari), kuten se tässä maassa useimmiten kuuluu. Ja toki niin, että jääkaappi hajoaa vanhuuttaan tahi jonkin valuvian vuoksi, ei tietenkään silloin, jos vuokralainen tahallaan tuhoaa jääkaapin kerran viikossa. Omistusasujakin voi saada sossusta harkinnanvaraista toimeentulotukea uuden jääkaapin hankintaan, koska jääkaappi katsotaan aikalailla välttämättömäksi kalusteeksi.
Ikävää, että retkahdit, mutta sanovat, että se kuuluu taudinkuvaan, eikä ole maailmanloppu ja torppaa koko hommaa. Ei muuta, kuin paljon tsemppiä jatkoon .
Vituttelee tässä jälleen stressaaminen aivan turhista pikkuasioista.
^^ Jos pentsoi meinasit, niin koita hyvä neiti uudestaan. Ja rennosti, täähän on vaon elämää ja sit hymiö, jossa uitan keijoa nilkoista pitäen koskessa ja päästän pahasta irti
Toista päivää tässä kahvilakossa ihan vapaaehtoisesti, vaikka onkin ollut ihan ns. normipäiviä, eli ei mitään krapulaa tmv. ja vihreän teen voimin päivääni käynnistelen. Ajatuksena tässä se, että saisi noita stressikierroksiaan laskettua vähän ja mahdollisesti myös päivittäistä benzoannostaan pienenemään inasen. Alkaa kiristää kyllä pinnaa siihen malliin, että mahtaako tämä toimia sittenkin aivan käänteisellä tavalla . Yöunet eivät ole parantuneet yhtään, päinvastoin(Hellettä tosin voin toistaiseksi syyttää, sekä sitä stressiä) ja ukosta tekisi mieli tehdä hakkelusta, vaikkei se mitään pahaa ole mulle tehnyt. Toistaiseksi olen saanut purtua hammasta, mutta en arvaa sanoa, koska räjähtää 
. Kusettaakin ihan armottomasti, vaikka luulisi, että kävisi toisinpäin, mutta kai mulla sitten kuuluu kusetus kaikkiin viekkareihin. Eipä kofeiinin vieroitusoireisiin kuole, eivätkä viikkoa kauempaa kestä, mutta ehkä tämä oli huono veto tähän saumaan, kun on kaikenlaista tehtävää ja mietittävääkin. Vielä en silti luovuta, perkele!
Vituttaa masennus ja paska elämäntilanne.
Nyt mennyt viikkoja miettiessä vaan itsensä lahtaamista. Bipo on kyllä saatanan ihana tauti, depiskaudet olisi tarpeeksi pahoja ilmankin mutta tietty manioissaan pitää pilata rahatilanne ja velkaannuttaa itsensä koska “Kyllä mä ne saan maksettua! Kohtahan mulle irtoaa töitäkin sieltä täältä ja tuolta koska oon vitun upea!”
En tiedä onko tässä elämässä hirveästi järkeä. Teknisesti ottaen mua ei oikeastaan mikään pakota elämään, seurauksena tottakai läheisten suru ja ikävä mutta sitä en ole näkemässä. Tämä ei ole nyt mikään huomionkerjäysuhkailu, en oikein jaksa avautua muualla. En ole myöskään ehkä koskaan elämässäni käyttänyt näin paljon päihteitä mutta ei oikeastaan jaksa kiinnostaa enää.
Purkautuminen ohi. Jatkakaa.
^ Recklessroad,
Ensinnäkin, voimia tilanteesesi. Toiseksi, voin erittäin hyvin samaistua sanasta sanaan; on se bipo saatanan ihana tauti. Kyllä vaan. Mulla on myös nyt ollut vaikea elämäntilanne tän vuoden. Vaikka viime vuosi oli karmea ja luulen, etten niin pohjalla ole ollut koskaan, niin itse elämäntilanne on enemmän perseestä nyt. Mullakin menee päihteitä enemmän kuin laki sallii. Kolaa ja piriä nyt enimmäkseen.
Tänään mulla on ollut vittumainen päivä. Voimat ihan nolla ja olin sukulaisvierailulla puolikuolleena. Masentaa aivan vitusti ja pelkään psykoosia. Pitäis muistaa, että vaikka päihteet on hetken nannaa, niin hyvä kombo ne ei todellakaan tämän taudin kanssa ole.
Ei mun tekstilläni oikeastaan muuta pointtia ollut kuin vertaistuen antaminen. Mä koitan osaltani vähentää päihdekulutusta, mut saapa nähdä jääkö yrityksen asteelle vaan.
Kuulostaa siltä, että sullakin menee päihteet masennuksen hoitoon? Suosittelen siis vahvasti, että myös hakeutuisit avun piiriin, jollet jo ole. Tiedän myös, että kun asiat on täysin päin persettä, ei jaksa kiinnostaa se avun hommaaminenkaan. Koska kuten sanoit, miksi vaivautua. Ehkä sitten läheisten takia. Tai jonkun muun, minkä menettää jos itsensä lahtaa.
Tsemppiä! <3
^Kiitos kovasti tsempistä ja vertaistuesta, mietin hetken että viitsinkö kirjoittaa edes tänne. Ikävä tietenkin kuulla että sulla vastaavaa, jotenkin paska elämäntilanne tuntuu ainakin musta kaatuvan niskaan paljon raskaammin kun mieli on jo valmiiksi maassa.
Päihteitä käytän tosissaan osaksi masennukseen, siinä mielessä että välillä voi “lainata” itselleen päivän tai illan parempaa fiilistä. Tavallaan koen että tää nykyinen lisääntynyt käyttö on enemmän välinpitämättömyyttä mua itseäni kohtaan; ei kiinnosta enää miten käy, pahin skenaario on kuolema ja se ei taas haittaisi yhtään.
Olen avunpiirissä joo, just itseasiassa viime viikonlopulla käväisin psyk.lääkärissä. Mutta just niinkun sanoit, ei jaksa nähdä järkeä missään intensiivisemmässä terapiasuhteessa. Hankala korjata vuotavaa kattoa kun sataa rakeita, niinsanotusti.
Päihteiden vähentäminen tuskin ainakaan pahaa tekee, ja stimulanteissa tuntuu olevan muutenkin ikävänä sivuvaikutuksena entistä pahemmat dopamiinitason heittelyt. Kovasti tsemppiä sulle myös!
^ Käytätkö sä mitään lääkkeitä? Olen kyllä sitä mieltä, että suurimmaksi osaksi mielipidelääkkeet on ihan skeidaa, mut Abilify on varmaan pelastanut mut sieltä pahimmasta pohjasta, kun psykooseissani kuvittelin, ettei muuta ole kuin kuolema ja kaikki äänetkin kehottivat kuolemaan. Nyt sellaista ei ole niin paljon, jonkin verran, mut vähemmän verrattuna viime kesään. Mietin vain, josko hyötyisit jostain lääkityksestä. En tosin tiedä, mitä sorttia sun masennuksesi on; ”tavallista” vai saatko säkin psykoottisia oireita.
Joo, noinhan se on stimulanttien kohdalla. Dopamiini- ja serotoniinitasot heittelee ja olo on jälkeenpäin entistä paskempi.
Nyt mua vituttaa se, että valvottaa, eikä tiedä taas millä itsensä douppaisi uneen, kun on ottanut jo Temestaa 1 mg, Tenoxia 40 mg ja Ataraxia 50 mg. Voipi olla, että Tramal valvottaa alla. Ainakin se kutitti niin perkeleesti, että aluksi en saanut sen takia unta. Tai sitten syyllinen on viinilasillinen, kun mä en voisi oikeasti juoda vähääkään, jos mielin nukkua. Nyt luovutin nukkumisen suhteen, kun naapurit katsoo täysillä telkkaria tai mitä lienee. Jospa sitä liikkuisi tohon lähistöllä asuvalle kaverille päin, jos tää unettomuus vielä kovastikin jatkuu.
Joo, voimia ja parempia päiviä vain kaikille masennuksen syövereissä velloville. Eipä tässä kummempia nyt osaa sanoa, vaikka vanhastaan tuttuja fiiliksiä tuollaiset ovat itsellenikin.
Mulla kun on tällä hetkellä päällimmäinen vittumaisuus se, että tänään pitäisi lähteä reissuun oikein pidemmällekin(Se ei itsessään ole lainkaan vittumaista) ja totta helvetissä se lykkäsi nyt sellaisen selkäkivun, ettei moista olekaan pitkään aikaan ollut 
. Jännityksestähän tuo olletikin kumpuaa ja liike auttaa kummasti, kun taas paikoillaan istuminen pahentaa. Sehän se tässä onkin kun pitäisi sitten istuskella matkalla suht pitkiä aikoja putkeen, kun ei ole kuulemma soveliasta seisoskella lentokoneessa 
:mrgreen: . No, lennolle kyllä douppaan itseni ihan lentopelon vuoksi sellaiseen tilaan, että tokko jaksaa kiinnostaa, mutta kun sinne lentokentällekin pitäisi päästä, enkä ajatellut kävellä. Nämä ovat niitä tilanteita, kun alkaa pitkästä aikaa kaivata oppareita, mutta jos nyt kuitenkin yrittäisin ilman. On tässä vielä aikaa venytellä sun muuta tervehdyttävää aktiviteettia harrastaa.
Käytän juu. Lamictalia useamman vuoden, Voxra uusi tuttavuus(niin vähän aikaa takana että hoitovastetta ei pitäisikään vielä näkyä, muuta apua kyllä ollut) lisäksi tarvittaessa otettavaksi rauhoittavia ja nukahtamislääkkeitä. Jälkimmäisiä käytän todella varovaisesti, koska ei huvita saada jotain bentsokoukkua vielä tähän päälle. Psykpolillakin pari viikkoa sitten kehuttiin harvinaisen järkevää tahtia niiden kanssa. :>
Abilify ei taas sopinut mulle yhtään. Voxra sai ylös sängystä ja (Alkoholismi-ketjussa avauduinkin jo) muuttanut mun pakkoa juoda aina loppuun asti. Eli vaikka masennus ei ole helpottanut(vielä ainakaan), niin jotain dopamiinitasoissa on ehkä hieman korjaantunut. Pystyy vetämään kevyen kännin ja jättämään siihen ilman että on jatkettava tinaamista vuorokausia(tai edes koko päivää) jos ei mitään kivaa kännipuuhaa ilmene. Katsotaan nyt alkaako vaste toimia pikkuhiljaa, tähän mennessä vaikutus ollut kuitenkin parempi kuin ei mitään.
Psykoottistasoista masennusta mulla ei ole koskaan ollut, maniaa niillä piirteillä kyllä vuosia sitten.
Kiitos Nnaana että jaksat neuvoa ja kysellä! Tuntuu jo hyvältä että tuntematon ihminen internetissä jaksaa yrittää auttaa, arvostan aivan älyttömästi.
Minun äitini sairasti vakavaa masennusta ja söi MAO-estäjiä. Hänen kelakortissa oli kyllä merkintä 112 vaikka en koskaan havainnut mitään psykoottista oireilua hänessä. Lääkäri todennäköisesti määräsi koodin jotta hän saisi lääkityksen ilmaiseksi. Sodan jälkeen taas vaarini poltti vihreää norttia ja dokasi itsensä hengiltä. Kolmas sydäninfarkti tappoi. Nämä asiat ja etenkin äitini varhainen kuolema kalvavat mieltäni ja osittain myös vituttaa.
Recklessroad, joo noi on tosi yksilöllisiä, että miten lääkkeet sopii. Mulle aikoinaan Voxra toimi, mut verenpaine nousi niin paljon, että jouduin lopettamaan. Toivon, että suakin piristäisi ja auttais toipumaan tuo.
Mulla on mennyt vähän huonosti. Siks en ole kirjoitellut täälläkään. Lopetin lääkkeet, puolivahingossa, koska päihteilin niin paljon ja en usko, että mun massiivinen lääkitys on hyväksi pirin tai kolan kanssa. Toisaalta enpä edes muistanutkaan välillä ottaa niitä.
Nyt tänään ja eilen on ollut taas paljon käskeviä ääniä itsensä vahingoittamisen suhteen. Muutenkin mieli on tosi maassa. Oma vika osittain, mut en tiedä myöskään, millä sitä oloa sais kohennettua enää muutoin kuin päihteilemällä.
En mä osaa edes kirjoittaa jotenkin mun tunteita auki. Niin ameebaolo tuolla pääkopassa. Itkettää, kun kirjoittaminen on ollut mulle kuitenkin todella tärkeää.
Jotkut lääkkeet nostavat verenpainetta ja toiset taas alentavat. Sparine mikä on neurolepti laski minun verenpaineen vaarallisen alhaiselle tasolle. Sydän hakkasi 120 sykettä minuutissa. Luulin että minulla on korkea verenpaine ja otin kaksi Orloc 5mg tablettia (beetasalpaaja). Sen jälkeen tipahdin. Onneksi olen tänä päivänä elossa. Verenpaine oli herättyä ihan nollalukemissa ja konttasin keittiöön hakemaan suolaa.
