Koira just toi uuden luunsa mulle niin mun pitää sitä vähän pureskella, mustasukkasena katsoo etten vaan syö liikaa mutta omistansa antaa eikä raukka tiedä että rakkaus riittäisi. No kohta se laittaa tassun mun syliin joka on merkki että luu takaisin ja tossa takana lattialla tyyny että saa levätä ja järsiä luuta, prinssit ei nuku ilman tyynyä. Silitin ja kerroin terveisesi jotka lämmitti mun mieltä enemmän.
Mä saan ihmiset näyttää vaan kolisevilta luurangoilta tai hyllyviltä maatuskoilta… 
^ Wut, wut 
…?
minä itse. ja ne monet muut. muistella menneitä syvällisesti.
itsekurin puuttumattomuus. mutta yhtenä päivänä mietin,
seuraavana ne on jo käsitelty, ainakin jos uskoo pseudotiedettä.
Outoja unia sitä taas näki viime yönä…painajaisia nykyään piisaa mokoman pelkän parinpäivän viinanjuonnin jälkeen mitä nyt muutaman bentson vetäsee että känni tulee seesteiseksi. No eiköhän se uni taas tule kun ottaa normi annoksen ketiapiinia illalla 400mg. hyvin tuo puree kun saa krapulan kärsittyä pois. ikää kun tulee niin noi krapulat kestää pirun pitkään.
Tylsää ja vähän masentaakin taas. Levoton olo myös ja viinanhimo alkoi jälleen kolkutella. No, eipä ole talossa nyt alkoholia, klo. 21.00 meni jo, enkä mä tällä rahatilanteella ja yksinäni viitsi mihinkään kuppilaankaan mennä, joten taitavat viinan juomiset jäädä tältäkin päivältä. Mieskin vain nukkuu, mutta nukkukoon rauhassa väsymyksensä pois. Hyvä, että täällä joku edes saa kunnolla unta, vaikkakin sitten lääkkeillä. Eipä se hänen tehtävänsä ole mun viihteenä toimia, paitsi tietysti välillä hoitaa nuo aviolliset velvollisuudet 
. Otan ehkä lisää lääkkeitä, niin taas helpottaa, vaikka vähän on taas tullut annostuksia yliteltyä 
.
Joo aika tylsä ja masentava päivä ollut mullakin taas on väsyttänyt ja huonosti nukuttu yö takana. Ulkonakin on jo aika kylmä tai sitten vaan tuntuu siltä.Tänään on kyllä eräs ihminenkin hieman vituttanut.
^ Taitaa olla tuo pimeä, sateinen ja kylmä marraskuu, joka masentaa monia. Masentaa mua toki muutenkin, joskus vähemmän, joskus enemmän, mutta nyt on kyllä pidemmän aikaa ollut aika “veto poissa” -olo. Musta tuntuu, että kyllä mä ne perseet vedän tässä kohta, en enää tänään nyt kuitenkaan.
Päänsärky otsassani jomottavan finnin takia, taas!! Täsmälleen samassa paikkaa keskellä otsaa, kuin joku kuukaus, pari, takaperin!! Plus nyt on vieläpä leuassakin yks, sekin melkein keskellä! Ja ne molemmat sellasia sairaan kipeitä, tulehtuneita, laaja-alaisia paakkuja, jonka aiheuttaja on jossain tosi syvällä luussa asti varmaan, niin ettei niitä pysty ees posauttaa! Perrrkle! Miten voi tulla ihan samaan ärsyttävään paikkaan, mistä just lähti edellinen pois?! Helvetti Petteri Punakuonona pitää tässä sitten kulkea kun muutenkin on kiireinen stressi-viikko päällä…
Silmäsärky.
Päänsärky.
Niska/hartiajäykkyys.
Unettomuuden aiheuttama väsymys väärään aikaan.
Lääkkeiden käyttö alkaa taas lipsua ja mä en edes jaksa pahemmin välittää. En ole juonut nyt vähään aikaan, mutta onko se sitten parempi, että lääkkeiden käyttö lisääntyy sen myötä. Tavallaan toki parempi vaihtoehto, koska pää ei sekoa lääkkeistä niin kuin alkosta, enkä muutenkaan mene niistä yhtä huonoon kuntoon, mutta kun tuntuu, että pitää turruttaa itseään tätä pirun marraskuuta vastaan jollain. Tai sitten koko marraskuu ja syysmasennus ovat vain tekosyitä. En tiedä.
Väsymys, jännitys. Mahaan koskee… Ei jaksais näitä hommia, en näitä näin intensiivisiä kausia. Vaikka nyt tän proggiksen kanssa en silleen olekaan panikoinut kuin yleensä. Olen jostain syystä osannut ottaa rennommin ja jotenki saanu päähäni ajatuksen et “Teen sen, minkä jaksan. Enempään en pysty, enkä voi edes odottaa itseltäni enempää, eikä kukaan muukaan voi. Terveys on asetettava ykkössijalle.” Joka tapauksessa teen hyvää jälkeä, tiedän sen. En mitenkään täydellistä tai parasta mahdollista, en varmastikaan. Mutta en paskaakaan. Omistaudun työlleni, oon koko ajan avoinna muiden kritiikille (vaikkei se aina kovin helppoa olekaan eikä niin hyvältä tunnukaan) ja se on tärkeintä, ainakin mun mielestä. Mut nyt taas alkoi mahassa kiertää ja lihaksia särkee ja jännitän leukeperiä niinku ois jotku pirilaskut päällä. Eikä pari opamoxiakaan näytä vaikuttavan muuten kuin lisäämällä väsymystä. Ja kohta pitää vielä lähteä harjoituksiin. Ggnnh…
Masentaa,väsyttää ja vituttaa…
^ No, mitä sanoivat sulle työkkärissä? Laittoivatko paskaduuniin?
Yritin nukkua iltapäivällä niin iski heräsin rytmihäiriöön ja aika paniikki oloon.
Se, että tänään on kulunut vuosi ystäväni itsemurhasta.
Vasta viikko sitten tuli sama aika täyteen toisen ystäväni samaisesta tapauksesta.
Ajatukseni täyttyvät samaan ratkaisuun päätymisellä, vaikka itse tiedän miltä se ystävistä tuntuu.
Miten ja miksi ihminen ajautuu tällaiseen ahdinkoon?
Sitä en voi käsittää.
Olen pahoillani… 
. Ratkaisuhan se minusta on, vaikkei olisi hyvä. Siihen loppuu kärsimys (minun uskomukseni mukaan). Näitä ajatuksia tulee, minua auttaa se, että mahdollisuus siihen on. Pakoon kärsimystä, huolta, murhetta, ahdinkoa… Mutta onko näitä koko ajan…?
En minäkään käsitä… Mutta jos siirtää, uskaltaa toivoa, että helpotus tulee, helpotuksen hetkiä on, voi jaksaa tämän päivän. Uskoa, muistaa, ettei elämä ole keskeytymätöntä ahdistusta, kuten eräskin Augustinus väitti… Silloin kun on karmea olo, ei jaksa uskoa. Minä en usko yliluonnollisiin asioihin, olen ateisti, mutta silti voin joskus saada joistain Raamatun teksteistä helpotusta… 
. Esim." Voi sinua vähäuskoista…" Tiedän, että heikoksi jäänyt itseluottamus (joissakin asioissa) on vaikeuttanut elämää ja olen etsinyt vahvuutta pillereistä, että saisin pelot ja ahdistukset, ja oikeastaan ennen kaikkea itse-epäilykset, uskonpuutteeni omiin mahdollisuuksiini ja jopa tämän ihmiskunnan mahdollisuuksiin (silloin kun totaalitoivottomuus iskee), jollen kokonaan pois, niin ainakin sellaiselle tasolle, että pystyn tekemään asioita, joihin minulla on kykyjä… Mutta ehkä tärkeämpänä /yhtä tärkeänä kuin omien mahdollisuuksien toteuttaminen pidän sitä, että pystyisin olemaan parempi ihminen… . En mikään pyhimys tai “jeesus” vaan, etten olisi ilkeä, en purkaisi pahoja olojani toisiin ihmisiin, että pääsisin kaunasta ja turhasta ja tuhoavasta vihasta. Mutta on vaikeaa pistää rajaa toiselle ihmiselle ilman jonkinsortin aggressiota… Tiedän, että monella ihmisellä o n vaikeampaa kuin minulla…! Ja silti he taistelevat, yrittävät löytää muita ratkaisuja. Minultakin on tietenkin kuollut ystäviä itsemurhaan, se ei ole harvinaista, kun on kysees päihde-ja/tai mt-ongelmista kärsivät ihmiset… Se on surullista . Tuskan sijaan koetan ajatella, ette he eivät jaksaneet enää elää…
Jaksa tämä päivä, ja kiitos viestistä, se laittoi taas ajattelemaan, mikä on tämän palstan yksi hyvistä ominaisuuksista…
Hyi hitto, kun taas oksettaa! Pitäisi mennä suihkuun, mutta tuntuu etten nyt kykene muuhun kuin mennä maate. Mut ehdin jo laittaa hiuksiin hoitoöljyä, enkä haluis sotkea lakanoita… Jos laittais pyyhkeen pään alle?
Ärsyttävää! Pitäisi alkaa taas tehokkaana tekee hommia, mut en kyllä tässä kunnossa pysty. Mahtaakohan johtua siitä cymbaltasta? Se kun pitäisi ottaa joka aamu, mut en koskaan muista ennen ku alan tuntee sellasta huimausta, jota mulle tulee sen vierotusoireina. Ja silloin kun aloitin lääkityksen, mulla oli alussa tosi voimakasta oksetusta. Et kyllä tä varmaan siitä johtuu…? Helvetti, koko ajan samaa rumbaa: kun on normi olo en muista ottaa lääkettä, sit alkaa huippaa ja sen takia huono olo, otan lääkkeen mutta koska olen ollut pari päivää ilman, tulee aloitukseen liittyvää huonovointisuutta, olo tasoittuu päivän aikana kun lääke alkaa hitaasti vaikuttaa, ja sit seuraavana aamuna taas unohdan ottaa sen. Sitä seuraavana päivänä alkaa huipata jne. Suostuisikohan ne klinikalla ottaa mun lääkkeet sinne ja jakaa se xonen haun uhteydessä? Ei kai siinä mitään syytä voi olla miksi eivät ottaisi?? Ite kun on niin pahvi ettei sellasta lääkettä muista ottaa, jolla ei ole mitään välitöntä vaikutusta…
Päätä särkeny koko päivän.Aikasemmin todella kovaa,tuli samalla pahaolo ja oksetti.En tiedä mistä johtuu…Migreeniä ei mulla koskaan ole ollut,mutta voiko se tulla tälleen aikuisella iälläkin?
mulla tekee välillä niska/hartia seutu juuri tuollaisen pään säryn mikä rupeaa oksettamaan ja tekemään pahaa,tuntuu että verenpainetkin nousee pilviin,mutta onneksi ei nykyään tule kuin ehkä 5 kertaa vuodessa korkeintaan.Hieronta auttaa ja viimeksi kun iski niin istuin miltei tunnin sellasessa koti hieronta laitteessa mikä laitetaan tuoliin tai sohvalle ja siinä on jotkuu nystyrät sisällä mikä hieroo ja kun siinä osaa oikein istua ja vaihdella asentoa niin saa jumit auki.Tosin viimeksi oli pakko ajaa vielä samana iltana autoa kun iski päänsärky niin otin 2g panadolia eikä se auttanut yhtään mitään ja hierotin selkää siinä koneessa eikä sekään sitä kokonaan poistanut ,mutta kun otin miranax lääkkeen niin se kyllä auttoi todella tehokkaasti siihen tai sitten se vaan oli niin että siinä auttoi kaikki yhdessä,mutta oudosti se hävisi kokonaan n:30min miranaxin jälkeen ,eikä minullakaan ole mitään mireeniä ,mutta tuota miranaxiahan käytetään migreeniinkin.
Tyhmän tuntuista kun niskat ei oo oikee mitenkään erityisen kipeät mutta kun ne menee jäykiksi niin alkaa särkemään kupolia,mutta kun se ei sillee oikee varottele etukäteen,ymmärtäis jos ei pää kääntyis kunnolla tai vastaavaa että sit ois aika mennä tuoliin hierontaan mutta kun ei oikein mitään ennakko varotuksia tule muuta kun että yleensä silloin kun se päänsärky iskee niin se alkaa eka sellasella pienellä jomotuksella ja sen kovan säryn pystyn siinä vaiheessa vielä välttämään kun hierotutan niskat/hartiat mutta jos en siihen syystä tai toisesta pääse niin melko varmasti illalla on piru irti eikä silloin meinaa auttaa oikein mikään.