^ Kiitos, iina, mutta taitaa tosiaan olla huono ajankohta tämä syksy ja alkava talvi pudotella lääkkeitä. Kesän tullen onkin sitten taas mieli virkeämpi ja pussikalja alkaa maistua puistossa tai rannalla 
. Nyt ei toistaiseksi tee kyllä yhtään mieli juoda, outoa, mutta hyvä kaiketi.
Uneton yö takana taas. Ravasin tupakalla koko ajan ja lopulta siirryin sohvalle, kun en halunnut häiritä isännän yöunia sillä pyörimisellä ja eestaas-hyppimisellä.
Vittumaista oli kun pomo soitti ja sanoi etten saa sairauspäivältä palkkaa. Työnantajalta (kaupunki) oli tullut uusi ohjeistus, jonka mukaan psyykkisien sairausten takia poissaolosta ei saa palkkaa.
Pyysin tietysti jättämään kopion kysisestä ohjeesta. Oon sitten ilman sitä palkkaa, mutta en hemmetissä usko että toi ois laillista. Olen todella loukkaantunut siitä, että näitä sairauksia vähätellään. Ens kerralla pyydän kyydin joltain ja oon päivän vollottamassa töissä. Voi asiakkaat vähän ihmetellä, mutta jos se ei kerran ole syy olla pois… Vai valehtelisko että on flunssa, sehän estää töissä olon. Uskomattoman reilua.
^ Niin, tarkoititko, että olit vain yhden päivän poissa töistä psyykkisistä syistä? En tiedä noista lakikiemuroista, mutta eikös tarvita yleensä lääkärintodistus, jos poissaolon syy on jokin muu sairaus, kuin se flunssa. En tosin tiedä, mitä lääkärintodistuksia olet työpaikallesi toimittanut ja jos olet selvittänyt sinne, että sulla on psyykkinen sairaus, niin saako sen perusteella sitten pitää tuollaisia yhden päivän sairaslomia aina, kun sattuu olemaan huono päivä. Ehkä pidempi sairasloma voisi olla tarpeen tuossa tilanteessa ja siten saisi asioitakin sumplittua paremmin. Tiedä häntä. En ole työelämässä.
Yhden päivän (koska olen lauantai-apulainen, niin en hae muille päiville saikkua) ja mulla pitää olla jokaisesta päivästä todistus (osa-aikainen). Toimitin todistuksen,mutta F diagnooseista ei uuden ohjeen mukaan makseta. Tietävät sairaudesta, pidempää sairaslomaa sieltäkin ehdotettiin, täytyy kysyä lääkäriltä, kun useimpina päivinä olen ihan ok. Mutta maksaisko ne pidemmältä sairaslomalta? En oo tyhmä, mutten tajuu.
Tarkemmin tutkittuani huomasin että burnoutista ja henkisestä väsymyksestä (eli vittumaisesta työpaikasta johtuvista) ei makseta, mutta masennuksesta kyllä. Jotenkin ois luonnollista että asiaan vaikuttaa kymmenen vuoden masennushoito, bipo ja epävakaa persoonallisuus.
Nukuin viime yönä taas tosi huonosti.Osittain kyllä johtuu siitä että heräsin todella v*tun kovaan hammaskipuun. 
Saman kipu on myös tänäänkin päivällä vähän vaivannut.Toivottavasti ei ala taas noi hammaskivut vaivaamaan enempää.Täytyy kohta taas varata uutta aikaa hammaslääkäriin vaikka inhoon sitä paljon. 
Itkeminen ei oo loppunu vieläkään (riemastutti niin tuo työpaikan ilmoitus) ja nyt tuli sitten migreeni ja 7 tunnin päästä pitäs nousta ja tuskin tässä mielentilassa saan unta. Särkylääke, unilääke vai rauhottava? Kun en tiiä mitä yhdessä tekevät. Miks ihmeessä yritän käydä edes kerran viikossa töissä ja kerran opiskelemassa. Tarpeeks hankalaa saada laps toimitettua päivähoitoon. Vittu en kohta enää yritä.
Väsyttää helvetisti, kun en saanut viime yönä taas yhtään nukutuksi. Vatsa ihan sekaisin. Sain yöllä jonkin rytmihäiriökohtauksen. Ajattelin ensin, että se on paniikkikohtaus, mutta isäntä kokeili mun pulssin ja sanoi, että nyt pumppu hakkaa kyllä tuhatta ja sataa ja ihan miten sattuu. Sain sen Propralilla rauhoitettua.
Onko se nyt sitten positiivista vai negatiivista, että mä olen laihtunut? En mä tiedä! Mulla on anoreksia ja olen jo valmiiksi alipainoinen ja mä tiedän, etten saisi laihtua lisää, koska tämä koituu vielä mun kuolemakseni tai ainakin joudun taas sairaalaan, mitä en todellakaan halua, mutta kun joku mun päässäni huutaa, että se laihtuminen on hyvä asia. Olen ikään kuin voittaja silloin, vaikka häviäjä mä olen. Hävinnyt sille saatanan syömishäiriölle jo kauan sitten.
^Itseäni väsyttää myös. En nukkunut yöllä, koska ahdisti joten yritin saada asioita aikaiseksi. Ainakin kädet olen saanut kamalaan kuntoon joka piristää mieltä mukavasti. Itse yritän Winston pitää painon tietyn rajan yläpuolella, koska tiedän että kun raja ohittuu; ei enää osaa ajatella järkevästi. Helppoa se ei ole, vielä kk sitten raja oli 2kg enemmän kuin nyt ja juuri ja juuri pitää saada pidettyä ettei varmasti pidä sitä laihtumista hienona asiana. 
Itse käytän osittain “kepulikeinoja” itselleni, eli punnitsen harvemmin ja silloin ainakin osittain syöneenä ja jonkun verran vaatteita päällä ettei ainakaan mene rajan alle. Niin monta kertaa laihduttaminen on lähtenyt käsistä juuri tietyn rajan ohitettua, että tällä kertaa yritän oikeasti pysyä sen yläpuolella… Saman ajan elämästä vie kuin huumeet… 
Koita Winston jaksaa ja jos on mentävä, lähde sairaalaan… Itselläni mitä kapeammaksi se ruokaympyrä kavenee, sen vaikeampi on syödä mitään muuta koska vatsa menee poikkeuksetta sekaisin. Itselläni ei ole mitään hajua omasta koostani, se peilikuva on kadonnut kauan aikaa aiemmin, joten joudun katsomaan vaatteista ja vaa`asta jota aiemmin vältin… Voimia!! <3
Vituttaa että uusi työntekijä (omalta näkökulmasta) yrittää ehkä jopa ymmärtämättömyyttään nöyryyttää kunnolla. Vaikea se on olla kahdessa paikassa samaan aikaan, mikäli matkat edestakaisin ovat vähintään 3 tuntia. Niskat sekä selkä olivat hemmetin kipeät koko viime aamuyöhön, onneksi nukahdin pariksi tunniksi niin olo on parempi. Vituttaa että on tietty aika jolloin asiat “laitetaan alulle”. Tai oikeastaan surettaa. Ei saa olla ongelmia ennen tiettyä päivää. Vituttaa oma musta-valkoinen näkemys parista ihmisestä, ketkä todella tarvitsevat mun luoton mikäli aion olla missään tekemissä heidän kanssaan ja silti alaisten nostaminen heidät jalustalle jolloin “ei voi puhua ko. ihmisen kanssa”. Toisaalta itse luoton veivät, tai olivat pois katsomassa että kuka kyykyttää ja ketä!
En saa mitään järkevää tehtyä, ainakaan koulun näkökulmasta. Asiaa sivuavia juttuja, mutta ei juuri niitä mitä pitäisi(?) tehdä… Toisaalta saman kertausta jatkuvasti ja jokainen ammattilainen on sanonut että kun on sen verran hyvä työmuisti (keskivertoa parempi), olen pärjännyt ilman suurempia ongelmia koulussa aina sekä kertaus enemmänkin ahdistaa itseäni! Ei matematiikan kaavat muutu ja tietyt kaavat ovat jo pään sisällä, joten jos en oikeasti aio tienata rahaa; miksi laskisin pitkiä laskuja muualla kuin kokeessa???
Vittumaista lähemmäs 9 vuoden aikana, miksi piti lopulta luottaa yhteen ihmiseen?? Olen luottanut kahteen ihmiseen elämän aikana täysin ja jos toinen ei vastaa niin mä itse “katoan”. Aiemmin olen kadonnut ja jättänyt asiat taakse, sen ainoan kerran kun olisin ollut valmis asiat käymään läpi; pitäisi unohtaa… Olisi kertonut vuosia aiemmin niin ei olisi tarvinnut luottaa kehenkään! Muutenkin olen yksin, tosin itsetuhoisuus auttaa… Tai se on ainoa asia jonka osaa loppupeleissä, ei siihen kukaan ala-ikäisenä ole puuttunut… Miten muuten käsittelisin asioita?!? Etenkin kun se päivämäärä on jo ollut sama yli vkon ja lähes vko niin sen jälkeen voi miettiä mikäli muistaisi mitä nyt on ajatellut… 
Alan olla niin masentunut, että lähden varmaan talviunille… Prkl olen katsonut puolet elämästä kannattaako mun elää; ei kannata! Miksi kannatti katsoa, prkl kun piti olla niin psyykattu ja syyllistetty! 
Viillellyt??? Siinä on kanssa yksi “mukava” harrastus, josta voisi yrittää päästä eroon 
.
Kiitti tsempeistä, malibu. Se syömishäiriö on yksi saatanan tauti, kun ei se kuuntele järkipuhetta. No, mikäpä muukaan sairaus järkipuhetta kuuntelisi. Mä näen kyllä itseni peilistä, enkä suinkaan lihavana, vaan kammottavana, riutuneena luurankona, jossa ei ole mitään kaunista, ja tiedän, että voisin muutenkin niin paljon paremmin, sekä psyykkisesti että fyysisesti, jos en kiduttaisi itseäni tällä tavalla, mutta kun mä en vain pysty tekemään sille mitään. Se on mua vahvempi. Joskus pääsen niskan päälle, mutta ikuista uuvutustaistelua se on. Minä vs. syömishäiriö 
.
Mä voisin myös mennä talviunille, jos vain tulisi se uni .
Jaksuja sullekin, malibu <3. Eletään vaan vaikka piruuttaan, niin kuin Irwin taisi joskus sanailla 
. Vai oliko se Irwin 
?
Noi voi prkl, kun mä ajattelin just laittaa tähän ennen lukemista, että syömäni ruoan oksentaminen . Muistan kun mul oli toi pahimmillaan, monesti ajattelin kauppoja kierrellessä (en kehdannut yhdestä paikasta ostaa niin paljon ruokaa ja mässyä ku söin ), että “elän yksityiseses helvetis” Voi kurja… Mut ehkä pelasti liikuntaharrastus: mä tajusin, että mä en v o i kehittyä siinä, jollen mä syö kunnol, tai edes enämpi. Aluks aloin siirtään sen oksentamisen iltaan, että oksennetaan sitten, -kele, mut vaan yks kerta päiväs, eli se oli suunnteltua, ei enää impulsiivista…En sietänyt täytetyden tunnetta vatsas, kontrollin menetystä . Sit tuli sellasta,mitä vissiin nimitetään “ortoreksiaksi”, että pitää syödä “oikein”, mitä se sit meinaakaan: esim.opiskelijaruokalas: kasvisruokaa vähän, pari perunaa, hyvin vähän kastiket, salaattia iso määrä, ei missään nimes öljykastike, vaan jotai sitruunasalaatinkastiket. Yks ruisleipä, ei mitään levitettä…en tiä mistä ne säännöt mun oikeen mieleen tuli . Nykyisin teen tota harvoin ja olen normaalipainoinen. On se mahdollista… Mul alko teini-ikäisenä ja kesti pitkälle aikuisikään. Myös viiltelyt tuttu asia, arpia on paljon … Viiltelyn syitä on kai monia. Muistan joskus, ku mieli oli hajoamas, olin aivan sekaisin, ja kun viilsin, pysyin järjissäni… Kipu voitti henkisen tuskan?
Miksi ihmisen pitää vahingoittaa itseään, miks mä vahingoitin, miksi muut… 
En tiedä, auttaisko vastaus, jos sen tietäisi. En kyl yhtään ihmettelis, jos tää olis yleistäkin päihderiippuvasiilla: hillittömyys ja voimakas kontrolli vaihtelee…
En voi muuta kuin toivoa, että joku kerta selviit/te ilman oksentamista/ruoasta kieltäytymistä//viiltelyä. Ja siitä se lähtee, siitä ekasta kerrast, niinku kaikki muukin, Syömishäiriö on helvetin vaarallinen tauti, kun se on oikein paha . Jos rasvakerroksia ei enää ole käytettävis, eikä syö, elimistö käyttää lihaksia energianlähteenä. Yksi lihas, josta kroppa ottaa energiaa, on sydänlihas…
(Mä en tiä mitä Irwin on sanonu, mut mun aatos on, että minä elän prkl vaikka kiusallani 
!)
Soitellu useisiin yksityisiin lääkäriasemiin mutta kukaa ei nosta mun diapam määrää 35mg ja satakilonen ukko, ostin ryssiltä ja kaveri tyrkkäs takaa 9mm pelillä että nyt on hinnat kohdillaan. Sergei ymmärsi yskän ja tehtiin kauppaa, ensiyötä en kipristele kouristuksissa, nyt kaksi päivää samoilla silmillä kun lopetin kaljan tissuttelun. Lääkäri ei kuulemma voinut mun takia nostaa annosta 20Mg/vrk. Sanoin että lähetän kutsun hautajaisiin, onko iso määrä satakiloselle 45Mg ja neljäs vain tarvittaessa.
Siis herää pahvi!! Ei kukaan lääkäri lisää puhelimessa vieraalle potilaalle bentsoannosta, hyvin harva tutullekaan potilaalle. Muistatko kun aikoinaan kehuit, kun 5mg/vrk diapamia auttoi niin loistavasti? Etkö silloinkin painanut suunnilleen saman verran? Sulla on vaan tolet kasvaneet ja jos annostusta aina vaan nostetaan, niin sit tolet nousee aina vaan. Mut jos sinnittelee samalla annoksella tai jopa vähäksi aikaa tiputtaa hieman annosta, toi 3*5mg auttaa taas kunnolla.
Jos sulla olis toi neljäs 5mg tarvittaessa, niin hyvin nopeasti käyttäisit sitä päivittäin. Ja kun ostat nyt kadulta niitä lääkkeitä, et tuu jatkossakaan pysymään lääkärin kirjoittamissa määrissä, vaan joudut kadulta ostamaan.
Muuten en yhtään ihmettele, jos lääkärit ei susta oo “yhteistyöhaluisia”, jos niitä aina uhkailet ja auot päätäsi. Asiallista käytöstä ei oo sanoa, et lähettää kutsun hautajaisiin, jos ei saa lisää haluamiaan lääkkeitä. En ihmettele myöskään sitä, et sut on A-klinikalle passitettu. Lääkehakuisuus kun tuntuu sulla olevan aikamoista…
Väsyttää edelleen, kun en taaskaan saanut unta. Kaivelin jo kaappeja ja löytyihän sieltä ainakin Ketipinor, Levozin, Leponex, Risperidon ja Truxal . Kai mun on haettava turvaa niistä hirvityksistä, jos ensi yönäkään en saa yhtään nukutuksi .
Tänään mä sentään söin kunnolla, ts. ahdoin itseni aivan täyteen ruokaa ja pidänkin ne sisälläni, kunnes poistuvat luonnollisesti tuolta toisesta päästä 
. Mulla oli tähän hyvä syy; kaapissa on jälleen Panacodia ja se houkuttelee mua. Ajattelin, että en voi ottaa sitä, jos maha on aivan täynnä, koska täydestä mahasta se ei tunnu missään. Onko tässä mun touhussani yhtään mitään järkeä ?
No, hillittömyys…lääkkeis, syömises. Liittyvät (mul) kyl yhteen: bentsot vähentää kontrollia… Saamattomuus, laiskuus. Seinien tuijottelu. Ärmätti !
^ Tuleeko sulle siis benzopäissäsi mässyt? Jännä. Mulla kaikki lääkkeet/huumeet vähentävät ruokahalua. No, leptit ja mirtatsapiini lisäävät, mutta jos nyt puhutaan väärinkäytöstä tai ylipäätään lääkkeistä, joita haluan käyttää. Kannabiksestakaan mulle ei tule mässyjä, mutta hyvin vähän mä sitä kyllä käytänkin.
Olin ihan vastaanotolla ja tähän mahtuu tällekesää selkänikaman halkeaminen ja jäi auki 16 astetta, tekis mieli sanoa et kipeä on muiden kipujen lisäksi eli tuohon selkään en saanut mitään lisälääkitystä. Kivun kestän tai otan teemuja mutta lihaskouristuksia en kestä.
^Itselleni ei myöskään tule mässyjä savusta enää… Pikemminkin toisinpäin… En tosin ole nyt itsekään jaksanut rahaa tuhlata polttoon ja kun saatavilla on pelkkää peeällää… Aiemmin ei ollut rahaa mässätä savuissa ja aiemmin kämppä oli niin paskainen kun poltteli aamusta iltaan ja siivosi yksin (vaikka sotkijoita oli 2 joista toinen sai esim. olohuoneen pöydän tasan samaan kuntoon 15 minuutissa kuin ennen siivousta)… Jotenkin tulee mielleyhtymä tuohon aikaan jolloin ennemmin savuissa siivoilen kuin hengailen…
Tuohon asiaan että satuttaa itseään, epäilen että osittain syy on luonteenpiirteissä. Itse todellakin koen että fyysinen kipu on henkistä helpompi kestää… Yritän joka tapauksessa välttää syömishäiriötä, vaikka nälän tunne kestää korkeintaan hetken ja pärjään ilman ruokaa… Helposti voin syödä vain pari jugua päivässä, mutta tiedän että tietyn vaiheen jälkeen mietin, voinko syödä puolikkaan tomaatin lihomatta… Vain heikko olo kertoo että en ole syönyt… Koulussa syön kunnolla, kotona se on vaikeampaa…
Vittumaista tänään, löysin ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen mustan sokeritoukan viime vkolla. Muutama pv sitten äijä löysi toisen. Tänään olen löytänyt 2 pientä koppakuoriaista joten pelkään että täällä on turkiskuoriaisia… Ainakin naapurit ovat muuttaneet todella tiuhaan tahtiin ja mikäli yhdessä asunnossa niitä on; kaikki tulee myrkyttää… Kokemusta on omituista kyllä näissä siistimmissä omissa asunnoissa (ei tosin kerro yhtään mitään talojen rakenteesta; en maksa ylimääräistä tietyistä asioista ja uusia kämppiä harvoin on vuokralla elleivät ole homevikaisia) erilaisista tuhohyönteisistä… Ei aiemmissa… Osaan tämän vuoksi tarkkailla jokaista eliötä, sekä tietyt ruokatuotteet ovat purkissa tai astioissa… Vihaan kaikenmaailman pieniä elukoita…
Olen nukkunut jopa 2 tuntia viime yönä. No, tällä pärjää sen verran hyvin, ettei vielä tarvitse lepteihin turvata. Isäntä joutui aamulla nousemaan aikaisin, joten heräsin sitten siihen juuri, kun olin saanut unenpäästä kiinni ja sen jälkeen olikin aivan turhaa yrittää nukkua.
Meni kaksi yötä samoilla silmillä joten ehkä kohta onnistuu ja luulen että nukun tässä hyvässä tuolissa ettei edessä ole sitä hirveää sängystä ylösponnistusta. Pakko saada hieman levätä ettei kuolema kuittaa univelkaa. Nyt lepopulssi 135 ja verenpainetta en uskalla mitata koska vaimo soittais lanssin hakemaan. Silitän Dopperia joka tietää et isäntää särkee ja tulee mun huoneeseen pää painuksissa kuin anteeksi pyydellen ja sanon että tule vaan panee kuonon jalanpäälle ja kohta kun sai uuden luun niin tuo sen mulle lohduksi. Vituttaa kun en voi mennä nyt tänään sen kanssa ulos, ei vaan jaksa ja pysty kivuntakia.
^
Täälläkin päässä ollaan tosiaan valvottu, mutta onneksi sain edes vähän nukuttua viime yönä. Voimia, Neuro, niiden kipujen ja unettomuuden kanssa. Silitähän koiraa munkin puolestani 
.
