Ja aikuisten oikeesti: ei minun nähdäkseni alkoholisteissa ole sen enempää mulkkuja tai vittupäitä kuin muissakaan ihmisissä. Tietysti aktiivisessa vaiheessa eli ainetta käyttäessä se vinouttaa persoonaa ja tunne-elämää, mutta raitistuessa ja toipuessa se oikea ns. terve persoona, hyvä ihminen, voi nousta jälleen esiin.
Niinkuin erään minnesota-mallisen hoitofirman alkoholismi-tietoiskussa sanotaan: alkoholismi tuottaa vain sairauden oireiden mukaista käytöstä, ei tietynlaisia ihmisiä.
Niin, tiedä häntä sitten. Kostean suvun ja ympäristön kasvattina olen joutunut toteamaan monen olevan vittupää ja mulkku lopettamisensa jälkeenkin. On toki myöskin niin, että ko. ikäviä ihmisiä on olemassa myös ihan ilman alkoholismiakin. No, enemmänhän tuo on semmoinen metafora ja ihan hyvä muistutus siitä, että kaikki ei käy hetkessä, eikä viinan juonnin lopettaminen tarkoita sitä, että ihmisestä tulee enkeli. Täällä palstalla kun pohtii ja keskustelee ihmisiä, joilla itseni mukaan lukien ei ole kuitenkaan sitä raitista aikaa ihan hirveästi takana. Luultavasti se näkyy joskus myös tuossa keskustelussa. Hyvään haluan kuitenkin nykyään uskoa ja olen siinä mielessä samaa mieltä, että ihan kehityskelpoisia ihmisiä me alkoholistit olemme.
T. Laskettu aika 2 viikon päästä…siis raittiutta, ei raskautta
EDIT: Pakko lisätä vielä, kun alkoi tuo raskausajatus hykerryttämään. 9 kuukuatta ja lapsi on valmis syntymään, se on ihmeellistä. Nyt tämän saman ajan täyttyessä juomatonta aikaa ei ole syntymässä yhtään mitään. Se on todella lyhyt aika ja vasta olen pikkuhiljaa pystynyt näkemään sen oman vittupäisyyden. Sitä kai tuossa tarkoitan…
Hyvää raittiin päivän alkua sinulle. Kultajuhlista huomasin yhtäkkiä tv:stä ja netistä että miten paljon juopuneita ihmisiä on juhlimassa. Ennen en moiseen kiinnittänyt huomiota, se oli normaalia. Ajat muuttuu
Viina virtaa ja humala on juhlinnan takoitus, sisältö ja tavoite.
Todellisuus ei siitä muutu, vaikka se jätettäisiin näyttämättä.
Melkeinpä joka kansalla on jokin harmi. Meillä se yksi iso taitaa olla tuo alkoholitaitojen puute
ja joillakin muilla vaikkapa yhteiskuntajärjestyksen, rauhan ja/tai sananvapauden puute.
Tunnetusti ikäviä seurauksia kaikista näistä puutteista.
Toivottavasti suurimmalla osalla on hauskaa MM-juhlissa. Ne joilla hauskuus kääntyy kärsimykseksi, kun kassi odottaa oven edessä ja työpaikallekkaan ei tarvitse enää mennä kuin kamansa hakemaan, niin hyvä. Aina on nimittäin tilaa yhdelle lopettajalle.
Tuosta juopuneiden määrästä: Minulla taas on päinvastaisia kokemuksia. “Aktiiviaikana” ajattelin, että totta kai ihan kaikki “normaalit” ihmiset käyttävät alkoholia reilusti. Haaveilin, että kun joskus saan kamalasti rahaa, niin menen ravintolaan pelkästään syömään. En ota edes ruokaryyppyä. Sitä pidin ylellisyyden huippuna. Silloin vanhaan aikaanhan ei ravintolassa saanut viinaksia ilman ruokaa, ruoka oli siis pelkkä välttämätön paha. (No hitto, taisi tulla vihjattua, mille vuosikymmenelle minun aktiivikausi sijoittuu…) Sitten kun viina jäi pois, niin olen monta kertaa ihmetellyt, miten pientä osaa se useimpien ihmisten elämässä näyttelee. Tietysti olen automaattisesti ajautunut määrätyntyyppisiin ympyröihin, vaikka se ei olekaan ollut tarkoituksellista. Pari viikkoa sitten oltiin Pietarissa juhlimassa Voitonpäivää. Esimerkiksi illanvietossa avantgard klubilla (ei lainkaan niin huonoa musiikkia, miltä se kuulostaa). Eikä kyseessä ollut mikään raittiusseura. Muidenkin mielestä sulauduin porukkaan kuin sika rapakkoon, kokislasini kanssa. Sitten kun jutut rupesivat kiertämään kehää, niin eihän sitä enää jaksanut selvinpäin kuunnella. Häivyin elokuviin. “Tor”, 3-D elokuva, joka ilmeisesti on lähiaikoina tulossa Suomeenkin. Kannattaa käydä katsomassa! Porukka kertoi aamulla, että hauskaa oli. Uskon, mutta niin oli minullakin! Itse Voitonpäivän paraatissa en taas huomannut ketään selvästi humalaista.
Moi Lizzy,
se on helppoa, kun on päässyt siihen pisteeseen, että lopettaminen on se ainoa vaihtoehto ilman ainoatakaan reunaehtoa. Ei minullakaan aina ole puhuttavaa ryhmässä ja olen huomannut, että kuuntelu tekeekin minulle oikein hyvää. Parempaa monesti kuin itse puhuminen. Kuuntelemalla muita se omienkin reunaehtojen olemattomuus kirkastuu kummasti. Ihana juttu Lizzy, että homma sujuu.
Lizzy,
et sinä ole yksin, tui, tui, täälä toinen ja ups kolmas ja neljäs jne…
Siitähän tämä plinkki ja etenkin AA ovat mainioita jakamisen välineitä, että voi todeta olevansa kaltaistensa seurassa, ei ole siis yksin ja ainoa laatuaan maailmassa. Voiskohan se päihtymisen halu liittyä tuohon yksinäisyyden tunteeseen? Päihtyneenähän sitä tuntee hetkellisesti suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta kaiken kanssa, mutta jo seuraavana päivänä suurta erilaisuutta, eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä.
Pikkuhiljaa, niin uskon, se yksinäisyyden tunne helpottaa ja sitä ymmärrystä niiltä “muilta” ei edes kaipaa. Näin ainakin itsellä, suurena apuna AA, johon porukkaan on voinut ja saanut liittyä.
Tsemppiä uuteen päivään Lizzy.
T. toinen toipuva alkoholisti
Samoissa mietteissä. Ei sitä elämää tarvi ihan paskaksi vetää. Säröjä on, mutta ei ihan kokonaan rikki. Itse totesin tuossa, että taidan olla fyysisesti parhaassa kunnossa koskaan. Ei sillä, että juominen olisi rapakuntoon saattanut, mutta muutamassa kuukaudessa kuitenkin olen päässyt hyvään kuntoon ja nautin elämästäni. Henkinenkin puoli tuntuu vähitellen arpeutuvan. Alkoholi turrutti, mutta samalla piti haavoja auki (ja välillä teki uusia).
Istuin muuten eilen itse melekin kaksi tuntia terassilla. Aamulla ennen yhdeksää, torilla, kirjan ja kahvikupin kanssa Totesin, että mukavaa hommaa ja kiva häippästä ennen kuin kaljottelijat tulee. Vaikka ihan kivaahan se on ystävien kanssa iltapäivälläkin terassilla istua. Vissytuoppi, jäitä ja sitruunaa. Kyllä siihen tottuu ja mukavampaakin on, kun ei tarvi miettiä et miten pääsee kotiin tai miten selviää aamulla.
Tietysti aktiivisessa vaiheessa eli ainetta käyttäessä se vinouttaa persoonaa ja tunne-elämää, mutta raitistuessa ja toipuessa se oikea ns. terve persoona, hyvä ihminen, voi nousta jälleen esiin. 
!