Hei vaan!
Minullakin on takana monta yritystä ja nyt viimeisin alkoi viikko sitten aivan aallon pohjalta samalla periaatteella kuin sinulla: nöyrtyneenä. Kävin viime perjantaina jopa AA:ssa ensimmäistä kertaa elämässäni! Sitä voin suositella sinullekin, ei siitä ainakaan haittaa ole varmaan kenellekään. Itseäkin pelottaa, että esim. kesäterassiaikaan uskottelen itselleni, että voin olla kohtuukäyttäjä. 
Hitto vie, eihän se juominen enää aikoihin ole edes ollut niin mukavaa kuin luulisi. Kohtuujuomisesta tulee vain paha mieli ja täyskännit vievät muistin, rahat, itsetunnon, ihmissuhteet jne. No, senhän sinä jo tiedätkin.
Tsemppiä teille ja meille!
Jep Lizzy ja kiitos, kun annat meille tarinasi/kokemuksesi. Mitä selkeämpi se oma pohja on, sen varmemmin tekee kaikkensa, jotta raitistuisi oikeasti.
Itsellänikin oli se käännöspaikka hyvin selkeä ja raitistuminen ainut asia mikä saattoi auttaa minua katastroofista johon olin joutunut.
Sieltä sitä on vain ponnistettava ylöspäin ja vaikka se oma toivoton tilanne tuntui pahalta, niin uskoin siihen, että minullakin on mahdollisuus siihen mistä jo raitistuneet puhuivat, kun en ollut kokeillut vielä niitä keinoja joita he olivat.
Jotenkin se pelotti ryhtyä myöntämään asioita, olemaan rehellinen itselleenkin, uskomaan tovereiden kokemuksiin ja toimintaan, mutta kun minulla ei ollut mitään muutakaan enää mihin uskoa ja kun se toiminta pelotti, niin sitä päin oli mentävä.
Siitä se lähtee. Ehkä pieni varoitus noista lääkkeistä ei ole pahaksi, joten älä anna niille valtaa joka niille ei kuulu.
Lizzy.
olet ollut mielessäni useasti ja hyvä kuulla sinusta, vaikka ei ihan parasta kuulukkaan.
Tai oikeastaan pahimman yli olet jo päässyt, kun olet tullut tuohon päätökseen.
Vaikka sinusta ei nyt tunnu siltä, niin silti yritä uskoa, että elämä on elämisen arvoinen. Sinä olet ainutlaatuinen ja arvokas ihminen. Kaikki asiat järjestyy, usko pois. Nyt mennään vaan hetki kerrallaan. Halauksin B. 
Huomenta Lizzy,
Tutut on tunteet, samat tunteet koin melkein kahdeksan vuoden raittiuden jälkeen. Jospa se nyt olisi pohjakosketus. Sieltä noustaan vain ylöspäin.
Yhdessä täällä mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Kuvaamasi tilanne on mitä paras AA:n menoa ajatellen, yhteystiedot löydät netistä. Sinne voi mennä vaikka tänään. Lääkkeitä tarvitset oman aikasi. Ja lasten vuoksi pysy tässä elämässä.
Tervetuloa ja halaukset 
Lizzy, ihanaa kuulla sinusta! Olet ollut monesti mielessäni, viimeksi eilen. Meinasin laittaa sinulle viestin, (anteeksipyynnön), omaan ketjuuni, jossa aloin joku päivä sitten käsitellä asiaa josta sinä kyselit taannoin. (SSRI jne…) Silloin en ollut valmis vastailemaan, nyt olen.
Olet nyt ihan piipussa, mutta perinpohjainen kyllästyminen omaan tilanteeseesi on pelastusrenkaasi. Vaikka olisit tehnyt mitä tyhmää, se kaikki voi olla taakse jäänyttä elämää. Jos valitset toisin, se voi olla loputonta uusintaa…
Nyt Lizzy, sinnittele. Kuljemme rinnallasi!
Huomenta ja kiitos sinulle tämän viestiketjun avauksesta!
Mulle kävi juuri noin viime vuoden lopulla; sitä kohtuujuomista (tai lähinnä sen yritystä) ei tosin kohdallani kestänyt reilua viikkoa pitempään eli oli aikamoinen opetus minulle se retkahdus. Sen voin kuitenkin tästä uudesta raittiudesta sanoa, että melko lyhyessä ajassa pääsin uudestaan juonesta kiinni, joten ei se raitis vuosi varmaan ihan hukkaan mennyt. Nyt vaan sitten yhtä kokemusta viisaampana eteenpäin 
. No, tämmöstä tämä saattaa olla tämän aineen kanssa…jalat maassa täytyy pitää ja muistaa että se litku voittaa aina 
. Olen vähän psyykannut itseäni sillä että muistutan itseäni päivittäin olevani ‘alkoholisti, mutta raitis sellainen - ja ylpeä raittiudestani’. 
Sinä saat varmasti myös uudelleen juonen päästä kiinni, kunhan vain aikaa kuluu eli ei muuta kuin eteenpäin !
Tervetuloa uudelleen mukaan kuvioihin. Päivä kerrallaan ja ryhmään mukaan, kuten sanot. Niillä tästä sairaudesta toivutaan. Hieno homma
Lizzy, tervetuloa takaisin! Olen pahoillani, että sinulla on nyt noin paha olla. Halaus!
Hienoa että olet jaksanut käydä töissä. Työkin voi olla joskus terapiaa. Onpahan joku syy nousta aamulla ylös ja pysyä päivärytmissä. Voimia!
Tunnen yhden Kalliolasta raitistuneen (viisi vuotta raittiina). Hyvä hoito kuulemma, siellä kirjoitetaan paljon ja tottakai hoidetaan alkoholismia ja opetellaan hoitamaan itseä. Itse olen käynyt minnesota-hoidon toisaalla ja se auttoi minut raitistumaan. Sanoisin että tuo 5000 euroa on yksi kirpunläjä verrattuna siihen, mitä juomalla saa aikaiseksi paitsi rahanmenon, myös terveyden suhteen. Mihin tarpeellisempaan tuon rahan voi käyttää?
Avominne on avohoito ja edullisempi, mutta silti erittäin tehokas. Lähellä hoitopaikkaa olisi tosin hyvä asua. Välipäivinä soitetaan ryhmän vetäjälle. Itse hoito kestää kokonaisuudessaan vuoden ja ylikin, jos haluaa. Tosin vuoden hoidossa olleista ei juuri kukaan jatka juomista, koska he ovat sisäistäneet aivan toisenlaisen elämäntavan ja -asenteen. Suosittelen, itse olen ollut kohta kaksi vuottaa raittiina kiitos tämän paikan.
Ero tuollaisen hoidon ja oman avun välillä on selvä. Alkoholisti ei alussa ymmärrä tilaansa ja kuvittelee selviävänsä tahdonvoiman avulla. Hoidossa (Kalliola, Lapua, Avominne; nämä ovat kokemuksieni mukaan hyviä) tavallaan sisäistää sairautensa luonteen ja oppii hyväksymään sen jopa iloisena asiana…alkoholiahan ei lapsena edes osannut tarvita, miksi olisikaan.
Periaatteessa tuollaiseen hoitoon lähdettäessä olisi hyvä olla halu päästä alkoholista kokonaan eroon. Kuitenkin se voi syntyä myös hoidon alettua.
En usko, että olisin raitistunut ilman laitoshoitoa. Olin yrittänyt jo riittävän kauan ja tarvitsin jotain pitempää, tiiviimpää, intensiivisempää kuin katko. Olin valmis kaikkeen, mikä voisi auttaa. Joten kyllä, se oli sen arvoista ainakin minulle
Tunnen viime vuosituhannen puolelta monta Kalliolasta ‘valmistunutta’, jotka ovat yhä raittiina.
Jep, parantuahan me emme voi, mutta toipuminen on mahdollista siihen pisteeseen, että ei enää ole pakko olla selvin päin, vaan saa olla selvin päin. Eli melkein kuin normaalit tallaajat, mutta minun ja muiden alkoholistien on funtsittava usein suhdettaan alkoholiin pitääkseen toipumista yllä. Se menee rutiinilla.
En olisi uskonut silloin hoitoa aloittaessani, että minäkin kovakalloinen itsekeskeinen besserwisser-alkoholisti voisin olla iloinen ja tasapainoinen raitis ihminen. Toivottavasti saan olla jatkossakin.
Hoitoon voi mennä heti tai myöhemmin. Itse ajattelen niin, että miksi pitää kärvistellä omin voimin, kun hommasta voi tehdä helpomman heti kättelyssä. Mutta pääasiahan on tietysti ettei juo.
Lizzy,
ei ole kokemusta tuosta hoidosta, mutta tsemppailen sinua menemään heti kun mahdollista.
Parastahan se olisi, kun hoitoon pääsisi juuri kun siltä tuntuu, mutta käytännössä mahdotonta.
Siellähän tehdään sitten ymmärtäkseeni myös jatkohoitosuunnitelma, joka yleensä tarkoittaa seurantaryhmää, AA.ta tai terapiaa. Nykyään yhä enemmän on vallalla käsitys, että yksi intensiivinen interventio ei ole riittävä, vaan hoidon tulisi olla pitkäkestoisempaa.
Tao nyt, kun rauta on kuuma. Älä odota sitä, että alkaa taas tuntua, että pärjään kyllä. Ja tiedätkö Lizzy, ihan samojen ongelmien kanssa tässä painitaan, et ole yksin. Täytyisi oppia olemaan pärjäämättä. 
Tuossa olisi varteenotettava kuntoutuspaikka, jos ei tiedossa…
Tervalammen kartano, kuntoutuskeskus
http://www.tuulimylly.info/mylly/index.php?option=com_content&task=view&id=93&Itemid=53