Tuosta diagoni työstä senverran, että varmasti ajatellaan tai moni ajattelee. No niin sitä uskonasioiden tuputtamista. Minun kohdalla ei ainakaan ole ollut niin.Tällä seurakunnan työntekijällä on myös sairaanhoitajan koulutus. Tietää paljon sairaudestani. Ollaan yhdessä käyty läpi laskujani. Mietitty kirjanpitoa.Tehty tehtävälistaa minulle. Ahdinko tilanteessa sain maksuapua seurakunnalta. On itsestä kiinni haluaako mennä seurakunta kodille iltapäivä kahville. Jossa tapaa erilaisia ihmisiä. Yhteisiin retkiin. Diakonin voi tavata paikan päällä. Minun luona hän kävi myös kotona. Koska mulla on arjen hallinta välillä hukassa en pysty keskittymään ( bibo ) kotiapua on tarjottu. Aina saa soittaa jos siltä tuntuu. 
Just näin !
Meille pitkän linjan juopoille ei ole mitään väliä sillä, onko vappu, pääsiäinen tai joku muu juhlapyhä.
Nuorena puhuttiin “pikkulauantaista” eli keskiviikosta, jotta sai syyn lähteä juomaan.
Me tosi juopot, pysytään raittiina niin pyhänä kuin arkenakin.
-Kannusaarinen, selvä päivä nro 117
Joo tuo tosi hyvä että saa jeesiä ihan tavallisiin käytännön asioihin. Minäkin olen ollut siinä käsityksessä diakonia-työstä, että siihen ei useenkaan liity mitään tuputtamista eikä velvoitteita siltä autettavalta, ei uskoonkääntymistä… eikä kaikilta pahasti syrjäytyneiltä välttämättä edes raitistumisvelvoitetta.
Siinä mielessä erilaista siis kuin jotkut hyvin ratkaisukeskeiset (raitistumis-keskeiset) hoitomallit, myllyt yms.
Metka juttu jossain päihdeongelmaisten asuntoloissakin voi olla, että jotkut voi tarvita paljon apua ihan arjen asioiden hoitamisessa! Jos päihdeongelma (tai joku psyyken häiriö) alkaa jo nuorena teini-iässä, ihmiseltä voi jäädä kehitys kesken sillai ettei ole lainkaan itsestäänselvää että se osaa esim. vielä 20 - 30 vuotiaana edes laittaa ruokaa, tai suunnitella rahankäyttöä, tai asioida virastoissa… Mitään normaaleja asioita.
Päihdeongelma ikäänkuin jumittaa ihmisen normaalin kasvun, ja siksi (me) päihdetoipujat on aikusenakin vähän ku oikuttelevia pikkulapsia joskus. 
Ittellänihän ollut tuo rahankäyttö pitkään ihan holtitonta huiskimista, ja nyt on niskassa vuosien aikana kertyneet yli 30 000 euron velat. En jaksa niitä nyt harmitella, koska lisää velkaa ei enää tule kun luottotiedot menneet, ja lisäksi mulle on tärkeintä että on terveys tallella ja muutkin asiat kivasti nykysin.
Itse en lähde mihinkään ilman puolen liden vesipulloa.
Kotiuduin kuntosalilta ja uimasta, oli todellakin kova jano, onneksi halpis pepsiä pullollinen niin sitä
kurkusta alas. Tuttuja tunteita ja toimintatapoja. Itse en kyllä omassa kotona voi mitään alkoholipitoista
säilytellä, en kykene vielä sellaiseen.
Tsemppiä Lizzy!
Täälläpä on urheilullista porukkaa 
…sehän hienoa… tulin myös ja tein minäkin tänään tiukemman jumpan…onko tämä sitä näytetään sille p…rkeleen alkoholille!? Oikein rääkkäsin itseni tuntien erityistä mielihyvää. Katsoin isoista salin peileistä itseäni vaivihkaa ja sanoin itselleni, että hyvä että lopetit…näytät nelikymppiseksi ihan mukavalta, näytät paremmalta kuin vuosi sitten…
Löysin minäkin kuvan viime kesältä 3 päivän Rooman matkalta. Se oli otettu 3 päivän Bacardisession jälkeen. Kotiinlähtö päivänä otettuja kuvia, enkö sinä aamuna nähnyt todellista kuvaani, kuinka juoneen näköinen olin…huolellisesti tehty meikkikään ei peittänyt turvonneita silmiä, pusseja silmien alla…ehkä olisi pitänyt säilyttää kuva muistutukseksi, mutta revin sen. Voitte uskoa että se kuva ei unohdu mielestäni…niin paha se oli.
Tsemppiä meille ja
mukavaa iltaa Lizzylle ja kaikille muille…
Pirpana 10, päivä menossa
Ps Minulla edelleen lemppariskumppa jääkaapissa, ja on siellä miehen yksi siiderikin. MInua ne taas jotenkin rauhoittavat siellä kaapissa. PIti viedä pullo tuliaiseksi vappuna mökin isäntäpariskunnalle, mutta unohtui. Ehkä minulla valtava tarve näyttää miehelle (asumme viikot toisistamme eri paikkakunnilla) että skumppa on koskematon…vaikka entinen Pirpana olisi aina ostanut uuden tilalle…se entinen minä joka petti itseään…
Moro
Itselläni ei koskaan ole mitään alkoholijuomia kotona silloin, kun olen raittiina. Ei, vaikka syön jatkuvasti Antabusta. Vain yksi paras ystäväni saa tulla “omien eväiden” kanssa katsomaan jääkiekkoa tms. En kertakaikkiaan luota itseeni, ettenkö pahassa viinanhimossani menisi niitä juomaan.
Hyvää kevättä kaikille,
t. Kannusaarinen, selvä päivä nro 127
Tervehdys Lizzy,
sinulla on hyvä meininki päällä raittiuden suhteen ja jaksaa, jaksaa…SE ON HEINÄÄ!! 
Etäisyys kasvaa päivä päivältä ja olot helpottuu, niin kuin muistat edellisistä kerroista. Ja tällähän kertaa ei tule kompastusta, ei ajatusta, että jos nyt sitten pieni kohtuukäyttömissio…Kirjoitat heti tänne, jos tulee loistava idea asiasta, niin me kimpassa doomataan se välittömästi. 
Alkoholia on tässäkin talossa ollut koko juomattomuuteni ajan. Kaikki entiset lempijuomani löytyvät kaapeista. Alussa alkoholin näkeminen aiheutti pahoinvointia, nyt alkaa olla aika neutraali tunne pulloja kohtaan. Ei täällä varmaankaan viina olisi, jos olisin yksin eläjä.
Oho, kiitos Lizzy, kehut tuottaa edelleen vaikeuksia vastaanottaa. 
Tämä raittius on siinä mielessä yksilölaji, että kovin vastus löytyy peilistä. Samassa lajissa harrastavat lajitoverien tulokset eivät sitä omaa saavutusta huononna, paranna, lyhennä tai pidennä mihinkään. Yhdeksän viikkoa on mainio juttu, toinen vaihtoehto olisi yhdeksän viikkoa lisää juomista.
Aivan uskomattoman kivalta kuulostava paino, jos et ole aivan kääpiö, niin taidat olla aika timmissä kunnossa=D
Hauskaa viikonloppua sinulle myös!
Juu ihan normaalia tuo on ainakin minun mielestä. En edes juuri katso tv.tä, saatika noita ohjelmia ja juttuja en edes kaipaa. Pääasia ettei ole nälkä, kylmä ja saa nukuttua. Rullaluistelu ja kävely on kivaa 
Empatia on hieno taito, mutta kandee varoa ettei tule ylimieliseksi omasta empaattisuudestakin.
Tyyliin “olempa minä hyvä ihminen”, heheee. Minäkään en käytä crocseja, lue Seiskaa, katso Salkkareita enkä Bigbrotheria enkä muitakaan paskasarjoja, koska minulla EI OLE TELKKARIA!
Suomen lätkämatsit näkyy onneksi suorana netissä Ylen sivuilla.
Euroviisut! Ei enää, pliis. youtube.com/watch?v=VItVHe4tniI
Mutta voiko tarkoituksella ollakaan nöyrä? Eikös ihminen joka tiedostaa olevansa nöyrä, muutu pakostikin hieman ylpeäksi siitä nöyryydestään ja sitten se ei enää olekaan oikeaa nöyryyttä.
Äsh, raittius riittää. Elämä opettaa sitten ajan kanssa kaiken muun. Tai “Siperia opettaa”, niinku sanonta kuuluu.
PS. Käytöstavat ja muiden ihmisten kunnioitus kannattaa kuitenkin osata aina. Jos ei osaa, ne kannattaa opetella hetimmiten.
^Juu, eihän se meiltä mulkuilta ja vittupäiltä aina suju tuo empatia.
Tarvitseeko sujuakaan? Oma seura on joskus ihan hyvä juttu. Sehän saattaa olla niille muillekkin pelastus…
Kyllä minä tunnistan itsessäni ihan samaa. Ajattelen, että se on semmoinen vamma minussa, jonka kanssa yritän tulla toimeen. Oikein kun pahasti tuntuu ylimieliseltä, niin sieltä pohjalta löytyykin, yllätys, yllätys, ankaruus itseä kohtaan. Se vaan tuppaa purkautumaan ja kohdistumaan muihin, koska siten sitä on helpompi käsitellä.
Onhan sitä nyt ihan luuseri paska, kun ei viina osaa juoda. Tiedät varmaan mitä tarkoitan.
Rehellistä puhetta Lizzy.