^ Onneksi olkoon hyvästä klinikan työntekijästä, Lizzy. Se on tärkeä asia. 
Itselläni ei sellaista ollut aikoinaan. Tai oli se täti-ihminen ihan pätevä ja varmasti kokenut, mutta kemiamme eivät kohdanneet asiakassuhteessa koko sen puolen vuoden aikana 2007 kun siellä ramppasin.
Tavallaan turhaa, mutta ihan mukavaa. Onhan sekin koettu.
A-klinikan ryhmiä on tosi ikävä, mutta sinne en voi mennä enää koskaan sattuneista syistä.
Itsekuri muuttuu helpommaksi, kun toipuminen etenee. Sitä ei tarvitse miettiä liikoja, miksei, liiku, juo, syö ja yms vahingollisesti, kun tietää mitä vaihtoehtoja on ja on päässyt siitä kierteestä jo irtautumaan.
Kaikkea parasta.
Hyvä lissu, ihanaa! Nää ilmaiseksi tarjotut tuntui joskus ihan lottovoittoon verrattavilta onnenpotkuilta, muka. Nyt onni on jotain muuta. 
Hyvä !
Mulla on menossa selvä päivä nro 111.
Välillä ei oo helppoa, mutta palkitsevaa se on.
Jatka valitsemallasi tiellä !
Vappu on kyllä aina ollut melko EVVVVK, [size=85] (ei vois v…n vappu vähempää kiinnostaa)[/size] vaikka itse kyllä valkolakkia (sitä monissa vapuissa ryvettynyttä) vappuna pruukaan päässäni kallellaan pitääkin.
Alkossa kassakoneet raksuttavat, mutta vuoden myyntihuippu osuukin kuulemma joululle eikä vappuun tai uuteenvuoteen niinkuin luulisi!
Yksi kiva perinne vappuna on alkavien jääkiekon MM-kisojen katsominen. Vappuaaton huvixi luvassa Suomi - Tanska.
Nyt lienee kuitenkin aika toivottaa glad påsk ja haistakaa mämmi. 
Raittiisti, toki.
—> Salille ja saunaan, infrapunasellaiseen. Sieltä luudan selkään ja päästäisen viettoon.
^ Kuulostaa jo vähän Lasol-Arskan ideoilta. 
Itse en kyllä kannata enää alkoholin lisävapauttamista tai hinnan alennuksia, kun tuoreessa muistissa on vielä se räjähdysmäinen ongelmien kasvaminen menneen vuosikymmenen puolivälissä, kun keppanaa sai ihan vapaasti ja halvalla, mäyriksetkin a 5,95 e. 
Se oli allekirjoittaneellekin kaikkein “kosteinta” aikaa elämässä.
Vaikka yleisesti sanotaan, että alkoholisti juo kyllä rajoituksista ja hinnoista riippumatta, niin kyllä on havaittu että alkoholipolitiikalla (saatavuus, hinnottelu yms.) on vaikutuksia alkoholihaittoihin koko yhteiskunnassa.
Muistakaamme myös, että alkoholin ongelmallinen käyttö aiheuttaa harmia ja surua myös juopon ympäristölle. Lisäksi meidän kannattaa ajatella lapsia ja nuoria, sillä he ovat tulevaisuus ja perivät maan.
Toivotin jo eilen glad påsk, mutta onhan tässä vielä tämä yksi työpäiväkin välissä.
Kyöpelinvuori kiittää ja kuittaa! : )
Alkoholisti, jonka sairaus on edelleen aktiivisessa vaiheessa, on todella sairas mikäli ei saa viinaa tai muuta korviketta. Fyysiset ja psyykkiset oireet pukkaavat päälle sellaisella momentilla, että hinnalla ei ole tässä merkitystä. Päihde pitää saada maksoi, mitä maksoi.
Alkoholisti tunteen tilansa normaaliksi vasta, kun päihde alkaa vaikuttaa. Joten päihde hankitaan hinnasta riippumatta.
Kokemuksella!
Miten on, onko viimeinen mahdollisuus muuttunut vain oikeaksi mahdollisuudeksi? Juominen on aina ratkaisu johonkin, jos ei muuhun, niin sillä koettaa ehostaa itseään jotenkin. Raittius ei tarvitse ehostusta ja se on ratkaisuna vain paras meille, joille juominen on se mikä vie meidät johonkin, mihin emme taida kukaan haluta.
Raittius ei itseasiassa poista sitä, ettemmekö saisi juoda, jos kokisimme sen paremmaksi ratkaisuksi, mutta kun tiedämme seuraukset, niin järki pitää elämämme muissa mahdollisuuksissa kiinni.
Raittius luo mahdollisuuksia joita juovanakin haluaisi, mutta vasta raittiina ne tapahtuu oikeasti. Ilo, onni ja vapaus on sellaisia mahdollisuuksia. Juomisella etsin iloa, päädyin suruun. Juomisella etsin onnea, päädyin onnettomuuteen. Juomisella etsin vapautta, mutta olinkin kahleissa, joista pois pääseminen kesti kolmisen kymmentä vuotta, surua, onnettomuuksia, päihdekierrettä ja täydellistä pohjakokemusta sekä totuusterapiaa.
Kaikille ihmisille ei suoda raitistumisen mahdollisuutta ja kaikki ne jotka taas raitistumisen kokee, niin uskoisin näin, että siitä kannattaa olla kiitollinen, joka ikinen hetki ja päivä. Minä ainakin olen. Onko yksikään lottovoittokaan mitään sen rinnalla, että elämän saa kokea ehyenä, iloisena, onnellisena ja vapautta kokien? Olisi kai rahalle käyttöä, mutta mitä silläkään tekisi, jos juominen vaivaisi?
En ole vieläkään “terve”. Joku takaportti on koko ajan auki juomiselle. En uskalla ruveta seurustelemaan naisen kanssa jolla on lapsi. Suuri vastuu ja arki lapsen ehdoilla. Tämäkään ei ole minulle 100% selvä asia, vaan olen menettänyt yöuneni asiaa vatkatessa. Omia lapsia saattaisin haluta, mutta pelkään järjettömästi että joskus joutuisin olemaan vkl-iskä, en kestäisi sellaista. Pakoilen kaikkea mihin joutuu panostamaan täysillä. Haluaisin vain olla rauhassa ja tehdä omia juttuja, silloin tällöin tapailla jotain mukavaa ihmistä. Tämä asia tuli puun takaa minulle. Aloitin uuden työn, joudun opettelemaan pelkästään uusia asioita minulle ja heti toisella viikolla pomo möläytti että työkaverini on ihastunut minuun. Sen jälkeen olen joutunut koko ajan miettimään hänen käytöksensä tarkoitusperää, että onko tässä nyt jotain muutakin kuin mukava työkaveri. Työkaverini ei varsinaisesti ole sanonut näin, mutta oli sanonut pomolle että ei halua minulle sanoa jos teen jotain väärin, koska olemme saman ikäisiä ja hän alussa hieman jännitti, tärisi ja punasteli puhuessaan kanssani ja pomoni sanoi vielä että kyllä nainen huomaa tälläiset asiat. En osaa käsitellä asiaa työkaveruuden ja lapsen takia. Päässäni vain hoen että hänellä on lapsi. Miten saan mielenrauhan, apua! En ole viikkoihin nukkunut ja nyt tekis mieli vain pakoilla asiaa viinalla.
Kuormasta ei saa syödä.!!!
Toisaalta mikä siinä viinassa vetoaa vielä sinuun, jos sen avulla ongelmat vain pahenee, vai paheneeko?
Unettomuuteen on hyvin selkeä syy ja seuraus juttu, kun kuviteltu alkoholistisen “minän” maailma kiusaa sinua olemassaolollaan. Sisälläsi on sekasorto joka vaatii selvitystä ja siivousta, jotta saat elämän jossa uni maittaa.
Mitä tulee siihen työkaveriin, niin onhan se kiva kuulla, että joku tykkää, mutta onko tuo edes todellista ja toiseksi seurustelisitko sinä itsesi kanssa, jos tietäisit ongelmasi?. Raitistuminen vaatii työtä itsensä kanssa ja aina noilla uusilla suhteilla on se ongelma, että se vie kiinnostuksen kohteen johonkin muuhun, kuin omien ongelmiensa ytimeen alkoholismiin.
Voi olla, että sanon liian suoraan asioita, mutta juomisen tarpeesi kielii vain siitä, ettet anna itsellesi lupaa kokea todellista pohjakokemusta. Ja se jos mikä auttaisi sinua tekemään kaikkesi, jotta juominen vaihtoehtona lakkaisi olemaan olemasta.
Kiitos tästä rahvas!
Minä todellakin kaipaan että asiat sanotaan suoraan ja rehellisesti.
Kävin pitkällä kävelyllä ja totesin itsekin että seurustelusuhteet ovat olleet minulle aina tie alamäkeen siis ainakin kun juominen oli mukana kuvioissa. Nyt en ole valmis seurustelemaan, vaan edelleen on tehtävä työtä itsensä kanssa. Kunhan saisin nukuttua kunnolla, niin olisi kiva lähteä AA.ssa käymään. Oikeassa olet myös siinä että kuormasta ei saa syödä, näin olen itsekin ajatellut. Tilanne on vain hassu, pasmat menee sekaisin kun on ollut vuosia itsekseen ja joku heittää että toi on ihastunut sinuun.
Lisää kannustusta otetaan ilomielin vastaan!
Hyvää Pääsiäistä!
Pääsiäisenäkin on ryhmät koossa ja uskon näin, että ryhmässä se unilääkekin löytyy, kun yksin niitä pähkäilee helposti kuten ongelmallista ristisanatehtävää. Yhdeksän kirjainta käsittävä sana jonka vihjeenä on vankila? Karuselli. Sellainen se alkoholismi on, jos sen vallasta ei pääse eroon.
Mutta voimia ja rohkeutta sinnekin, missä lienetkin.
Moikka !
Olen tässä ollut pitempään pois linkistä. Tytön kanssa tehtiin muutto. Ja mummoksi tulin hiljattain neljännen kerran. Totta se on alkoholisti sitä on, vaikka on pysynyt raittiina kohta vuoden. Tuossa pari tuntia sitten grillattiin. Mies ystävä joi punaviiniä.Kun aurinko paistaa ja on mukava olo… lasi punkkua ! Se ei vaan käy. Meillä tämä toimii kun mulla on oma asunto. Mutta olo on kuin veitsen terällä. Kontrolli pitää olla päällä. Minulle on iso apu siitä, että on lapset ja pienet lapsenlapset. Joskus on pakokauhuinen olo siitä että ei saa ottaa alkoholia. Tupakointikin on loppunut. Uniakin näkee siitä, ahdistaa. Miksei voi olla kuin muut. Miksei omaa juomistaan saa kuriin. Ja vielä nimenomaan juomista ei mitään alkoholi annosta. Sitten kun ajattelee että mihin sitä juotavaa sitten oikein tarvii edes.Noista repsahduksista sen verran. Itsellä aikaisempi selvä kausi oli puoli vuotta. Nöyrä tässä saa olla. Onnellinen jokaisesta raittiista päivästä. Kuullut tarinoita useammasta raittiista vuodesta ja taas repsahdus. Kaikki apu kannattaa ottaa vastaan ja hakea apua. Mulla terapeutti, diakoni, sosiaalityöntekijä. Yhdessä mietitty arjen pyörittämistä. Etsiä ja ottaa tietoa että elämässä on muutakin tekemistä. tsemppiä toivon siihenkin että rauhoittavista pääsisi eroon. Itseltä ne on jäänyt kun raittiutta on ollut pidempään ja mieleistä tekemistä. Semmoinen levottomuus on saatava purettua itselle hyväksi katsomiinsa juttuihin.
Anna, Runeh, itsellesi ja muille aikaa. Ei tässä keväässä ole kiire minnekään. Lepää, ja kerää vähitellen voimia. Voimia katsella maailmaa uusin silmin, voimia luottaa itseen ja ennen kaikkea kykyä arvostaa itseäänkin.
Olen tulkinnut omalla kohdallani, että levottomuus, kiire ja stressi ovat riskitekijöitä, ja niitä pitäisi yrittää välttää. Pysähtymisen taito on vaan niin vaikea hallita.
Kävin AA.ssa tänään. Paljon oli ihmisiä joilla tunne-elämä sekaisin, kuten itsellä. Samaistuin moneen puhujaan, joten kaiketi tässä on parempi keskittyä vain omaan hyvinvointiin ja käydä asioita läpi ryhmässä. Ei ole aika nyt ruveta sähläämään muiden kanssa. Pää tasapainoon hinnalla millä hyvänsä.
^ Hyvä että kävit.
Kannattaa tosin myös muistaa, että vertaistuen piirissä voi olla ihmisiä joilla ei ole välttämättä se pää ihan kunnossa vieläkään, vaikka useimmilla onkin.
Vertaistukea eivät säätele mitkään lainsäädännöt eikä Valvirat, joten tavallaan siellä on jokainen omalla vastuullaan. Vertaistuki (AA, NA) on kuitenkin parhaita päihderiippuvuuden hoitomuotoja joita koskaan keksitty.
Katujen kuningatar sanoikin, että repsuja voi tulla aina. Jokainen on vaaravyöhykkeessä, oli sitten ollut raittina kolme päivää tai kolme vuotta.
Mainitsi diakonin? Diakoniatyö on jännä, tosi pyyteetöntä. Diakonissalaitos esim. pitää märkiä asuntoloita, siis joissa päihdeongelmaiset asukkaat saavat asua ilman ns. muutosvelvoitetta, siis raitistumisvelvoitetta. Asukkaat ovat hyvin pitkälle syrjäytyneitä, toimintakyky tuntuvasti alentunut sekä fyysisesti, psyykkisesti että hengellisesti. Lopullisesti romuna kaikin tavoin.
Silti siihen lopullisuuteen ei haluaisi uskoa. On muita hoitomalleja, jotka puolestaan ovat hyvin toipumiskeskeisiä, raitistumiskeskeisiä.
Meillä tänne palstalle kirjoittavilla on vielä kai asiat melko hyvin. Olemme omalla tavallaan voittajia, selvinneet tai selviytymässä ihmeellisista sotkuista. Se on arvokasta. Toimintakykyäkin on sen verran, että minäkin voin tästä suoraapäätä sännätä lenkille tai kuntosalille. Luoja armahtakoon niitä, joiden terveys on peruuttamattomasti mennyt.