16pvää ilman tupakkia, sama homma että etoo kun ilmassa leijuu röökin katku!
Noin niitä päiviä ja aikaa kertyy väliin, jota tarvitaan, jotta pääsisi työstämään itseään. Huonompia ihmisiä ei olekaan, kuin me morkkiksissa elävät alkoholistit. Itse koin olevani paskakasa, mutta siitäkin pääsin eroon, kun tajusin, ettei kukaan ole toistaan parempiakaan, kun niin vain luullaan. Olin minä kai juovuksissa parempikin, kuten alkoholistisissa ajatuksissakin, mutta siitä kai se johtui, että ojassa omassa kusessa maatessa, koinkin tuon paremmuuden olon häilyväksi, heh.
Raitista ja savutonta päivää tännekin.
Vahvistan sanomasi, päivä päivältä se raittius maistuu paremmalta, vaikka kuinka luulisi sen olevan tänään jo täydellistä, mutta ei se näytä loppuvan.
Kiitollisuudessakin luulisi olevan joku raja, mutta kun ei, sillä aina vaan sitä jaksaa kiittää omaa raitistumistaan, kuin uutena ihmeenä joka aamu, kun herää.
Jotenkin noin se meni minullakin, kunnes tilanteeni tasapainottui ja raittius alkoi tuntua normaalilta, luonnolliselta olotilalta. Liittyi voimakkaasti sairastamisen lopettamiseen minulla.
Hyvä kun olet päässyt luonnolliseen olotilaan, josta voit olla varmaankin kiitollinen 
Itsellä myös elämä maistuu, mutta onko tämä normaalia, vai epänormaalia, vai vielä sairastamista, niin en osaa sanoa sata varmaksi, kun en ole elänyt tätäkään raitista päivää aikaisemmin tai etukäteen nautittuna tai surtuna. Raittius on jotenkin etenevää sorttia, jossa minä saan olla se oppilas kaiken aikaa ja en aiokaan olla valmis, tai täydellinen, kun siellä on ymmärrykseni mukaan hyvin yksinäistä.
Niin, raittius on ollut “etenevää sorttia” minullakin. Vaiheisiin kuului mm. kiihko aa-laisuus, innokkuus ja into toistenkin raitistamiseen(raittiushumala), kuvitelma, että hengellisyys oli yhtä kuin uskonnollisuus, sekä lähes maaninen oikeassa olemisen kuvitelma.
Nyt ymmärrän, että hengellisyys ei olekaan uskonnollisuutta muualla kuin niin uskovien ajatuksissa. Hengellisyys on minulle oivallus, ajattelutavan muutos, vapautuminen addiktiosta ja maailmankuvan muuttuminen.
Mutta yhtä kaikki, kukin taivaltaa omaa tietään. Jollekin asiaan liittyy olennaisesti uskonnollisuus. Niinhän se on “ohjelmassakin”, jossa mainitaan Kristuskin oikein nimeltä ainakin ns. kesäoppaassa. Juuri tuosta syystä on mielestäni valheellista puhua, etteikö kristinusko olisi korostetusti “ohjelman” perustana.
Näin koen ja toinen saa kokea omalla, hänelle sopivalla tavallaan välittämättä yhtään siitä, miten paarma kokee, kirjoittaa ja elää.
Juomattomuus on mielestäni tärkeintä. Raittiuden voi saavuttaa ja elää riippumattomana mistään ismistä, porukasta tai piiristä.
Yksinäisyys on asia, jota koin silloin kun join ja lopettelin juomista. Nykyään en ole yksinäinen, koska elämä tavisten kanssa ei tarkoita eristäytymistä tai erilaisuutta muussa kuin suhteessa alkoholiin.
hieno juttu kuulla.
Päivä päivältä tässä mennään itse kukin, vaikka omalta kohdalta tuntuu, että ovi juomiseen on lukittu ja avaimet heitetty helkkarin kuuseen. Sillä tavoin ajattelen mahdollisuutta loppuelämän kestävästä raittiudesta. Kunnon retkahdus siihenkin tarvittiin. Päivä kerrallaan kuitenkin teen ratkaisun siitä, että tänään en juo, tulipa mitä tahansa.
Ja täytyy sanoa, että näiden päivien aikana kun en ole päässyt ryhmään plinkki on ollut henkireikä, liekö tuo niin paha riippuvuus 
Tsemppiä tulevalle viikolle 
Jotenkin noin minullakin ja lisäksi usko ei ole myöskään uskontoa, vaan luottamusta siihen, että elämä kantaa, vaikka minä en niin siihen ole itse puuttumassa. Oma osuuteni on tietysti tehtävä, jotta reikäleipä on pöydässä, pöydänjalka suorassa, liina pöydällä ja osuudestani riippuen ihmisiä sen ympärillä.
Hengellisyyteen/ uskoon ja luottamukseen kuuluu myös hyväksyminen, kuten olet itsekin maininnut, että elä ja anna elää. Vaikeinta oli hyväksyä itseni ja sen kun sain tehtyä, niin kaikki muu hyväksyntä on tullut kuin luonnostaan.
Itselleni se viimeinen mahdollisuus löytää raitis elämä oli siinä, että lopetin kaikki epäilyt, uskomukset, puolinaiset teot ja asenteen toiseen mikä minulla oli ollut. Mikään ei tapahtunut hetkessä, paitsi se viimeinen avunpyyntö, jotta saisin voimia/rohkeutta tehdä kuten Hän haluaa. En tiedä kuuliko avunpyyntöäni, mutta enää ei ollut mitään estettä sille, että elämä saisi pohjan joka kantaa. Elämä oli vain muuttunut rehelliseksi. Enää ei tarvinnut vältellä mitään, pelätä mitään ja olla uskomatta siihen mitä muutkin (sata ensimmäistä) oli kokeneet.
Tarinaan saisi paljon lisää, kun elämä on uskomuksista, peloista ja itsekkäistä toimista sekä välttelyistä huolimatta paljon rikkaampaa näin raittiina.
Mikä tai kuka on tuo “Hän”, ellei se liity johonkin uskontoon tai uskomukseen?
Ei, vaan siihen mitä sydämessäni tunnen. Rakkaus on jotain samanlaista, kun sen vain tuntee, kokee ja tiedostaa kulkevan mukana, mutta ei selittää järkevästi kellekään ja miksi edes pitäisi. Jokainen joka osaa itse rakastaa, niin ei kyseenalaista sitä toiselta, nimittämällä sitä uskomukseksi, uskonnoksi eikä edes fanaattisuudeksi. Rakkautta voi saada ja jakaa, mutta itse muistan eritoten erään kohtauksen omasta elämästäni, kun olin siellä kuoleman portilla, jonne me alkoholistit joudumme, kun emme osaa itseämme rakastaa, niin koin rakkautta, jota ei voi selittää. Oli ihmisiä jotka halusi auttaa minua, vaikka olinkin heitä kohdellut suurinpiirtein julmasti, mutta he tulivat ja auttoivat minua, jotta voisin vielä kerran tehdä itseni kanssa jotain.
Ehkä hekin uskoivat johonkin, toivoivat jotakin, mutta en epäile, etteivät myös tehneet mitä tekivät, myös rakkaudesta, kun vihainen ihminen ehkä olisi polkenut meikäläistä syvemmälle. Rakkautta olen saanut kokea pitkin elämää, mutta kun sen olen aina ennen hyljännyt, niin elämä on potkinut, kuin vierasta sikaa. Onko tuo Hän siis Jumala, Rakkaus vaiko joku toinen ihminen, niin en osaa vieläkään yksilöidä, mutta moniin asioihin sillä on ollut sormensa pelissä, kun olen saanut kokea kaikkea sitä mitä olenkin, mutta nyt kun en ole enää hyljeksinyt rakkauttakaan, niin elämä ei ole potkinutkaan, kuten ennenmuinoin.
Jos tuo auttoi sinua pääsemään perille mitä, mikä, kuka tai ketä Hän on, niin se on hyvä, mutta jos ei, niin sekin on hyvä, kun pääasia onkin, että etsit omaasi, jos koet tarvetta.
Minulla ei ole uskontoa vastaan mitään, mutta uskonnossa ja uskovaisissa on se piirre, että uskovaiset uskovat, että tehden jotain tai jotenkin, niin pääsevät taivaaseen, mutta pelkäävät joutuvansa silti helvettiin. Minä taas elän jo “taivaassa”, kun olen päässyt helvetistä.
Olen iloinen puolestasi. Olet oivaltanut kuten minäkin kerran oivalsin. Oivalluksesta olen kirjoittanut jo jonkin aikaa. Siitä, kuinka sitä ei voi opettaa, vaan se on koettava jokaisen omalla tavallaan.
Oivalluksen jälkeen lopetin sairastamisen, enkä tarvitse enää sairasta seuraa, jota vertaistueksikin kutsutaan.
Sanotaan, että raittiuden haravassa on vähän piikkejä ja harva tarttuu piikkiin. Väitän ja olen kokenut, että oivalluksen haravan piikit ovat jopa paljon harvemmassa…mutta niihinkin takertuu joku juomisen lopettanut silloin tällöin, raitistuu ja lopettaa sairastamisen.
(ps. mielestäni uskonnot ovat heitä varten, jotka eivät ole vielä oivaltaneet kokonaisuutta…)
Hei lizzy! Kuullostat todella positiiviselta, ja ehkä retkahdus antoi lisää ymmärrystä tehdä jotkut asiat toisin kuin ennen. Mulle alkuaikoina oli todella hyödyllisiä “kuiva huikka” asioiden säännööllinen lukemin aina vaan uudestaan. Ja toinen tuo “retkahduksen ehkäisy” ( en nyt linkkiä muista mutta googlella löytää) mitä se siis pitää sisällään, ja miten retkahdusprosessi toimii. Kun pääsee edelle omia oireita oppii ne tunnistaan ja ei toimi niiden mukaan vaan raittiuden mukaan. En mä osannut oikein järkevästi kai kirjoittaa, mutta tsemppiä kovasti tähän taisteluun. Ulkoile paljon, nauti auringosta ja kevään merkeistä. Niin, ja yks asia joka mulla oli aivan ehdoton, niin säännöllinen päivärytmi, ja ruokailu. Aina nukkuun samaan aikaan, ja aamulla ylös samoihin aikoihin. Viikonloppuna tietysti jos mahdollista voi nukkua pidempään. Mulla ei oo tääkään ollu mahdollista, kun vastuut alkaa heti kukon laulun aikaan oli arki tai loma. Mutta kun lepää silloin kun on aikaa siihen…
Kiitti vinkistä, googlella löysin RETKAHDUKSEN EHKÄISYN KÄSIKIRJAN 2008 (sosiaalisairaala.fi/koulutus … aisy_4.pdf). Enpä arvannutkaan että tätäkin asiaa oli niin paljon mietitty. Olisihan se hienoa jos retkahdusriskiä saisi pienennettyä, sitä pirua kun ei tiedä minkä takaa se kurkistaa;)
Tosiaan, kiitokset vinkistä ja linkistä. Ihan mielenkiintoinen lukupläjäys ja pitääpä printata se ulos jotta saa luurata sitä oikein tarkemminkin muistiinpanoja samalla ruksatessa.