Toivottavasti et masennu, jos masennus ei iske 
Toisin sanoen, älä odota masennusta peläten sitä, kun jokin siellä mielessä voi sen eteen alkaa tekemään töitä. On myös niinkin, että masennuksen oireet voidaan myös huomata, ennenkuin se masis jysähtää ja näin myös siihen voi varautua. Aikansa sekin kestää, sillä en tunne ihmisiä jotka olisi koko ajan masentuneita, ellei sitten halua olla jostain syystä.
Se siitä ja raitista tätä päivää sinnekin.
Jaksamista “ikätoverille”!
Toivottavasti oireet helpottavat, aika hurjia tarinoita täälläkin on noista vieroitusoireista kerrottu. Ehkä tänään olisi hyvä ilta tehdä itsekkäästi jotain todella mukavaa?
Siinähän sitä on klassisia betsoviekkareiden kuvauksia, mutta psyykkiset viekkarit ovat vain jätetty mainitsematta. Juuri tämän takia nämä lääkkeet tulee lopettaa varsin hitaassa temmossa. (minulla meni 9 rauhoittavaa päivässä, onneksi ollaan nyt hieman alempana, ja viekkareita on kyllä tullut.) Mutta onneksi viekkareihin auttaa hyvin se erään kasvin kukinto, josta en kuitenkaan enempää kertoile.
Että myös minulta varoitus ihmisille, jotka ajattelevat betsoja alkaa käyttämään. Niihin TODELLA voi jäädä riippuvaiseksi, miettikää tarkkaan jos lääkäri niitä teille tarjoo.
Vierotusoireet on ihan hyvä, koska ne voivat antaa hyvän ja mieleenjäävän opetuksen. Ne on opettavaista kestää mahdollismman raakana.
Kyllä ne ohi menee. Kestämistä! 
Hymyilee…kiva kikatus tuli tosta sun viestistä 
Btw kauan olet käyttänyt melatoniinia ja minkä hintaista se on?
Morjesta Lizzy,
Suorittamistilaan meno ja sieltä ittensä löytäminen tosiaan vähän ei-toivottua, niin vaan käy ittelle melkein kåkå ajan, vaan puhdas oleminenkin luonnistuu sitten taas ja ne mustikoinnit-kitkemis-shout ja koirailut yms. boxaus-tanssi-ruokailu-salitouhut ovat varmaan tekijöilleen mitä parhainta ajan viettotapoja ja elämäntapoja oikeita kullekin olleet ehkä jo ennen holismin puhkeemista täyteen mittaansa ja auttavat pitämään oman mielekkyystason kohillaan suhtees ympäröivään hässäköintiin ja toinen tykkää kiertää Suomee rätkällä, toinen fillaroi tai vaikka liftaa tai talsii vaan tai samoilee ilman suunnitelmii, töitä tai perhekontaktoja ja voi olla hyvinkin häpi tai olisi pöpi eri tilantees ja toistepäin.
Holittomasti tänään, mä oon melko tyytyväinen tilanteeseen, kun nyt joka päivä on erilainen ja tätä uutta “oikeaa juomatonta aikaa” tupsahtaa eteen kuin “ennen vanhaan” viime kesällä 2010, hah, sen saanut oppia, että matka täyspäiseen työelämään on piiiitkä, mutta mahdollinen sekin ja niin niitä tunteja aletaan lisäämään, jolloin havaitsen jonnekin kuuluvani ja oppivani sosiaalisista ulottuvuuksista lisää ja ehtiväni vähemmän miettimään mulle vahingollisia pään tukkeita eli turhauttavia mielettömyyksiä.
Bentsottomuus todella ok, etenkin kun siihen koukkuun ei ole joutunut/tarvinnut kyynäriä myöten liuota, yksi helvetti vähemmän sulla, wiuna pelkästään tarpeeksi raju vastustaja… kaskun ei tule minkäänlaisii raitistushumauksia, syy selkee, en anna niiden tulla, vaan väännän ruuvia kaksin handuin vuoroin jakarilla ja porakoneella päässä tiukemmalle, salpaan terveen armollisuuden – no ei ny sentään ihan, otan tarkemmin tän muutos-muuttoäksöniajan ja niin näyttää olevan, että viikon sisään valmista ruista-kauraa ja sit voi jo nauraa ja kai sitä tuplavarmistaa ettei putoa karmistaan.
On muuten niin ISO muutos laiffis, että vikat neljä viikkoa vasta tajunnut kuin paljon täs tapahtuu ja kontaktot muuttuu ja jäävät ja uutta tulee tilalle ja on outo fiilis välillä, mitä täs on menos… hyvään suuntaan kaikki kääntyy ja niillä muistilokeroista kaivetuilla perusjutuilla menee parhain päin, mukavaa elon jatkoa omanlaista ja raitista viikon taittoa joka suuntaan, yksi vaihe kun päättyy toinen tuntematon alkaa… jännittää terveesti… ja koitetaan suorittautumatta jaksella ja pärjätä ja joo tää on kyllä toivon mukaan SE vika tsäänssi jo tänkin ikäsenä…
Hei, ihan pakko kommentoida vaikka menee ohi melatoniiniaiheen: osuit lizzy niin naulan kantaan tuossa suorittamisjutussa. Kuin olisin itse kirjoittanut. En marjasta enkä sienestä enkä leivo, enkä edes teeskentele pitäväni kynsien multaan upottamisesta. Jos olet lukenut omaa ketjuani vähentäjien (vielä toistaiseksi siellä mutta harkitsen muuttoa) puolelta, olen hiukan valaissut omaa elämääni ja elinympäristöäni, joka perustuu paljolti kulissimaisen kunniallisen ja hyvän elämän suorittamiseen. Nuo ajatukset on olleet viime aikona kovasti pinnalla, hauska nähdä että muillakin menee ajatus samaa rataa.
Näin se menee. Vissy ilman kossua ja elämä kaikilla mausteilla. Alkuun tuntuu vähän oudolta, mutta suhteellisen nopeasti se alkaa maistua aidolta. 
Kuulostaa hyvàltà Lizzy, aivan àlyttòmàn hyvàltà. 
Olisiko tuo sità vapauden riemua…
Tuosta anteeksiantamisesta oma kokemus…
En tiedà miten pitàisi toimia, koska itse olen elànyt vuosikymmenet tilanteessa etten ole pystynyt antamaan anteeksi yritykisistàni ja kovasta tyòstàmisestà huolimatta. Juomisen lopettamisen jàlkeen jokin muuttui, ei heti, mutta hiljalleen otteeni vain alkoi lipsumaan. En vain jaksanut enàà vaalia vihaani ja keràtà katkeruutta. En tiedà, mutta jotenkin tuntuu, ettà siinàkin on kyse luovuttamisesta, irti pààstàmisestà. Oman vointini kannalta tàllà asialla on ollut todella suuri vaikutus ja oikeastaan luulen jopa, ettà jos tàtà nytkàhdystà ei olisi tapahtunut, niin ennen pitkàà olisi jano yllàttànyt. Voihan se toki yllàttàà muistakin syistà, mutta omalla kohdalla tunnistan tàmàn isoksi riskiksi.
.
Koko anteeksi antamisen ydin taitaakin olla Metsàtàhti tuossa itsensà armahtamisessa. Joka ei rakasta itseààn, ei pysty rakkautta toisellekaan antamaan. Sama taitaa toimia tàssàkin asiassa. Ensiksi pitàisi pystyà antamaan itselleen anteeksi. Itselleen armoton on sità myòs muille, halusi tai ei. Taas palaan siihen ihmeelliseen Jumalan/Elàmàn armon kokemukseen, kyllà nàmà minun liikahdukset ovat kaikki lopulta làhtòisin siità. Omin voimin en kyennyt antamaan anteeksi itselleni, muista puhumattakaan.