Mikä on VHH? Ja onnea ennätyksestä! Äläkä mene halpaan ja “suo” itsellesi mitään mansikkaleivosta vaarallisempaa 
nimimerkki kokemusta on (oma päiväkirjamerkintä: “SOIN itselleni konjakin”… Taivas, että ihminen on tyhmä. Sen jälkeen soin itselleni tihenevää tahtia yhtä sun toista ja minulla meni melkein vuosi ennen kuin putken poikki)
VHH = vähähiilihydraattinen ruokavalio. Ns. karppaus. Kovaa vauhtia suosiotaan kasvattava elämäntapa ja painonhallintakeino.
Ai Lizzykin messissä siinä! 
Jeee, tsemppiä myös siihen.
t: nimim. Karppina tänään
Jesh!
Mä kävin aika ahkeraan vaa’assa talvella ja keväällä, kun osallistuin Karppaus.infon “Voilla voittoon” -kampanjaan, mutta nyt oon taas lopettanut vaa’alla käymisen kokonaan ja suosin vain peiliä, kameraa ja mittanauhaa.
Eli tarkkailen vain strategisia mittoja, en kiloja nyt.
Mä vierottaudun nyt myös etenkin aspartaamista, joka on kauhea myrkky. 
Light Cola on koukuttava liemi etenkin karppaajalle, sillä reseptorit tuntuu sokerin ja hiilarien puutteessa olevan erityisen vastaanottavaisia keinotekoisestikin imelälle litkulle.
Alkoholi ei käy miullakaan onneksi usein mielessä, paitsi nyt tuli just mieleen kun rupesin ihan tahallani pohtimaan miltä maistuis vaikkapa tuopillinen.
No, maistus miltä hyvänsä, minun juomani on ihana raikas wanhan ajan Vichy!
Kivää kesäviikkoa!
Onnittelut hienosta saavutuksestasi, tekee NIIN hyvää lukea tuollaisia onnistumisia kun itse olen vielä alkumetreillä (12. päivä menossa).
Minulle on kertynyt ylipainoa 20 kg paljolti kortisonin ja tapaturmasta johtumattoman liikkumuuden takia eikä tuo alkoholi ole parantanut asiaa. Olin hoikka ennenkuin tapasin mieheni enkä syönyt paljon, join vaan. Sitten kun rupesin syömään normaalisti ja jatkoin juomista niin tilanne vaan vaikeutui. Tuo VHH kiinnostaa kovasti ja meinaan sitä kokeillakin kunhan ensin saan tämän juomattomuuden normaaliksi olotilaksi. Ollaan jo yhdessä vähennetty leivän ja pastan syöntiä sekä lisätty vihanneksia. Nautin nyt vielä hedelmistä kun ovat halvimmillaan ja parhaimmillaan.
Täytyykin pysyä tarkkana tuon Cokiksen kanssa, koitan laittaa vichyyn sitruunamehua jos välillä pelkkä vesi rupeaa tympäisemään. En ole aikaisemmin kaivannut sokeria mutta kummasti nyt on tullut ne mielihalut, en pidä suklaasta mutta koitan ottaa palan tummaa suklaata makeanhimoon, eipähän tule syötyä sitä liikaa kun ei ole mun herkkua.
Pipari
Ha, haa tupakka onkin selätetty jo vuosia sitten mutta ei täysin voitettu kun mieliteko koittaa viekoitella vieläkin, selvinpäin sitäkin tosin tekee harvemmin mieli.
Kiitos Lizzy, vanha ylisuorittaja nosti taas päätään. Tottahan se on että ensin pitää olla vahvoilla juomattomuuden kanssa jotta muut muutokset onnistuu. Onneksi en ole kahviin niin koukussa (en ennenkään juonut sitä joka päivä) joten sen voin lopetella nyt samaan syssyyn ettei haittaa unia.
Pipari
Tästä osasta olen hieman erimieltä, sillä joillekin alkoholisteille sopii hyvin elämäntaparemontti “vauhdilla”. Epäilen tämän johtuneen siittä omalla kohdallani, että sain kaikista oikeista päätöksistäni voimaa ylittää seuraava “este”. Vauhdilla vaan hyviin elämäntapoihin. “Lukot” pois päästä ja toimeksi!
On erilaisia keinoja raitistua. Joku niistä sopi minulle, jollakin toiselle ehkä parempi joku toinen.
Voi ensin päästä eroon viinasta (minulla aa-n kautta) ja sitten kun viina on poissa kuvioista, keskittyä muihin elämänalueiden parantamiseen - tupakka, terveys…
Toinen mahdollisuus on heti kertakaikkinen uuden elämäntavan sisäistäminen. Siihen kuuluu kokonaisvaltainen raittius - terve, luonnollinen ja myönteinen. Ja asenteena on, että tähän uuteen elämään ei kuulu tupakka eivätkä muut vahingolliset aineet ja tavat. Tietenkään se ei täydellisesti heti onnistu, mutta asenteena onkin tämän uuden elämäntavan “hienosäätö”. Alkoholi esimerkiksi kuului jonnekin “edelliseen elämään”, eikä sitä vastaan enää tarvitse tapella. Tämä siis asenteena, josta ainakin minulla ollut apua. Eri asia sitten, miten hyvin olen käytännössä onnistunut virheetöntä elämää toteuttamaan, mutta “Vaikka jalkani horjuen astuu, joka askel mua kotiinpäin vie.”
Mä lopetin aikoinaan tupakoinnin vain pari kuukautta sen jälkeen kun olin lopettanut juomisen, ja kyllähän siinä sitten oli aikamoisessa myllerryksessä muistaakseni… Ei ollenkaan pahat fiilikset niinku, mutta jotenkin levoton säpinä koko ajan. Olin myös psyykkisesti hyvin ailahteleva silloin, ja olin tipalla saada jopa ihan oikean md-diagnoosin.
Raittius katkesikin sitten 5 kuukauden kohdalla silloin, mutta ylläripylläri; savuttomuus kesti! Sen verran kovaa hoitoa se Allen Carr:in “Stumppaa tähän!” kirjan lukeminen oli ollut, että en edes pahimmissa päihdekierteissä kesällä 2007 erehtynyt enää laittamaan tupakkaa suuhuni.
Nuissa riippuvuuden selättämisessä on vähän se, että jos oikeesti tuntuu vaikeelta ja rankalta, niin ei kandee lopettaa montaa yhtä aikaa.
Mutta jos tulee sellanen hyvä ja vapautunut vapautumisen draivi, sellanen joka ei oo hampaat irvessä sinnittelyä, niin siitä vaan yrittämään!
Itselleen ei kuitenkaan kannata olla liian ankara. Olkoon ajatus tehdä itselle hyvää, eikä kurittaa itseään.
Reipasta raitista pväää!
t: nimim. “Ketoosi-kierroksilla pörräten”
Hei!
Kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa tänne. Olen lukenut näitä sivuja ja saanut paljon voimaa täältä.Niin monet meistä käy läpi juuri samoja asioita ja tuntemukset ovat yhtä vuoristorataa. Nyt vasta ensimmäinen päivä täysin selvinpäin. Kroppa vielä vähän räytyy, mutta mieli on toivoa täynnä
Tsemppiä kaikille ja kiitos, että voin jakaa täällä ajatuksia!
uusiemma
Moi
Tervetuloa
Sitähän se alku on. Yhtä vuoristorataa. Pyrit vaan eteenpäin, voi tulla kompasteluja, mutta sen ei saa antaa häiritä niitä tavoitteita mihin olet pyrkimässä. 
.
T.T
Kyllähän tätä tautia hoidettava on. Retkahdus kuitenkin varoittaa itsestään jo kuukausia etukäteen, jos vain osaa seurata niitä ennakoivia oireita. Tässä linkki varsin hyvään ja ihan suomenkieliseen kirjaan aiheesta. Kirjan ideana on etsiä yksilölliset ennakoivat tuntemukset, jotka retkahdukseen ovat johtamassa ja laatia jo ihan valmiiksi suunnitelma näihiin ennakoiviin oireisiin puuttumiseksi.
Huomenia
Hyvä, 140 päivää on jo hyvä saavutus, varsinkin kun olet päässyt siitä kolmen kuukauden “kriisiajasta” yli.
Minäkin käyn viikottain A-Klinikalla hakemassa lääkkeitä ja noin kuukauden välein juttelemasssa psyk.sairaanhoitajan kanssa. Sitä suosittelen; ei me koko aikaa jutella alkosta, vaan ylipäätään maailman menosta. Samalla näkee varoittavia esimerkkejä: avokatkoa hakevia tutisevia ihmisiä. Siitä saa kummasti potkua oman raittiuden jatkamiseen.
-Kannusaarinen, selvä päivä nro 205
.