Pitkänlinjan Alma täällä kirjoittelee lauantaitunnelmissa 
Kiitos, Kultakala, pohdiskeluistasi, mitä tulee minun kuulumisiini. Kysymyksiisi päätöksenteosta en oikein osaa vastata. Ehkä ajattelen asioista niin, että yritän olla päättämättä yhtään mitään ja elää sen tosiasian kanssa, mikä eteen tulee. Iloitsen/olen tyytyväinen, jos alkoholi ei näyttäydy ja koitan pitää itseni kunnossa sittenkin, vaikka esiintyisi
Nyt on kyllä teille jaettava tämän aamuinen olotilani, joka muistutti ikävästi neljän vuoden takaista oloani. Uskomatonta, miten nuo “takaumat” voikin jotenkin laueta pienestä asiasta. Minähän kerroin viime maanantaina, että mies oli käynyt perjantai-iltana “parilla tuopposella”, mutta siitä ei seurannut mitään ikävää. No, nyt olin itse seminaarimatkalla to-pe -päivät ja kuten seminaareihin kuuluu, torstai-iltana oli “pitkän kaavan” illallinen kuohareineen ja punaviineineen. Sen jälkeen käytiin vielä pubissa ja join siellä neljä siideriä. En ollut sen pahemmin juovuksissa, mutta en toki vesiselväkään “Bileet” kestivät kahteen, sitten päätin lähteä nukkumaan, olihan aamulla herätys tiedossa jo 7 aikoihin.
Eilen sitten laittelin miehelle tekstaria, että tuleeko hakemaan minut ABC:ltä klo 19. Olin siis eräiden läpikulkumatkalla olevien kyydissä ja sovittiin, ettei heidän tarvitse kiertää kotimme kautta, vaan voivat jatkaa tuolta ABC:ltä helposti taas valtatietä kohti omaa kotikaupunkiaan. No, mietin mielessäni, että onkohan mies edes hakukunnossa, mutta olihan tuo. Jotenkin kuitenkin koko ajan oli sellainen olo, että olisi saattanut olla ottanutkin yhden tai kaksi, vaikka lähti minua hakemaan. Kotiin tullessamme meni melkein samantien kellarin portaikosta hakemaan yhden tölkin. Jonkin ajan kuluttua otti toisen ja sen jälkeen kolmannen. Minä vaan yritin psyykata itseäni, että jos se kerran on miehelle joku rentoutumisen “tae”, että ottaa muutaman kaljan, niin miksi panisin hanttiin.
Kävin edellisestä illasta väsyneenä nukkumaan joskus 22 aikoihin, tosin en heti nukahtanut. Sitten havahduin ehkä 23.30 aikoihin siihen, kun mies totesi käväisevänsä lähibaarissa yhdellä ja kysyvänsä samalla, näyttävätkö ne tänä iltana/ensi yönä nyrkkeilyottelun, jonka mies haluaisi nähdä. Seuraavan kerran havahduin, kun mies tuli kotiin ehkä vain puolen tunnin kuluttua eli oli pitänyt lupauksensa. Kysyi minulta varovasti, että olenko yhtään saanut nukutuksi. Onneksi olin ja mieskin kävi sitten nukkumaan, joten sinänsä ei häirinnyt yöuniani, mutta…
Näin aivan kammottavia unia, jotka muistuttivat niistä ajoista, kun elämäni oli miehen viikottaisen juomisen takia yhtä helvettiä. Siis neljän vuoden takaista aikaa. Mies oli unessa juuri se paska, itsekäs perheestään välittämätön tyyppi, joka halusi juoda ja mennä. Tehtiin unessa eroakin ja minä olin aivan älyttömän vihainen. Hakkasin miestä naamaan jne. No, tuota ei sentään tosielämässä ole tapahtunut, mutta unissani monasti ennenkin. Joka tapauksessa uni jäi jotenkin pilaamaan koko tätä päivää ja kun aamulla vähän heräämisemme jälkeen aikuinen kummityttöni soitti ja kertoi olevansa täällä kaupungissamme äitinsä luona ja pyysi minua illalla kylään, niin tuntui äärettömän ahdistavalta luvata tuotakaan. Jotenkin pelkäsin ja pelkään edelleen, että mies saa taas hyvän “luvan” juoda, kun en ole illansuussa kotona. En voi kuitenkaan jäädä tänne häntä vahtimaankaan!
Onneksi sain tuossa myöhemmin kerrotuksi miehelle ahdistavasta olostani. Sen jälkeen on ollut vähän helpompaa, vaikka tuskin tuokaan estää miestä juomasta, jos hän sitä haluaa.
Tällaisin tunnelmin tänään. Toivottavasti meilläkin huominen isänpäivä käynnistyisi ilman murheita
Olen joskus paremmankin sivun löytänyt, mutta nyt se ei näytä toimivan.
mä oon polttanut kyllä itseni niiiin loppuun…
No, olisiko joku tullut häiritsemään ja kirjoittaminen keskeytynyt; en yhtään muista.
Tuli tunne, että ei arvosta edes kukan vertaa. Olisi ollut mukava koko perheen voimin käydä vaikka syömässä.