Viikonloppujuoppo

Kotikanava
361

Maanantaita!
Hienoa Hemmiina, etä teillä alkaa olla selviä viikonloppuja.

Meillä meni viikonloppu osittain tosi kivasti ja osittain, no jaa…
Perjantaina pelailtiin kotosalla koko perheen voimin, selvinpäin.
Lauantaina mies teki loppuun vessaremontin, kävi vanhemman kanssa toihuilemassa ja minä shoppailemassa nuoremman kanssa. Lauantaina alkuillasta mies sitten lähti naapuriin kaljoittelemaan. Kävimme siellä lastenkin kanssa illalla hetken, eikä näyttänyt pahassa kunnossa vielä silloin olevan. No olivat sitten kylällä kuitenkin käyneet ja eilinen meni mieheltä nukkuessa ja pari juodessa.
Tai siis niin luulin vielä iltapäivällä, kun lähdin vanhempaa lasta viemään harrastukseen. Nuorempi jäi naapuriin leikkimään ja tuli sieltä ennen meitä kotiin. Kotiin tullessa täällä olikin päissään oleva mies, ja lapsi. Silloin en voinut suutani enään kiinni pitää, mutta en raivonnut tai melskannut, mutta mainitsin asiasta. Ja tein päätöksen, että, jos mies on vähänkään korjaillut, niin nuorempi lähtee mukaani.
Täällä sitten oli osittain hyvä ja osittain huono viikonloppu. Tarkemmin kun ajattelen, niin olihan tuo suunnitellut lauantaiksi ottamista, kun kaikki viikonloppusuunnitelmat koski perjantai-iltaa taikka lauantaipäivää.
Samanlaista taitaa olla odotettavissa ensi viikonlopusta. Suunnitelmia on perjantaille ja lauantaille. Kyllä näyttää siltä, että mies on alkoholille voimaton. Myöntäköön tai ei. Tuntuu vaan niin tyhmältä katsoa kuinka rakas ihminen pilaa elämänsä eikä edes tajua sitä. Mutta omapa on elämänsä.

Pahalta tuntuu lasten puolesta: poika on tuntuu nyt todella tarvitsevansa isäänsä ja tämän seuraa. Toivon, todella, että isänsäkin on tämän ymmärtänyt.
Nuorempi eilen totesi isälleen, että ootko ottanut taas liikaa kaljaa, kun silmät on noin?

Tulipas sekava kirjoitus, mutta tällaista meille tänään.

362

Se olis sitten taas yksi perjantai ja pienoinen ahdistus rinnassa heti aamusta. Mikä sitten tällä kertaa ahdistaa; no ehkä se, että huomenna olisi minun ja toisen lapsemme yhteisen harrastuksen “toimintapäivä”, johon oletettavasti minua odotetaan talkoisiin. Eihän siinä mitään, jos olisi vain tämä yksi lauantai noita menoja, mutta kun viikon kuluttua olen tyttären kanssa pois koko lauantaipäivän, yöhön saakka, niin tuntuu, että nyt pitäisi olla kotona. Ja miksi pitäisi; no jokainen teistä sen arvaa, että sen takia, ettei mies yksinäisyyteensä turhautuneena tai sitten jollakin omituisella “luvalla” ala ottamaan olutta. Argh, että pitääkin aina miettiä tällaisia!

Yritän ajatella, että se on ihan se ja sama, olenko kotona vai en; jos mies haluaa jouda, hän juo kaikesta huolimatta. Silti tuntuu, että poissaoloni jotenkin provosoi hänet juomaan, koska niin on vuosikymmenien aikana käynyt enemmin kuin useasti. Jos olisin “mukavana seurana” kotona, niin ei ehkä tule juominen mieleen.

No, teen, niinkuin parhaaksi näen. Todennäköisesti ainakin menen käymään tuolla tapahtumassa, mutta ehkä en vietä siellä niin montaa tuntia, kuin tilaisuus kestää. Vähän riippuu säätilastakin. Jos on poutaa, pitäisi tehdä vähän pihahommia, ennenkuin lumet sataa maahan.

Tällaista pähkäilyä siis täällä suunnalla Suomea. Joka tapauksessa rentouttavaa viikonvaihdetta taas kaikille!

363

Ymmärrän hyvin Hemmiinan mietteitä, niin kuin varmaan kaikki muutkin :confused:
Tulin juuri naapurikaupungista jossa olin vahtimassa pientä kummityttöäni, vanhemmat pääsivät hiukan vapaalle. Kotiin tullessa kaikki oli kuten oletinkin eli mies tillintallin itsekehun vallassa, niin onnellisena koska on omasta mielestään loistava ihminen/korvaamaton työntekijä+ kaikkea muuta mitä en jaksanut kuunnella :imp:

Ja koska on niin vitun pätevä, päätti hän lähteä baariin yhden kaverinsa kanssa. Hienoo, ihan oikeasti :slight_smile:
Teinit ovat kotona ja yks heidän kamunsa on yökylässä, itse laitoin just pyykit pyörimään ja nautin tästä rauhasta (nukuin kummitytön kanssa pari tuntia ja nyt ei uneta). Ilmeisesti al-anon on auttanut mua tosi paljon, käyttäydyn nyt siten ko olen aina ennen halunnut vaan en ole tiennyt pystyväni tähän. En ole yhtään ahdistunut ja tiesinhän minä miten siinä käy ko olen illan muualla sekä muksut kavereidensa luona… Aivan sama. Olen kolmen lapsen äiti, en neljän :laughing:
Mukavaa alkavaa lauantaita.

364

Huomentapäivää…
lauantaiaamu ja ensimmäinen olut avattu klo 10… :imp: voi että mä vihaan sitä ääntäkin jo, kun tölkki aukeaa… itse pitää töihin parin tunnin päästä… iskä jää lasten kans kotiin… :frowning: seksiäkin jo ehditty ruinaamaan… “pikapanot ennenkuin meet töihin” joopajoo… että mä vihaan tätä kaikkea… oon melko varma että kaljaa haetaan lisää, vaikka eilen on haettu 24päkki. miten ihminen voi ees olla tolpillaan ku viikkoannos on 50-60??? ei ymmärrä…

365

Voihan paska, muistan ajan ko olin töissä viikonloppuisin ja muksut pieniä.
Yöllä ei saanut nukutuksi kunnolla ja töissä murehdutti et mitenkäs ne siellä kotona, onneks vklopputöitä oli vain sillointällöin :slight_smile:

Viimeyön nukuin nuorimman pojan huoneessa, sai nukkua kokoyön rauhassa. Aamulla heräsin traktorin ääneen, mies palasi naapurista ja kunto oli jotain muuta kuin hyvä. Ja voitteko uskoa, en huutanut/vittuillut/ollut tyly…
Olin vaan jotenkin erilainen, taas sain hämmästeltävää oman käytökseni takia. Nyt ukko istuu tossa soffalla ja hölisee jotain paskaa, en juurikaan kuuntele. Seksin suhteen juttu on just tollasta :“jos pienet pikapanot yhtäkkiä?” Jaa tollasen kanssa, hyi :imp: Suuttukoon vaiks kui paljon, mutta ei käy. Ei krapulassa (haisee), ei kännissä (haisee ja seisoo mut ei saa) välipäivinä ehkä (ei haise mut ei myös seiso mulkero). Niin et koska sitten?
Olin ennen seksuaalinen, nyt ei pali kiinnosta ko on muutakin tärkeämpää ja mies on tappanut haluni :open_mouth:

Taidan lähteä ruoanlaittoon, se on ihan mukavaa. Liesituulettimen hurina peittää kaikki muut äänet :mrgreen:

366

Juu…tutulta kuulostaa…nimittäin noi seksijutut…yök…
mulla itellä nyt huono vointi…näitä ollut ennenkin…kädet vapisee, ei saa henkeä ja sydän hakkaa nopeaa…ahdistaa… paniikkihäiriön oireitako??? mies lähti hakemaan kaupasta perunoita… taitaa tulla kaljapäkin kans… niin joo, sunnuntai ja ensimmäinen olut avattu jo ajat sitte. onneksi on nyt itellä vapaapäivä ettei tarvi lapsista murehtia…

367

Hatun nosto mamalle62:lle, kun on alkanut saamaan etäisyyttä miehen käytökseen! Kerrot, että al anonista taitaa olla hyötyä ja niin varmasti onkin. Uskon myös, että saat täältä foorumista tukea, jos et muuhun, niin ainakin siihen, että et ole ongelminesi ainoa nainen maailmassa :slight_smile:

Vieras; sinun jaksamisestasi olen yhtä vain huolissani. Nuo fyysiset oireet, joista kerroit, ovat todella hälyttäviä. Jos sinulla on työpaikka, niin ota vaikka yhteyttä työterveyshuoltoon ja kerro “tilanteestasi”. Olen edelleen myös sitä mieltä, että lapsillenne ei ole ollenkaan hyväksi olla saman katon alla jatkuvasti juovan isän kanssa. Eikös nimenomaan teillä ole tuo isän käytös hyvinkin itsekästä ja mielivaltaista, joten pahaa pelkään, että sinun poissaollessasi lapset elävät kuin “kusi sukassa”, etteivät vain häiritsisi ja provosoisi iskää hermostumaan. Tämä ei nyt varmasti helpota omaa ahdistuneisuuttasi ja siitä olen vilpittömästi pahoillani. Joka tapauksessa toivon, että löydät keinoja elpyä vapaa-aikoinasi ja saada voimia selvitä tuossa arjessanne. Turhaan odottelet, että mies kuolee juomiseensa. Se voi ennemminkin sinulla sydän tai aivoverisuonet pettää, kun olet niin uuvuksissa ja stressaantunut. Tuo vaan nimimerkillä kokemusta on…

Meillä on takana jälleen yksi selvä viikonloppu. Perjantai-iltana mies oli harrastusreissuni aikana juonut kaksi olutta, mutta en edes tajunnut epäillä moista, kun tulin kotiin 20.30 aikoihin. Tajusin asian vasta seuraavana päivänä nähdessäni tyhjät pullot allaskaapin pohjalla. Eilen haimme pari peräkärrillistä polttopuita ja touhusimme muutenkin pihalla. Juominen ei tullut mieleenikään eikä juuri sekään, että olisin pelännyt miehen lähtevän vaikka anoppilaan. Siitä puheenollen, huomasin iltayhdeksältä facebookista, että anoppi oli siellä joskus 14 aikoihin toivotellut meitä kyläilemään. Onneksi havaitsin asian noinkin myöhään, jolloin ei tullut ko. vaihtoehto enää mieleenkään.

Tänään ollaan myös touhuttu pihalla ihanassa auringonpaisteessa. On aivan erilaiset energiat tehdä näitä kotihommia, kun ei tarvi murehtia miehen juomisia tai olla väsynyt siitä, että mies on yöllä kännipäissään valvottanut.

Valoa päiviinne!

368

No niin, kirjoitetaanpa tänne taas, kun mies oikein sano, että antaa aihetta kirjoittaa.

Täälläpä onkin ollut keskustelua viikonloppuna, niin hyvää kuin pahaakin. Tosi kivaa kuulla Hemmiina, että teillä menee jo viikonloput pääsääntöisesti hyvin. Samoin kiva kuulla, että Mama on, miten sen nyt sanoisi, päässyt eteenpäin itsensä kanssa.
Vieraalle: nuo voivat hyvinkin olla oireita paniikkikohtauksesta. Kannattaa käydä lääkärissä.

Tänään pitkästä aikaa kilahti tuohon ryyppäämiseen. Viikolla oli puhetta, että viikonloppuna juhlitaan lasten synttäreitä, joten ainakaan ennen lauantai-iltaa ei oteta. No, perjantaina kävi naapuria auttelemassa illalla ja oli siellä jonkin verran juonut. Ajoissa kuitenkin tuli kotiin ja meni nukkumaan. Lauantaina heräsi, kun muutkin ja osallistui jonkin verran järjestelyihin. + siitä. Lauantaina sitten hävisi aina välillä mihin nappureihin milloinkin auttamaan ja minä viihdytin vieraita. Päivällä oli jo sitten jonkun kaljan ottanut. Ja illalla lisää, oikein kunnolla. Hypii milloin sängyssä ja milloin tallissa. Kuuden aikaan heräsin, kun huomasin, että on hieman vilpoinen. Ovi oli raollaan ja ollut ties kuinka kauan. Kyllä se pakkanen nöjään sieltäkin sisälle pääsee. Tänään aamulla oli naapureiden kanssa tietalkoita ja niihin mies ihme kyllä osallistui. Mutta heti niiden jälkeen krapulakaljalle naapuriin ja nyt sanomisieni jälkeen ryyppää lisää autotallissa.
Puhui vähentämisestä silloin ajat sitten (2kk?) ja vieläkään ei ole mitään tapahtunut. Tänään totesi, että asia ei minulle kuulu. :unamused: Vähentää sitten joskus. Pitääkö minun vain odotella ihmettä, hymy naamalla ja kädet ristissä?
Onneksi ensi viikolla pääsemme lasten ja hyvän ystäväni perheen kanssa risteilemään. Hieman välimatkaa ja eiköhän se maailma taas vähän sen reissun aikana parane. Tätä odotan innolla!

369

Oli huvittavaa lukea Delfin kirjoitusta tosta eestaas ramppaamisesta, mein ukko kans sahaa kodin ja tallin väliä. Siellä on kans tietty verstas mis pojat ja hän kaikkia “miesten juttuja” hommailevat. Se onkin tainnut olla mun pelastukseni, ei ole kokoajan tässä höpisemässä :laughing:

Joo ja apua olen sieltä al-anonista saanut, huomenna on taas kokous. Onneks se on aina maanantaisin just sopivasti viikonlopun jälkeen. Todella paljon olen saanut myös tukea teiltä, teidän kirjoituksistanne sekä siitä et on tämä paikka jossa voi purkaa omia tuntojaan + huomaa ettei olekkaan yksin ongelmansa kanssa.
Eilinen meni ihan normaalisti muuten, mutta mun pinnani kiristyi kiristymistään. Se veeeeeenyyyyiiiii! Tulin lukemaan teidän juttujanne ja selailin al-anonin kirjaa, kyllä se siitä sitten.
Asumme maalla ja pojat käyvät viikonloppuisin kavereiden kanssa mopoillaan kylän keskustassa, matkaa on noin 15 kilsaa. Mies sai päähänsä lähteä kavereidensa kanssa tsekkaamaan et poikia ei siellä kiusata tai jotain, voi kiasus sentään. Siinä sitten ikämiesten aika kului kivasti kuskin ajeluttaessa känniporukkaa ympäri kylää. Onneksi vaan ajelivat ja joivat, itse olin kotona köllöttelemässä. Mistä hemmetistä noille kännisille tulee noita “hyviä ideoita?” Nyt on krapula ja päivä kuluu sitä partantaessa, hiljaista on ollut. Miestä ei kaduta koskaan mikään mitä hän kännissä tekee, ihme touhua mut niin se alkoholi on muuttanut miestä.

Huomenna al-anon ja tiistaina taas kummityttöä vahtimaan ko vanhempien työvuorot menevät nk. ristiin. Mukavaa :smiley: Pärjäillään, kai.

370

Itse muistan ne miutamat kerrat kun mies oli luvannut vähentää juomista, eihän se vähentänyt. Kun juomaa meni taas reilummin, kiukustin ja kyselin missä ne lupaukset on. Mitä mies silloin voi tehdä? Pahentaa tilannetta ja vetää perseet, mitäs eukko jäkättää.
Se kiukku ja epätoivo… Voi luoja…
Meillä mies antoi lupauksia vaan saadakseen mut parmmalle mielelle. Yhden päivän mietti muutosta ja sit se unohtui. Kun ei oo halua juoda vähempää, niin ei se emännän nalkutus ainakaan auta. Näin sen huomasin…
Eikä sekään auttanut vähentämään, vaikka mies ties kuin pahan olon se mulle teetti… Tai sit se ei ymmärtänyt… En tiedä…
Enkä tiedä miten täällä elämä jatkuu, mut joku motivaatio vähentää on miehelle iskenyt… Eikä heti mun sanomiset tarkoita enää et annetaan sitten kunnon syy itkeä.

Mut tosiaan se halu vähentää täytyy löytyä itsestään… En vielä osaa sanoa onko oma mieheni löytänyt, siis niin että juominen ei enää lisäänny…

371

Hemmiina: kiitos sanoistasi… olen ollut kauan jo varaamassa lääkärille aikaa…ja heti huomenna sen teen…on välillä niin sietämätön olo että nyt on ihan pakko!! ja kiitos teille muillekin… se on jännä vaikka itsekin tietää nuo asiat, mutta aina se kuitenkin on ri asia kun joku toinen ne sanoo… tästä foorumista on ollut kyllä paljonkin apua… :slight_smile:
lasten kohdalla oon huomannu että ne ärsyttämällä ärsyttää isäänsä… siitä seuraa huutaminen, haukkuminen, selkäsaunalla uhkaaminen jne. ja sitten tullaan itkien äidin luo :confused: ja kun asiasta huomautan, mun pitäis mennä “hoitoon” ja oon sekasin tms. tai “hoida ja kasvata ite lapses” ja kaikkee muuta paskaa… olin lasten kans muutaman päivän ihan kolmistaan kotona… mies oli työmatkalla… ja voi että meillä oli kotona RAUHA!!! lapsetkin ihanan levollisia ja kilttejä…jos tuli erimielisyyksiä, sain jutella muksujen kanss asioista ihan rauhassa ilman että joku on vieressä huutamassa ja pilkkaamassa…
näin meillä… mä nautin aina näin iltaisin ihan omasta seurastani…äijä nukkuu krapulaansa… onneksi…

372

Muista nauttia näistä hetkistä :smiley:

[quote=“Maikki85”]
Itse muistan ne miutamat kerrat kun mies oli luvannut vähentää juomista, eihän se vähentänyt. Kun juomaa meni taas reilummin, kiukustin ja kyselin missä ne lupaukset on. Mitä mies silloin voi Meillä tämä tänne kirjoittaminen on kanssa noussut kynnyskysymykseksi, vaikka mies jossakin vaiheessa sanoi, ettei se häntä haittaa. Nyt pitää ryypätä, että minä saan kirjoittamisen aihetta :unamused: Voihan se syy tietysti sekin olla, sehän nyt voi olla mikä tahansa.

Eilen taas antoi sitten kirjoittamisen aihetta, kun oli sunnuntain tillin tallin. Nukuin pitkästä aikaan viime yön sohvalla ihan vaan sen vuoksi että siellä oli hiljaisempaa kuin juovuksissa olevan kuorsaajan vieressä. Olen koittanut olla välittämättä juomisesta kun mies tosiaan suurimmaksi osaksi pysyy poissa sisältä, nukkuukin silloin pääsääntöisesti autotallissa. Mutta en vain pysty hyväksymään tuota jokaviikonloppuista juomista. Miehen sanoin: minulle ei riitä mikään. Mielipiteeni kännittömästä kodista on vain vahvistunut. Haluan sellaisen. Joko tässä tai sitten muualla. Meillä on muitakin ongelmia kertynyt vuosien saatossa paljon, mutta en nää mitään syytä niitä lähteä selvittämään ennenkuin tämä yksi iso peikko on hoidettu. Ja luulen, että mies ei ole peikosta valmis luopumaan. Nyt odottelen “ihmettä”. Olishan se ihanaa, jos voisi elää perhe-elämää touhuten yhdessä ja erikseen, murheineen ja iloineen, selvinpäin. Ja siis sehän on mahdollista, perheenjäsenten lukumäärä ei vain vielä ole selvillä.

Hyvää viikon alkua!

373

Jaahas. Sössin sitten Maikin tekstin lainauksen. Eli tämä piti lainata

374

Hei. “Nimetön” viikonloppujuopon vaimo täällä :slight_smile: loin nimimerkin… kivempi kirjoitella :slight_smile:

375

Nonniin, lääkärille varattu aika… joudun odottamaan melkein kolme viikkoa… itku tuli…näin pienestä asiasta :frowning: liian pitkä aika, mutta ei voi mitään.
tuntuu ettei yksinkertaisesti vain enää jaksa, ei yhtään mitään… luin eilen tietoa läheisriippuvuudesta, ja osittain tunnistin itseni niistä asioista, mitä siinä kerrottiin… miten sitä voi ihminen antaa itsensä ja lastensa kärsiä?? miksi vain ei voi sanoa, että kaikki on nyt loppu… mitä vielä pitää odottaa?? ja miten siitä läheisriippuvuudesta pääsee eroon??

376

Vai kolme viikkoa? Ei hyvä :frowning:
Jos käy liian ahdistavaksi, niin mene päivystykseen. Silleen minäkin jouduin joskus ajat sitten menemään, silloin ko tajusin ekaa kertaa et mieheni on alkoholisti ja lapset olivat pienempiä. Tuntui et seinät kaatuivat päälle eikä edes hengittää ois jaksanut, lisäksi jouduin vielä käsittelemään tyttäreni äkillistä kuolemaa auto-onnettomuudessa. Surua oli helppo käsitellä, mutta miehen juomista ei koska se vei kaiken energiani. Menin terkkariin päivystykseen ja varatessani aikaa sanoin vast.ottovirkailijalle, että kerron asiani vain lääkärille mut et nyt tuntuu että en jaksa ja masennusta pukkaa. Ei se sitten ollut masennusta, vaan voimattomuutta tai jotain.

Tilanne rauhottui ja oli ok jokusen vuoden kunnes pari vuotta sitten tää alkoholi taas hiippaili meille, itse en enää silloin juonut mitään (lääkityksen takia, Lyrica+ muut). Ja siitä asti tää on ollut tätä…
Hae apua muualta, ellet mene päivystykseen. Mene al-anoniin tai sairaanhoitajan luo → hän ohjaa siitä sit eteenpäin. Tsemppiä sulle :slight_smile:

377

Elsa85 (ent. vieras), se kolme viikkoa kuluu lopulta nopeasti ja JOS nyt käy niin, että juuri silloin ei ole yhtä ahdistava olo, kuin nyt, niin älä kuitenkaan peru aikaa. Laita nyt vaikka ylös johonkin näitä tuntemuksiasi, niin niihin on helpompi palata lääkärin vastaanotolla.

Minusta oli erittäin kuvaavaa se, kun sinä (Elsa85) kerroit saaneesi olla lasten kanssa muutaman päivän keskenänne, jolloin koitte, että kotona oli rauha. Lapsetkin olivat olleet kilttejä, niin taisit kirjoittaa (kommentoin nyt vähän myöhässä, joten en tarkkaan muista), mikä kertoo juurikin siitä, että lasten “oireilu” ei johdu niinkään lapsista, vaan heidän arkielämänoloistaan silloin, kun isä (joka uhkailee, huutaa jne) on kotona. Toivottavasti olet jonakin päivänä niin vahva, että pystyt tekemään selvän pesäeron alkoholisoituneeseen ja epätasapainoiseen mieheesi! Minä nimittäin en usko, että mies ihan äkkiä tekee jonkun elämänmuutoksen ja sehän olisi ainoa mahdollisuus turvalliseen ja tasapainoiseen yhteiseen elämäänne. Joka tapauksessa, kun käyt lääkärissä, pyydä pidempiaikaista tukea arkeesi; ei vain jotakin lääkitystä tai sairauslomaa, joka auttaa (jos auttaa) hetkellisesti.

Harmi, että delfin kotona mies kokee taas “ansaitsevansa” luvan juoda. Näyttää siltä, että oma halu pysytellä alkosta erossa on todella vähäinen, mutta onneksi se teillä on lähinnä miehen ongelma. Ymmärtääkseni muu perhe ei kärsi asiasta ollenkaan samalla tavalla, kuin Elsa85:n perheessä.

Meillä oli jälleen selvä viikonvaihde ja kiva näin :slight_smile: Minähän olin lauantaina koko pitkän päivän reissussa ja palasin kotiin tyttären kanssa vasta 3.30 aamuyöstä. Hiukan jännitin, että onko mies ollenkaan kotona tai jos on, niin onko juuri palannut kapakasta kännissä. No, näytti nukkuvan sikeästi eikä haissut tuoreelle kaljalle :slight_smile: Itse otin lauantain aikana muutaman, mutta en ollut missään vaiheessa edes juovuksissa, kun tuli syötyä ja liikuttuakin niin paljon.

Mieshän on nyt muutenkin “ryhdistäytynyt” eli käy taas lenkillä ja treenaa kevyesti punteilla eikä tunnu herkkujakaan napostelevan. Mistäköhän saisin saman tsempin nyt itselleni, kun noita kiloja tuntuu karttuvan pari per vuosi :blush: :laughing:

Meillä siis mukavia kuulumisia ja melko luottavaisesti suhtaudun alkavaan talveenkin. Nyt täytyy jatkaa töitä :slight_smile: Pirteää viikkoa kaikille!

378

Hei! viime viikko oli jotenkin outo… mies joi vähän vähemmän, käyttäytyminen kuitenkin kahta kauheampaa…huutoa ja riehumista… alkuviikosta ei juonut ainuttakaan, viikonloppuna toki meni taas vähä enemmän… ja taas lapset joutuivat pettymään isän lupauksiin… mikä oudointa, sain mieheltäni vuosipäivän kunniaksi todella hienon lahjan…ja kalliin… mitä tämä viestittää?? hyvittelyäkö vai mitä?? iloitsin lahjasta siksi että se oli hieno, mutta en muuten, ei tuntunut miltään… :frowning:
saa nähdä miten tämä viikko menee… hmm, mietin että tekeekö alkoholistille silloin väärin jos sanoo: “että jos et lopeta juomista, ero on ainut vaihtoehto…” ???

379

Elsa85, se on se “kuiva humala”, oletko kuullut?

380

kuiva humala?? en ole kuullut…kertokaahan :slight_smile: