Viikonloppujuoppo

mama62:n kysymykseen vastauksena Kyllä! :stuck_out_tongue: Viimeeksi juuri terapeutilleni sanoin, että ihmeesti olen vaan jaksanut näiden viikonloppujen yli eli jotenkin olen oppinut toteamaan, että nyt v…aa tai surettaa, mutta en enää jumitu noihin tunteisiin, vaan pääsen mukavasti yli. No, miehelle hänen käytöksestään ei tietysti tule mitään pahempia seuraamuksia, jos vaimokin jatkaa arkea kohtalaisen hyväntuulisena, mutta pitäisikö sitten mököttää :slight_smile:

Itse asiassa tajusin juuri, että ehkäpä tämä foorumikin on yksi sellainen purkautumiskeino, jonka avulla jaksaa taas eteenpäin. Itsellähän ei ole ollut samanlaisia ahdistuneisuuskohtauksia enää, kuin muutama vuosi sitten, joten ihan akuuttiin tarpeeseen ei välttämättä ole tätä keinoa tarvinnut käyttää, mutta silti.

Ahdistuneisuudesta on pakko kertoa sen verran, että eräs ystäväni esitti minulle keskiviikkoiltana kutsun, että lähtisin tänään erään suosikkibändimme juhlakonserttiin. No, tietysti ajatus lähtemisestä houkutteli, mutta samaan aikaan mielen valtasi järkyttävä ahdistus :confused: Mietin, että taas tulee yksi yö valvottua ja tällä kertaa oman menemisen takia. Entä jos innostun juomaan liikaa, lauantai menee ihan pipariksi jne. Sitten ajattelin, että on se hitto, jos käperryn vain tuonne kotiin ja samalla “kyttään” miehen mieltä, haluaako tuo lähteä johonkin vai viihtyykö kotona. Päätin siis lähteä tänä iltana viihteelle :slight_smile:

Voihan se olla, että mies käyttää taas tilanteen hyödykseen ja lähtee myös johonkin, mutta se on sen ajan murhe. Meinaan vaan, että jos jostakin syystä tulenkin kotiin miestä aikaisemmin, niin en tiedä, miten siihen reagoin. Juovuksissa kun järki ei välttämättä pelaa samaan tapaan, kuin selvin päin eli en ehkä osaakaan vain todeta, että nyt ärsyttää… Mutta tuotakaan vaihtoehtoa ei kannata etukäteen vatvoa, kuluu vaan turhaan energiaa.

Meillähän onneksi viikot menevät sopuisasti ja vasta tämän viikon alkupäivinä ajattelin, että kyllä sitä kiintymystä on puolin ja toisin paljon jäljellä <3

Mutta nyt on vielä jatkettava töitä, ennenkuin pääsen viikonlopun viettoon. Voimia ja tsemppiä taas “siskot” :wink: !

Kiva kuulla että toisillakin on ollut onnistuneita viikonloppuja. Täällä tuntuu menevän taas tuohon viikonloppujuopotteluun hyvän alun jälkeen. Olo on surullinen, toisen puolesta ettei osaa käsitellä asioita selvin päin ja omasta puolesta ettei osaa antaa olla ja lähteä. Lähteminen on kyllä kieltämättä keikkunut ajatuksissa useammin ja useammin. Jaksaako katsoa tätä, muuttuuko se parempaan kun merkit on olemassa vai kääntyykö takaisin siihen mitä se on ollut muutama vuosi sitten? Mies psyykkaa että lähde vaan, niin ne on muutkin aina lähtenyt. Syyllistää, ärsyttävää. Mutta totta, niin ne on muutkin lähtenyt ja oma on ollut syynsä. Tässä voin keikkua hamaan maailman tappiin kun en ota stressiä asiasta, kun ei sitoudu liikaa niin voi aina sanoutua irti tästä hommasta. Ainoa asia miksi mua rassaa on mun lapseni, järkevä rakas esiteini. En halua hänen katsovan joka viikonloppuista ryyppäämistä.

Mulle ei kuulemma uskalla sano mitään selvin päin, sanoi mies eilen. Pitää siis olla kännissä uskaltaakseen keskustella tärkeistä asioista. Olenko liian vahva ihminen, olenko liian jyrkkä mielipiteissäni? Onko teillä tälläistä, että ei voi keskustella mistään vaikeasta asiasta muuten kuin kännissä? Itse juon tosi harvoin ja kännissä olen vielä harvemmin. Saatan ottaa muutaman, mutta siihen se sitten jää. Mä en vaan halua juoda. Ja mä en myöskään halua keskustella asioista kun toinen on kännissä, ei voi tietää mitä se muistaa jälkeen päin ja miten se asiat tulkitsee. Huutaa ja möykkää, ei kuuntele ja puhuu päälle, ei silloin voi mitään tärkeitä asioita päättää eikä käsitellä. Kysyy jälkeenpäin olenko vihainen kun on taas törttöillyt? En ole, olen surullinen, pettynyt. Annanko aikaa vielä kevääseen? Kannattaako se vai tuhlaanko vain aikaa? Vai olenko liian tiukkapipo kun valitan tosta viikonloppujuomisesta? Tuntuu olevan perin suomalainen tapa että ukko vetää perskännit aina perjantaina ja sitten tasoitellaan lauantai ja podetaan sunnuntai…

Juopon puhetta, alkoholistin sairastunut mieli on keksinyt tämän.

Humalaisen kanssa ei voi keskustella tärkeistä tai edes merkityksellisistä asioista. Minä olen keskustellut ja keskustellut mieheni kanssa hänen ollessaan humalassa. Ja olen huomannut, että humalaisen alkoholistin mieli ja maailmankuva on jotenkin vääristynyt. Ihan neutraalit tapahtumat ovat saaneet piilomerkityksen, omista tekemisistään syytetään toisia, alkoholisti on uhri jota toiset käyttävät hyväksi, jne. Keskustele siinä sitten tärkeistä asioista!

Ja saahan siinä syyn juoda: vaimo on niin kamala, että sen kanssa ei edes uskalla keskustella.

Tuosta juopon kanssa “keskustelusta” on kokemuksia meikäläiselläkin. Se on todella niin hukkaan heitettyä aikaa ja energiaa. Itse en siihen yleensä sorru, ellen ole muutamaa ryyppyä ottanut. Tahtoo silloin tulla sellainen totuuksien laukomisen tarve! Eihän noista huutosessioista mitään hyötyä ole, saapahan mies taas yhden syyn lisää juoda kun akka valittaa. Samoin olen huomannut tuon asioiden nurin kääntymisen kun juovuksissa asioita setvitään. Mies saattaa heittää aivan tuulesta temmattuja väitteitä. Kerran sanoin etten pidä hänen käytöksestään, kun on juovuksissa. No sehän kääntyi niin, että kyllä hän tietää ettei kukaan hänestä pidä! VOIVOI raukkaa! Sitten lisäksi tuo vainoharhainen kuvittelu - hän tietää että sekin ihminen ajattelee hänestä vain pahaa eikä pidä missään arvossa! Yleensähän nuo väärin ajattelijat ovat tietenkin minun ystäviäni tai sukulaisiani…
Meillä on pari viikonloppua mennyt nyt aika rauhallisesti, miehellä on töitä niin paljon ettei ole joutanut ryypiskelemään. Pitäisikö toivoa, ettei vapaita viikonloppuja tulisikaan. Kun tulee hommista, ei jaksa ottaa kuin 1-2 saunaolutta ja sitten menee nukkumaan.
Tsemppiä kaikille syysmasennuksesta kärsiville! Se on tuttu vaiva ollut meikäläiselläkin ja tuntuu vuosi vuodelta pahenevan.

No siinä olette kyllä aivan oikeassa, että juopon maailmankuva ja minäkuva on kyllä jotain ihan omaa luokkaansa. Alkaa rassaamaan se känniääliöinti, se jaksaa jauhaa niistä menneistä asioista joka kerta, sama levy päällä aina kännissä. Tää viikonloppu meni ihan älyttömäksi juomiseksi…ehkä se jo loppuviikoksi selviää, pakko kun on lähdettävä töihin. No pari seuraavaa päivää meneekin sitten järjettömän krapulan kanssa, tuskaa ja tuskaa, siitäs saa kun joi. Ihan oikein, ei muuten säälitä yhtään, harmi vaan kun se suunnaton tuska unohtuu kuitenkin muutamassa päivässä ja sit taas ollaan valmiita uuteen kierrokseen, jos tarve vaatii. Ja se on myös asia jota en ymmärrä :open_mouth:

No tätä kai tämä elämä on sitten siihen asti kunnes kuolo sen korjaa tai täysraitistuu. Ilmeisesti mitään siitä väliltä ei voi olla. Keskustelut on meillä tosiaan niitä vanhojen asioiden vatkaamista, ajalta ennen mun tuloa tähän kuvioon. Ja miten noi osaakin aina kääntää ne asiat niin, että kaikki on joidenkin muiden vika tai sitten otetaan se marttyyriasenne, minä paha juoppo paskiainen. Tai se kuinka hän on tehnyt niiin paljon sellaisia asioita mitä kukaan muu ei ole pystynyt, vaikka tälläinen juoppo onkin…just joo joskus ehkä 15 vuotta sitten. Enää ei tehdä urotekoja kuin pullojen kanssa :unamused: Väliin huvittaa noi jutut, ihan tosissaan, sitten säälittää niiden puolesta, joille se kännipäissään soittelee ja haukkuu. Onneks toi kännisoittelu on lähes loppu, olen sentään jotain saanut aikaseksi. Ei oo vielä ainakaan tarvinnu kännykkää piilottaa kun juopottelu alkaa… Jälleen se eilen illalla sanoi, että tarttis lopettaa tää juominen kokonaan, alkaa se krapulakipu pukata päälle. Kauankohan sen sisuskalut mahtaa kestää? Alkaa olla kivut ja muut sitä luokkaa että taidetaan olla jo aika kurjissa kantimissa…maksa-arvot on kovasti koholla, kylkikivut tosi kovia krapulassa, vatsa muutenkin huonossa kunnossa. Onko teidän miehillä minkälaisia kipuja krapulassa? Onko ne käyneet lääkärissä tai katkolla?

Meillä otettiin tänä aamuna käyttöön kirkasvalolamppu, nyt jo kolmatta syksyä. Olen kokenut hyötyväni sen käytöstä, vihjeenä siis ellu81:lle ja muille syysmasennuksesta tai syksyisestä/talvisesta uupumuksesta kärsiville :slight_smile:

Meidän viikonloppu meni siinä mielessä kivasti, että mies ei innostunut ottamaan paria olutta enempää. Minä sen sijaan kävin perjantai-iltana bilettämässä oikein kunnolla, aamutunneille asti :wink: Taisin jo viime viikolla kertoa, että eräs murkkuiästä asti suosikkinani ollut bändi juhli 35-vuotistaipalettaan ja pakkohan sitä oli lähteä katsomaan, kuuntelemaan ja ennenkaikkea tanssimaan. Harmi sinänsä, että ehdin myös ottaa aika monta drinksua kaiken tuon välissä ja ohella :wink:

Nojoo, mutta se siitä. Mies oli malttanut pysytellä kotona (ilman juomista), vaikka minä olin viihteellä ja se jo sinänsä on plussaa. Lauantaina anopin mies soitteli minun miehelleni ja houkutteli iltaa istumaan. Oli kuulemma miehen velikin tulossa; siis veli, jonka kanssa on ollut välirikossa melkein vuoden. Mies tietysti toivoi veljeään näkevänsä ja kenties tekevänsä sovinnon tämän kanssa. Minä en jaksanut ajatellakaan kylille lähtöä, joten mies otti mukaansa muutaman oluen ja lähti itsekseen. Yllättäen tuo tulikin 21.30 tienoilla kotiin käytännössä selvinpäin :slight_smile: Ei ollut veljeään nähnyt ja epäilikin, että tuo oli vaan yksi houkutuskeino saada hänet (meidät) kylään :confused: Kyllä oli mukavaa, että mies kotiutui noin hyvissä ajoin eikä jatkanut oluen lipittelyä kotonakaan. Toisaalta, hänellä oli viikon takainen tosi paha krapula vielä hyvin muistissaan.

Näin siis meillä ja nyt on taas arki alkanut. Ehkäpä tästä aletaan taas “palautumaan” normaalielämään eli siihen, ettei olut ja baarireissut kuulu jokaiseen viikonloppuun :slight_smile:

Harmaata tiistaita!

Täällä on näköjään kirjoiteltu keskustelemisesta. Olen kanssa tullut siihen tulokseen, että on parempi olla hiljaa kuin hankkia itselleen paha mieli yrittäessä keskustella humalaisen kanssa. Yleensä se jo onnistuu, mutta ei ihan aina, siis tuo hiljaa oleminen.

Viikonloppu sitten tuli ja meni. Hieman erilainen kuin yleensä. Mies sitten lähti suunnitelmansa mukaisesti laivalle äijäporukan kanssa perjantaina. Minä vein lapset hoitoon ja nautin vapaa-ajasta. Istuin naapurin rouvan kanssa iltaa ihan kotosalla. Vähän kahden vaiheilla oltiin, että lähdetäänkö baarissa käymään, mutta tultiin sitten siihen tulokseen ajan vierähtäessä, että jätetään väliin. Eli muutama siideri tuli itse otettua, mutta mitään krapulaa tai muuta ei kyllä itsellä ollut.
Lauantaina sitten hoitelin kotitöitä. Mies kotiutui lauantai-iltana. Ei ihan kaatokännissä, mutta kännissä kuitenkin. Siinä sitten jatkoivat iltaa vielä reissuporukan kanssa pihasaunalla ja minä kömmin jo ennen kymmentä nukkumaan.
Sunnuntaina meni minulta lasten kanssa touhuillessa ja mieheltä korjailessa ja nukkuessa. Maanantain oli puhunut jo aiemmin vapaaksi.
Tosiaan aika hiljaista meillä oli sunnuntaina. Itsellä ei oikein tuntunut mitään asiaa miehelle löytyvän. Eilen sitten jo muutamaa sanaa vaihdettiin.

Tuntuu, että olen alkanut irtautumaan tilanteesta jo jonkin verran, koska ryyppääminen ei enään vaikuta minuun niin paljon. Toisaalta, voiko irtaantua ja kuitenkin elää rakastavassa parisuhteessa? No, jatkan nyt ainakin itseni kanssa työn tekemistä ja toivon, että se ainakin vaikuttaa positiivisesti lastenkin elämään.

“Tekoauringosta” ensi kertaa nauttiva Delfi :sunglasses:

Samassa tilanteessa täällä ollaan Delfin kanssa. Perjantaina isäntä aloitteli, eipäs kun torstaina ko oli kesälomalla. Sunnuntaihin asti sitten vedettiin ja maanantaina maattiin krapulassa, sai vielä (mun ilokseni?) tämän viikon lomaa… Tänään sitten kävi laittamassa jonkun perhanan “tönkön” pihasuulin päätyyn, ettei nääs kallistu liikaa ja romahda. Tunnin työ ja siitä sitten tehtiin karmee numero tyyliin: “huh,huh, kyllä on rankkaa”. Joo, en jaksanut innostua sekä kehua. Koko päivän on valitellut vilua mutta ei ole saanut laitettua pesään valkeeta, ei tupaan eikä olkkariin. Kitisee vaan, höh.

Al-anon on auttanut mua mielen tyyneydessä, nyt kyllä tuntuu et tyyneys on hieman kadoksissa. Olenkin ollut suht hiljaa tänään, saatan nimittäin rähähtää pahasti jos aloitan… Miten tuosta ukosta on tullut sellanen minäminä-tyyppi joka on kykenemätön rakastamaan muita ko itteensä ja aina on vika muissa ihmisissä. Joo, tiedän et se kärsii ja on onneton mut minäkin kärsin ja olen onneton eli summarum (tai jotenkin tolleen) minä haluan olla onnellinen. En ole eroamassa nyt, tulevaisuudesta taas en tiedä. Huoh :unamused:

Hei… onkin jo aikaa tuosta edellisestä kirjoituksestani…kaikenlaista on tapahtunut… tulihan se “ensimmäinen lyöntikin” sitten…kasvoille… :frowning: ja siksi kun “en antanut”… ketä kiinnostaa seksi ympäripäissään olevan miehen kanssa??? ei mua ainakaan…yök! tuntuu että kaljaa juodaan vaan entistä enemmän, miehellä koko ajan pinna kireellä, varsinkin viikolla, kun juo vähemmän. Viikonloppusin menee jo kaks laatikkoo kaljaa… ei taida 50annosta riittää viikolle. Ja juominen on tietenkin mun syyni! Onko teillä kokemusta puolisoidenne terveysongelmista? siis muistakin kuin niistä psyykkisistä… miehelläni tosiaan napsahtaa ihan pienistäkin asioista, hermot ei kestä mitään… iho-ongelmia, vatsavaivoja, laihtumista(!!!)… väsymystä… ei tietenkään ole ihme että alkaa kroppa jo reistailla, kun yli 10 vuotta juo joka päivä… itse puolustelee itseään “en juo viinaa, ja viikolla juon vain muutaman illan aikana”
Niin joo…ja koira sit oli pakko saada… ja kuka sen hoitaa??? no minä…

Vieras, en ole seurannut tilannettasi, mutta huolestuin kun kirjoitit että miehesi on lyönyt sinua ensimäisen kerran. Minusta sinun pitäisi ottaa asia nyt vakavasti ja unohtaa huolehtiminen puolisosi terveysongelmista tässä tilanteessa. Yleensä ensimmäinen lyönti ei jää viimeiseksi, varsinkaan jos lyöjä ei joudu milläään tavalla vastuuseen teostaan.

Olen itse kokenut väkivaltaa kahdessakin suhteessa ja minun kokemukseni mukaan mikään muu ei pysäytä miestä miettimään omaa tekoaan paremmin kuin rikosilmoituksen tekeminen, kysehän on pahoipitelyrikoksesta. Jos pelkäät miestäsi etkä siksi uskalla tehdä rikosilmoitusta kannattaa tosissaan miettiä sitä vaihtoehtoa että menee joksikin aikaa turvakotiin. Myös turvakotiin meneminen voi saada miehen miettimään tekoaan. Yleensä paras olisi mennä heti lyönnin jälkeen lääkäriin. Vaikka mitään vammoja ei olisi päällisin puolin niin lääkäri kirjaa pienenkin turvotuksen. Jos juttu menee oikeuteen niin lääkärin todistus on yleensä se vahvin näyttö jonka perusteella pahoinpitelijä voidaan tuomita kotiväkivaltatilanteista. Eihän siitä yleensä mitään kovia sakkoja saa varsinkaan jos ei ole pahoja vammoja mutta pienikin sakko ihan varmasti saa miehen pysähtymään ja miettimään tekoaan. Sekään ei tietenkään takaa etteikö mies löisi uudestaan, mutta vähän pienemmällä todennököisyydellä kuin silloin jos mies ei joudu teostaan mihinkään vastuuseen.

Mieheni oli niin päissään että ei muistanut että oli minua lyönyt… väitti vain että minä löin häntä…joka ei ole totta. Hän luulee että valehtelen koko asiasta… tilanne oli niin kamala, että aioin soittaa poliisit…jälkeenpäin kaduttaa, kun en sitä tehnyt… Luojan kiitos, lapset oli yökylässä…
Tuntuu hullulta ajatella näin, mutta en ole huolissani mieheni terveysongelmista vaan toivon että alkoholin käyttö olisi aiheuttanut jo hänelle jotain vakavaa… olenko kylmä kun ajattelen näin? itsestäni tuntuu kamalalta kun näin toivon…

Sillä ei ole mitään merkitystä mitä miehesi muistaa tai ei muista tai ajattelee tapahtuneesta tai oliko juovuksissa vai ei. Sinä tiedät että hän löi, piste. Kyllä sen rikosilmoituksen voi tehdä jälkeenkinpäin. Onko tapahtuneesta kulunut kauan ? Kävitkö lääkärissä ?

Nyt ei ole sillä tosiaankaan väliä että mitä ajattelet siitä mitä alkoholi on miehellesi aiheuttanut tai ei aiheuttanut. Sinun pitäisi minusta nyt keskittyä siihen mitä mies on SINULLE tehnyt, eli pahoinpidellyt.

Tapahtuneesta on kaksi viikkoa… jälkiä lyönti ei jättänyt, lyönti oli kuitenkin kova… lisäksi siihen liittyi kiinni pitämistä…yritti myös pakottaa seksiin…

Itseasiassa suosittelen että käyt näillä sivuilla:

turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=1

Sieltä kannattaa hakea keskusteluapua ammattilaisten kanssa. Osaavat tukea ja neuvoa. Yksin ei kannatta nyt jäädä tuon asian kanssa.

Itse aikoinaan soitin “lyömätön linja” -nimiseen puhelinpalveluun, mistä sain todella hyviä neuvoja ja tukea. Sitä ei taida vaan enää olla olemassa. Helpotti tosi paljon puhua silloin jonkun kanssa joka ei painostanut tekemään mitään, ainoastaan tuki ja neuvoi.

Kiitos sinulle :slight_smile:

Voi itku, miten raskasta onkaan lukea “vieras” -nimimerkin kuulumisia, jälleen kerran. Tähän saakka ymmärtääkseni hän on elänyt henkisen väkivallan alla ja muistankohan oikein, että mies on myös riehut/rikkonut paikkoja. Miksi y lipäätään vieras on jäänyt odottamaan sitä ensimmäistä lyöntiä, en vaan pysty ymmärtämään.

Jotenkin tuo vieraan kertomus on niin klassinen “tapaus”, jossa jopa uhri löytää selityksiä miehensä puolustukseksi (hän oli humalassa, ei muista mitään).

Rakas vieras, kannan sinusta ja lapsistasi suurta huolta! Kiitos “voima loppu”, kun linkitit tuon Turvakoti-sivuston. Muistelen itsekin vieraalle joskus sanoneen, että aina on olemassa turvakotivaihtoehto näin ensialkuun.

Rohkeutta ja voimaa sinulle, vieras! Jos uskot Jumalaan, niin rukoile myös häneltä rohkeutta ja voimaa itsellesi, jotta pystyt tekemään sen ainoan oikean ratkaisun, jolla voit pelastaa oman ja lastesi loppuelämän.

<3 - lämmöllä -

Vieraalle haluan toivottaa paljon voimia päätöksenteossa. Joitain päätöksiähän ja toimenpiteitä tuollaisessa tilanteessa on tehtävä. Ne, mitä ne on, on jokaisen päätettävä itse. Itse en tuollaisen jälkeen voisi pelkäämättä kotonani olla (ainakin luulen niin, koska omakohtaista kokemusta asiasta ei onneksi ole).
Mikäs teillä on lapsen tilanne? Oletteko jo saaneet apua erikoislääkäriltä, josta kirjoitit?
Hienoa, että täältä löytyy sellaisiakin, jotka osaavat neuvoa suuntaa tuollaisessa tilanteessa.

Täällä ollaan viikonloppua odottavassa tunnelmassa. Miehen osalta on ilmeisesti tulemassa rauhallisempi kuin viime viikonlopusta. On osallistunut suunnitelmiin ja luultavasti yhteistä touhua on tiedossa :smiley: Tosi kiva :smiley:
Niin ja pääsi yllättämään tänään. Vanhemmalla piti varata vanhempainvarttiaikaa ja kysäisin mieheltä, että onko osallistumassa, varaanko minkälaista aikaa. Ja hän on! Yleensä nämä on kyllä visusti jättänyt väliin. Taidan kokeilla vielä kepillä jäätä ja tarjota osallistumista myös nuoremman varttiin :wink:

Itsellä tuntuu olevan nyt jotenkin sisäinen rauha. Olen ilmeisesti pikkuhiljaa pääsemässä sinuiksi itseni kanssa. Enkä anna miehen tekemisten vaikuttaa omaan mieleen niin voimakkaasti. Osaksi varmasti vaikuttaa se, kun kalenteriin on alkanut tulla ihan omia menojakin. Oman elämän hankkimis-projekti siis etenee! :smiley:

Lainaan vielä mama62:sta. Oli kuin omasta suustani

Päivä kerrallaan.

Hyvää viikonloppua!

Vielä vieraalle: Ennen kun tekee rikosilmoituksen (jos siihen päädyt) kannattaa tietysti varmistaa että oma turvallisuus on taattu siinä tilanteessa että väkivaltaa uusiutuu, esim tekemällä turvasuunnitelma.

Turvasuunnitelman ohjeita löytyy linkittämältäni sivuilta:

turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=150

Toivottavasti saat apua. Voimia.

Jos en ennen ole älynnyt tätä sanoa, niin sanon nyt: Kiitos teille kaikille, jotka tänne olette kirjoittaneet! :slight_smile:

Delfin viimeisimmistä kuulumisista tuli tuo kiitoksen paikka mieleen, koska ajattelin, että ainakin minulla yhtenä isona tukena on ollut tämä foorumi. Lähinnä niin, että saan tervettä perspektiiviä tarkastella oman perheeni ja parisuhteeni tilaa. Pakko myöntää, että meillä taitaa ongelmat olla hyvin hyvin lieviä verrattuna moneen muuhun huusholliin. Siitä huolimatta se ahdistuksen määrä, jota koin nelisen vuotta sitten (onpas siitä jo hirveästi aikaa!) , oli varmastikin samaa suuruusluokkaa, kuin monella teillä, jotka edelleen joudutte sietämään puolison itsekästä käytöstä ja juomista.

Delfin elämästä näen aikalailla samoja piirteitä, mitä meillä on ollut ja sinänsä olen luottavainen hänen perheensä suhteen. Siitä huolimatta, ihan kuten delfi itsekin totesi, jokainen joutuu tekemään päätöksensä itse :slight_smile:

Minäkin odottelen viikonloppua luottavaisin mielin. Mies alkaa selvästikin irtautumaan juomisen tarpeestaan eli pitkän kesän kiintiö alkaa olla täysi :wink: Nyt on taas aika keskittyä kotiin ja perheeseen; siltä ainakin vaikuttaa.

Toivottelen teille kaikille jälleen voimia elää tulevan viikonlopun yli. Muistakaa, että paha olo saa olla ja ikävältä saa tuntua, kunhan ette jää siihen tunteeseen kiinni <3 :slight_smile:

Pirteää maanantaita hyvin levätyn ja muutenkin mukavan viikonlopun jälkeen :slight_smile: !

Kuten perjantaina totesin, ne tietyt merkit ovat ilmassa, joiden mukaan huomaan, että miehen jano on lopahtanut. Viikonloppuna ei siis ollut vihjettäkään siitä, että olisi tehnyt mieli edes yhtä olutta ja kiva niin.

Molempina päivinä tehtiin jnkv pihahommia, meillä päin ei siis jatkuvasti satanut, ja eilen saatiin aikaiseksi käydä jopa vanhemmillani kyläilemässä; äidilläni oli näet nimipäivä. Eipä olla tuollakaan käyty varmaan puoleen vuoteen, vaikka samassa kaupungissa asutaan.

On se kyllä uskomatonta, mikä voima on tällaisella viikonlopulla verrattuna siihen, miten se vähäinenkin viikonloppujuominen kuluttaa juomattoman osapuolen voimia; jos ei fyysisesti niin vähintäänkin henkisesti.

Toivottavasti teillä muillakin on mukavaa kerrottavaa, mutta jos ei ole, niin ainakin toivon, että jotakin valoa olisi teidänkin päiviinne löytynyt :slight_smile: Joka tapauksessa mukavaa alkanutta viikkoa!