Lueskelin eilisillan teidän kirjoituksianne. Ja todella moni asia tuntui tutulta.
Tosin sillä erolla, että meillä mies ei arkipäivisin juo (paitsi loma-aikoina), mutta viikonloput tuntuu menevän melko samalla kaavalla joka viikko eli perjantaina aloittaa ja sunnuntaina lopettaa. Jollain ihmeen kaupalla yleensä pystyy maanantaina selviämään töihin.
Vähän taustoja: Olemme noin kolmekymppisiä molemmat, lapsia on kaksi alle 10 v. Yhdessäoloa on kertynyt 14 vuotta. Mies ei ole ikinä ollut pulloon sylkijä, mutta nuorempana ei kyllä koko viikonloppua ryypännyt (ehkä joskus, mutta tosi harvoin). Pikkuhiljaa se on livennyt tuohon pisteeseen, jossa nyt ollaan. Muistan puheita siitä, miten ei hän ei ota kuin yhtenä päivänä viikonlopussa, sitten seuraavaksi, että ei ota krapularyyppyä, jossain vaiheessa meni perjantai ja lauantai, krapulan kärsi sunnuntaina, mutta nyt tosiaan jo koko viikonloppu.
Kaksi vuotta sitten kesä oli ihan kamala. Silloin oli jo lähellä, että kerään kimpsut ja kampsut ja etsin lapsilleni uuden kodin. Silloin syksyllä tilanne rauhoittui ja tässä sitä nyt ollaan vieläkin.
Viime kesä meni tutkimuksissa ja silloin hänellä todettiin mm. masennus, jota vieläkin hoidetaan. (Tosin miehen omat hoitokeinot on vähän kummalliset )
Nyt pelkään tästä kesästä samanlaista kuin parin vuoden takaisesta. Mies ei halua juomistaan kokonaan lopettaa, mutta vähentää sitä. Antabustakin jo pyysi lääkäriltä, mutta se ei masennuslääkityksen kanssa sovi päällekkäin.
Eroa en haluaisi, mies kuitenkin on selvinpäin viikot, lapsilla on mielestäni ihanneympäristö kasvaa “maalla” enkä haluaisi lapsia isästään erottaa. Tosin ilmapiirihän meillä ei kamalan hyvä ole. Miehen juominen tietysti vaivaa minua ja olen sen vuoksi pahalla päällä ja valitettavasti ne on ne lapset mitkä siitä kärsii.
Eilisillan taas mietin mitä tässä pitäisi tehdä. Ajattelin, että kokeilen suunnitella itselleni ja lapsilleni aina viikonlopuksi tekemistä ja jonkun varapaikan ettei tarvitse miehen ryyppäämistä katsella. (Se taisi olla selviytymiskeinoni toissa kesänäkin.) Ja toinen suunnitelma olisi koittaa saada mies käymään A-klinikalla juttelemassa. Jos niillä olisi siellä jotain ajatuksia, mitä tämän asian kanssa voisi tehdä.
Lopettelen tällä kertaa tähän ja toivoisin, että löytyisi joku kenellä olisi samanlaisia kokemuksia ja toki muidenkin mielipiteet kiinnostaa.