Viikonloppujuoppo

Kotikanava
1

Lueskelin eilisillan teidän kirjoituksianne. Ja todella moni asia tuntui tutulta.
Tosin sillä erolla, että meillä mies ei arkipäivisin juo (paitsi loma-aikoina), mutta viikonloput tuntuu menevän melko samalla kaavalla joka viikko eli perjantaina aloittaa ja sunnuntaina lopettaa. Jollain ihmeen kaupalla yleensä pystyy maanantaina selviämään töihin.

Vähän taustoja: Olemme noin kolmekymppisiä molemmat, lapsia on kaksi alle 10 v. Yhdessäoloa on kertynyt 14 vuotta. Mies ei ole ikinä ollut pulloon sylkijä, mutta nuorempana ei kyllä koko viikonloppua ryypännyt (ehkä joskus, mutta tosi harvoin). Pikkuhiljaa se on livennyt tuohon pisteeseen, jossa nyt ollaan. Muistan puheita siitä, miten ei hän ei ota kuin yhtenä päivänä viikonlopussa, sitten seuraavaksi, että ei ota krapularyyppyä, jossain vaiheessa meni perjantai ja lauantai, krapulan kärsi sunnuntaina, mutta nyt tosiaan jo koko viikonloppu.
Kaksi vuotta sitten kesä oli ihan kamala. Silloin oli jo lähellä, että kerään kimpsut ja kampsut ja etsin lapsilleni uuden kodin. Silloin syksyllä tilanne rauhoittui ja tässä sitä nyt ollaan vieläkin.
Viime kesä meni tutkimuksissa ja silloin hänellä todettiin mm. masennus, jota vieläkin hoidetaan. (Tosin miehen omat hoitokeinot on vähän kummalliset :unamused: )
Nyt pelkään tästä kesästä samanlaista kuin parin vuoden takaisesta. Mies ei halua juomistaan kokonaan lopettaa, mutta vähentää sitä. Antabustakin jo pyysi lääkäriltä, mutta se ei masennuslääkityksen kanssa sovi päällekkäin.

Eroa en haluaisi, mies kuitenkin on selvinpäin viikot, lapsilla on mielestäni ihanneympäristö kasvaa “maalla” enkä haluaisi lapsia isästään erottaa. Tosin ilmapiirihän meillä ei kamalan hyvä ole. Miehen juominen tietysti vaivaa minua ja olen sen vuoksi pahalla päällä ja valitettavasti ne on ne lapset mitkä siitä kärsii. :frowning:

Eilisillan taas mietin mitä tässä pitäisi tehdä. Ajattelin, että kokeilen suunnitella itselleni ja lapsilleni aina viikonlopuksi tekemistä ja jonkun varapaikan ettei tarvitse miehen ryyppäämistä katsella. (Se taisi olla selviytymiskeinoni toissa kesänäkin.) Ja toinen suunnitelma olisi koittaa saada mies käymään A-klinikalla juttelemassa. Jos niillä olisi siellä jotain ajatuksia, mitä tämän asian kanssa voisi tehdä.

Lopettelen tällä kertaa tähän ja toivoisin, että löytyisi joku kenellä olisi samanlaisia kokemuksia ja toki muidenkin mielipiteet kiinnostaa. :smiley:

2

Kyllä se vaan tuollaista meilläkin alussa oli, sitten oli kausia (jolloin en narissut asiasta), jolloin meni se mäyräkoira iltaan viikollakin vaikka olisi töitä ollutkin seuraavana aamuna :confused:
Kausia ettei juo tai tissuttelee sitten salaa (siihen asti kun huomaan ja huomautan asiasta).
Oli minullakin noiden viikonloppu ryyppäjäisten aikana harhakuvitelmaa ettei sitten viikolla juonut (vahinko vaan kun sitten alkoi löytyä niitä ‘‘piilopulloja ja kaljoja’’).
Hyvin äkkiä alkaa mennä siihen ettei pystykkään kontroloimaan sitä lopetusta ja se alkuviikko meneekin sitten ‘‘sairaslomalla’’ krapulaa selvitellessä ja kesäloman jälkeenhän se automaattisesti on viikon sairasloma pidettävä että kykenee työt aloittamaan.
Tuostahan se vaan pahenee ja pahenee, ei ainakaan enää onnistu kohtuu käyttö.
Alkas olla ne viimeiset hetket tarttua ‘‘härkää’’ sarvista ja ravistella hereille, ennenkuin menee vaikeemmaksi ja pahenee vielä tilanne. Paljon helpommalla vois nyt päästä kun pistäs pelin selväksi, esm. niin että sanoo ettei tule katsomaan vierestä sitä viinanjuontia (eikä sitten katsoakkaan, juokoon yksinään jos ei muu auta)

3

Niinhän se on, että alkoholismi on etenevä sairaus, aluksi se alkoholin käyttö ei määrällisesti välttämättä juurikaan poikkea kaverien alkoholinkäytösä, kunhan pyörittää enemmän mieltä.
Tyä on monesti viimeinen linnake, josta alkoholisti luopuu, koska raskas työ oikettaa juomisen, joten juominen pitää keskittää viikonloppuihin, jotta työ hoituu -työelämästä suurin osa aidoista puistokemisteistä siltojensa ja veneidensä alle on päätynyt, Suomessa ei synnytä kodittomana! Kun töissä tulee ensimäiset ongelmat juomisen takia, on kotona ollut helvetti irti keskimäärin 10 vuotta -tosin siellä kotona on niin sopeuduttu tilanteeseen, että välttämättä sielläkään ei ole “huomattu” mitään ennen kuin asiaa jälkeenpäin tarkastellessa.

mreillä esim. juominen oli toki runsasta, mutta en mä sitä osannu ihmetellä -vaikka mies sanoi olevansa alkoholisti ennen kuin aloin odottaa ensimmäistä lasta. me oltin kuitenkin nuoria ja kaveripiirikin oli kosteaa -ihmeesti sitä valtsee kaltastaan seuraa!

Meillä oli selkeästi havaittavissa kausi, jolloin mies pystyi tasaamaan viikkojuomisensa, eli vaihtoehtoja oli 2: joko perseet viikonloppuna, tai jos se oli mahdotona, tissuttelua joka ilta, mutta viikko annos oli sama. Pikkuhiljaa se liukui siihen, että tissuttelu oli mahdotonta, juomista ei voinu lopettaa niin kauan kun silmät liikkui, joten oli siirryttävä kontroloimaan juoma kertoja, eli juominen siirtyi viikonlopuihin eikä väliviikonlopuja -ja yhteisiä viikonloppuharrastuksia- enää ollut.
Hoitoon mennessäänkään mies ei ollut alkoholin takia ollut pois töistä kun korkeintaan pari päivää ja nekin vähän tulkinnanvaraisia.

4

Tosi kiva, kun ootte viitsiny kommentoida. :smiley: Hieman kauhistuttaa nuo pullonpiilotusleikit, mutta siihenhän se usein menee :frowning: Toivottavasti saisin taottua jotain järkee miehen kalloon. Se, kun vaan taitaa olla turha toivo :open_mouth:

Toihan se selvästi on seuraava vaihe. Meillä ei kyllä salaa juo, ihan näkyvästi tölkkinsä avaa ja mä kyllä huomaan silmistä samantien, kun on yhdenkin kaljan ottanu. Ja karvat nousee samantien pystyyn. :angry:

Ton kattelemisen mä ajattelinkin jättää pois tältä kesältä. Tarvii vaan keksiä jokin varapaikka minne voi lasten kanssa lähteä.

5

Niinpä tietysti - en ole kyllä tällaistakaan ennen ajatellut. Kun eksäni lopetti työt, hän sai sen kuulostamaan siltä, että “kun hän onkin jo 20v painanut töitä niin voi tehdä muuta välillä”. Ajattelin, että niin kai sitten. Eli hän alkoi asua kapakassa ja kantaa sieltä naisia kotiinsa. Ja alkoholistihan eksäni ei tunnustanut eikä tunnusta varmaan vieläkään olevansa (vaan hänen ainoa ongelmansa on, että hänelle on sattunut vääriä ihmisiä rinnalle)

6

Kirjoitat , että et halua erota, koska et halua erottaa lapsia isästään ja kuitenkin suunnittelet selviytymiskeinoksi, sitä että sinulla ja lapsilla on varapaikka minne mennä kun isä juo.Minusta tuntuu aika hurjalta, että perhe joutuu lähtemään evakkoon isän juomisen takia, eikä siinä tapauksessa olisi järkevämpi antaa lapsille koti, josta he eivät joudu lähtemään sen takia, että aikuinen juo ?Itse tein sen ratkaisun, että puolisoni ei saanut juoda kotona ja sotkea minun ja lasten elämää,meidän ei tarvinnut hiiviskellä nurkissa kännisen ukon takia.Lopullisen eron jälkeen vata huomasin, miten karsea ilmapiiri kotonamme vallitsi myös silloin, kun puoliso oli selvinpäin.Nyt on helpompi hengittää, omassa rauhassa.Puolisoni ei siis halunnut hakea mitään apua ja suoraan kysymykseen antoi suoran vastauksen : viina ja kaverit.Jotenkin vain ajattelisin tässä lasten tunteita, koska omani ovat nyt jälkeepäin kertoneet kärsineensä kireästä ilmapiiristä, isän aiheuttamasta häpeästä ja turvattomuudesta, oireilivatkin näitä kipeitä muistoja pois, kun isä muutti kotoa pois ja oli tilaa jollekin muulle kuin draamajuopolle.

7

Hei,

Tervetuloa palstalle. Täällä voi oppia paljon itsestään ja juovasta puolisostaan, jos mieli on avoin.

Muut tuossa jo kommentoikin useita kohtia, minä kommentoin pikaisesti vain tätä:

Runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa masennusta (masennuksen kaltaisia oireita) kuin myös monia muita oireita jotka viittaavat mielenterveysongelmiin kuten ahdistusta, väsymystä, haluttomuutta, pelkotiloja, näköalattomuutta, jokus esim. paniikkikohtauksia, eristäytymistä ja myös fyysisiä oireita kuten ylävatsaoireita. Käsittääkseni on enemmän kuin tavallista, että jossain vaiheessa näiden oireiden kanssa päädytään hakemaan lääkäristä apua. Kaikkia oireita kuvataan käydään siellä läpi, ja sitten lääkäri mahdollisesti kirjoittaa näihin oireisiin lääkkeen (yleisesti masennuslääke tai mielialalääke, mutta myös rauhoittavia ja muita PKV -lääkkeitä eli Pääasiallisesti Keskushermostoon Vaikuttavia lääkkeitä kuten Diapamia). Näillä siis hoidetaan oiretta, ei syytä. Oireiden syy on tietenkin liiallinen alkoholinkäyttö. Alkoholinkäytön määrää lääkärit eivät aina huomaa kysyä, ja toisaalta vaikka kysyisivätkin, (ainakin alkoholistin kyseessä ollessa) potilas tuppaa vähättelemään juodun alkoholin määrää.

Kaikki edellämainitut oireet poistuvat ajan kanssa, kun ihminen raitistuu (=löytää raittiin paikkansa maailmassa, mikä on eri asia kuin pakolla viinasta erossa olo). Niin kauan kuin ihminen jatkaa juomista (etenkin alkoholistin kysessä ollessa), ei noilla mielialalääkkeillä saavuteta käytännössä mitään tehoa: minkä hyvän mielialalääke tuo, sen viina vie. Siinä tapauksessa että saadut lääkkeet ovat PKV-lääkkeitä, on sotku valmis, koska alkoholin kanssa niistä saa mahdollisesti tappavan coctailin, ja koska niihin jää helposti koukkuun on tilanne kohta se että henkilö käyttää sekä viinaa että PKV-lääkkeitä.

Ellis

8

mikä on PKV-lääke?

9

siis nekö, mitä sanotaan pameiksi? mitä ovat bentsot?

10

PKV-lääkkeitä on pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkket. Pentsot ja pamit yleisimpänänä, mutta yleensä rauhoittavat, unilääkkeet ja jotkut kipulääkkeet.
fi.wikipedia.org/wiki/PKV-l%C3%A4%C3%A4kkeet

11

meidän suhteen alussa mies ei ensin juonut juuri mitään. Halusi varmaan osoittaa hallitsevansa alkoholinkäyttöä ja näytteli “sivistynyttä” juomakulttuuria minulle, joka en alkon käytöstä hirveästi tiennyt. Melko nopeaan joi muutaman päivän putken ja jatkoi sen jälkeen varmaan sillä tyylillä, mikä oli hänelle tuttua jo pidemmältä ajalta. Eli viikonloppujuomista. PErjantaina “tsup”, kun töistä pääsi sunnuntai-iltaan asti ja maanantaina töihin. VÄlillä pitempiä raittiusjaksoja eli muutamasta viikosta puoleen vuoteen. Viime kesänä, kun loma hänellä alkoi, oli ostanut sellaisen satsin kaljaa, et tajusin, että hän aikoo loman keskittyä täysin juomiseen. Kuukauden lomalla olikohan yhtään selvää päivää, ehkä muutama. Tämä loma päättyi siihen, että ei saanut putkea poikki, kun työt alkoi. Oli saikulla ja kun sitten lopetti juomisen, tuli delirium, eli juoppohulluus. Sen jälkeen oli puoli vuotta juomatta. Ratkesi yhdesti. Ja toiselle juomakerralla alkoi taas putki.

Eli kyllä olisin hyvin huolissaan vkl-juomisesta. Ja suosittelen miettimään tosissaan, että mitä sinä haluat ja kertoa se sitten miehellesi ja pitää siitä kiinni. Al-anon auttaa sinua selvittämään ajatuksiasi alkon suhteen. ITse olen nyt muutaman kerran käynyt ja tuntuu ihan hyvältä. SUn miehellä on tie siinä mielessä alussa, että hän ei ole ilmeisesti vielä tunnustanut alkoholiongelmaansa. Sen tunnistamiseen ja tunnustamiseen voi mennä kauan ja sitä ennen kannattaa jo auttaa itseä ja LAPSIA.

Tsemppiä sulle tähän tilanteeseen. Lueskele netistä näitä muiden kertomuksia ja tietoa alkoholismista. MIeti, mihin sinä olet valmis ja kerro miehellesi, mitä ajattelet tästä asiasta ja siitä miten se vaikuttaa lapsiin.

Ja minäkin olen sitä mieltä, että niinhän sen kuuluisi mennä, että se joka juo, se menee juomaan kotoa pois. Mutta aina se ei ole mahdollista. MInä tein mieheni kans sen ratkaisun, että kun putki alkoi tai muuten kyllästyin katselemaan sitä touhua, lähdin omalle asunnolle. Ja se helpotti minua.

12

Kiitos kommenteista. Olette antaneet taas miettimisen aihetta. :slight_smile:

Ilmoitin eilen, että en aio katsella sitä juomista ja, että jollei ryyppääminen tapahdu muualla niin meitä ei sitten lasten kanssa kotona näy.
Eihän se minunkaan mielestäni oikein mene, että me lähdetään lasten kanssa pois kotoa, mutta tiedän, että mies ei lähde. Ja ajattelin ottaa sen siltä kannalta, että vietetään lasten kans omia viikonloppulomia :wink:
Onneksi on paikkoja minne mennä. Mähän en salailua harrasta tän juomisen suhteen.
Eroamaan en vielä ainakaan ole valmis, koska tiedän, että varsinkin vanhemmalle se tulisi olemaan todella vaikeata kavereidenkin vuoksi. Ja tosiaan, kun mies nyt vielä on kuitenkin ne viikot selvinpäin. Toivon vaan jotain heräämistä sille tän asian suhteen. Huomenna voisi olla hyvä aika keskustelulle, kun lapset eivät ole kotona ja krapulakin on toivottavasti ehtinyt väistymään.

Tämän kyllä jo tiesinkin, olen jonkin verran lukenut jo tästä taudista. Mutta oli niin hyvin kirjoitettu, että toivottavasti et pahastu, jos tulostan tämän pätkän ja jätän lojumaan pöydälle :slight_smile: Mies ei ole (onneksi) saanut noita PKV-lääkkeitä vaan sellaista, missä on vaikuttavana aineena essitalopraami.

ps. Taisin tällä kertaa jo osata tehdä lainauksetkin oikein :wink:

13

Ihan vapaasti :slight_smile:

14

Kiitos Ellis :slight_smile: En vielä tosin sitä tulostanut, mutta lainasin hiukan sitä eilen keskustelussa. Tai siis minä puhuin ja mies kuunteli. Tai siis musta tuntui, että se kuunteli, mutta mitään vastauksia en vielä saanut. Ajatteli, että sulatelkoon nyt yön yli. Tää meidän keskusteluhan alkoi siitä, kun mies alkoi kiukutteleen mulle, koska olin edellisenä päivänä surffanu täällä sivuilla ja kun tuli katseleen missä sivuilla oon, niin en näyttänyt ja totesin ettei sille kuulu. Siitähän tuo otti niin nokkiinsa ja kuvitteli, että chattailen jonkun miehen kanssa :unamused: No eilen kerroin, että olin täällä lukemassa, en tiedä uskoko vaiko eikö, mutta ihan sama. Katsotaan tuleeko tänään mitä selvyyttä mihinkään, kun ollaan menossa kahdestaan syömään. Vaikka onhan se ennenkin luvannu selviä jaksoja ja muutakin, mitkä sitten on loppunu hyvin nopeesti. :confused:

15

Viikonloppu ilman kolmatta pyörää takana :smiley: :smiley: Jotain ajatuksia meidän viime viikkoinen keskustelu ehkä herätti. Sain ainakin itse ilmoitettua, kuinka kurja olo minulla on. Mieskin myönsi, että käsistä on homma lähtenyt. Teki vähän jo suunnitelmia kuinka voisi olla viikonloppuja ottamatta. Toivottavasti suunnitelmat pitää. Jotain korvaavaa tekemistä kuulemma pitää olla. Tosin tässä tilanteessa ollaan oltu ennenkin. Katsotaan kuinka tämä jatkuu, oliko viime viikkoinen vain kovan krapulan seurausta vai olisiko toivoa jatkostakin. Vähän pelottaa nämä ihanat helteet :unamused:
Yritän jatkossa lukea enemmän teidän muidenkin kirjoituksia, nyt tämä on ollut tällaista nopeaa tilitystä vaan omasta tilanteesta.

16

Luin tuolla toisessa ketjussa läheisriippuvuudesta ja täytyy sanoa, että kolahti. Olen kyllä sitä jo jonkin aikaa uumoillut, mutta nyt löytyi jo niin monta yhtäpitävää kohtaa, mitä itsessäni tunnistan, että myönnettävä on. Meillä mies on ollu tänään tosi pahalla päällä ja ajattelinkin jo, että johtuuko selvästä viikonlopusta, kun ei “nollannut”. No, nyt se jo alkoi puhua lauantaista ottopäivänä :frowning: Ja taas mä tipahdin odotusteni kanssa, vaikka olihan se odotettavissa. Saas nähdä mitä viikonlopusta tulee. Ihme möykky tonne rintaan taas ilmestyi ja se ei tiedä hyvää, ainakaan omaan mielentilaan :frowning:

17

Hei Delfi,

hyvä että yksi viikonloppu meni hyvin, olette keskustelleet ja jonkinlaisia lupauksia ja toimenpiteitä on saatu aikaan! Olen iloinen sinun puolesta, toivottavasti asiat lähtevät rullaamaan!

Minä itse olen uusi lueskelija täällä ja minulla on myös kotonani oma viikonloppu- ja lomajuoppo. Hän aloittaa juomisen töistä päästyään esimerkiksi yövuoron jälkeen perjantaiaamuna eli heti kun vapaus koittaa ja lopettaa sunnuntaina nukkumaanmenoaikaan. Kaikki vapaat menee juodessa ja korjaillessa heti aamusta oloa ja siitä uuteen nousuun… Kaikenlaisia ongelmia on, jopa niin paljon että olen ollut muuttamassa toiseen osoitteeseen, ensin talvella, näistä ajatuksista sanoin hänelle ja hän sai minut lupauksillaan perumaan. Silloin hän lupasi vähentää tai lopettaa kokonaan, mikä toteutui ehkä yhden viikonlopun verran. Uusista keskusteluyrityksistäni hän aina suuttuu ja keskustelut loppuu minun anteeksipyytelyyn ja kaikenlaiseen muuhun draamailuun.

Olen taas monta kuukautta katsellut kiihtyvää juomista ja kesäloman tulo jo oikein vituttaa. Itse olen yrittäjä, joten loma ei ole itsestäänselvyys ja nyt hieman kaduttaa, että se on samaan aikaan tuon kaljoittelijan kanssa. Ehkäpä vietän sen kuitenkin yksin tai siis lapseni kanssa, jos vaikka jonnekin äkkilähdölle, jos rahavarat antavat myöten. Toisaalta minulla on hyvä säästökohde, jos rahaa sattuisi olemaan extraa:

Pohdin tosissaan ns. pakenemista salaa eli lähden, muutan vaan pois enkä varoittele etukäteen. Haaveilu kodista toisessa kaupungissa pitää minut jaloillani, mutta en tiedä saanko koskaan tehtyä asialle käytännössä mitään. Vuokraovi-sivustoa selaan kriteereinä vain se ihana asunto, se kun löytyy kohtuuhintaan, karistan tämän kaupungin pölyt jaloistani. Käytännössähän ne ihanimmat asunnot menevät nopeasti ja minä olen tekemieni sopimusten vuoksi töissä vielä elokuulle asti tässä kaupungissa tai lähialueella. Toimeentulo uudessa kodissa voi olla ihan alkuun huonoa, mutta uskon että saan töitä mistä päin vaan, ainakin niiltä paikkakunnilta, joita olen harkinnut. Lastakin pitäisi ajatella, repiä nyt hänet koulusta ja kotikaupungista mukaansa jonnekin toiselle puolelle Suomea, uikuttaa pakoa vastustava minäni (vai jääkö hän mieluummin tänne juopon, narsistisen ihmisen kyykyttämäksi, kysyy pakoa suunnitteleva minä). Jänistän koko ajan enkä saa tehdyksi mitään pakoni eteen, koska mies on satunnaisesti myös ystävällinen ja ihana, ja todellakin odotan kuin koiranpentu, että saan huomionosoituksia ja läheisyyttä.

Mikään turvakotipako tms ei tule kyseeseen, koska väkivaltaa tai edes sen uhkaa ei vielä ole ollut. En voi muuttaa myöskään “ihan mihin vaan” loukkoon, koska on lapsi ja koira ja itse teen osittain töitä kotona, joten kriteerit tulevalle kortteerille sen kun nousee…

Meillä ei ole juopon kanssa yhteisiä lapsia. Minulla on lapsi, 11 vuotta, joka asuu tässä ja aviomiehellä on kaksi lasta, 15- ja 22-vuotiaat, jotka käyvät tässä joskus. 22-vuotias on jo hyvän ikäinen juomiskaveri. Myös 15-vuotiaalle iskä tarjoilee, mitä en hyväksy. :frowning:

Mies itse ei koe, että juominen olisi meille läheisille ongelma, koska hän juo kotona, ei siis luuhaa baareissa. Kapakoitsevan juopon olisinkin heivannut aikoja sitten pihalle, koska olen niin ahdistunut ja mustasukkainen näistä vähistäkin reissuista, että oksat pois. Raha on kuitenkin aina vähissä, koska ainahan se kalja/viski/viina maksaa, olipa tarjouksessa tai ei, ja epäilen hänen ottavan säännöllisesti pikavippejä ja taistelevan niiden kanssa. Hän on kuitenkin ns. tienaava puolisko suhteessamme, vaikka käytännössä minulle on luisunut vastuuta joistakin isoista yhteisistä asioista.

Oman sairauteni olen nyt tunnistanut, olen niin läheisriippuvainen kuin voi vaan olla. Ajatus miehestä uuden naisen kanssa samassa kaupungissa on yksi syy siihen, että jos lähden, se tapahtuu kerralla ja kauas. Toinen syy on tietenkin se, että ryömisin jo ensimmäisen yksinäisen yön jälkeen juopon viereen, koska en kestä yksinäisyyttä…

Tällä (kin) viikolla olen päättänyt mennä Al-Anoniin, mutta olen luistanut sinne menosta jo puoli vuotta. Nyt kuitenkin tuntuu, että tarvitsen sitä. Myös aikataulun puolesta pääsen, yritän nyt vain olla “unohtamatta” sitä.

18

Hei Ankie ja tervetuloa :slight_smile:
Poimin seuraavan tekstistäsi ja tutulta tuntuu.

Meillä on käytyy keskusteluja tässä vähän joka päivä viime viikon aikana. Viimeksi eilen otin asian puheeksi, kun kävin lääkärissä muista syistä ja otin sitten samalla tätäkin asiaa siellä puheeksi. Lääkäri osasi todella hyvin lukea rivien välistä ajatuksiani ja pääsi lähelle asian ydistä muutamalla kysymyksellä. Eli siis arvojärjestykseen ja parisuhdeongelmiin. Nehän tässä on tullut mukaan aika voimakkaasti vuosien saatossa.
Tästä meillä oli eilen hieman keskustelua ja näytin miehelle papereita, mitä lääkäri antoi sieltä mukaan. Illalla mies kysyi, että minkä määrän minä hyväksyn, että juo. En heti osannut vastata, mutta myöhemmin ilmoitin, että kun audit-testin tulos on keltaisella, niin tyydyn siihen. Pyysin sitten tekemään sen testin täällä sivuilla. Ei ensin kertonut tulosta, mutta kun kysyin, niin punastahan tuo oli näyttänyt. Miehen kommentti siihen, että nää testithän nyt vaan on tällaisia.
Sitten illalla ilmoitti, että minä teen meillä tästä tämän ongelman enkä tyydy mihinkään. Joo enhän mä tyydykään yhteen kahdenkeskiseen iltaan muutamassa kuukaudessa, jota saa pyytämällä pyytää, jos sitä yhdessäoloa ei muutenkaan oikein ole. Kummasti toivessa vaan vieläkin on se “tavallinen” perhe-elämä. Mutta tuo ongelman tekeminen alkoholin suhteen: uskoo ken tahtoo :unamused: (vai uskonko sittenkin?)

19

Minusta tuo keskustelu on loputon suo. Meillä tällä mentiin vain ojasta allikkoon.

Jos tyypille on tärkeää saada juoda, jos tyypille on tärkeää, että saa juoda kertakaikkiaan eli haluaa välttämättä tietää just jotain minimimäärää, on mun mielestä aiheellista epäillä, ettei sitä se rajoittaminen kiinnosta. Vai kukahan meistä on jonakin iltana huomannut, että tyyppi, joka haluaa juomista sinä iltana jatkaa, sen pyynnöstä lopettaa? Kenellä meistä ei ole ollut niitä iltoja, jolloin se ei edes ajattele lopettamista “sallitun” määrän jälkeen, ellei sille sitä huomauta? Ja ketä ei huomauttaminen ahdista joka ikinen kerta?

En halua tyrmätä mitään, mutta myöntää täytyy, että mielestäni vähentäminen on ongelmajuojien kohdalla ainakin alkuun ihan pilvilinnakamaa. Koko keskustelu sallitusta määrästä on hupsu, koska ne, joilla suu kunnolla napsaa, eivät siinä sallitussa määrässä tahdo mitenkään pysyä.

20

Viikonloppu takana. Oli aika kiireistä. Pojan harrastuksia, synttäreitä ja vähän lomailuakin, kun vietettiin pidennettyä viikonloppua. Kuningas A oli mukana viikonloppuna, mutta sillä oli vaan pieni osa tätä :slight_smile: Mies siis otti iltaisin, mutta pysyi alle viidessä kaljassa joka ilta ja ilman motkotusta :slight_smile: Joten voisin sanoa, että ihan onnistunut toinen viikonloppu, osallistui harrastuksiinkin.

Tästä olen kyllä täysin samaa mieltä. Jos suu kunnolla napsuu, niin ei siihen silloin mikään auta. Ei vaikka kuinka huomattelis ja olis ahdistunut.

Tämä mulla on vielä seurannan alla. Viime viikonloppu vähän yllätti. Otti noinkin monta ja pystyi lopettamaan siihen. Tosin en kyllä odota, että ne kunnon nollaukset tähän jää, mutta, ehkä se jonkinlaisen herätyksen on kokenut.