Näinhän se menee. Jos he juovat siten kuin sinä olet juonut, ja sinä olet huomannut juovasi liikaa, tästä seuraa se väistämätön johtopäätös johon he itse eivät halua tulla: että heilläkin olisi jokin ongelma.
En enää ole viihtynyt baareissa, mutta viime keväänä ja kesän vielä niissä kävin, juomassa alkoholittomia kun kaverit kiskoivat niitä muita.
Yksi baarihetki vähän puolen yön jälkeen on jäänyt elävästi mieleen. Katselin ympärilleni ja äkkiä tajusin: tämähän on kuin päiväkoti. Isot ihmiset vaappuivat, jokeltelivat, korottivat ääntään, alkoivat haastaa riitaa eivätkä oikein enää pysyneet pystyssä.
Pienten ryhmä, 1-2-vuotiaat. Päällä kollektiivinen myrkytystila.
Istuin siinä ja mietin, mikä tässä oikeastaan on niin hauskaa että tästä on tarvinnut haaveilla, tulla mukaan jokeltamaan.
En enää muistanut. Ja tästähän seurasi sitten se, että aloin vain tuntea näitä ravintolasalin isoja vauvoja kohtaan suurta myötätuntoa.
Tämä on hienoa.
Oman kokemukseni mukaan viisaat, kivat kaverit ovat pelkästään ilahtuneita siitä kun alkoholismiin luisunut alkaa viimein tunnistaa oman ongelmansa ja sitten (minun tapauksessani kylläkin vasta jokusen vuoden viiveellä) jopa tekee sille jotain. Ja ne muut - no, sinähän sen sanoit:
Jep.
Kuules @Bambu . Sinulta tulee niin hyvää analyysiä omasta tilanteestasi, teräviä havaintoja ja auki kirjoitettuja tunteita, joita selvästikin itse tunnistat, ettei ole mitään syytä mikset pystyisi nyt lopettamaan juomista ihan kokonaan. Työkalupakkisi on sen verran hyvä.
Huomaatko: tasainen! Tai ainakin suht tasainen! Aivan niin. Hissukseen se myllerrys alkaa tasoittua. Kaikenlaista ajatusta sitä varmaan vielä tulee ja menee, mutta kyllä sinä niskan päällä pysyt. Kun olet vaan.
Mukavaa sunnuntaita ja lämpimät onnittelut kahdesta viikosta selvin päin! Sanon saman kun viikko sitten: pahin on nyt takana.
), mutta jotenkin onnistuin selittämään, että ulospäin näkyvän “hyvän elämän” taustalla on ihan ihmisen tavallinen elämä ja kamppailu “ei niin hohdokkaiden asioiden” parissa.
voi ei…
