Hei @Bambu .Oot tosi sinnikäs. Kuka ihme jaksaa noin paljo liikkua. Itelle riittää tunti kuntosalilla ja eri päivänä hiihtoa tai kävelyä pieni lenkki. Oon tietty jo vanhempi.
Mietin vaan, oisko sulla joku muukin tekeminen, mikä tuottais mielihyvää elämään.
Mulla kans tänään V- mäinen päivä. Whatsapista viesti, mitä pitää työstää pitkä aika. Mutta tiedätkö mitä … Enää oli vain pieni häivähdys, että nyt pitäis ottaa viiniä tähän paskamaiseen oloon. En ajatellut koko viinaa, enkä koko asiaa. Kyllä sekin järjestyy aikanaan.
Oon nyt ollu yli 3 kk ilman päihteitä ja voin sanoa, että on jo aivoissa vähentynyt alkoholin miettiminen. Yritän vaan suunnata ajatukset johonkin muuhun meneillään olevaan asiaan.
Toki niitä mielitekoja tulee, kun on ollut tilanne, missä ennen join.
Mulle se palkinto on joka aamu, kun herään ilman krapulaa ja saan olla itsestäni ylpeä, kun en illalla ottanut.
Mukavaa selvää viikonloppua
Toivottavasti en loukkaa, mutta mahtava kapinointi; haen ykköskaljan. Meillä on puolison kanssa sanonta, kun itse hermostuu ja ymmärtää, ettei siitä tunteesta voi syyttää ketään muuta kuin itseään: syön raa’an kanan luineen päineen. Kapinointi, joka kosahtaa vain omaan nilkkaan ja pahasti.
Ensinnäkin iso kiitos kaikille vastaukista, tsempistä ja tuesta. On ilo huomata että jotain kiinnostaa minun ajatukseni/ahdinkoni ja vielä siinä määrin että rustaa ketjuun vastauksen. Kiitos.
Sitten aiheeseen. Tänään olen ilokseni saanut huomata että on mennyt jos ei nyt tunteja niin ainakin kymmeniä minuutteja niin että en ole pakkoajatellut juomista tai lähinnä sen lopettamista. Olen myös huomannut että saatan jo ohuen hetken nauttia joistain pienistä asioista, kuten siitä että voin mennä aina aamuisin treenaamaan tai siitä että aamukahvi maistuu. Sitten kuitenkin tulee jokin ihmeellinen tila, että jos tämä näin kevyttä on niin voihan sitä hakea vaikka pari kaljaa vielä nostattamaan fiilistä, siitä kun ei minun kaltaiselleni kohtuukäyttäjälle mitään haittakaan olisi. Kaksi kaljaa, ei keltään pois ja fiilis katossa. Onnekseni tiedän totuuden ja se ei mihinkään kahteen kaljaan jäisi, kaksi päivää menisi kännissä ja neljä krapulassa. Ei enää tuota minulle.
Tuntuu kuitenkin ettei minulla ole oikeutta olla iloinen tai nauttia mistään, ilman että seuraava juomapäivä olisi vähintään tiedossa. Jos meinaan vaikka naurahtaa hyvälle jutulle töissä, niin tulee mieleen että milloin juodaan? Tämmöstä tänään. Parempaan päin.
Kiva, että on välillä jo helpompia päiviä, eikä tarvii viinaksia koko ajan miettiä.
Kyllähän me voidaan olla iloisia ja miettiä tulevaisuutta hyvillä mielin. Se ilo ja onni, mikä meillä on ilman päihteitä, on aitoa. Se ei katoa seuraavaan krapulaan. Harmaan päivän tullen tiedämme, että kohta taas päivä paistaa.
Minäkin toppuuttelen itseäni, kun joskus sitä onnentunnetta tulee. Ajattelen, että sitä putoo jotenkin korkeelta ja kovaa. Miksei me vaan nautita siitä meille suodusta hyvästä olosta sen hetken täysillä.
Tavallinen työntäyteinen arki on mukavaa. Joku täällä listasi niitä juhlan aiheita ja löysi niitä tosi paljon tavallisesta arjestaan.
Pitää itsestään huolta, olla läsnä itselleen, niin voi jakaa hyvää myös lähimmäisilleenkin.
Tuttuja tuntemuksia kohta vuoden takaa. Sitä välillä kiukutteli itselleen kuin pikkulapsi karkkia kinuamassa, että josko vähän voisi edes palkaksi ottaa, kun niin nätisti on malttanut olla juomatta.
Sinun kirjoituksia on mukava lukea, vaikka tuska onkin välillä lähes käsin kosketeltavaa. Rehellistä ajattelua ja sen ääneen myöntämistä!
Ohuista hetkistä tulee hissukseen vahvempia, ne pitenevät, niistä saa nauttia enemmänkin kunhan sinnittelee vielä vähän.
Juu, se on sitä tuttua jupinaa jonka voi jättää omaan arvoonsa.
En muista olenko jo sanonut tässä ketjussa (sori jos tulee toistoa) mutta: tuossa ei jupise vain riippuvuus vaan myös ihan vaan tapa. Niin kuin tässäkin:
Kun on ollut tapana juoda - palkinnoksi, väsymykseen, vitutukseen, iloon, hyvään mieleen, pahaan mieleen ja huviksi - menee jonkin aikaa että se tapa muuttuu muuksi.
Sinulla on ollut tapana juoda. Mielesi muistaa sen, ja vaikkei se enää yhtään muistaisi, miksi piti alun perin juoda, se vielä ehdottelee tätä vaihtoehtoa joka hetken tullen, hyvänkin.
Anna edelleen itsellesi aikaa. Tapoja voi vaihtaa. Ja omat automaatiot vaihtuivat uusiin toistoilla. Kun toistat selviä päiviä ja huomaat, että niissä alkaa olla jotain hyvää, ihan ilman alkoholiakin, ennen pitkää mielesikin huomaa että jaaha, elämässähän vois tehdä muutakin kuin vetää tajun kankaalle kohtuudella. Ja sitten se höpsö ehdottelu vähenee.
Siltä kuulostaa! Mielettömän hienosti vedetty jo melkein kokonainen kuukausi! Ensimmäinen sellainen on se tiukin, toinen tulee olemaan helpompi.
