On helmikuun ensimmäinen tiistai. Juominen loppui joskus lauantai-sunnuntai välisenä yönä. Kahden päivän täyskaato. Sen jälkeen sunnuntai aivan hirveä, oksentaessa. Tasottavaa en kuitenkaan onneksi enää hakenut. Maanantai: paranoiaa (kaikki tietää, olen paljastunut juopoksi ja sen sellasia juttuja). Tänään itkua ja itsesääliä, fyysiset oireet helpottamaan päin.
Äsken hakkasin auton rattia ja itkin, huusin ja raivosin. Tämä loppuu nyt. Nyt tää kaikki on vaan oltava ohi. Kaappijuoppoilu, annosten laskeskelu ennen työpäiviä, valehtelu ja juomisen vähättely.
Olen totisesti päättänyt että nyt en enää petaa tulevaa juomiskertaa. Mulla aina joka toinen viikonloppu mahdollisuus “rentoutua” “parin kaljan” merkeissä. Eli siis itse ostetaan pari kaljaa perjantaina ja sitten ku ne on juotu niin haetaan taksilla lisää. Ja koska kaikkihan sitä juodaan niin lauantai lähtee liikkeelle hirvittävän häpeällisellä taksireissulla lähikauppaan hakemaan laatikko. Ja illalla toinen. Ja jos niistä jotain jää niin sunnuntaina loput. Juon aina yksin kotona ettei kukaan näe, paitsi puoliso. Viimeaikoina olen livennyt juomaan arki-iltoina, tai enhän kahtatoista keskikaljaa laske ryyppäämiseksi. Niin sekasin olen.
Tuntuu että olen aivan yksin tämän asian kanssa ja ei kellään muulla voi olla samanlaista helvettiä, siksi tänne kirjoitan, josko joku täällä samaistuisi…
Nyt olen päättänyt että seuraavaa kaljarallia ei tule. Olen aivan loppu: henkisesti ja fyysisesti. Nyt tämä onnistuu. Niin loppu olen.
Niin ja se on mun kohdalla totaalinen nollatolenranssi. Kaikki pari kaljaa saunassa tai kyllä sitä nyt kesäiltana yhdet voi ottaa jutut on kokeiltu ja nähty jo. Se käynnistää juomisen.
Pelkään tulevaa kuivahumalaa ja sen seurauksia, voivatkohan nuo oireet helpottaa jos saa edes yhden onnistumisen alle?
Nimimerkillä;.ensimmäinen vakava raittiuslupaus keväältä 2011 ja viimeinen talvelta 2026
Hienoa, että kirjoitit! Hienoa myös, että pystyt myöntämään ongelmasi. Ehdottaisin, että hakisit myös ammattiapua. Ei sinun yksin tarvitse helvettiäsi kulkea läpi. Ja tältäkin palstalta varmasti löytyy ymmärtäväisiä ihmisiä, jotka omat käyneet läpi henkilökohtaista helvettiänsä kukin omalla tavallaan. Kun annat mahdollisuuden ulkopuoliselle avulle, se jo itsessään luo omaa turvaa. Toisaalta jokaisen raitistuvan pitää käydä toipumisen tie, haastavaa sekin voi olla, mutta vielä haastavampaa on jatkaa juomista. Juopottelemalla asiat saa vain pitkässä juoksussa vielä huonommaksi. Tiedätkö minne voit olla yhteydessä saadaksesi apua? Oletko jo ajatellut ratkaisuja tilanteeseesi?
Nyt olen onnistunut kirjoittamaan tänne ja ottamaan yhteyttä vanhaan ystävään joka ollut nyt 3 vuotta raittiina. Tietää kyllä mistä puhuu, sovimme tapaamisen ensi viikolle ja muistutti vielä että sun ongelmasi ei sitten ole poistunut siihen mennessä, muista tulla.
Et ole. Me kaikki täällä tiedämme, miltä sinusta tuntuu juuri nyt. Olemme tulleet tänne ihan samasta syystä, toiset vasta vähän aikaa sitten, toiset jo aiemmin. Ja toistemme tuella monet meistä elelevät nyt juomatta.
Niin tuttua. Ja niin hienoa tämä:
Niin onnistuu. Sinun ei tarvitse kuin haluta, se riittää.
Nyt juomatta päivä kerrallaan ja hankalampina päivinä hetki. Siten olosi alkaa helpottaa.
Tämä on parasta mitä voit tehdä. Tsemppiä! Asiat voivat muuttua parempaan suuntaan. Myös silloin kun ei siltä tunnu.
Hyvä, että olet sisäistänyt tuon ”ainahan nyt yhden voi ottaa” -syndrooman.
Vaan, kun ei voi. Ei niin syrjässä voi ollakaan, ettei jostain taikoisi lisää kaljaa, jos janottaa ja janohan sulla on ollutkin.
Juo alkuun noita kuplavesiä ja kävele vaikka pitkiä lenkkkejä. Muista syödä, ettei tule nälkä, nälissään ainakin itse aina sihautti juoman, jos toisenkin.
Pitkään olet harjoitellut juomista, nyt kun olet lopettanut, niin saatat huomata, että on olemassa muitakin harrastuksia.
Kun sen sisun, jolla olet juonut, kanavoi juomattomuuteen, niin et voi muuta, kuin onnistua.
Juu pitää muistaa syödä, se on hyvä pointti. Mulla kokemusta aina raittiiden kausien tiukkaakin tiukemmasta dietistä ja salitreenistä. Vain siksi että pääsee taas juomaan ja kun on hyvässä fyysisessä kunnossa, niin eihän silloin voi olla alkoholisti. On tämä hullun hommaa. Parhaimillaan 10 treeniä viikossa (juoksua ja salia) ja sitähän saa taas juoda pari kolme päivää ja olla seuraavat pari kolme täysin poissa pelistä krapulassa.
Tässäkin on niin ihmeellistä se että jos tänään ottaa yhden kaljan niin juominen ei välttämättä käynnisty tänään , vaan se käynnistyy huomenna tai ylihuomenna. Sr yksi kalja on kuin sytyspala.
Ja kylläpä sitä siihen jatkuvaan veivaamiseen on järin kyllästynyt. Kauppaan pitää aina ehtiä ennen ennen yhdeksää, hakemaan edes hajukaljat, omat juomat odottaa yleensä jossain vaatekaapissa. Ja siihen että montako kehtaa ostaa puolison nähden ja paljonko PITÄÄ juoda piilossa ja mitä pitää keksiä että pääsee sinne piiloon juomaan.
Hyvä, kun tulit tänne plinkkiin kirjoittamaan alkoholi-ongelmastasi. Täällä meitä on muita juomiseen kyllästyneitä. Kaikilla meillä on oma tarina omasta päihde-ongelmasta.
Tuo piilossa juominen oli mullakin se juttu. Aina kun mies lähti toiselle paikkakunnalle, join. Lopulta, kun lähti vaikka ulos, niin viinipullo aukesi. Kun viime vuoden loppupuolella lopetin, löysin milloin mistäkin puolillaan olevia viinipulloja, mitkä nopeasti kaadoin pois, ettei tuu mielihaluja.
Lopettamisen alussa ratkesinkin uudestaan juopottelemaan. Sain täältä vertaistukea ja tajusin, että aikuiset lapset perheineen etääntyy minusta enemmän ja enemmän.
Nyt meillä on taas hyvät välit.
Tuo on tosi hienoa, että haluat lopettaa juomisen ja vanha ystäväsi on sinua tukemassa.
Neljäs selvä päivä. Fyysisesti tänään jo normaalimpaa päin. Nukuin yöllä ihan kohtuullisesti.
Tänään olen henkisesti aivan loppu ja se kaikki johtuu juomisestani. Pelkään kuollakseni, että mokaan taas. Nyt päätös kuitenkin pitää. Olen päättänyt: minun ei tarvitse juoda, koska olen alkoholisti. Uskooko minua kukaan? Olen pyhästi vannonut niin monta kertaa aiemminkin. Olen päättänyt puhua asioista ajoissa. Olen vakaasti päättänyt sanoa myös puolisolleni juomishimoisimmilla hetkilläni tulevaisuudessa että en aio juoda, koska olen alkoholisti. En ole sitä ikinä myöntänyt muulloin kuin krapulassa.
Ensimmäiset kännit vedin seiskaluokkalaisena, syyslomalla. Reilu kaksikymmentävuotta sitten. Se oli menoa heti. Join itseni sammuksiin ensimmäisellä kerralla, minusta se oli ihanaa. Siis 13 vuotiaan lapsen mielestä se oli ihanaa, se jäi mieleeni ja muistan edelleen tuon ensikännin elävästi. Sen jälkeen tulee parin vuoden tauko juomisesta, 15- vuotiaana seuraavaksi, ysiluokalla. Siitä kolmisen vuotta juotiin niin usein kuin vain suinkin alaikäisenä pystyin. Aikaa kulutettiin hakijoita ja rahaa etsien.
Kahdeksantoista täytettyäni helvetti repesi valloilleen oikeastaa ensi kerran. Sai ostaa itse kaljaa. Koulut tuli käytyä ja armeijat hyvällä menestyksellä. Vapaat ja lomat aina kännissä. Ikinä en viikonloppuja ollut selvinpäin.
21- vuotiaana muuttaessani ensikertaa pois kotoa opiskeluiden perässä lähti seuraava alamäki, vieraan paikkakunnan yöelämä ja opiskelijan vapaus oli jotain taivaallista. Sai juoda aina kun halusi. Kukaan ei estänyt juomistani. Tuota kesti noin viitisen vuotta, välillä olin arkisinkin kännissä ja menin humalassa kouluun. Tapasin ensimmäisen kumppanini noihin aikoihin, myöhemmin olen ymmärtänyt hänen olleen jo lähellä myöhäisvaihetta oleva alkoholisti. Erottiin ja muutin takaisin kotipaikkakunnalleni, jolloin löysin liikunnan elämääni ja juominen rauhoittui muutamiksi vuosiksi, ei toki loppunut mutta rauhoittui. Viikonloput kuitenkin usein juotiin.
Tapasin nykyisen puolisoni noin kuusi vuotta sitten, olin kännissä ensitreffeilläkin. Tuohon aikaan puolisoni joi myös paljon, lienee ollut suurkuluttaja. Viitisen vuotta sitten hän löi korkin kiinni, tuosta noin vaan. Jäin yksin juomiseni kanssa ja tästä alkoi oikeastaan kaappijuoppous ja pullojen piilottelu, en kestänyt häpeää että hän ei enää juonut ja minä join.
Viimeisen viiden vuoden aikana tilanteeni on pahentunut huomattavasti. En enää käy missään, etten mokaa ja vedä lärvejä jossain juhlissa tms. Aina kun juon, niin yksin kotona. Ettei kukaan näe. Ystävilleni vähättelen juomista. Valehtelen joka suuntaan. Valehtelen juomisestani vaikkei se olisi edes puheenaiheena. Lomat pidämme puolison kanssa eri aikaan, siksi että minä saan juoda lomani rauhassa jossain muualla. Lähden aina johonkin viikoksi tai kahdeksi juomaan. Yksin.
Tervetuloa Bambu palstalle! Täällä et ole yksin, tuttuja juttuja kirjoittelet. Itse raitistuin reilut 14 vuotta sitten ja vaikka elämä ei helpoksi muuttunutkaan raitistumisen jälkeen, niin eivät asiat koskaan voi olla niin huonosti, ettei niitä juomalla saisi pahemmaksi.
Juomatta päivä kerrallaan. Alkoholista on tullut minulle merkityksetön aine, kuten oli erään plinkki-veteraanin mantra aikoinaan.
Nyt alkuvaiheessa kannattaa muistaa HALT -sääntö: jos/kun alkaa juotattaa, kannattaa miettiä, onko nälkäinen (Hungry), vihainen (Angry), yksinäinen (Lonely) tai väsynyt (Tired) ja juomisen sijaan sitten syödä/levätä tms.
Okei, kiitos vinkistä. Tästä en ollut kuullut aiemmin. Hienoa kuulla että olet onnistunut olemaan noin pitkään raittiina. Kyllä se uskoa antaa, tilannettasi tarkemmin tuntematta.
Tämä palsta antaa uskoa että en ehkä sittenkään ole ainoa joka tälläisen helvetin on itselleen järjestänyt.
Kannattaa lueskella näitä lopettajien ketjuja ja poimia itselleen sopivia vinkkejä. Minusta nyt on tärkeintä muistaa, että mieliteko ei ole yhtä kuin teko ja mieliteko menee ohi. Jotkut sanovat, että noin 15 minuutissa ja sen ajan voi istua vaikka käsien päällä. Juominen muuttaa aivokemioita ja juomisen lopettaminen pistää sen sekaisin, uudelleen järjestäytyminen vie aikaa.
Raitistuminen on minulle ollut matka itseeni. Alkuun uudelleen ohjelmointia, uusien rutiinien opettelua, kunnes niistä tuli uusi normaali: olen juomatta.
@Nellaelina kiitos, olen ollut palstalla kaksi päivää ja lukenut paljon juttujasi, kiitos että jaat.
Mulla tosiaan neljäs raitis päivä menossa ja fyysiset oireet hellitäneet hiljalleen. Vielä on vähän etovaa oloa ja rinnassa sellaista lihaskipua kun oksensin kahtena aamuna viikonloppuna ryypätessäni niin lujasti. Tämäkin on tuttua, tuo vaiva menee ohi noin viikossa.
Olen nyt ensimmäisen haasteen edessä kun huomaan alkaavani petaamaan seuraavaa juomakertaa. Onneksi saan kertoa sen täällä. Mietin siis meneväni jääkiekko-ottelua katsomaan, autolla kylläkin. Mietin että voisin ottaa pelissä yhden pienen oluen, vain siksi että tietäisin hakevani päivää ennen kotiin odottamaan kaksi muovikassillista erikoisoluita. Minä kun en ole mikään juoppo vaan minä maistelen erikoisoluita. Nyt tämä pyöritys on alkamassa. Nyt kaikki keinot sallittu! Tuohon hetkeen on siis reilu pari viikkoa aikaa.
Ja niitä oluitahan ei yhdestä kaupasta haeta kolmea enempää kerrallaan. Siinä hulluudessa kierretään koko kaupungin kaupat ettei vaan kukaan saa tietää minun olevan alkoholisti. Kerrankin olin puolisoni kanssa lähdössä mökille viikonlopuksi, minulle oli sattunut sellainen erhe että annoin hänen käydä ostamassa ruokatarpeet edellisenä ja pyysin myös olutta. Hän toi neljä tölkkiä kaljaa, kaksi per ilta. Siinä se menikin monen tunnin ajomatka pohtiessa että miten ihmeessä saan hankittua korin kaljaa lisäksi, puolison huomaamatta. No mökiltähän piti heti lähteä mukamas jotain asiaa toimittamaan. Sain kuin saikin korin kaljaa keploteltua ja seuraavaksi piti naamioida että miten saa kaksi olutta muuttumaan koriksi, ilman että se huomataan. Piti vaan olla änkyräkännissä ja esittää selvää. Ulkohuussissa käynnin aikana piti ehtiä kiskoa litra kaljaa ja pitihän ne kaljat vielä saada venkoiltua sinne vessaan mukaan ja sieltä ulos ja hävittää todisteet. Seuraavana päivänä sama ralli. Ja sunnuntaina ei voinut oksentaa ennen lähtöä ettei krapulaa huomattaisi. Ja näitähän riittäää. Tälläistä se on koko ajan. Jatkuvaa puljaamista ja venkoilua.
Hyvä että pohdit asiaa etukäteen. Lujuutta se vaatii muuttaa totuttua toimintatapaa. Mitä jos koettaisit huijata aivoja ihan alkoholittomalla juomalla? Vichyä, limsaa, vaikka teet jotain hyvää mocktailia? Alkoholittomaan olueen en osaa itse ottaa kantaa onko se tilanteessasi hyvä vai huono ajatus kun en koskaan ole oluita juonut. Viisaammat kertokoon?
Ihan ehdottomasti vatsa täyteen hyvää ruokaa ennen lähtöä ja tarvittaessa jotain pientä naposteltavaa mukaan!
Ihan ehdottomasti kaikki keinot sallittu kunhan et juo!
Kyllä tämä foorumi on jo itsessään työkalu. Sitä olen ihmetellyt että täällä oikeasti tunnutaan ymmärtävän kuinka synkkää on alkoholismin todellisuus, tämä on tullut itselleni jonkinlaisena yllätyksenä. Vaikka kyllä tiedän että suvussani on alkoholisteja. Työpaikalla on alkoholisteja. Kaikkialla on. Silti, kysymys on että kukaan ei varmasti ole näin kurja juoppo kuin minä.
Noh odotetaas sitten vielä paripäivää niin eiköhän peilistä kaivaudu se kuivahumalainen kaikkivaltias joka jopa halveksuu muita alkoholisteja. Tämä on aivan mielisairasta. Tämä on hullujenhuone.
Nuo ekat päivät ja viikot ovat yhtä helvettiä, sen voi allekirjoittaa varmasti kaikki meistä. Mulla nyt 9 viikkoa ollut korkki kiinni, mutta muistan vielä erittäin hyvin tuon tuskan. Ilman antabusta en olisi päässyt irti. Sitten se on pikkuhiljaa helpottunut.
Musta on tosi tärkeää, että olet tehnyt päätöksen. Kirjoituksistasi huokuu että olet tosissasi. Se vihan tunne alkoholipeikkoa kohtaan oli ainakin itselle todella tärkeä voimavara alkumetreillä. Mutta myös tänne kirjoittaminen, se on helpottanut oloa aina. Kannattaa miettiä myös muita aseita alkoholihimoa vastaan, nyt on kaikki keinot sallittuja!
Suosittelen lämpimästi myös avun hakemista. Siihen oli itsellä todella suuri kynnys aluksi, mutta se oli silti todella suuri harppaus eteenpäin itsellä.
