Aivan, näinhän se menee. Näitä höpinöitä joutuu itseltään vielä jonkin aikaa kuuntelemaan, mutta kyllä ne siitä rauhoittuvat.
Liikunta-addiktiosta tuskin on hirveästi haittaa. Senkus liikut, se tekee hyvää. Ja jos treenaaminen on jotenkin onnistuttu solmimaan yhteen dokaamisen kanssa, sen solmun saa kyllä ennen pitkää auki.
Tämä on niin hassu lause että se pelasti iltani.
Tulin vielä paapomaan ja lohduttelemaan: nyt sinusta vielä tuntuu ettet pääse juomaan. Mutta ei siihen ihan loputtoman kauaa mene, että sinusta alkaa tuntua, ettei sinun tarvitse juoda. Että saat olla ilman. Eikä se sitten enää olekaan mikään menetys.
Käsistä lähtenyt dokaaminen on paitsi riippuvuutta, myös ihan vaan tapa. Sinun aivosi oppivat uudet tavat kun vaan ne itsellesi hissukseen opetat.
Arvaan ettei juuri nyt tunnu siltä, mutta oikeasti sinä lakkaat kyllä kaipaamasta alkoholia. Se on vain hermomyrkky, josta tulee paha olo ja ongelmia ja joka alkaa maistuakin pahalta kun on muutaman kuukauden ilman.
Tämä on nyt siitä erikoista että ikinä millään kuivistelujaksolla en ole ollut likimainkaan näin tosissani. Tuntuu että tämä on nimenomaan raitistelua kun kaikki aiemmat olleet kuivistelua; yleensä kolme- neljäviikkoisia väkistelyjä jonkun hyvin räikeän ylilyönnin päätteeksi, viime vuosina räikeäksi ylilyönniksi on merkattu kaikki tapaukset, joissa joku muu on nähnyt minut humalassa. Synkkääkin synkempää häpeää.
Tämä on jotenkin hengellistä; sain jonkun erikoisen sisäisen rauhan tuossa torstai iltana sen euforiakohtauksen muodossa, josta tännekin kirjoitin. Nyt tuntuu siltä että minäkin voin sanoa kuten monet ihailemani tyypit; silloin kun minäkin vielä join. Nyt kun en enää juo.
Ja sekin on hienoa että räikeitä ylilyöntejä papereissani juopon urani aikana olivat lähinnä jotkut muistamattomat baari-illat jotka vaan ovat hukkuneet ajan virtaan. Toki on ollut vaaratilanteita missä olen satuttanut itseäni fyysisesti. Ja on sattunut kaikenlaista: ei kuitenkaan väkivaltaa tai rikoksia tms.
Jaa mutta petaillaanko tässä juomista kun kerran mitään ei ole edes tapahtunut… Voi tätä hulluutta…
Nämä sun kirjoitukset kuulostaa kyllä kovin tutuilta @Bambu. Mä olen addiktoituva luonne, milloin se on liikunta, viini tai joku muu tekeminen. Analysoin näitä sitten vähän liikaa, enkä oikein tiedä että olenko innostuja, joka sitten päässään ”myllää” nämä innostuksensa addiktioksi vai mikä on homman nimi.. Kun en juo, niin lähes maanisena teen jotakin muuta. Tekemiseen on ollut taipumusta hukuttaa levällään olevat ajatukset. Joku tarve sitä on väsyttää itsensä fyysisesti.
Nyt tulee osio, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Noin vuosi sitten aloin pikkuhiljaa tutustumaan meditaatioon, hengitysharjoituksiin ja mindfullnesiin. Nämä harkoitteet on auttanut ylivireitä aivoja pysähtymään ja hakemaan yhteyttä itseeni. Tämän raittiin kahden viikon aikana olen tehnyt näitä harjoitteita enemmän, se auttaa mua. Auttaa jos tekee mieli alkoa, nollaa työpäivän, auttaa rauhoittumaan unille.
Oon tällä kertaa pystynyt siihen, etten ole alkanut syömisiä miettimään, kontrolloin nyt vain tätä raittiutta. Syön mitä syön, kunhan en juo viiniä. Urheilen joka päivä, mutta joku tolkku siinäkin on tällä kertaa. Treeni kulkee kivasti, kun nukkuu ja syö normaalisti ja vähän herkkuja siihen päälle. Luotan prosessiin ja koitan ottaa rennosti. Välillä mietin, että mennäänkö tässä addiktiosta toiseen. Mutta mieluummin näin, kun sitä viininlipittelyä.
Onnea kokonaisesta viikosta! Mulle tuli kaks viikkoa. Hyvä me!
Eipä tuon paljoa pitäisi jakaa, kun väärää tapaa olla juomatta ei kuitenkaan ole. Ja kun ajatellaan sitä, että juomisen loputtua juova mieli pitäisi saada vaihdettua selvään mieleen, niin nuo työkalut ovat siihen oiva vaihtoehto.
Itse olen saanut paljon apua psykologisesta joustavuudesta, johon törmäsin parissakin päihdehuollon ryhmässä. Psykologinen joustavuus on kykyä kohdata vaikeita ajatuksia ja tunteita hyväksyvästi, pysyä läsnä tässä hetkessä ja toimia omien arvojen mukaisesti myös stressaavissa tilanteissa. Suosittelen tutustumaan.
Onnittelut @Bambu viikon ja @Kohtimuutosta kahden raittiudesta vaikeimmat hetket selätetty
Olen itsekin yrittänyt ottaa näitä käyttöön heti raittiuden aloittamisesta lähtien. Toimii, kunhan vain muistan pysähtyä! Suosittelen. Yritän pysähtyä hengittelemään aina kun vauhti kiihtyy eli monta kertaa pitkin päivää.
Sitten jäin miettimään @Bambu urheilujuoppoutta. En tiedä sun motivaatiotekijöitä enkä lajia… eli saattaa mun ajatus mennä ihan metsään, mutta kirjoitanpa silti.
…kun kirjoitit, että:
Mites olisi jokin tapahtuma, kisa sopivasti horisontissa, ei liian kaukana, keväällä…
Mua ne motivoi treenaamaan, itsensä voittaminen, osallistuminen, puoliksi leikkimielinen hyvänmielen kisailu tosissaan… lisäksi näissä tapahtumissa näkee samanhenkisiä ihmisiä, saa uusia kavereita ja alkoholi ei ota roolia. Isommissa koko viikonlopun urheilutapahtumissa on usein ihan omanlainen festaritunnelma.
Hyvä. Vaikuttaa siis siltä että olet motivoitunut lopettamaan ihan oikeasti, et vain keräile voimia vetää uudet ylilyönnit. Tämä on paras mahdollinen lähtökohta onnistua uuden elämisen tavan opettelussa.
Tavoitan tunteen. Sen kanssa kannattaa alkuun kuitenkin olla alkuun varovainen: jos on juonut pitkään ja isoja määriä, kaikenlaista kuiskuttelua kyllä vielä tulee. Riippuvuus mielellään näkisi sinut lopettamassa kaiken maailman turhat lopettelut.
Alun ylpeys ja hyvä mieli siitä, että on pystynyt jo tovin olemaan juomatta on sallittua. Sen ei kuitenkaan kannata antaa kääntyä siihen nythän-mä-todistin-pystyväni-tähän-joten-nyt-saa-siis-kohtuukäyttö-alkaa -hölmöilyyn.
En sano tätä lannistaakseni vaan siksi, että tällainen sudenkuoppa on ihan todella tavallinen. Monet sinne kellahtavat. Minäkin pikkuisen.
Tavoitan tämänkin. Tällainen rauha tuntuu ihanalta. Itse en sinne ihan noin alkuvaiheessa sujahtanut, minulla se puski päälle muutama kuukausi sen jälkeen kun olin onnistunut olemaan juomatta.
Ehkä sinulla jo pelkkä ymmärrys siitä, että omasta riippuvuudeksi kääntyneestä juomisesta on ylipäätään mahdollista päästä eroon, tuo näitä hetkellisiä rauhan tunteita. Sitä voi varmaankin pitää hyvänä merkkinä. Ja trust me, myöhemmin se rauha sitten on muutakin kuin vain välähdys.
Päätös on tärkeä. Mä ”jouduin” pitää ihan hyvän paussin viime keväänä, ku jouduin leikkaukseen. Samat vierotusoireet kävin läpi kun nyttekin, mutta eihän se raittius kauaa kestänyt, kun se juomattomuus ei lähtenyt itsestä.
Ensinnäkin kiitos kaikille: tsempeistä, vastauksista, vinkeistä. Ne ovat äärimmäisen arvokkaita. Kiitos.
Tämä päivä on ollut päänsisäinen sotatila. Tiesin heti aamusta että tänään en juo, noh sitä helpotti se ettei tämä olisi ollut juomapäivä edes juovaan aikaan. Aivan taukoamatonta ajatustyötä, mielialassa täydellisen synkkiä pohjia ja masennustiloja; nyt minut hylätään, en kykene enää työhöni, osaanko ajaa edes autoa tai käynnistää tiskikonetta. Tässäkö tämä todella oli; minä miettimissä pelkkää juomisen lopettamista ja hokemassa että enää ei juoda, lopunelämääni. Syrjäydynkö jopa kun en juo? Olisiko helpompaa palata vanhaan ja suorittaa kaikki täydellisesti juomisen nimiin?
Toisaalta taas hetkittäistä euforiaa, olo kuin huumattuna, musiikki kuulostaa hyvältä: lujemmalle. En ole muuten koskaan juovaan aikaan autossa laittanut musiikkia kovemmalle, paitsi silloin kun tiesin että olen lähdössä juomaan. Ja sellainen olo että kaikki todella järjestyy ja minä raitistun. Kaikki maailman asiat kiinnostaa, kevät tulee. Niin ja sitten: tässähän voisi ruveta juomaan kun lopetin, lopetan sitten uudestaan vaan kun tämä kerran kävi näin helposti.
Olen pohtinut juuri tuota samaa oman ketjuni alussa, ensimmäisinä juomattomina viikkoina. Sain siihen jatkuvaan ‘juomis/lopettamis-ajatusten’ kelailuun konkareilta jonkin hyvän selvityksen ja tsempit, että sekin aika loppuu ja tilalle tulee uusia, usein parempia ajatuksia, jotka pikkuhiljaa valtaavat päässä tilaa. Ja kas, niin tapahtui, se päivä koitti, nopeammin kuin uskoinkaan (tai siis, enhän minä oikein uskonut ). Mielessä enemmän muita mukavia ajatuksia!
Sinnittele, anna ajatusten tulla ja mennä, hengittele vain… helpommin sanottu kuin tehty, mutta se auttaa… hengittäminen
Ei ollut. Tulee vielä vaikka mitä, ja entistä parempaa.
Et. Mutta juomalla saatat hyvinkin syrjäytyä, ihan huolella.
Eikä suotta: molemmat tulevat tapahtumaan.
Olet saanut kiinni jonkin erittäin hyvän hännänpäästä. Älä hellitä otettasi.
Ja höpsis. Niinhän.
Hyvää alkanutta, jo toista raitista viikkoa! Päänsisäinen sotatila menee ohi. Se on vain hetkellinen, jonkin aikaa kestävä poikkeustila. Se rauhoittuu kyllä. Tsemppiä.
Olin tänään töissä. Ei juomishaluja, ei olisi ollut maanantaina muutenkaan. Juomisen lopettaminen mielessä kokoajan. Sekuntien mittaisia “heräämisiä”, tässäkö olen, tätäkö on todellisuus? Sekunteja kestäviä euforiapuuskia.
Ainiin, illalla salin jälkeen tuli mieleen kuitenkin sellainen että olen yhden vuoden tasan juomatta ja sitten juon kyllä kaksin käsin. Meni nopeasti ohi, tai en tiedä menikö edes.
Myös helpostusta on ollut ilmoilla, tuli mieleen lähikaupan ohi ajaessa että tuolta tuli aina kaljaa kannettua ja laskettua montako, kolmosta vai nelosta? Kauanko on aikaa juoda ja mihin näitä pitäs piilottaa. Sitä ei enää tarvitse miettiä.
Tavallinen arki on mukavaa pienine onnenhetkineen. Itellä oli pari kolme eka viikkoa yhtä vuoristorataa..
Ensin oli kiva laskea päiviä. Kun niitä kertyi, lakkasin laskemasta alkoholitonta aikaa. Viina pysyi vahvemmin mielessä, kun mietin niitä päiviä.
Merkkasin kalenteriin yhden lapsen syntymäpäivän kohdalle tulevan tasaluvun.
Sitä kohti meen nyt päivä kerrallaan ja ostan silloin jotakin kuplivaa alkoholitonta ja kenties kilistelen miehen kanssa hienoista laseista.
Kaikilla oma tapa, mutta yhteinen päämäärä :
Raitis omannäköinen elämä.
Ei kannata huolestua, vaikka ajatukset pyörivät kuin pesukoneen lingossa. Juominen on tehnyt aivojen hermoradoista ylikireitä niiden yrittäessä kompensoida etanolin lamauttavaa vaikutusta.
Siitä palautuu kyllä muutamassa viikossa, mutta se pitää vain kestää. Alku on aina sinnittelyä.
Eivätkä juomisajatukset ekoihin viikkoihin jää. Niitä tulee ja menee, havaintojeni mukaan jaksoissa. Teet ihan oikein kun kirjoitat niitä auki. On tosi tärkeää sanoa ne ajatukset ulos. Siitä olen kuullut muiltakin, että kun mieliteon sanoo ääneen, niin se helpottaa. Ajatus on silloin käsitelty. Kirjoittaminen toimii myös.
Mä tykkään vertauskuvista ja aina haen asioille yksinkertaista selitystä. Mä oon pähkäillyt tän alkutaipaleen pesukoneen heilurina.
Mun tunteet on kuin heiluri (esim keinu). Ne pyrkii tasapainotilaan, mutta ulkoiset häiriöt saa sen kuitenkin vähän heilumaan. Alkoholilla saa heilurin rauhoittumaan. Se on vähän kuin sitoisi heilurin pään narulla kiinni tolppaan. Ei heilu enää niin pahasti, ainakaan siinä yhdessä suunnassa. Ajan mittaan naru kiristyy huomaamatta ja sitten kun tuon narun katkaisee, niin heiluri lähteekin oikein vauhdilla liikkeelle, ääripäästä ääripäähän, kunnes ajan kanssa liike vaimenee ja saavuttaa uuden tasapainopisteen.
Mun mielestä ihmisen tunteiden pitääkin heitellä. Pitää olla alamäkiä että voi olla ylämäkiä.
Hektinen työpäivä tänään. Juomisen suunnittelua ohessa, tiedän että ensi viikon viikonloppu tulee olemaan vaativa. Tilanne on se että on kaksi ns. Varmaa juomapäivää edessä. Näitä jo pohjustelin töissä, päätös juomisestakin oli jo valmis. No, nyt se on mennyt ohi ja mietinkin että miten en ratkea. Se tulee olemaan vaativa viikonloppu. Toisaalta hyvä että siihen on aikaa, toisaalta huono, kun haluaisi selvitä siitä ja että se olisi nopeasti ohi. No, nyt on aikaa vielä miettiä työkaluja retkahduksen estoon. Ja eihän tässä voi kun päivä kerrallaan mennä eteenpäin.
Kun huomaa tarpeeksi montaa kertaa että se hirveä juomisen tarve voi mennä ohi vaikkei siihen joisi - no, aivot oppivat siinä hissukseen että aijaha, näinkin voi siis olla.
Ja sitten on ennen pitkää oman elämän ohjakset omissa käsissä.
Sinulla on nyt jo hyvät työkalut: pystyt havainnoimaan, mitä tapahtuu. Ja kirjaamaan sitä tänne ylös.
Selvisit viime viikonlopusta, selviät seuraavastakin.
Taas hektinen työpäivä takana, päällimmäisenä mielessä tänään ettei ole mitään ongelmaa alkoholin kanssa, työtkin sujuu moitteetta, voi siis ruveta juomaan.
Toisaalta kaikki tuntuu nyt hyvin normaalilta, kroppa alkaa tuntumaan hyvältä, aistit pelaa ja saan nukuttua hyvin. Tämmöistäkö se siis on aina kun ei juo?
Ajattelin jo etten tänään kirjoita kun en jaksa niitä juoppoja siellä. Kirjoitin kuitenkin, olenhan itsekin juoppo. Se täytyy muistaa ja ne “kyllä työt ja arki sujuu, ihan hyvin voi vedellä peiton alla kaljaa” -jutut ovat sairautta joka siellä rääkyy.
vaikeimmat hetket selätetty 
eli monta kertaa pitkin päivää.
). Mielessä enemmän muita mukavia ajatuksia!
