Just näin! 
3 tykkäystä
Johonkin asti huumorikin kantaa, mutta nyt mee nukkuun @Bambu @Nellaelina avautui hienosti, ja rajansa silti jollain itserefrektion hauskuudellakin.
Mä tipuin jo kärryiltä.
Sori en pystyny enää poistaan kun olin jo julkaissut.
Pahoittelut, ajattelinkin että on siinä rajoilla viitsinkö julkaista. Kai se oli minun mielestäni huumorin rajoissa.
1 tykkäys
En todellakaan ottanut pahalla @Bambu 
1 tykkäys
Ei on tossa jotain sun tyylissä kyllä hauskaa rehellisyyttä, mikä on hankalaa! Varmaan itse oon vaan tylsä. Jatetaan!
1 tykkäys
Ajattelen, että kuudentena juomattomana päivänä huono huumori on sallittu. Jos se auttaa jaksamaan selvin päin seitsemänteen. Pääasia nyt ettei korkki aukea, me voidaan hetken verran katsoa höpöjuttuja läpi sormien kyllä.
4 tykkäystä
Kaikilla meillä on oma rajamme minkälaista huumoria siedetään ja mun omakin huumori on vaan ihan täysin sarkastista 
joten mun osalta ainakaan ei mitään hätää
Ja kuten @Räpistelijä sanoi, kuudentena päivänä vielä kaikki on sallittua. Paitsi se juominen.
Mä olen kyllä repinyt tästä omasta alkoholismistani sen verran rankkaa huumoria että ei varmasti ulkopuoliselle avautuisi mutta se on aina ollut kaikessa mun selviytymiskeino 
5 tykkäystä
No hyvä juttu, koska ei kyllä ollut tarkoituskaan, jatketaan tästä. Myös höpöjuttuja saattaa lipsua tässä pään sisäisessä sodassa. Olen jo varma että en juo tänään. Pahin ohi tältä päivää.
6 tykkäystä
Valehtelusta ja salailusta irti pääseminen vapauttaa sut elämään. Vähäisellä viiden viikon lopettajakokemuksellani sanon, että salailu vie valtavasti energiaa, jonka voisi käyttää johonkin paljon järkevämpään.
4 tykkäystä
Mä tykkään @Bambu sun kirjoitustyylistä. Sarkasmi on vaarallinen muoto huumorista, mutta muhun se uppoo ja muutenkin arvostan suoraa puhetta. Ja pilke pitää olla silmäkulmassa, sekin auttaa ainakin itseä pärjäämään elämässä. Monet naurut sai näistä sun kirjoituksista 
Tsemppiä, mä uskon, että kun tän viikonlooun yli selviät, se jo helpottaa. Jatka kirjoittelua!
7 tykkäystä
Lauantai 7.2 klo 14.12. Päivä 7
Aamusta ensimmäinen ajatus herätessä: tänään kohtuukäytetään. Pari kaljaa esille ja koiran voisi viedä ulos, reippaasti lenkkeilessä kohtuukäyttäjillä yleensä on mukana puolen litran kahdeksanprosenttisia oluita vähintään kaksi. Ja onhan koiran saatava liikuntaa niin hyvähän sitä on lenkittää kolmesti päivässä. 6 x 0.5l 8% olutta. Siihen sitten julkisesti esille 3 pinttiä kolmosolutta. Sittenhän sitä on kohtuullisesti juonut kolme kaljaa lauantaina, mikäs siinä. Kolmesta ei tule krapulaa, mikä tietää sitä että huomenna on mahdollisuus lenkkeillä taas kahdesti ainakin. Tämmöistä ajatusta riippuvuus tuottaa.
Olen saanut tänään aika hyvin todettua että tuo on sitä riippuvaisen hourintaa, tuo kohtuukäyttö johtaisi kuitenkin taas samaan helvettiin. Ei siitä mitään tule. Tänään on selvä päivä, tulee viikko selvänä täyteen. Se on hyvä alku.
11 tykkäystä
Joo kyllähän koiran liikuntaa on saatava, ja lenkkeilijän nesteytyskin on tärkeää 
Hemmetin riippuvuus mä sanon, kyllä se kaikkensa kokeilee!
Mahtavaa, onnea! Se on erittäin hyvä alku, nyt vaan samalla sisulla eteenpäin 
5 tykkäystä
Jee! Hattu päästä! Tämän kun olet tajunnut, edessä on pelkkää hyvää, jahka näistä alkuajoista selvitään!
Ei pelkästään hyvä vaan erinomainen. Vedät hienosti. Pahin on takana! Pikku hiljaa kaikki helpottuu. Hyvä sinä!
5 tykkäystä
Olen ymmärtänyt tämän siksi kun tästä minulle sanoit. Varmasti tulee vaikeaa vielä mutta nyt olo on suht normaali. Ajattelin tänään vielä mennä kuntosalille. Täytyy nyt katsoa miten tuo urheileminen triggeröi juomishalua.
2 tykkäystä
Sali on hyvä. Juomishalut tulevat ja menevät - en nyt muista, ehtikö joku täällä jo sulle vinkata, että jos tulee pakottava tarve korkata, lykkää sitä vähän. Jo vartti saattaa auttaa, tai puoli tuntia. Hetken verran eteen päin siirretty dokaamisen aloittaminen saattaa hyvinkin jättää sen väliin.
Ne pakottavat juomistarpeet (jos niitä tulee) ovat sellaisia hetkellisiä välähdyksiä. Ne saattavat mennä ohi ihan vaan odottamalla hetken.
6 tykkäystä
Toi ”urheilujuominen” on näköjään luultua yleisempää. Mullakin oli usein taskut niin täynnä tölkkejä, että oli vaikea kävellä, sitten ne kuohusi, kun niitä aukoi. Kesällä ne lämpeni, talvella meni hileeseen, syksy ja kevät oli parasta aikaa ”urheilla”. Moniin tapahtumiin piti mennä pyörällä, vaikka väsytti ja autolla olisi ollut paljon mukavampi. Mutta ylpeästi vaan fillarilla, koska olin reipas, enkä mikään alkoholisti.
Se häpeä omasta tilasta, ainakin alitajuisesti, ajoi minut pisteeseen, jolloin oli mahdollista lopettaa juominen.
Se aikaikkuna, jossa juoppo havahtuu omaan hulluuteensa ja päättää lopettaa, on usein todella kapea. Moni missaa nämä hetket, eikä raitistu ehkä koskaan. Luulen, että suurin osa juomaan opetelleista ei lopeta koskaan, vaan juominen menee sellaista vuoristorataa hoitokotiin asti. Siellä sitä sitten huudetaan omalle lapselle, kuka tuo outo mies on…
Mulla on nyt lopettamisen jälkeen vihdoin sellainen samanlainen olo, kun aikoinaan kun pääsin eroon nikotiinista: ei ole kiire minnekään, ei pakottavaa tarvetta poistua aina jonnekin eikä ole tarve laskea tai suunnitella juomista.
Sitä voi vaan möllöttää tai naputtaa viestiä tälle loistavalle palstalle.
9 tykkäystä
Tämä! Rehellisesti en tiedä olisinko pystynyt lopettamaan jos kroppa ei olisi sitä tehnyt, pelkästä vieroitusoireiden pelosta, mutta kyllähän se hetkittäin kävi mielessä pulloja vedellä täytellessä että ei h*lvetti.
Nykyään vielä useammin kun muistelee tuota aikaa kun vielä joi muka niin hallitusti ja vähän ja ilman mitään ongelmia. Sekaisin sitä on ollut päästään ja ihan kunnolla.
3 tykkäystä
Ajattelin kirjoitella illemmalla lisää, ilmoitan vain että kuivilla ollaan. Kohta sinne salille, sillä se oli tänään ajoitettava niin että kello menee yli yhdeksään siellä ollessa, näin ollen vältytään kaljakaupalta. Matkalla en aja mitään peitonaluskaljoja hakemaan. Ihan vaan tiedoksi teille. 
10 tykkäystä
Se alkaisi olemaan raitis päivä numero 7 paketissa. Juominen on tänään ollut mielessä kokoajan, enemmän ehkä juomisen lopettaminen. Aamusta tietty heti herätessä kohtuukäyttöä peiton alla juttuja tuo riippuvuus viljeli. Sittemmin on ollut kevyempää, on ollut sellainen olo että näinkö helppoa lopettaminen olikin että tässähän voisi ruveta juomaan. Sellaista sekamelskaa se on.
Illasta sain tavoitteiden mukaisesti urheilujuoppoiltua kuntosalilla. Sitä kuitenkin pelkään että ajaako kovaa treenaaminen juomaan, niin siinä on käynyt kovin usein. Treenaan kovaa ja progressiivisesti vain siksi etten jäisi kiinni juoppoudestani, miksi enää treenata, jos palkintona ei ole kännit. Ajattelin myös alkaa laskemaan syömisiäni taas, onko tämäkin juomisen petailua. Haluaisin kuitenkin olla suht kovassakin kunnossa, mutta raittiina. Raittiina olen ainakin, mutta onnistuuko kunnossa oleminen enää jos en pääse juomaan. Siis aivan mielenvikaista jos joltain -ei addiktilta- kysytään. Tätä on urheilujuoppous. Huomenna taas salille kuitenkin intoa täynnä, mutta onko tämä nyt jo jotain salakavalaa petailua? Liikunta addiktiota en ole valmis myöntämään, olkoot vaikka niin. Kunhan en juo.
9 tykkäystä