Tällainen petailu kuuluu taudinkuvaan alussa. Varmaankin meille kaikille on tullut näitä tällaisia ajatuksia. Omani olivat välillä alussa sellaisia salaisia kuningasideoita että juu, voinhan minä lasin tai kaksi ottaa kun en vaan kerro siitä muille täällä! Nyt se naurattaa - enkä sitten ottanut.
Olet olennaisen äärellä. Kaiken minkä sanoo ääneen täällä, saa jotenkin itsestä ulos, muut voivat tulla tsemppaamaan ja vakuuttamaan että kyllä toi hei ohi menee, ja sitten sinne peiton alle ei olekaan pakko mennä juomaan kaljaa salaa.
Joskus sinäkin vielä naurat lempeästi näille omille helmikuisille ajatuksillesi. Eli että hohhoh, olipa ne aikoja, onneksi nyt on toisin.
Ei siihen edes mene kovin kauaa. Kun lumet sulavat, on jo ihan toisenlainen olo. Ja sullahan on kohta viikko täynnä! Tsemppiä ensimmäiseen perjantaihin selvin päin. Selviät siitä kyllä.
@Bambu voisin kirjoittaa samoin kun @Kohtimuutosta , urheilijajuoppo ja salajuoppo tuntuu tutulta käsitteeltä
Kirjoitat @Bambu niin rehellisesti ensipäivistäsi, että en tiedä itkeäkö myötätunnosta vai hymyillä humoristiselle tavallesi kirjoittaa, mutta tuntuu tutulta.
Takerruin kohtaan:
Minulla mennyt kesä oli raitis, ensimmäinen kesä vuosikausiin raittiina ja voin kertoa, että se oli parasta! Ihana, mukava, kiva, ikimuistoinen The Kesä ja juurikin siksi, kun olin juomatta alkoholia. En juomalla pilannut mitään
Tsemppiä Sulle alkutaipaleelle Mietin, pitääkö tässä alkumatkassa olla rehellinen vai kaunistella…valitsen rehellisyyden. Eka viikko on taistelua, eka kuukausi on tuskaista…. mutta tunnelin päässä on valoa, ekan kuukauden jälkeen helpottaa olennaisesti ja siitä sitten pikkuhiljaa…välillä rykäyksittäin…
Kannattaa keskittyä yhteen päivään kerrallaan, tehdä siitä itselleen mahdollisimman hyvä, keskittyä pitämään perusasioista huolta, levätä, nukkua, syödä, juoda nestettä (ei alkoholia ) tehdä jotain kivaa, josta tulee hyvä mieli. Olo on varmasti levoton ja ahdistunut, poukkoileva, ailahteleva…
Päivä kerrallaan, ei kannata liikaa suunnitella tulevaisuutta…
Ekan viikon aivot huutavat että ei hyvänen aika, mitä nyt tapahtuu, missä etanoli? Avaa se hana! Nyt tarvitaan kaljaa peiton alla!
Kun selviää ekan viikon loppuun asti, seuraava on jo vähän helpompi. Ja siinä auttaa se, että voi itse olla siitä ekasta viikostaan ihan todella ylpeä. Koska silloin pahin on jo takana.
Seuraavan muutaman viikon ajan aivot totuttelevat. Aivokemiat ovat sekaisin kun totuttu aine ei enää tuo tuttuja dopamiiniryöpsähdyksiä. Se voi tuntua väsymyksenä, alakulona, mielialan vaihteluina, ärtymyksenä. Mutta se kaikki menee ohi.
Ensimmäisen kuukauden aikana ei siis kannata pelästyä ja ajatella että hitto, tällaistako tää onkin. Koska juomattomuus ei ole sellaista kuin alussa. Se muuttuu mukavammaksi. Ja monet meistä ovat saaneet huomata, että ensimmäisten kuukausien aikana se voi muuttua jopa ihanaksi. Jollain hassulla, aivan tavallisella tavalla. Kuin pääsisi takaisin lapseksi, jolle maailma on kivoja asioita täynnä oleva paikka, jota ei enää tarvitse katsoa addiktion ja alakulon lasien läpi.
Ekoina viikkoina kannattaa vaan käyttää kaikki keinot siihen, ettei juo, jotta pääsee kokeilemaan, miltä se jatkossa tuntuu.
Helmikuu on muuten paras mahdollinen aika lopettaa juominen. Kesän tullen saat sitten nauttia paitsi kesästä, myös siitä hyvästä olosta jonka saavuttaa sen muutaman kuukauden juomattomuuden jälkeen. Niin että eteenpäin vaan kuin mummo lumessa, kyllä tää hei tästä.
Siellä on nyt sellainen tekemisen meno päällä, että ei kannata yhtään jarrutella vaan puskea eteenpäin, tuntui hetkittäin miltä tahansa. Sinulla on tosi hyvää pohdintaa menossa hyvin monenlaisesta aiheesta, ja tässä olet mielestäni itse tiivistänyt aika kivasti, mitä juomisen lopettaminen kaikenkaikkiaan on.
Tämän prosessin kun onnistut tuoman kaikille elämän osa-alueille, johon alkoholi on tunkeutunut, niin sillä ne aivot opetetaan uusille tavoille. Aikaa ja toistoja se vie, joka voi olla hyvin uuvuttavaa alkumetreillä. Mutta kun näitä takkahetkiä alkaa olemaan sitten pikkuhiljaa myös muita asioita tehdessä, niin juomishaluja vastaan taistelu alkaa pikkuhiljaa hellittämään, ja valo alkaa saamaan sijaa sinun elämässäsi.
Ihailen sinun kykyäsi itsereflektioon ja rehellisyyteen, ja sellaiselle maaperälle on mahdollista rakentaa itsensä uudestaan tasaiseen ja onnelisempaan elämään.
Aamusta herätessäni ilahduin kuinka paljon postia olin tänne plinkkiin saanut. Kiitos kaikille, olette tärkeitä!
Sitten ajattelin että mitä helvettiä nuo onnettomat alkoholistit täällä minua, maailman fiksuinta ja sivistyneintä alkoholinkäyttäjää täällä paapovat ja lohduttelevat. Minä otan kohtuullisesti saunaoluen silloin tällöin (10 pinttiä kahdesti viikossa, joista 70 % piilossa). Onhan se nyt ihan hemmetin kohtuullista ensinnäkin toivoa että pesuhuoneessa on pyykkikone päällä jotta sihahduksen ääni ei kuulu. Kaksi olutta on syytä avata kerrallaan, samanaikaisesti että sihauksen katala ääni kuuluu vain kertaalleen. Vessareissun aikana 1,1 litraa olutta, varsin kohtuullista. Onhan varsin kohtuullista olla juonut joululahjaksi saatu viinipullo jo kahdesti tyhjäksi salaa yöllä tyhjäksi. Tyhjä takaisin hyllyyn ja seuraavana päivänä alkosta uusi tilalle. Ihan ok suoritus kohtuukäyttäjältä.
On on. Sellaista se meidän kohtuukäyttö on. Siksi se kannattaa lopettaa, alkoholistin kohtuukäyttö on ihan hirveän raskas alkoholinkäytön muoto, annosmäärät ovat niin väsyttäviä ja niiden piilottelu niin kuluttavaa.
Vai tällaista se riippuvuus tänään jaksaa jutella! Huippuhauska kaveri. Se ei taida tietää, etteivät monet meistä täällä enää ole onnettomia ensinkään, kun olemme lakanneet kuuntelemasta sen jorinoita.
Koeta kestää. Sanon suomeksi: sua vituttaa jos kohta juot vain siksi että on perjantai ja siksi että tuo aloittelevan lopettelijan perusjorina surisee korvissasi.
Nyt vaan olet tämän päivän ilman. Ei se surina muuten lopu. Muistutukseksi ote ensimmäisestä kirjoituksestasi täällä:
Et sinä halua olla samassa jamassa ensi maanantaina. Ethän? Vaan mieluummin ensimmäisen viikon kunnialla selättänyt Lopettaja. Hän, joka oikeasti pystyy tekemään omalle elämälleen jotain.
Sinun ei tarvitse kutsua itseäsi alkoholistiksi eikä samastua meihin muihin täällä, jos se näin alkuun on kovin vaikeaa. Vaikeaa se oli alun perin meille kaikille. Mutta sanon nyt saman joka täällä sanottiin minulle, kun tupsahdin tänne epätoivon vallassa viime keväänä:
ei sillä ole väliä, millä nimellä haluat ongelmaasi kutsua. Et kuitenkaan olisi täällä, ellei jotain ongelmaa olisi.
Lopuksi: jos uskot sen mitä tuo riippuvuutesi nyt on päättänyt alkaa supatella, olet kohta kännissä. Ja usko tai älä, se on tuhannesti onnettomampi olotila kuin tämä meidän oletetusti onnettomien, kuiville räpistelleiden alkoholistien perusonnellinen arki nyt. Se kun tuntuu selvin päin monesti helpottuneelta juhlalta.
Tsemppiä. Hankalahko viikonloppu edessä ehkä, mutta pian se on ohi.
Nimenomaan paapotaan ja lohdutellaan Sinua, ei sitä riippuvuutta joka nyt sekoilee ja laittaa ajatuksia sun päähän.
Enhän mäkään alkoholisti ollut. Kyllähän sitä nyt voi ottaa yhden (pullon, kirkasta) silloin tällöin (24/7). Kyllähän muutkin hyvässä seurassa (itsekseni) nauttii. Ja elämä oli niin raskasta että olihan se ansaittua. Salassakin join vaan siksi kun kukaan ei ymmärtänyt ja ihan ilman syytä olisivat olleet huolissaan tai vielä alkaneet huomautella juomisesta, kyllähän nyt aikuinen ihminen saa kotonaan tehdä mitä haluaa. Jos nyt vähän rentoutuu raskaan päivän (tai aamun, illan tai yön) päätteeksi.
Kyllä! Mä tein tätä samaa. Laivalta halvalla ostetulle 0,75 l vodkapullolle tuli lopulta hintaa mutta kaapissa se pysyi täytenä Mä vein tän vaan next levelille ja täyttelin sitä yhtä ja samaa pulloa myös vedellä jotta se näyttäisi täydeltä ennenkuin Alko aukeaa
Vaikeaa on. Repii ja raastaa. En pysty keskittymään. Kävelen ikkunalta ikkunalle kuin hullu. En tiedä helpottaako tämä koskaan, en usko. Tänään en kuitenkaan juo.
@Räpistelijä niin vituttaa. Ompa muuten outoa kun kaikki täällä tuntuu ihan tutuilta ihmisiltä, vaikken tiedä yhtään mitään kenestäkään. Tulisipa edes se eilinen euforia eikä tätä helvetin pään sisäistä sotatilaa.
Se ON outoa! Mutta se on hauskaa ja helpottavaa. Nimettömät kaverit, jotka eivät tahdo mitään pahaa, ovat ihan valtavan ihanaa seuraa. Ei mitään velvotteita, ei mitään rasitteita. Vain mahdollisuus tulla tänne tilittämään, nauramaan, itkemään tai vierailemaan toisten ketjuissa höpisemässä, paapomassa ja lohduttelemassa silloin kun huvittaa.
Onneksi se helpottaa uskomattakin. Tämä on tosiasia. Ei tuo kauaa kestä.
ja juurikin siksi, kun olin juomatta alkoholia. En juomalla pilannut mitään 
Mietin, pitääkö tässä alkumatkassa olla rehellinen vai kaunistella…valitsen rehellisyyden. Eka viikko on taistelua, eka kuukausi on tuskaista…. mutta tunnelin päässä on valoa, ekan kuukauden jälkeen helpottaa olennaisesti ja siitä sitten pikkuhiljaa…välillä rykäyksittäin…
) tehdä jotain kivaa, josta tulee hyvä mieli. Olo on varmasti levoton ja ahdistunut, poukkoileva, ailahteleva…
)
