Ainiin, minähän tykkään kahvista. Ja pepsimaxista. En muistanut enää kurjuuden keskellä että tykkään yhtään mistään.
Niinkuin taisinkin aiemmin mainita niin minä laihdutan aina kuivina kausina. Ruuat menee pahimmillaam vaa.an kautta. Epäilen että en voi laittaa maitoa kahviin koska maitohan lihottaa. Ei ne pari kolme laatikkoa kaljaa ole syynä turvotukseen. Ei koskaan.
Ei tietenkään 
Nyt vaan kahvia ja pepsimaxia 
Ajattelin pitää aluksi tälläistä päiväkirjatyyppistä.
To 5.2 klo 13.52 päivä 5 raittiina
Fyysinen krapula on nyt ohi, se kesti neljä päivää. Se tietenkin helpottaa jo vähän. Voin tänään mennä ulkoilemaan ensi kertaa sitten viime perjantaiaamun jolloin juoksin vielä kuin viimeistä päivää lenkkiä pakkasessa, tiesin että kaljat odottaa. Se kaikki päättyi sit ryyppyputkeen ja ylilyöntiin ja kaappijuoppudesta kärähtämiseen. Hyvä niin. Se oli viimeinen kerta. Nyt olen raitis.
Menneisyys kummitteli haudanvakavana mielessä viime yönä, mitä kaikki ajattelee? Kerronko kaikille että olen alkoholisti? Tietääkö ne jo?. Nukahdin aamuyöstä joskus ja nukuin puoleenpäivään. Olen ottanut pari päivää lomaa töistä, koen tämän muutosprosessin nyt tärkeämpänä käsitellä. Palaan sitten ensi viikolla, kyllä ne työt siellä odottaa.
Tänään on ollut sellaisia ajatuksia että rupean kesällä juomaan, että kesääni minä en pilaa selvinpäin. Noh, tänään en juo. Ei sitä voi pidemmälle miettiä. Eli siis ajattelin että rupean kuitenkin kesällä juomaan niin miksen rupeaisi jo pääsiäisenä ja näin edelleen…
Munkin ensimmäinen päätös joulukuun alussa oli, että olen juomatta vain joulukuun. En tätä varmaan omissa kirjoituksissani tuonut ilmi, mutta päätös loppuelämän raittiudesta ei tosiaan syntynyt päivässä. Se alkoi muovautumaan vasta, kun olin ollut hetken juomatta ja olin ehtinyt työstämään asiaa pääni sisällä.
Haluan sanoa sitä, että jos tuommoinen ajatus sua helpottaa nyt, niin ehkä sitä ei kannata pelätä. Kuten totesitkin. Se voi muuttua ja muuttuukin vielä ajan kanssa. Alussa on vain tärkeintä olla juomatta, tavoite voi olla 15min, 1h, 1pv jne, ihan mikä sen viinanpirun vaan saa hiljaiseksi.
Kesä ei mene pilalle, jos ei tarvitse juoda, se menee pilalle, jos pitää juoda.
Joo, viime kesänä uskottelin itselleni että tänä kesänä ei ole juuri tullut juotua, olin juonut niin paljon että join kopan kaljaa humaltumatta. Että kyllä se kesä pilalla oli.
Kyllähän se ajatus helpottaa että kesälomalla taas mennään. Antaa olla nyt sitten niin. Nyt ei ole heinäkuu.
Viime kesänä ja aiempinakin kesinä pyöräilin yksinäni jopa sadan kilometrin lenkkejä. Mulla vaan oli kaljaa juomapulloissa. Ja monta isoa olutta repussa. onhan tuo tavallaan jo aika huvittavaa, näin kerrottuna mutta on siinä kovasti sairaus päällä ja koko kroppa varmasti aivan lopun partaalla.
Torstai 5.2 klo 18.59
Takka tulilla, ulkona -14. Tuo takan polttaminen ilman kaljaa oli ennen mahdotonta, sitä prosessia olen jo harjoitellut pidempään kuin nämä viisi päivää, että pystyn sytyttämään ilman kaljaa ja siinä onnistunutkin. Saunaan menoa en halua edes kuvitella ilman kaljaa. Saatika siivoamista.
Ajoittain olen tänään epäillyt tulevani hulluksi, mielenterveyden romahtavan. Kun ajatus on koko ajan raittiudessa ja juomisessa ja sillä välillä. Ei tämä kivaa ole.
Sulla on @Bambu hieno alku meneillään ja kuvaamasi ajatukset ihan niitä samoja, joita monilla meistä on ollut pian sen jälkeen kun viimeiset kännit on vedetty.
Se, että huomaa suunnittelevansa tulevia juomisiaan, tai haaveilee niistä, samaan aikaan kun yrittää aidosti lopettaa ja on päättänyt tehdä niin - no. Se on hämmentävää, mutta hyvin normaalia, sillä siinä on kyse riippuvuuden luonteesta. Riippuvuus toimii juuri noin. Se yrittää selittää ihmiselle että ei yksi mitään haittaisi tai että kyllä kesällä saa sit taas vetää, pitäisi suorastaan.
Riippuvuudelle laitetaan hanttiin olemalla juomatta vain tänään. Kun on juomatta vain tänään riittävän monta kertaa peräkkäin, päivät muuttuvat viikoiksi, kuukausiksi ja lopulta vuosiksi. Aivan itsestään. Ilman että sen eteen on tarvinnut tehdä mitään muuta kuin että on vain jättänyt korkkaamatta juuri tänään.
Ei siis ehkä kannata miettiä tulevaa liikaa juuri nyt. Jos olet kesään asti dokaamatta, olet hyvin todennäköisesti ehtinyt silloin jo huomata että itse asiassa olo onkin aika mainio näin, eikä se kaljatölkki enää niin kutsu. Ja siinä kohtaa se “hitto kun en saa juoda” on alkanut kääntyä muotoon “onneksi mun ei enää tarvitse juoda”.
Kuuluu asiaan tässä kohtaa, menee ohi. Todennäköisesti jo aika pian. Ekat viikot ovat hankalimpia, sitten vointi kohenee ja ajatukset alkavat muuttua mukavammiksi.
Ei siis hätää, et ole sekoamassa. Ensimmäinen kuukausi selvin päin voi olla aikamoista vuoristorataa siksi, että aivot ovat hämillään siitä kun etanolihana on mennyt kiinni ja etsivät uutta tapaa olla.
Se löytyy kyllä. Kunhan et korkkaa. Tsemppiä.
Ja nyt taas sit 20min edellisestä ahdingosta. Olo on euforinen ja päätä huumaava. Mä olen juomiseni juonut, en juo enää koskaan. Ei ole ikinä ollut tälläistä oloa. Iha ku olis jossain huumeissa. Tämmöstäkö tämä todella on?
It’s s trap. Piru kokeilee sua. Sillä on valta sun aivoihin, sun lihaksiin, sun tunteisiin. Kaikkeen paitsi sun päätökseen. Älä anna periksi. Sä olet vahvempi, sun päätös on vahvempi.
Lähdin käymään kaupassa nauramassa kaljatölkeille 
otin pepsimaxia ja nikotiinipusseja illaksi. Voi ihmeiden ihme että mulla on outo olo!
Onko Mika Myllylän tarina tuttu? Tuli mieleen tuosta urheilun ja juomisen yhdistämisestä.
Aika moni urheilija on ainakin aktiiviuran jälkeen kova soppamies ja taas toisaalta moni soppamies on nykyään huippu-urheilija.
Alkoholismi iskee ilmeisen helposti ihmiseen, joka rakastaa dopamiinipiikkejä ja on tottunut vetämään täysillä, oli kyse sitten mistä tahansa.
Tai en kyl tiiä, kai se alkoholismi vie tasaisesti kaikkia. Tuli mieleen yksi tarina pullantuoksuisesta kotiäidistä, joka tykkäsi suorittaa, leipoa ja juoda. Hänellä oli ontto muovikaulin, jonka sisällä piti viinaa, kahvan päässä oli tappi, josta sitä sitten maisteltiin.
Juu olen kirjankin kuunnellut.
Tästäkin olen muuten kuullut, vissiin muu perhe ihmetellyt että miten se voi humaltua kun leipoo vaan, ja kas heti kun silmä välttää niin ryyppyä kaulimen päästä. On touhua.
Ja nyt on sitten sellainen olo että mitä minä täällä näille juopoille mitään itken. Ne on juoppoja ja minä nyt joskus otan muutaman kaljan, eikä se ketään haittaa. Noh, nikotiinipusseja ja limua menee. Olympialaisetkin alkaneet. Viides raitis päivä valmiina.
No kun me juopot täällä ollaan käyty tuo sama läpi, jokainen tavallaan
Onnea viidestä päivästä, tsemppiä tulevaan, se helpottaa kyllä! 
Jep jep. Muistuttelen: tuossa et puhu sinä vaan se riippuvuus. Se on kova poika selittämään, ettei mitään ongelmaa ole koskaan ollutkaan.
Kyllä ja jep jep. Kaikki me jo tiedetään, mitä se riipuvuus sönköttää.
Antaa sönköttää. Ei sitä ole mikään pakko kuunnella.
Tuli tässä yöllä vielä mieleen sellainen pirun kuiskaus että josko voisin seuraavilla vapailla yöllä sängyssä ottaa pari kaljaa, niin ettei kukaan näe, kuule tai tiedä. Eli siis valmistelin jo juomista ja piilottelua. Hyvä se on myöntää tässä.
Kirjoittamasi resonoi monella tapaa @Bambu. Kiitos, että kirjoittelet! Itsellä takana huomenna kaksi viikkoa raitistelua. Salajuoppo minäkin, myös urheilijajuoppo. En usko että monikaan päällepäin uskoisi, sama se oli aikanaan omalla vanhemmallani, joka lopulta kuoli viinaan. On koulutukset, arvostettu työ, perhe ja urheilu. Kaikki näennäisesti kunnossa. Pään sisällä sitten ei olekaan kovin kummoisesti asiat ja siksi turrutellaan alkolla, että pystyisi olla..
Mä sain täältä niin hyvät tsempit alkuun, että laitoin pyörät pyörimään oikein kunnolla. Petasin tällä kertaa itselleni selvää aikaa. Kerroin muutamille läheisille, varasin ajan työterveyteen ja hankin antabuslääkityksen. Nyt on “pakko” olla raittiina, käyn kahden viikon välein labroissa ja vielä tulossa on päihdehoitaja-ajat. Ensisijaisesti teen tämän itseni takia, mutta jos tämä “pakollisuus” alkuun auttaa niin se on vaan hyvä. Tänne kirjoittelu oli itselle ensimmäinen askel. Ääneen sanominen oli se toinen. En usko että pärjäilisin jos en olisi kertonut kenellekään tai hakenut apua, vaikka jotkut siihen pystyvätkin. Kannustan myös sua avun hakemiseen, jos yhtään siltä tuntuu! Tsemppiä, me pystytään tähän, kukin omalla tyylillään.
