Kiva kun kirjoitit Kaamanen! Puit sen todella hienosti sanoiksi. Just noin se taitaa olla, tuntuu todella tutulta. Juominenhan on ollut hyvin monta vuotta oman ongelman tiedostavaa ja kausistaista. Alussa hyvät fiilikset, sitten masis ja taas juomista ja sama kierre ainiaan. Olen kyllä kuullut että se tasaantuisi! Ja tiedän kokemuksesta, että se tulee tekemään näin. Täytyisi kai pitää itseään ensimmäinen vuosi lopettamisesta alkoholitoipilaana ja muistaa sen ekan vuoden jälkeen, että sitten vasta alkaa se normaali elämä. Ja silloinkin pitää vielä muistaa pysyä raittiina. Sitten saavuttaa sen, mistä voi sanoa, että on toipunut ja tervehtynyt riippuvuudesta.
Masentuneisuus ei ole helpottanut. Tätä kaiketi olen juomisellani juossut karkuun. Nyt se sitten iski takaisin käsiteltäväksi ja elettäväksi. Tai kuten Kaamanen sanoit, nyt voisi hakea juomisesta sitä endorfiinirataa, nousua elämään, mutta ei.
Juomisen lopettamisesta johtuvaa. Kuukausi on niin lyhyt aika vielä. Olen asettanut seuraavan määränpään 2 kk kohdalle eli suunta on selvä. Raittiina eteenpäin.
Nii se on. Ei kannata hommata unettomuutta ja morkulaa siihen päälle.on mullakin tuota masentuneisuutta ollu jo yks 10v SiinäKait se sivussa kulkee mukana välillä enempi ja vähempi. Ite oon suunnitellut että jos ottasin vasta kesällä jossain lepikossa ja kuuntelisin ku käki kukkuu. No sen näkee sitte. Just yks kamu kyseli että alanko juomaan, minä sanoin että oon lopettanut. Se että oliko niin paha rapula. Tollo. Meinas että pittää mennä muualle juomaan, minä vaan että niin pittää. Ei mulla niin haittais vaikka kittaiski tuossa, mutta prkl ku se tahtoo sitte vaan jankuttaa kokoajan että no ota, eikä tajua raatata niinku muita juttuja yhtään. Siinä mielessä oon ollu aika hyvä juoppo että meikä voi kyllä jauhaa vaikka ja mitä muuta ku että alappa kiskoon kaverina.nytki on kaks kaljaa kaapissa eikä oo häirinny yhtään, nakkelen kiukaalle ne joku pvä.
Hyviä pohdintoja masennuksesta. Mä oon sitä mieltä että kyllä kulkee käsi kädessä juomisen kanssa. Tunnistan noita samoja juttuja. Ja muutenkin on ollu outoja fiiliksiä, jotenki kun ne tunteet kohtaa selvänä eikä enää juo niihin. Vaikeeta kun ei ymmärrä miksi on näin vahvoja tunteita ja miten niitä käsittelis. Mistä tämäkin nyt puski päälle. Tekis vaan mieli juoda, mutta sittenhän palaisin takas vanhaan. Enhän mä voi loppuikääni juoda tunteisiin.
Hienoja pohdintoja ja perin tunnistettavia fiilareita. Helpompi ottaa huikat kuin käsitellä vaikeita ja ikäviä tunteita. Sitten kun asioita ei peittoa viinalla tulee outo olo. Alkaa masentaa kun käsittelemättömiä asioita pulpahtaa mieleen eikä tiedä mihin pensaaseen pään nyt pistäisi.
Venkku ja AinaKo, mukava saada vertaistukea ja huomata ettei ole yksin!
Selvinpäin täällä ollaan ja mennään. Masennus oli aika kova parin päivän ajan, mutta tänään on ollut huomattavasti kevyempi tunnelma ja liikunta on ollut hyvä apu käsitellä tunnetiloja.
Ihan hyvin sanottu, vartaistuki hali:) Kerroit lenkkeilystä, meikäki harrasteli vähä joku vuosi sitten, mulla piti vain yöllä käyä ku ei tuolla viiti kukaan kävellä päivällä ku kaikki kattoo että päissään tuo on varmasti. Yritin laihtua, - vitut se meikän kävelyllä onnistunu, syöny nykyään paremmin/viisaammin niin ihan painoindeksin ylärajalla hillun, mutta hyvä se on minusta. N 30kg kevyempi ku joskus. Lähtis jo helevettiin nuo lumet nii pääsisi johonki lepikkoon happia ottamaan. Ei oo kalja ajatuksia tänä päivänä. Auton vaihdosta haaveilen, mutta vissiin päissään tuo autonmyyjäki ku ei prkl lue minun viestiä.
Alkoholista kerätyt kilot ovat hävinneet nopeasti, vielä on muutaman kilon matka siihen, joka on tavoitteeni. Psyykkisesti haluan tuon painolastin pois. Ne ovat niitä menneitä kiloja, joita en enää tarvitse. Kiinnitän itsekin huomiota myös ruokavalioon. Syötkö Kaamanen salaattia? Salaatin syöminen jotenkin virkistää mieltä.
Juu. Syön mä salaattiakin jos raskin tehä, ne tulee niin kalliiksi. Potut ja roonit pääasiassa jättänyt pois, ja sokeria vähemmälle siinäpä ne. Kerran kävin semmosessa mikä soli tuo. Ooo kehonmittaus systeemissä, vittu sieltä se vasta morkkis tuli, arvot oli sitä luokkaa että täsä ois pitäny kuollakki jo aikoja sitte. Ei kannata kellään kyllä mennä semmosiin, enkä usko koko systeemiin muutenkaan, vitut sanon minä. Aivot ku on virkiät niin pärjää pitkälle se se määrää minusta. Tulipa nyt mieleen ku mulle tuli tuo sepelvaltimo hommeli sillon 7-8v sitte niin se syksy oli täyttä paskaa ja mieli maassa, saatoin istua kännissä suihkussa ja itkiä, oli se vaikiaa aikaa ei ihme jos oliki 90% valtimotukosa prkl. Alkoholisti kaverini käski mennä aamulla lääkäriin ku kerroin että yöllä säteili vasempaan käteen. Se sattu tulemaan kylään aamulla, mulla oli 12olutta kaapissa, oli ihme ku kehtaisin lähtiä muka käväseen sairaalalla… No karkas tämäki juttu. No menköön.
No hyvä. Tuopa mukava uutinen. Kyllä meikä pystyy heleposti, liikunta puoli paranee täsä kesällä ja syksyllä vielä enempi. En oo missään rapa kondiksessa omasta mielestä ainakaan. Just päivällä kävi yks vanha kaveri(päissään oli) kyttäili aikasa ja tuumas että jätkä on laihtunu, meikä ei tuumannu mittään. Se oli kyllä pöhöttyny varmaan 2-3xää. Tällä perälläki ku joku vähä skarppaa tms niin suurinpiirtein tuomitaan, että sillä on syöpä. Montakohan kk tässä pitäs oikiasti olla selvänä, että tohtis kävässä vaikka kävelemällä kaupassa, pummais kyytiin sitte takas, ku ne ostokset painaa… Muuten ei… No käyn joku aamu käppäileen josaki ku auringon nousut vähä aikastuu, tästä kämpästä ku lähtee liikkeelle aamulla niin saa kävellä aina auringon nousua kohti ja se on siistiä se, ja sitte ku lumensulamisveet lorisee maantie ojissa.
Valoisampia ajatuksia nyt kuin yötä kohti. Paljon tehtäviä asioita tänään mielessä. Onneksi en ole krapulassa enkä kännissä, jolloin mitään edellä mainittuja asioita ei olisi. Voi tätä onnistumisen iloa. - Tunteena maltillisen lempeä, mutta siellä se on sisimmässä.
Lempeä kettu ja Kaamanen. Luin teidän viestijö. Toivottavasti teillä kummallakin on kaikki hyvin. Kaikki mitä kirjoititte on niin totta myös omassa elämässä.
Kiitos AinaKo viestistäsi. Et usko kuinka pienikin viesti, merkki käynnistä, voi tuoda hyvän tunteen, ettei ole yksin täällä maan päällä omien tuntemusten kanssa. Täällä nyt tuntuu siltä, että voi kunpa jaksaisi nyt ja näkisi eteenpäin.
Minulla vaihtelee tämä alkoholiin suhtautuminen aika paljon…
Täällä on vaikia pvä. Niinku ois rapula ja morkkis ja kaikki muut, pitkä viikko takana tuntunu vuodelta.aika ei vaan kulu että tästä pääsis ajatus maailma kirkastumaan. Ei kiinnosta oikein mikään taas tänä pvänä. Ei pyöri mikään mielessäkkään, raati ja jututki ihan nollissa.varmana unen laadut perseellään, jos ens yönä sais kunnolla nukuttua ja näyttää satavan tuota lumen paskaaki, nii että jos sais nukuttua kunnolla prkle nii oisin aamulla reippaampi ku nyt!
Melekosta rollercoastia tämä on välillä tuntuu että saattaa olla jopa rollerderbyäki seassa. Onneksi ei o töihin lähtöjä tai mittään, en menis huomenna, hommaisin fudut vaikka oisin Amerikan resitentti. En oo juomassa eikä täsä viinahammastakaan kolota,-se mahtaa olla muuten vielä jäljellä nuista muutamasta mitä nuita on, saattaa kai ne olla kaikki niitä.
Lempeä kettu, sulla koskettavaa tekstiä elämästäsi. Itsellänikin mieli kulkee välillä pohjamudissa. Sit on vaan ryhdistäydyttävä, vaikka tuntuu välillä vaikealta. Ajateltava asioita jotka kuitenkin on hyvin.Tosin nekään ei aina jaksa saada mielialaa nousemaan.
Tsempit kaikille
