Kiitos Venkku! Tosi mukava kuulla. 
Täällä on nyt se kaksi kokonaista viikkoa täynnä eli tasan kaksi viikkoa sitten sunnuntaina oli eka alkoholiton päivä, kun päätin lopettaa käytön. Viisi päivää oli tullut juotua ja siihen alle olin ollut 5 viikkoa tipattomalla ja sitä viittä viikkoa ennen vain yksi annos nautiskelu, kun sitä edeltävä monen viikon tipattomuus päättyi. Kesä meni erittäin raittiissa merkeissä siis.
Sanotaanko nyt niin, että eihän se aivan kivaltakaan jatkuvasti tunnu tällainen ehdottomuus yhden ikävän ylilyönnin perusteella, kun tietää, että on tehnyt tällaisen vahvan ja vakavan päätöksen, mutta jotenkin tuntuu kuitenkin kokonaisuudessaan olevan positiivisen puolella.
Lopetettu on. Toivottavasti asia unohtuu vain jossain vaiheessa, eikä ole sen kummoisempi juttu. Voi olla tällainen mietiskely tätä alun “vaikeutta.”
Sinulla vaikuttaa olevan hyvin määrätietoinen ja päättäväinen ote tuohon lopettamiseen, ja senhän se varmasti vaatiikin. Tsemppiä jatkoon!
Tuolla Lopettajissa olen lukenut todella paljon erilaisia ketjuja, ja sellainen mielikuva minulle on syntynyt, että jos ihmisellä on tahtoa ja motivaatiota riittävästi niin juomisen lopettaminen saattaa käydä aika helpostikin. (Siis viittaan tällä nyt sinun päättäväisyyteesi.) Tokihan se on niin, että useimmilla sitä motivaatiota ja tahtoa edeltää pitkä juominen, ja varmasti useimmiten sitä lopullista päätöstäkin on saatettu vatvoa vaikka kuinka kauan… Eli en nyt tarkoita sanoa että on helppo homma pistää korkki kiinni, vaan että sitten JOS tähdet on kohdillaan niin kyllähän se juominen tosiaan saattaa loppua kuin seinään.
Tsempit sulle, Lempeä kettu!
Vaikka ehkei kannatakaan vertailla muihin, itse kukin omaan tahtiinsa, kaikilla on omat lähtökohdat, joista ponnistaa …
Hei kaikille!
Vähentäminen on onnistunut. Lopettaminen ei niinkään. 2,5 viikkoa tuli raittiutta ja sitten taas tuli yksi ilta juotua ns. pää täyteen eli eilen. Tänään oli krapula ja jääkaappiin oli jäänyt muutama olut, niinpä yritin vähän tasoittaa, mutta kun olin juonut muutaman kulauksen, jouduin wc-pöntölle kiireesti oksentamaan ja niin loppui se tasoittelu ja ryyppääminen siihen. Onnellinen olen siitä, että yhden illan se vain kesti loppujen lopuksi. Mitä harvemmin juo, sitä kamalammat ovat krapulat. Olen joinakin päivinä juonut yhden ja aamulla on tuntunut, että siitä yhdestäkin on tullut krapula!
Ei tässä mitään hätää eikä morkkistakaan. Olen pitänyt itsestäni huolta ja ottanut krapulan vain vastaan ihan rauhallisin mielin. En ole edes itseäni haukkunut tästä, koska mitä se vaikuttaisi. Raittius jatkuu nyt tästä eteenpäin itseään psyykaten ja raitista elämäntapaa jälleen säntillisesti noudattaen.
Tuntuu, että nuo aikaisemman sivun vakuuttelut ovat vakuutteluja. Pysyvää raittiutta en vakuutteluista huolimatta ole löytänyt.
Hei LempeäKettu,
ainahan on mahdollisuus aloittaa tipattomasta, päättää lopettaa sitten myöhemmin, jos siltä alkaa tuntua… 
Minulla oli aluksi plinkkiin tultuani ajatus vähentää pikku hiljaa, alku oli vaikeaa, mutta ei kauaa, sitten alkoi tipaton. Ajattelin jatkaa juomatta niin kauan, että saan veriarvot ja verenpaineet kuntoon. Tässä tipattoman kuluessa on mieli muuttunut niin, että tämä sopiikin tosi hyvin. Nyt haluankin olla pääasiassa ilman alkoholia. En silti aio olla absolutisti, mutta nyt tuntuu, että tuskin tulee niin painavaa syytä juoda, että siitä repeäisi vanha päivittäinen tissuttelutapa. Tämän kahden kuukauden aikana ei ole ollut kertaakaan syytä alkaa juomaan - ei ole tarvetta paeta arkea, kun tipattomanakin menee ihan hyvin. En varmaan olisi päässyt tähän, jos olisin vaatinut itseltäni absoluuttista lopettamista kerrasta poikki …
Tsemppiä 
Amalia, saan hyvin kiinni tuosta ajatuksesta, että ehdottomuus olisi voinut provosoida juomaan, mutta vähän niin kuin varkain lopettamalla muutosta on tullut ja se on johtanut myös hyvään lopputulokseen ettei ole pyrkinyt liialliseen ankaruuteen. Kiitos! Pidän tämän ajatuksen mielessä itsekin. Paitsi, että ei taida toimia mulla.
Raitista viikonloppua päihdelinkkiläisille! Ei tee mieli tippaakaan nyt.
Eteisessä melkein jätesäkillinen tölkkejä menossa palautukseen. Raittiina ei ole luonnollisesti oltu, mutta vaikea hyväksyä, että noin paljon on juotu joidenkin päivien kuluessa.
Loppuvuosi tipaton…? Voi miltä rangaistukselta se nyt väsyneenä tuntuu.
Palautin pullot. Alkoholitölkkien osuus oli 4-5 €. Viime viikolta, ehkä jokunen vanhempikin oli joukossa.
Hei! 
En osaa ehdottaa toisille tavoitteita, mutta itseäni auttaa ratkaisevasti konkreettinen tavoite (veriarvot ja verenpaineet normaaleiksi), tipattomuus ei tunnu rangaistukselta, vaan omalta valinnalta, jossa on helppo pysyä, kun parannusta haluaa niin voimakkaasti, hyvää omalle kropalle. Tavoitteeseen liittyy kiinteästi uusien ruokailutottumusten opettelu, joka tarjoaa sisältöä päivään. Ja sitä paitsi tipattomuus on siis alkanut tuntua niin hyvältä, että otan sen uutena normaalina - eli veriarvojen normaalistumisen jälkeenkin haluan elää pääsääntöisesti ilman alkoholia, ottaa joskus erityisen juhlan kunniaksi, mutta harvoin, en enää päivittäin, en säännöllisesti, enkä minkään muunkaan “kaavan” mukaan. Näillä on mennyt mukavasti. 
Tsemppiä sinulle! Joka tapauksessa sinunkin kroppasi kiittää jokaisesta alkottomasta päivästä - ja varmaan mielikin …
Ahdistaa jotenkin erityisen paljon tällä hetkellä muutaman päivän juominen. (Niin. Pystyn juomaan yhden ja jättämään siihen. Olen pitkiä aikoja selvinpäin.) En kaipaa alkoholismi-selityksiä. Silti ahdistaa ne käyttökerrat, kun menee yli ja ajaudun käyttämään vielä seuraavanakin päivänä. Ei aina, mutta joskus. Tunnen jotain aivan äärimmäistä “ei mistään johtuvaa ahdistusta.” Tiedän kuitenkin mikä on ahdistuksen syy. Pitkä viikonloppu meni juoman ääressä seurustellessa. Viime yönä sitten unettomuutta ja ahdistusta seurana.
Mikä siinä on, että täytyy aina palata siihen lähtöpisteeseen ja juoman ääreen, jos ei oikeasti halua. En kaipaa keskustelua aiheesta, mietin vain huvikseni, mikä aikuista ihmistä estää olemasta selvinpäin ja miksi halu on jälleen niin kateissa, kun vielä kesällä asia oli täysin päinvastoin.
Jos ajattelee alkoholinkäytön vähentämistä, niin aihe alkaa jo todella kyllästyttää.
Kesä meni hyvin, elokuussa oli vain yksi moka, syyskuu meni hyvin ja lokakuussa jälleen useampi eri kerta, kun kuppia kaadettiin useampana päivänä peräkkäin eli ainakin kuusi tai seitsemän päivää meni humalassa. Lokakuussa oli jo sellainen olo, ettei tämä tee hyvää, eikä tässä ole mitään järkeä, silti vain juo, vaikka tiedostaa sen, että ei kannata.
Tiedän kyllä mitä nyt täytyy tehdä. Ei vain enää jaksa edes kirjoittaa sitä, mutta jatkan muutoksen yrittämistä.
Hei!
Mikään ei estä esimerkiksi pitämään taukoa plinkistä, jos alkaa maistua puulta - täällä me ollaan sitten, kun/jos haluat tauon jälkeen palata! Minulle on koko ajan ollut tosi tärkeää, edetä juuri omaan tahtiin. Siksi en ihan aluksi edes kertonut kenellekään läheisellekään tipattomastani, koin, että se on minun juttuni ja haluan tehdä sen ihan itse ja yksin, niin kuin se itselle parhaalta tuntuu. Ilman malleja ja kaavoja tai oppeja. Se on toiminut.
Tsemppiä, Lempeä kettu", ole kiltti itsellesi! 
Hei Amalia!
Taisit tulkita minua hieman väärin siihen nähden mitä tarkoitin. En ole kyllästynyt plinkkiin vaan siihen, että juon siitä huolimatta, vaikka kirjoitan tänne. Olut saattaa avautua ihan tuntien päästä siitä, kun olen kirjoittanut, että jee hyvin menee. 1 tai 12 olutta, miten milloinkin. Tähän olen kyllästynyt. Tämä on ollut tällainen erittäin vahvasti lokakuussa ilmennyt juttu. Olen kyllä aiemminkin ollut epäileväinen, onko tällä kirjoittelulla tänne lopulta suurtakaan merkitystä itselleni vai voiko tämä kirjoittelu jopa provosoida juomaan omalla kohdallani.
Nyt kuitenkin 4 päivää korkki ollut kiinni ja kysymys on taas siitä, haluanko jatkaa. Sen verran vähäistä käyttöni kuitenkin on nykyään verrattuna suurkulutusaikoihin. Vai uskottelenko vain? Tätä tämä plinkki just teettää mulle. Liikaa pähkäilyä aiheen ympärille. Katsotaan kirjoittelenko vai en. Käyn ainakin lukemassa muiden juttuja satunnaisesti.
Haluan mennä hetken mukaan päivä kerrallaan. Toistaiseksi olen juomatta, mutta en vanno mitään, enkä tee lupauksia. Olen kokenut pitkiä tipattomia jaksoja elämässäni (puhutaan useista kuukausista ja yli 1 v.), joten tiedän, miltä se tuntuu. Enemmänkin tavoittelen sitä, etten enää palaa suurkulutukseen takaisin mistään hinnasta.
Ehkä käytän tätä plinkkiä tämän asian seurantaan.
