Kyllä se selviytyminen on joskus tiukassa (ainakin sitä luulee niin…) Kuitenkin varmuudella selvinpäin tunti tunnilta ja joka hetki hieman helpompaa.
Jokainen minuutti kauempana ikävistä kokemuksista ja lähempänä sitä hyvää oloa, jonka oli jo saavuttanut.
Väsymys on aivan hyvä tunne. Pääsee vihdoin lepäämään sitä pois ja “toipumaan”.
Eilen pysyin lujana, vaikka ihan hitusen houkutteli olut ihan just siihen hetkeen, kun alkoholi tuntui kokonaan poistuneen. Tein muuta kivaa ja mietin kokemustani hylkäämisestä ja ajattelin, että rohkea ei voi välttyä pettymyksiltä, mutta kuitenkin tässä ollaan taas raittiista elämästä saamassa kiinni.
Pettymykset kuuluvat elämään, mutta tolkuton ryyppäys ei. Pettymyksiltä ei voi täysin suojautua, mutta ryyppäämiseen voi vaikuttaa ja tehdä asioita jatkossa toisin.
Nyt siis toinen raitis päivä tulossa ja olen tehnyt päätöksen lopettaa kokonaan alkon käytön. En juo tästä kokemuksesta viisastuneena jatkossa enää edes sitä yhtäkään vaan silloin valitsen vaikka smoothien.
Tämä on nyt vuosien aikana kypsynyt lopullinen päätös ja tulen raportoimaan aina silloin tällöin miten menee. Laskurit ovat oikein ja päällä asiaa seuraamassa.
Tsemppiä meille kaikille!
Hei Lempeä kettu ja onnittelut hyvästä päätöksestä!
Aikoinaan jossain ketjussa todettiin, että jos joka v***tukseen juo niin ei tule juomisesta loppua.
Paljon tsemppiä ja voimia sinulle raskaassa elämäntilanteessa.
Kiitos Helena!
Oltiin tuon miehen kanssa pitkään tekemisissä ja ehdin ihastua häneen. Mutta nytkun mietin hänen käytöstään, niin en halua sellaista miestä elämääni.
Toinen selvä päivä sujuu, juominen välähtää toisinaan mielessä, mutta päivä kerrallaan eteenpäin.
Oikeastaan sillä hetkellä kun luulee, ettei voi enää mitään menettää eikä saavuttaa, ainoa lohdullinen asia siinä kohtaa, mistä voi saada kiinni, on raittius ja selvä päivä.
Krapula eletty, jätetty taakse ja kaikki kunnossa! Laskuri näyttää minulle kolmea selvää päivää eli hyvin menee.
Hieno homma! Siitä ne päivät lähtee kertymään.
Tsemppiä, Lempeä Kettu, anna mennä vaan - tipattoman putken! 
Kiitoksia teille molemmille, Amalia ja Sarvikuoma!
Täällä neljättä raitista päivää eletään ja ajatus on päässä, “Nyt se ryyppäminen on LOPPU.” Ja se on loppu. Se tuo minulle valtavasti iloa. Se vaan tulee jostain se ajatus varmuutena. Olen jo niin pitkään tätä raitistumisen matkaa tehnyt, että nyt se jo näkyy ja tuntuu. Ja nyt, katse tulevaan.
Pari varotoimea matkan varrelle: Vältän paskoja miehiä ja pidän korkin “juhlahetkissäkin” kiinni. Ja kuten Pate Mustajärvikin laulaa: “Elän itselleni.”
Halusin kirjoitella tänne nyt hyvin nukutun yön jälkeen oman kokemukseni ihmisille, jotka miettivät juovatko vai eivät, koska kohtuus on joskus ikävästi mennyt huonoja seurauksia tuoden, mutta ei kuitenkaan aina.
Eli juodako vai ei? Vastaan: "Älkää juoko, ollenkaan. "
Yksien säännöllisten kautta voi tulla varomaton hetki, kun lähtee tuopit tyhjentymään kaksin käsin. Jos ei juo tavan vuoksi ensimmäistäkään, ei tarvitse koskaan enää hävetä juomistaan eikä kantaa siitä vastuuta.
Hyvin menee, mutta sain itseni eilen kiinni perin kummallisesta ajatuskuviosta hetkessä, jossa keskustelin kaverin kanssa alkoholista ja sen satunnaisesta käytöstä, niin minulle tuli ihan vain siitä mieliteko, että kun tämä hetki on ohi, menen kauppaan ja juon “salaa” oluen. Salaa keneltä?
En todellakaan toteuttanut kummallista ajatustani, mutta pidän tuon ajatuksen ilmestymistä ihan vain tämän viime viikon juopottelu syynä, että nyt se vain tulee mieleen herkemmin, kun viisi päivää joi. Oliko se sitten sellainen Jopet-shown kaltainen sivupersoona, joka pääsi ääneen. - “Vichyä.” - “Kaljaa.”
Toisaalta lopettaminen on myös ihana ajatus ja tunne, koska olen myös miettinyt uusia treffejä ja sitä helpotusta ettei tarvi enää juoda, kun on nyt sen niin selväksi itselleen tehnyt ettei lipsu siitä, koska on taipumusta ylilyönteihin niin herkästi. Eikä se oikeastaan kuulu kenellekään. Sekin tuntuu kivalta.
Viime viikon tekstien lueskelua.
Ihana saada nyt kirjoittaa tähän, että päätös pitää, viikko juomattomuuspäätöksen kanssa menty ja samoin miettein jatkan.
Mulle näyttää sopivan se, ettei härnää itseään yhdellä oluella.
Onnittelut Kettu viikosta, se on jo hyvä saavutus!
Yhden oluen ottaminen voi olla meille alkoholiongelmaisille paha virhe, koska harvemmin, tai pitäisikö sanoa koskaan se ei jää siihen yhteen.
Moikka Sarvikuoma!
Kaunis kiitos!
Luin ketjustasi viimeisimmät päivitykset. Tunnistin niistä itseni muutaman vuoden takaa. Ne ajatukset, kuinka alkoholi on kuulunut arkeen tai ns. “kuinka kaikkeen voi juoda.” (Lukuunottamatta pitämiäni kolmen neljän kuukauden tipattomia). Fiilikset tuli vahvana jostain muistojen lokeroista.
Minulla on sellainen suhde alkoholiin nykyisin, että pystyn helposti juomaan sen yhden ja jättämään siihen. Mutta sitten tulee se seuraava päivä tai se voi olla vasta viikon tai kahden päästä, kun yksien juomisten kautta sitten lähteekin se ryyppääminen käsistä, jossakin tunnekuohussa. Noita hetkiä en enää halua, siksi en enää juo sitä yhtäkään. Uskon, että se on parasta minulle.
No, kukaan lähipiirissäni ei miellä minua alkoholiongelmaiseksi ja heille on useimmiten samantekevää juonko vai en, mutta tämä foorumille kirjoittelu ja ihmiset täällä tsemppaatte minua yrittämään ja näyttämään, että kyllä tämä homma onnistuu.
Syyskuun ensimmäinen päivä.
Onnistunut tipaton elokuun loppu takana ja nyt aion viettää alkoholitonta syyskuuta.
Muistan tämän itselleni tehdyn lupauksen niissä hetkissä, kun tarjous yksistä nousee eteen.
10 alkoholitonta päivää ja kiva, että siinä on jo kaksi numeroa yhden sijasta.
Luopumista. Teen töitä itseni kanssa sen suhteen, että alkoholinkäyttö on lopetettu. Ei ole enää mitään ovea takana, jonka voi avata ja josta luikahtaa entiseen.
Mietin sitä aikaa, kun olin yli vuoden käyttämättä alkoholia. Sen jälkeen käytin takaoven uteliaisuudesta. Se kun oli lukitsematta, utelias kulki siitä sisään, ymmärtämättä, ettei se ole hyvä idea. Hyppäsin takaisin siihen, että alkoholista muodostui vaihtoehto.
Tuurijuoppous ei ole kivaa, eikä tavoittelemisen arvoista, johon se kohtuuden kautta lipsahtaisi 100 % varmuudella.
Plääh-hetkien (niiden, joita vois vähän piristää parilla alkoholiannoksella) lisäksi olen tuntenut tyytyväisyyttä, koko kehossa tuntuvaa hykerryttävää onnellisuuden tunnetta, jonka alkulähde on minulle tuntematon.
13 alkoholiton päivä ja raitis viikonloppu edessä, tottakai. 
Raitista ja rentouttavaa viikonloppua toivotan kaikille! Kirjoittelemisiin.
Sulla on kyllä hyviä pohdintoja Kettu. Seuraan aina tätä vaikkei tuu kommentoitua. Raitista viikonloppua sinnekin!
