Alitajunta tekee paljon työtä ja me voimme auttaa sitä siinä juurikin täällä aktiivisesti näitä juttujamme kelailemalla. Prosessi on monitasoinen, uniakin kannattaa kuulostella 
huokaus.täällä taas ja taas ja taas…olisiko tämä se viimeinen uudelleen aloitus? ensimmäinen päivä alkotta,tosin eilinen meni vain lievässä ja maanantai lievässä korjailussa…mutta viikonloppu olikin taas jotain aivan järjetöntä juomista (ei muistikuvia).tämä viikko töistä vapaata ja onneksi saan lapset loppuviikoksi.olen siitä outo juoppo että lapsien kanssa ei tule juopottelu edes mieleen…vaan aijai kun lapset ovat äidillään.kiukuttaa ja sitä on taas itselleen niiiin vihainen.noh,jospa tämä tästä lähtisi kun muistaa käydä täällä lueskelemassa teidän muiden juttuja kun se himo taas iskee. mutta onneksi loppuviikko on turvattu. eipä tässä paljon muuta sanottavaa nyt vielä ole,ilmoittauduin taas paikalla vaan.myöhemmin sit jos alkais taas kirjottelee enempi fiiliksistää ja ottais teiltä viisaammilta neuvoja vastaan. ps: hauskaa vappua
Voit olla tuossa mielessä juopoksi outo, mutta isäksi hyvä. On siis olemassa tärkeämpiäkin asioita kuin juopottelu. Koko elämä on. Ota siitä kiinni!
antiloopille iso kiitos,sinä se jaksat aina kannustaa täytyy alkaa käyttäytymään sen mukaisesti ettei kannustukset enää mene hukkaan.morkkiksissaan sitä aina tekee niin ylväästi päätöksensä,mutta tiedän vuosien kokemuksesta että minun koetinkivi odottaa parinviikon päästä… siihen ladataa nyt panokset ettei taas menis pe,la,su ilman muistikuvia.
Kannustetaanhan sitä, jos joku on kannustusta vailla ja minäkin jaan vain siitä, mitä itse olen saanut. Ihan ollaan kuule samassa veneessä ja samoilla meriiteillä liikkeellä. Se on juuri pääasia, sinä olet liikkeessä, minä olen liikkeessä… Sellaista ei voi kukaan kannustaa, joka ei tule ja esitä asiaansa, että tässä nyt olen ja keinoja vailla. Sillä on jo paljon keinoja, joka tulee ja esittää. Aattelisin näin
Moro Punakuono! Muista et ole yksin vaan meitä on muitakin alkoholiongelmaisia,alkoholisteja,juoppoja,retkahtelijoita yms.Herkkiä ihmisiä joilla on kuitenkin oikeus elää tämä yksi elämä parhaan kykynsä mukaisesti.Aina se ei todellakaan onnistu hyvin,mutta niin kauan,kuin on uskoa itseensä on toivoa paremmastakin.Minulla taas kävi samoin,kuin sinullakin ja muutama päivä vasta aikaa,mutta ei muu auta,kun yritetäänhän taas uudelleen eteenpäin ja onhan me jo raittiinakin eletty.Antilooppi on oikeesti mahtava tyyppi ja tosiaankin aina jaksaa kannustaa vaikka tää menee välillä pers…,mutta tehdään mekin osuutemme tänää.Hyvää vappua!t.akkari 
moi vaan akkari,joo eteenpäin sano mummo lumessa…tai jotain? joo se ois päivä nro.2 alkamassa poju viety eskariin,aamukaffea ja tytön touhuja katsellessa.mieli vielä alakuloinen,mutta paranemaan päin…luin eilen kirjan nimeltä selvästi juovuksissa.se ei oikein mulle iskeny,ja jos jollain ois hyviä kirja ehdotuksia,niin mielelläni niitä ottaisin vastaan. olen huomannut että täällä on monet niitä ns:jokapäivä tissuttelijoita,ja minulle on monet sanonut ettei sulla mitään ongelmaa ole,koska olen tosiaan siitä outo juoppo että olen viikon töissä (ilman alkoholia),viikonlopun lasten kanssa (ilman alkoholia),taas viikon töissä (ilman alkoholia) ja sitten koittaa se “vapaa” viikonloppu,ja joka kerta yritän keksiä itelleni jotain tekemistä ettei tarvis juoda,mut kuinkas jokakerta käykään… 3 päivää ympäripyörryksissä,ja mun juominen ei todellakaan ole mitään tissuttelua,taju pois niin montakertaa kuin vain kerkii viikonlopussa ja aivan tolkuntonta käytöstä.ja jos se ei ole ongelma,niin kyllä sitä jumalauta luulisi oppivan,mut ei. sellasilla fiiliksillä kahvia naamariin pojun kanssa sovittiin että eskarin jälkeen pelaamaan jalkapalloa tuohon lähikentälle,odotan jo innolla .hauskaa päivää kaikille.
Minäkään en koskaan ole ollut mikään päivittäin vähän -tissuttelija, vaan ongelmajuomisen alettua meno oli juurikin tuollaista, että silloin kun join, vedin kännit, jotka tietenkin ennen pitkää venähtivät useampipäiväisiksi. Aivan “loppuvaiheessa” mulla sitten ilmeni tämä taudinkuvaan kuuluva ongelma, ettei putkea saanutkaan ajoissa poikki ja dokaaminen alkoi haitata työntekoa. Onneksi nyt on Antabus käytössä, tuo kummasti lisää itseluottamusta tämän prosessin onnistumiseen
Kirjavinkkinä voisin mainita täällä monesti suositellun Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoita -kirjan. Löytyy nykyään myös omasta kirjahyllystäni ja sisältää ihan mielenkiintoisia ajatuksia alkoholismista ja siitä selviytymisestä.
Hei Punakuono, enpä usko että täällä palstalla tuollaisia kuvaamiasi joka päivä tissuttelijoita kovin moni on ollut. Aika sitkeässä istuu käsitys, että lopettaminen kannattaa vasta kun on alkoholisoitunut, ikään kuin “rangaistuksena” heikosta itsekurista. Mielestäni päihteiden käytön lopettaminen on järkevää ja palkitsevaa ihan jokaikiselle, riippumatta määristä tai juomatavoista.
Itselläni oli tuollaista parin-kolmen viikon välein tapahtuvaa tissuttelua myös, sillä erolla että huonoon kuntoon en juonut itseäni koskaan, ja todella harvoin join yli 5:ttä annosta illassa. Yleensä vain pari kolme. Eli hyvin kohtuullisia annosmääriä nautiskelin, ilman örvellyksiä. Välissä tosiaan viikkoja selvinpäin, joskus kuukausikin. SILTI lopettaminen oli vaikeaa. Niin koukuttava aine on kyseessä… ja niin helposti aivot koukuttuvat tapoihinsa hakea rentoutusta ja mielihyvää erilaisista päihteistä. Tosin itse samalla vierottauduin myös resepti-unilääkkeistä, ja se varmaan vaikeutti lisää. Mutta päivä kerrallaan, koko ajan helpotti, kolmen kuukauden kuluttua tuntui että pahin oli ohitse. Kyllä se päihteiden käyttö näkyi silloin juovana aikana myös niissä päivissä, kun oli selvinpäin. Hermot olivat tiukalla, ahdistus ja masennus puristi päätä, ajatukset kulkivat omia ratojaan, ja sitä ei pystynyt olemaan niin läsnä esim. lapsille sillä tavalla mitä olisi pitänyt olla. Tuntui kuin olisi elänyt jonkinlaisessa henkisessä vankilassa. Lopetin alkoholin ja unilääkkeiden käytön kai vähän kokeilumielellä, halusin nähdä olisiko helpompi olla kokonaan ilman, ja nyt mikään maailmassa ei saisi minua enää aloittamana uudestaan, niin paljon kevyempää ja selkeämpää, rauhallisempaa ja onnellisempaa elämä on nyt.
Siitä vankilasta kannattaa vaan astua ulos, ja mennä omia pelkojaan päin. Se miltä tuntuu nyt, ei ole totta enää viikon, kuukauden tai vuoden kuluttua. Ajatusmaailma ja tunteet muuttuvat, koko ihminen muuttuu, kun päihteet eivät enää sekoita aivoratoja ja pakota elämään alaisuudessaan “vankina” ja “palvelijanaan”.
Tervetuloa takaisin, punakuono! Joskus tässä mietiskelinkin sua ja muutamia muita palstalta “kadonneita” ihmisiä, että mitäköhän teille mahtaa kuulua?
Retkahduksistahan täällä löytyy kokemusta lähes jokaisella, joten samassa paatissa tosiaan seilataan… Pääasia silti, ettet antanut periksi, vaan tartuit taas raittiuden syrjästä kiinni sulkemalla sen korkin ja palaamalla tähän sekalaiseen seurakuntaan… 
Mäkään en jostain syystä tykännyt siitä Selvästi juovuksissa- kirjasta, en jaksanut lukea edes loppuun. Mutta Selviämistarinat- kirja on mielestäni ihan huippu! Ja tiedän että moni muukin palstalainen on kanssani samaa mieltä. Joku jopa joskus kirjoitti tämän nimenomaisen kirjan olleen lähes ratkaisevan tärkeä apu hänen raitistumisessaan. Itsekin olen lueskellut sitä useampaan kertaan ja alleviivaillut sieltä niitä parhaita oivalluksia…
Mutta tänään sulla on siis jo parempi päivä ja huominen on luultavasti tätäkin päivää parempi… Ja ihanaa että sulla on ne lapset siellä, kaksi pientä isoa syytä pysyä raittiina! Mukavaa torstaita teille kaikille ja virtuaaliset tsemppihalit punakuonolle!
kiitokset pippurille ja tuulelle tuon kirjan haenkin hetipaikalla ja nyt yritän pysyä täällä remmissä,alitajuisesti plinkki jää aina kun alkaa pää järjestelemään juomatalkoita.nyt laitoin isolla muistutuksen puhelimeen joka viikonlopun päivälle että LUE/KIRJOITA plinkkiin,vaikka ei kiinnostaisikaan…täältä sitä voimaa ja kokemusta löytyy,pitää vaan löytää itsestään voimaa ottaa tuki vastaan.
katos oli menny toi millasen kommentti ihan ohi, kiitokset sinullekkin kirja varattu kirjastosta…tulis jo tulis jo tulis jo.
Moikkis “punakuono” + “SP”. Sitruunapippurin maininta alkoholin kokonaisvaltaisuudesta elämäämme osuu erittäin hyvin asian ytimeen. Juuri se, että ajatuksemme pyörivät taukoamatta tavalla tai toisella aineen ympärillä myös raittiuden edetessä (alkuvaiheissa enemmän, jatkossa vähemmän tai toisella tavalla) tekee asiasta pirullisen. Tosiaan “vankila” ja huonon isännän orjana olemista. Kuitenkin- sinullakin, “punakuono” on avain siihen sellin oveen olemassa. Ota tilaisuudesta vaari!
Hyvä kun ilmestyit taas, jatketaan yhdessä. 
tuo vankina oleminen on kyllä niin totta.kyllähän se alkoholi hallitsee ajatusten juoksua ja kaikkea.esim: jossain keskusteluissa huomannu sen kiusallisen jäykkyyden,mutta kun aletaan puhumaan viinasta ni johan kaikki rentoutuu ja ollaankin kaikki kuin yhtä perhettä… se olis niiku päivä 3 tänään,vaikka mitäpä näitä laskemaan,eipä mulla ole vaikeuksia kun on lapset/työt (velvollisuudet). voisikohan sitä olla jokapäivä töissä,jos kiltisti pomolle esittäisi asian, niin että se olis kuin antabus…vaikka luulenpa että kyllä sitä johonkin väliin sais pikku juoppotelut mahtumaan,itseäni kusetan vaan luulemalla ettei tule juotua kun on velvollisuudet.silloin kun on vapaa niin silloin sitä vaan voi päästää itsensä huolettomasti irti.mutta tänään en kuitenkaan juo ,poitsu taas eskariin viety ja likan kanssa käytiin kaupassa hakemassa lasangne tarpeet…näillä pikkukätösin kun ihan ite nysvään ni hyvä tulee lue:tod.näk syödään tänään mäkissä mut joo,fiilikset alkaa normalisoitua ja perus asiat alkaa kiinnostaa taas…tästä on hyvä jatkaa ja väistellä kompastuskiviä.aurinkoista ja hyvää päivää kaikille
tänään alkaa kiekkokisat,niitä on aina mukava seurata.täytyykin tänävuonna seurailla niin että muistaakin jotain kisoista…yleensä menny pelit aika sumussa,mut eihän se peli siinä olekkaan se pääasia ollut? vaan loistava tekosyy vetää kännit.työkaveri minulle jo sanoikin että varmaan parempi ettet seuraa kisoja ollenkaan,koska viime mestaruudesta jäi muistoksi varoitus töistä,kun tuli juhlittua mestaruutta siihenmalliin etten kerennyt töihin ollenkaan.toisaalta vaikka suomi olisi sen finaalin hävinnyt,niin tuskin olisin silloinkaan töihin kerennyt,olisi ollut niin murheellista että olisi ollut pakko juoda…noh,nämä kisat katsotaan vain limupulloja kolistellen tsemppiä suomelle.
Kirjavinkkejä jos vielä kaipaat, suosittelen Selviämistarinoiden lisäksi, joka on todella hyvä teos, myös hieman vanhempaa kirjaa, Gunnar Mattsonin: Gunnar, jossa hän hyvin raadollisen rehellisesti käsittelee omaa alkoholismiaan. Tuo kirja oli hyvin elämänmakuinen ja pysäyttävä lukukokemus, josta sain paljon ajateltavaa suhteessa omaan alkoholiriippuvuuteeni.
kiitos vinkistä,lisään listaan
päivä 4. resurrectionin jälkeen…tänään onkin kaikenlaista hommaa lasten kanssa,joten no problem olen tässä itsekin miettinyt että kehtaisko sitä mennä pyytämään työterveyden huollosta antabus reseptin…ja mietin että eikö lääkäreillä ole velvollisuus ilmoittaa poliisille jos on kysessä puupää tarkoitan että kun minulla on ase lupia,niin ilmoittaako lääkäri että heihei,tääl ois taas yksi pultsari aseineen,ja sitten poliisisetä tulee sanomaan että pyssyt tänne,koska kuitenkin hölmöilet kännipäissäsi niillä…joo,toisaalta aivan sama.kunhan mietiskelin tälläsiä tänä aamuna. ps:kevyt keskittymishäiriö “saattaa” aiheuttaa lieviä kirjoitusvirheitä…pahoitteluni
päivä 6. maanantai,ja lapset palautettu haikein mielin. kiitin lapsia viedessäni heitä,eivät tosin tiennyt miksi kiitin,enkä alkanut selittelee,että siksi koska isi oli selvinpäin kaikki vapaat teidän ansiosta,ilman teitä isillä olisi tod.näk mahti krapula näin maanantai aamuna, ja töissä taas lärvi punottaen änkyttäis kaikille, niin että posket tärisee.joo että sellasta,uusi viikko edessä,ja harmi kyllä sattuu ikävästi vapaita taas pahaan rakoon.ei lapsia ja vapaapäivä, on petollinen yhdistelmä minulle.mutta täytyy keksiä mielekästä puuhaa,liikoja stressaamatta kuitenkaan,ni eiköhän tässä hyvällä tiellä pysytä aurinkoista viikkoa kaikille
Yksi huomio, Petteri: yhtäältä ripustaudut esim. lapsiisi (heidän ansiostaan sinä et juo), mutta toisaalta ymmärrät itse olevasi oman elämäsi subjekti, toteuttaja (täytyy keksiä puuhaa jne.). Olen itse ajatellut paljon sitä, mihin kaikkeen riippuvuus liittyy omassa elämässäni ja millä tavoin se toteutuu asenteissani, suhteissani ja ajattelussani. Siltä pohjalta huomasin, että sinullakin voisi olla syytä eritellä näitä tykönäsi: mistä asioista ympäristösi voi päättää puolestasi ja mikä jää omien valintojesi tasolle. Eräänä päivänä lapsesi tulevat ja kiittävät sinua raittiista viikonlopuistanne, sillä niinhän se menee, että sinä rakastavana vanhempana annat sen heille eikä päinvastoin. Se, että motivaatiosi liittyy lapsiisi - olet heidän vuokseen juomatta ja omistat aikasi ja läsnäolosi yksin heille - kertoo sydämesi suuruudesta Sinussa. Suurta sydäntä vain itseäsikin kohtaan!