Minä kun muutin taannoin Helsinkiin, hämmensin silloisen duunikaverini mieltä ratikassa, kun haastelin ventovieraalle vieruskaverilleni kaikenlaista hauskaa ja hänkin lähti siihen mukaan. Työkaveri sanoi, että täällä on totuttu vain juoppojen, hullujen ja uskovaisten pitämään nauruun ja meteliin. Totesin, että mulla menee täällä sitten tosi lujaa, kun olen noita kaikkea
Niin, uskonasiatkin ovat tärkeitä, mutten ymmärrä uskoa, joka ei voisi nauraa itselleen. Tiedän, että sakastissa vasta nauretaankin - ja samalla mietitään sitä, miksi nauru pitää lopettaa saman tien, kun mennään ihmisten eteen. Uskovaisissa on tosi paljon herkkänahkaista sakkia: niitä loukkaa heti, jos pappi on aivan liian hauska tai ylipäätään hymyilee. Niiltä menee ison kirjankin huumorista suurin osa aivan ohi, kun ne ottavat sen niin vakavasti: sanoman armosta ja siitä, että kaikki ovat yhtä arvokkaita. Maailman hauskin ja iloiseksi tekevin kertomus pilataan just sillä, ettei sen kanssa uskalleta yhtään leikkiä.
Jos joku uskovainen loukkaantui, en pyydä anteeksi omaa ongelmaasi
Tuo tuntemattomille juttelu on muuten juttu sinänsä! Eräässä naistenlehdessä oli siitä oikein artikkeli ja siinäkin todettiin, että se on pääkaupunkiseudulla lähinnä hullujen ja humalaisten juttu. No, itse asun maalla, lähimpään kirkonkylään on parikymmentä kilometriä ja lähimpään kaupunkiin yli neljäkymmentä…kaupunki on pienehkö, ja siellä ei kukaan katso kummissaan, jos kadulla jotain toiselle toteaa. Myyjien kanssa käydäänkin sitten ihan pitkiä ja hauskoja keskusteluja, eilen viimeksi…ja se on kivaa!
Oikeesti, kaikki tietoni pääkaupunkiseudun asioista on luettua tai kuultua, älkää nyt ottako nokkaanne tuosta minun kommentistani, voihan olla, että siellä on välittömän iloinenkin tunnelma, on vain sattunut multa menemään ohi! Ja toisaalta, ainahan ihminen näkee kaiken vain omalta kantiltaan…synkimys näkee kaupungin synkkänä ja iloinen iloisena.
Olen täsmälleen samaa mieltä!
Ja nyt menen saunomaan. Oli mukava jutella, Antilooppi!
Ja tsempit Punakuonolle!
Pääkaupunkiseudun umpimielisestä tunnelmasta voidaan olla sitäkin mieltä, että jollei täällä koe small talkin olevan mahdollista tuntemattomien kanssa eikä tohdi siksi kokeillakaan, syyksi ei voi laittaa pääkaupunkia tai sen umpimielistä tunnelmaa Tai sitten olen vain halunnut säilyttää paljon maalaisuudestani, joka sopiikin miljööseen siinä mielessä hyvin, että valtaosa myös muista alueen asukkaista on samanlaisia junantuomia. Ihan tosissaan, minusta meininki on ihan yhtä letkeää ja vähemmän letkeää kuin maallakin (olen siis kotoisin pienestä pohjalaispitäjästä, joka sekään ei herätä mielikuvia erityisen suulaasta väestä, mutta jota sekin silti on).
Aika vähän noilla mielikuvilla ja ennakkokäsityksillä on pohjaa. Se on minun kokemukseni
no täällähän on käynyt kuhina itse just äärimmäisyyksissäni lopetin päivän toiset treenit,ja nyt rahkaa naamaan facebook/plinkki auki tietenkin mun mielestä myös toi tietokone riippuvuus on aika pieni ongelma näiden meidän muiden ongelmien kanssa,ärsyttävä tosin ja saahan silläkin oikein kätevästi perheen kävelemään…mutta suodaan meille syntisille nyt edes tuo facebook noihin uskon juttuihin sanoisin että mun mielestä kukin saa uskoa vaikkapa villasukkaan jos näin tahtoo,kunhan ei ala vaatimaan että muidenkin on uskottava siihen kaikkivoipaan sukkaan… itse en usko. eikä siitä sen enempää. huomenna alkaa arki,eli töihin loman jälkeen,hyvä että saa rutiinit rullaa.lomalla on liian stressaavaa olla jouten,alkaa herkästi janottaa kun on hyvää joutilasta aikaa sellaiseen… seuraavat kaksi viikkoa meneekin sitten töiden sekä lasten kanssa nyt saunomaan minäkin.
Luultavasti lähden Punakuonon saunaan ja suoritan siellä Villasukan nimissä pienen miekkalähetyksen: Villasukkaan uskominen on jo niin pyhä asia, että sitä ei voi miksikään tahdon asiaksi vähätellä
Facebookit ja muut ovat toki ärsyttäviä koukkuja, mutta ehkä minäkin joudun nyt vähän priorisoimaan. Olen tarpeen vaatiessa pystynyt rajaamaankin siellä hillumistani. Pysyttelen myös varovaisena juurikin sen asian suhteen, minkälaisen sieltä paasatun informaation kohteeksi “suostun”. Oma hankaluutensa tällaiselle pohdiskelijatyypille piilee siinä, että monet keskustelut menevät sielläkin usein jonkinlaisiksi riitelyiksi. Tai jolleivät ihan riitelyiksikään niin asteelle kuitenkin, joka voi jäädä vaivaamaan mieltä tai jotenkin nostattaa kierroksia. Eipä vähän ollut tunne-elämälle hankalaa aikaa, kun Suomeen valittiin presidenttiä homon ja heteron väliltä! Joka tapauksessa, nettiin en ole kuolemassa, mutta viina voi minut tappaakin. Siihen suhtaudun siis erilaisella vakavuudella.
Äsken tuli TV:stä Elämä pelissä, jossa Oskari Katajisto kertoi tehneensä ihmeitä elämässään opettelemalla mantran tiukkoihin tilanteisiin: vaikene, hymyile, poistu. Kun tiukka paikka tulee melkeinpä missä tahansa - esim. Facebookissa - lienee viisasta noudattaa tuota ohjerimpsua. Voisiko sitä soveltaa myös juomahimojen kohdalla jotenkin, löytyisikö siitä variaation aineksia…?
työt ja arki alkoi…yök. mutta oli kiva mennä töihin ilman ylimääräistä lärvin punotusta.painonpudotus projekti otti takapakkia parisen kiloa tuon lomailun ja mässäilyn ja juomaan retkahduksen ja siitä seuranneen masiksen takia…mutta nyt!!! päätin että vähennän myös sen niin pirullisen facebookin äärellä notkumista,ja heti ihan hukssa mitäs minä nyt teen??? no eiköhän sitä aina jotain järkevääkin keksi,koska sieltä saa aika usein kimmokkeen myös tohon alkoholiin,kun porukkaa laittelee kuinka on juhlissa yms yms ja miten on kivaa…harva siel seuraavana päivänä leijuu miten on kivaa…mut kuitenkin tulee fiilis että oiskohan se kivaa? kun tuntuu kaikilla muillakin olevan,ja luulis kyllä tällä kokemuksella jo ymmärtävän miten “kivaa” se on. mutta sellaisia fiiliksiä tänään.
Mua on viime aikoina myös alkanut rassata netinkäyttöni aika lailla. Itse asiassa jotain vanhaa päiväkirjaa selatessani huomasin, että jo vuoden -10 vai oliko peräti vuoden -09 aluksi oli aikomus vähentää nettilätinöitä…mutta mitäs siitäkin sitten on tullut.
Oon äärimmäisen sosiaalinen ja puhelias tyyppi, kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Perheeni ulkopuoliset sosiaaliset kontaktini ovat kuitenkin hyvin vähäisiä, koska lähestulkoon kaikki parhaat ystäväni asuvat aika kaukana. Tämä on osaltaan aiheuttanut tilanteen, jossa seurustelen ihmisten kanssa paljon fbssä ja myös parilla nettifoorumilla (täällä paljon vähemmän).
En haluaisi tästä sosiaalisuudesta ja keskustelujen kulttuurista luopua. Rakastan uusia näkökulmia etenkin kulttuuriin, politiikkaan ja yhteiskunnallisiin asioihin. Fb-tutuissa on erittäin terävää sakkia ja paljon kaveruuksia on ikäänkuin syntynytkin pääosin siellä puolella, toisaalta moni tuttavuus syventynyt ystävyydeksi asti. Myös anonyymeillä foorumeilla on yllättävän asiallista, haastavaa ja hauskaa keskustelukulttuuria. Miksei täälläkin vaikka itse en ole mitenkään suuremmin ainakaan vielä innostunut omaa napaa ja henkilökohtaisia juttuja laajempiin spekuleerauksiin päihdejutuista. Ja välillä on tietenkin todella kiva ihan kunnolla ja rehdissä hengessä vängätäkin (alkoholipolitiikasta keskusteltaessa aiheutan yleensä aika pahaa hämmennystä vapaamielisissä ystävissäni. Ihme jos eivät hoksaa, mistä kenkä puristaa)
Mulla on ollut myös samaa ongelmaa(?) kuin antiloopilla eli paljon töitä kotona koneella ja fb + foorumit auki lähes koko ajan. Käytän sitten somea ikäänkuin tauottamaan työtä, mikä ei ole mielestäni oikein hyväksi. Nyt työmatkaa ajellessani juolahti mieleeni sellainen kokeilu, että nettiä (mailia + tiedonhakua ym. lukuunottamatta) saa käyttää vain “varta vasten”. Eli jos haluan jauhaa foorumilla niin ok: odotan iltaan tai pidemmälle tauolle ja luen + kirjoittelen rauhassa. Sama fbeen suhteen, yritän lopettaa ne 5 x tunnissa a 3min.-pikavisiitit - niissä hukkaantuu todennäköisesti paljon pahemmin aikaa ja koukuttavat juuri siihen vääränlaiseen virikkeiden metsästämiseen (“jos joku on kirjoittanut vastauksen mun viestiin!! äkkiä vaan katson”)
Aina olen ollut addiktoituvaa ja kohtuutonta sorttia kaikin puolin, eli eihän tämä nyt yllätys ole ollenkaan. Ja tämä riippuvuus on hankalampaa sorttia, kun en pidä oikein kovin hyvänä ideana luopua lähes kokonaan perheen ulkopuolisesta sosiaalisesta elämästä. Takaan, että sellaista ei emäntäkään pitkään jaksaisi…
Nyt olen tehnyt ihan tietoista pesäeroa juuri someen, mutta muutenkin nettiin. Sovin itseni kanssa, että paastoan juuri netistä ja keksin muuta ajanvietettä. Tänään kuuntelin sängyllä maaten ja tytär kainalossa päiväunillaan Yle Puhe-kanavaa, jossa muuten on tosi mielenkiintoisia ohjelmia. Kestävät tunnin kerrallaan (tänään kuuntelin jotain Sarasvuon monologia) ja se virkisti kovasti. Ulkona kävin jo aamupäivällä ja huolehdin myös syömisestäni tarkemmin. Täytyy sanoa, että nettiähkyäkin ilmeisesti kokevana on tämä päivä tehnyt terää. Huomaan, että se liika informaatio taitaa olla osaltaan kovin hermostuttavaa. Sitä vain en huomaa kovin helposti sellaisina päivinä, kun jään lojumaan sen kaiken eteen. Ja aika helppoakin on olla netin kanssa järkevämpi nyt, kun siitä on tullut täällä juteltua Thanks!
huomasin saman,ite kävin kaupoilla pyörimässä ja treenailin töiden jälkeen,jotenkin huomattavasti rennompi olo ollu,kun ei ole pommittanut aivojaan internetin informaatio tulvalla…minkähän takia sitä pitääkin niin kovasti olla “ajan hermolla”? noh,jos tää näin mukavaa on viettää oikeaa elämää niin mikäpä siinä.jospa tekis niin että netissä käydään vain illalla pyörähtämässä,tai aamulla ennen duunia
Erittäin jees! Illalla hölisin jotain Feississä ja huomasin, että jonkin vähänkin hölinän päälle sitä ajautuu ikään kuin kierteeseen sen tarkkaamisen kanssa, että onko tullut vastahölinöitä ja onko joku jumalauta oikein tykännyt ja tökännyt ja onko hassunhauskoja kuvia jaettaviksi jne. Ja siinä se meneekin se ilta, jonkinlaisen pakon sanelussa niinkin. Ihme juttuja! Jokohan tänä iltana ottaisin sen riskin ja välttelisin koko vipstaakia illan? Eilen oli nimittäin mukava kokeilla sellaistakin, ettei luiki heti koneelle notkumaan, kun puoliso tulee töistä ja alkaa touhuta lapsen kanssa. Siitä on tullut mulle tapa ja niinpä en ole myöskään itse osannut vetää tavallaan henkeä siinä illansuussa, kun hyvin joutaisi.
Ja todella, se informaation määrä vuorokaudessa(josta ainakin 95 % lukeutuu disinformaation piiriin) on aivan mieletön, kun alkaa ynnäillä! Pakkohan sen on jollain tavalla vaikuttaa yleisfiiliksiin. Mitä ajan hermolla olemiseen tulee, yksi ähkyn paikka mulle on siinä, että olen lopen kyllästynyt tähän blogi- ja kolumnielämään: joka viikolle on joku blogikohu ja jengi huutaa yhden totuuden asiaa sitten niin kauan kuin tulee taas toisen aika. Siis ensi viikolla. Minua on alkanut jotenkin tökkiä sen kaiken ajanhermostuneisuuden olemus… eletäänkö me tässä ajassa jotenkin äärimmäisen yksoikosessa ja mustavalkoisessa yhteiskunnassa - vai onko senkin joku kolumnisti minulle sanellut?
sehän siinä just koukuttaakin,ensin joku nokkela kommentti ja sit jatkuva päivystys tykkäilystä/kommenteista…enpä ole viikkoon nyt laitellu mitään facee,eipä ole ollut tarvetta nyt käydä sitä kyttäämässä.joopa,mutta onpas mukava herätä lauantaiaamuun aamukaffelle pirteänä miettien et mitähän tänää tekis,eikä juosta komentamaan vessanpönttöä,miettien samalla et missähän vitussa mä olen,ja onpa huono olo,ja kaikki omaisuus on hävinny,ja mitähän siel kotonakin sanotaan ja ja ja ja yms yms no anyway,hauskaa viikonloppua kaikille,ja mielellään raitista sellaista,eikö joo!!!
Sitä samaa, kiitos! Minä olen yhä ollut kiinni Face-koukussa, mutta jo huomattavasti aiempaa vähemmän. Sekin on riittänyt avartamaan ajatusta siihen suuntaan, mistä kaikista pakoista olisi hyvä luopua. Voisi pitkässä juoksussa ajatella niinkin, että suostuisi ikään kuin sammuttamaan vehkeen kerrallaan sitä mukaa, kun huomaa niiden avaamisen perustuvan pikemmin tapaan (tai jopa pakkoon) kuin erityiseen haluun tai mielenkiintoon. Tarkoitan esim. sitä, että itse katson uutisetkin aika monta kertaa päivässä ja olen miettinyt sitäkin, onko kaikki sieltä moneen kertaan kuultava informaatio a. kovin tarpeellista, b. kovin hyväksi minulle. Monta jännää hetkeä olen saanut elää valuuttakriisin kanssa jo useamman vuoden, mutta olisiko elämässäni mikään paremmin tai huonommin, jos olisin jännittänyt sen kaltaista näytelmää vähemmän? Auttaisiko vähempi uutisvyöry keskittämään oman energian paremmin uutisiin, jotka kertovat omasta elämästäni? Ja niin edelleen.
no mutta oikein mukavaa viikon alkua kaikille.jotenkin nämä maanantait tuntuu joltain palkinnolta kun on ollut selvänä koko viikonlopun,ai että on mukava mennä töihin patsastelemaan sädekehä kiiltäen.niin reippaana että varmasti kaikki huomaa yleensä sitä kun on vaa punottanut jossain nurkassa piilossa häpeämässä viikonlopu meni nopeasti lasten kanssa touhutessa,kivaa oli. ens viikonloppu pelottaa,koska on juhlat joihin olen luvannut mennä puolisoni kanssa jo syksyllä… en ole vielä kovin suureen ääneen mainostanut että en aio ottaa mitään siellä.ja eipä siinä muuten mitään,mutta siellä pitäisi olla yötäkin,mitenhän hermot kestää katella sitä touhua.
Mulla yleensä juhlien alussa kiristää pipoa vähän aikaa se, että ei saa itse juoda, mutta mukaan keskusteluun vaan vissylasi kädessä, hetken päästä helpottaa. Ja on kiva keskittyä syömiseen kun juominen ei ole pääasia. Ja aina voi keskustella muiden selvien tyyppien kanssa, niitäkin on, sitä ei vaan huomaa kun itse on päissään.
Muutaman tunnin kuluttua on jo tosi kiva olla selvin päin kun katselee muiden örveltelyä. Loppuillasta se vasta mukavaa onkin, kun jotkus sammuilevat ja voivat huonosti tai haastavat riitaa…silloin voi jo valmiiksi nautiskella seuraavan aamun omasta olosta.
Mulla kiristää kaikkien mahdollisten rutiinien hetkellisesti rikkovat poikkeusolosuhteet - ja sitten itse tilanteessa huomaan aina kiristelleeni aivan turhaan Odotan raittiudelta mm. sitä, että tämä saatanallinen, jatkuva kiristäminen juuri loppuisi. Voi huhhuh, mitä taakkaa sitä kantaakin, kun ongelma on TÄMÄ!
huomenta,treeneihin pitäis läht,mutta takki on aivan tyhjä…kun sitä pitää vetää kaikki överiksi. 6krt/vko treeniä,pyöräily ja lenkkeily siihen päälle,niin ja teen vielä raskaaksi luokiteltavaa työtä.pitäis vissii vaa hetkeksi pysähtyä ja kuunnella sen viinanpirun höpinät,ja viitata kintaalla niille,eikä juosta pakoon hätäpäissään…sitähän tämä on. noh,tän viikon viel kohellan päättömästi ympäriinsä,mutta ens viikolla otan paripäivää vapaata kaikesta ja lataan pattereita. ei ole nyt tohkeissaan ehtinyt täälläkään pyörimään,mutta lueskelen sitte alkuviikosta teidän vanhojen,ja uusien jutut hauskaa loppuviikkoa arvon plinkkiläiset
Mitä sulla liikkuu mielessä, kun treenaat, pyöräilet jne.? Minä pääsen käsiksi omiin tuntoihini ja itseeni juuri ulkoillessa ja harrastaessani liikuntaa. Parhaimmillaan se voi olla hyvä menetelmä juuri näiden juttujen käsittelyyn. Huonoimmillaan tietysti jotain muuta.
noo,kyllä mä taidan pääosin keskittyä siihen tekemiseen,tosin välillä kyllä alkaa ajatus karkailee kaikenmaailman asioiden miettimiseen,ihan lottovoitosta hampaiden pesuun
Mulla tahtoo kans ajatus karkailla ja huomaan niiden karkailevan myös asioihin, jotka eivät ole oikeastaan totta: mieleni pystyttää ikään kuin näyttämölle tilanteita esim. siitä, kuinka puolisoni kanssa syntyy riita. Toinen tyypillinen tilanne päässäni liittyy juomiseen. Pystyn silläkin saralla psyykkaamaan itseni tilaan, jossa miltei maistan oluen ja kuulen viihtyisän pubin musiikin, pääsen sellaiseen tilaan, jonka kuvittelen alkoholin tarjoavan. Luulen, että tässä on myös se koukku ikään kuin konkreettisimmillaan läsnä. Samoin tilanne, jossa mielikuvittelen itseni riitelemään kotona, kuuluu kuvioon.
Yritän siis käräyttää ajatukseni silloin, kun ne alkavat oman uransa takia viedä minua valheellisiin ja epätosiin mielentiloihin ja -tilanteisiin. Oleellista on kai harjoitella ajatustensa hallitsemista, niiden keskittämistä todellisiin ja käsillä oleviin asioihin. Rehellisesti. On harjoiteltava tunteiden tunnistamista ja niiden hallitsemista: opeteltava kysymään, miksi valitsen minkäkin laisessa tilanteessa minkäkin tunteen ja reaktiotavan. Olen vielä hyvin alussa tämän oivallukseni kanssa, mutta tuntuu vapauttavalta jo periaatteen tasolla ymmärtää, että näihin asioihin voi saada taas jonkin otteen. On mahdollista opetella taas tiedostamaan, mitä itsessä tapahtuu ja missä mennään.
Samaa pitää tietysti soveltaa mahdollisiin juomishaluihin: kun himo iskee, sitä on katsottava asiana eikä itseä tuosta vain määräilevänä mahtivoimana (mitään ulkopuolista juomaan pakottavaa henkeä ei ole olemassa de facto). Minun on opeteltava pysäyttämään sen himon kasvu ja kysyttävä, mitä sen takana on, mikä siellä on se oikea tunne ja mielenharhailu, mikä himon herätti. Uskon, että tämän tyyppinen harjoittelu voisi johtaa johonkin.
niinpä,itse olen vissii alkanu unissani käsittelee tota juomista,sama oli joskus kun lopetin tupakan,niin unissani sitten poltin ja podin morkkista…mut joo,viime yönä olin baarissa (kalsareissani)?? ja sitten oli niiku aamu ja olin oudossa paikassa,mulla oli 3 puhelinta joista yksikään ei toiminut,ja eukon rahapussi,jonka olin ilmeisesti varastanut mukaani baari mennessäni…ja kun heräsin olin aivan helvetin ahdistunut ja huokaisin että onnex se oli unta,mutta vois olla tottakin,juuri tuollaisia reissuja ne mun reissut on ollu… ja kyllä,olen ollut baarissa tilaamassa kaljaakin pelkissä kalsareissani,tosin kysessä oli sellanen “et kehtaa” veto.mutta oikeestaan hyvä et noit unia on,muistaa taas sen ahdistuksen mitä siitä juomisesta seuraa…yök. asiasta kukkaruukkuun,enpä ole tupakkaa muuten poltellu parii viikkoo,ja nyt ekaa viikkoa ilman mitää nikotiini tuotteita… osaltaan sekin kannustaa jättää kaljan ottamatta,koska kaikkihan sen tietää että on laitonta juoda olutta,jos ei ole tupakki kädessä
Tai sitten olen vain halunnut säilyttää paljon maalaisuudestani, joka sopiikin miljööseen siinä mielessä hyvin, että valtaosa myös muista alueen asukkaista on samanlaisia junantuomia. Ihan tosissaan, minusta meininki on ihan yhtä letkeää ja vähemmän letkeää kuin maallakin (olen siis kotoisin pienestä pohjalaispitäjästä, joka sekään ei herätä mielikuvia erityisen suulaasta väestä, mutta jota sekin silti on).
