“vielä minäkin hymyilen” sanoi ystäväni ennenkuin käveli kännissä junan alle…joo,ajattelin esittäytyä kun olen jo tovin ollut ns:sivusta huutelija.olen reilu kolmikymppinen 2 (6&4v) lapsen isä.viina kuului tiukasti vanhempieni ruokaympyrään aina,ja sieltä oppini ammensin minäkin.koulut meni jotenkin ja töissä olen ollut aina,juopottelu oli sellaista perjantaisin meininkiä,kunnes muutama vuosi sitten alkoi mennä niin ettei viikonloput riittäny,eikä perhe sitä jaksanut katella,kun reissut venähti ja välillä heräiltiin putkasta ja töissäkin tuli sanomista,perhe muutti pois ja elin n.vuoden milläänolemitäänväliä asenteella,sitten tapasin nykyisen puolisoni joka on ymmärtäväinen ja kannustava.aloin miettiä että miksi juon kun kerran kotona on hyvä olla,eikä ole mitään ns:syytä juoda,millä voi itselleen pyhittää joka vkl kolmen päivän kännin…yritinkin olla selvänä,mutta loppujenlopuksi oli vaan pakko myöntää itselleen että olen alkoholisti.nyt olen ollut selvänä 6 viikkoa,lapsiani tapaan jokatoinen viikonloppu,ja lapset ovatkin suurin syy alkoholittomuuteeni,en halua lapsilleni jäävän samoja muistikuvia faijastaan,kuin itelle jäi (kännissä hirtti itsensä).joten parempaan huomiseen rämmitään.ja anteeksi kirjoitusvirheet sun muut sekavuudet…töissä luurilla näpytelty viesti 
jospa myöhemmin kirjottelis tarkemmin elämästään,kun tää paikka on ollu isona tukena raittiina pysymisessä.kiitos teille kaikille.
Tervetuloa mukaan. Usko pois, vielä sinä joku päivä toteat, että elämä hymyilee, kun tässä hetkessä päätät lähteä sitä kohti kulkemaan. Yhden päivän matka kerrallaan ja hyvin käy. Omalla kohdallani samaistuin kirjoituksiisi. Paras ystäväni joi itsensä hengiltä. Isä teki itsemurhan. Minulla myös on kolme pientä lasta, enkä halunnut heille samaa kokemusta, jonka itse sain kokea isäni menettämisen myötä. Päivä kerrallaan tässä on matkattu ja tällä hetkellä totean, että elämä hymyilee, niin minäkin.
Tämä raitis elämäntapa saattaa aluksi tuntua hetkittäin jopa “tylsältä”, kun on totuttu jos jonkinmoiseen actioniin, mutta kokemuksesta kerron, että tuo tasainen arki, lukemattomine pienine ilonaiheineen, on loppupeleissä juuri se, mitä allekirjoittanut joskus heikoimmilla hetkillään, itsetuhoa suunnitellessa kaiholla kaipasi. Tänään se on läsnä, tässä hetkessä ja elämä kantaa.
Sorry, jos liiaksi tänne nakkelen tätä blogiani taas, mutta ohessa “linkkiä” blogiin, jonne olen rustaillut seikkailuistani tässä elämäksi kutsuttavassa taideteoksessa, joka omalla kohdallani oli päättyä jo ennen esiripun nousemista.
Kaikkea hyvää taipaleellesi uusi ystävä. Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä.
Hei punakuono!
Onneksi olkoon, kun tiedät vaikeutesi ja kerrot sen muille raittiutta haluaville!
Apua saa, kun uskaltaa kertoa olevansa sen tarpeessa. Alkoholismiin on saatavana monenlaista apua ja raittiuden tukea. Minä käyn täällä lukemassa aika usein ja silloin tällöin kirjoitan omista kokemuksistani. Sain viettää lapsuuteni raittiissa kodissa, mutta maailmalle lähdettyäni opiskelu- ja työtoverien seurassa tutustuin alkoholiin. Sen juominen sopi minulle hyvin, koska olin ujo ja alemmuudentuntoinen. Aikaa myöden alkoholi kuitenkin petti minut, huomasin sen välttämättömyydeksi ja vaikutukset rupesivat olemaan voittopuolisesti kielteisiä ja vahingollisia.
Onnekseni matkan varrella tutustuin mieheen, joka oli raitistunut AA:n tukemana. Ja kun olin valmis luopumaan alkoholista, rohkaistuin, hyvin pelokkaana, menemään palaveriin. Minut toivotettiin tervetulleeksi, sain kotiin luettavaa ja tapahtui ihme: olen saanut olla raittiina siitä illasta alkaen, tosin vain yhden päivän kerrallaan.
Sulla on sama mahdollisuus kuin minulla ja tuhansilla muilla suomalaisilla alkoholisteilla.
Hienoa, Punakuono, että olet mukana! Tuli kertomuksestasi sellainen olo, että sinulla on suunta selvänä ja puolisosi osaa tukea oikealla tavalla, lapset antavat elämään iloa ja sisältöä. Asiat ovat siis menossa jo parempaan suuntaan ja kuusi raitista viikkoa on hyvä pohja ponnistaa eteenpäin
Luulen, että ajan mittaan löydät raittiudelle vain uusia syitä ja uutta syvyyttä. Siihen saattaa tulla ihan himo, elämää itseään kohtaan ja hyvään nautittavaan elämäänhän sulla on oikeuskin!
Pysytään taajuuksilla!
huomenta kaikille.lueskelin tota kaaleppisen blogia,suosittelen melko tutun oloista tekstiä,itellä ja alkoi ne pillerit kuulua jokapäiväiseen elämään,ja niitähän on mukava napostella viinan kanssa…on sitten mukava kuunnella kylillä,mitä se on taas sekoillu nappipäissään,huoh.jotenkin kyllästyin myös siihen miten ihmiset katsoo kylillä… tyyliin,mitähän tuo hullu nyt taas keksii.nyt on tarkoitus jättää juoruämmiltä aiheet,ihmetelköön välillä että miten tuokin on noin skarppina kokoajan huomannut tässä kuudessa viikossa että itseluottamus on palannut,tänäänkin on mentävä pankkiin neuvottelemaan,tietysti perus jännitys että kuinka ison remontin voin tehdä (suunnitelmat on kovat).mutta nokkapystyssä kuitenkin.ennen olisin ollut niin ahdistunut että mielessä olisi vain että kun tästä selviän,niin sitten vedän kännit 
nyt pystyy ottamaan vastaan sen mitä tulee.syitä siihen miksi join olen paljon miettinyt,ja koska olen asioista stressaavaa tyyppiä niin huomasin että en antanut itselleni rauhaa muuten kun juomalla…ainoa keino ottaa asioihin etäisyyttä oli vetää kännit… ja viinahan tunnetusti auttaa asioiden hoidossa.nyt olen opetellut olemaan rennompi itseäni kohtaan,jos tuntuu etten jaksa,niin en jaksa.päätän heti aamulla että tänään otan rennosti,hoidan työt ja muuten kattelen leffoja.ja yleensä jo se päätös helpottaa ahdistusta,ja lähes aina en malta katsoa edes sitä leffaa loppuu kun jostain tulee energiaa alkaa touhuamaan.ja edelleen haluan hehkuttaa nykyistä puolisoani joka osaa kivasti olla tukena,ei syyttele eikä ns:juputa… itse sain kutsun erään mp:kerhon juhliin ensi viikonlopuksi,ja alkoihan se ajatus sykkiä,että pitäiskö…voisihan sitä ehkä käydä vaan yms yms.puolisoni huomasi pikku viinahampaan kolistelun ja ehdotti ihan muuten vaan,että pitäiskö ens viikonloppu tehdä vaa jotain hyvää ruokaa ja katella leffoja/lenkkeillä,otettais sillee rennosti,vai meinaatko lähtä? tajusin itekkin että alkaa taas arki rassaa,siksi kemut kuulostaa heti hyvälle. joten ens viikonloppu otetaan emännän kanssa rennosti ja arkihuolet saa olla olipas taas sekavaa höpinää,ei tällee aamusta pää pelaa DD mut hauskaa ja raitista pakkas aamua kaikille.
Ei todellakaan ole sekavaa höpinää vaan innostavaa tekstiä! Tulee itsellekin sellainen olo, että perhana, näinhän tässä mennään eteenpäin. Minusta on loistavaa tuo, että puolisosi tukee noin hyvin ja saat/joudut silti ottamaan itse vastuun siitä, mitä esim. kemujen kanssa aiot tehdä. Hän on hyvä havahduttaja, ymmärtää ongelmasi luonnetta ja sitä, ettet ole riippuvainen “tahallasi” saati piruuttasi. Viinahampaan kolistelut jäävät ajallaan historiaan, samoin juomisen syyt avautuvat vain vähitellen: älä stressaa niistäkään vaan tee kaikkea sellaista, mistä nautit ja mikä tuo elämääsi aivan todellista iloa.
Aika oleellinen juttu on monelle se, kun itseluottamus ja itsensä kunnioittaminen alkavat vahvistua. Kylien ämmät ovat oma asiansa, heille täällä emme ole tilivelvollisia, mutta toki se kuva, mikä muille on omasta sekoilusta välittynyt, vaikuttaa myös omanarvontunteeseen. Kun on selvänä liikenteessä ja omana itsenään, sitä myös vastaa selkä suorana omasta käytöksestään: on helpompi elää skarppina itsensä kanssa ja sitä myöten niiden kylän ämmienkin
Ei muuta kuin uskoa itseen ja onnea neuvotteluihin!
Kiva, että sullakin on nyt oma ketju.Hyvältä kuullostaa sun meininki. Muistan kun ekan kerran kirjoitit, olin itse tullut tänne muutamaa viikkoa aikaisemmin. Omanarvontunto ja itseluottamus on myös mulla kivasti kohonneet tämän vajaan 2 kk:n raittiuden aikana. Tähän(kin) jää ihanasti koukkuun. Ootko huomannut löytäneesi jotain uutta mielenrauhaa? Mulla se on nimittäin melko lailla päällimmäinen tunne. Tunnen itseni jollain tavalla vähän sivustaseuraajaksi tätä nykyä, vaikee selittää, mitä tarkoitan, mut se tuntuu hyvältä. Jollain kummallisella tavalla ei oo kiire mihinkään ja vaikka työtä, perhettä ja opiskelua onkin meneillään, ei mitään valtavaa stressiä kuitenkaan.
Niinku itsekin sanoit, ni ehkä sun on parempi jättää juhlat väliin. Turhaa sun on varmaan itseesi kiusaukseen saattaa. Johan sä oot kerenny juhliakin, varmaan yli yhden ihmisen tarpeen 
Se on hyvä, että annat itselles luvan levätä silloin kun siltä tuntuu. Välillä kun ottaa löysästi, niin sit taas jaksaa. Kaikkee sopivasti.
Mukavaa loppuviikkoa sulle!
huomenta.pankissahan meni eilen oikein mukavasti,sain minkä halusin ja olisin saanut enmmänkin,mutta ei mopolla mahdottomia ja jalat maassa taidanpa huomenna päästää tuon eukon vapaaksi rautakauppaan valitsemaan lattia/seinä/katto pintoja.tuli “hassu” muistikuva mieleen kun eilen lompsin pankkiin,olin sen jo unohtanut.mut joo,ekan kerran joskus kun hain asuntolainaa niin mulla oli neuvottelut pankissa maanantaina aamulla…ja tottahan toki olin viikonlopun kännissä ja kuinkas ollakkaan ajauduin baarissa tappeluun,kylläpä hävetti vähän helvetisti marssia pankkiin krapuloissaan,silmät ummessa ja mustana,huuli auki ja puukosta viiltohaava kämmenessä…aika luotettavan näköinen varmaan,yllättäen en silloin lainaa saanut . se olis kemut tänä viikonloppuna ja kävinkin siitä pienen palaverin itseni kanssa,ja päätin että enköhän minä ole jo vähintääkin oman osuuteni niissä talkoissa hoitanut,juhlikoon ne ketkä osaa,minä en osaa. ja noista fiiliksistä,olen huomannut saman rentouden,en osaa sitä sanoiksi pukea,mutta kuitenkin sellanen “kaikki on hallinnassa” olo,ei ahdista eikä jännitä tulevat…antaa tulla vaan,mä hoidan tietysti vaikuttaa sekin että nykyään on viikossa tuota tehokasta peliaikaa “vähän” enempi hoitaa asioita,jos ajattelee että ennen oltii 2-3pv juovuksissa plus 3pv krapulassa,niin ei siinä viikolle paljon jää aikaa reippailla perseheiluen.ensi viikolle onkin luvassa sitten lapset koko viikoksi,sitä odotan innolla.on suunnitelmissa 3d-leffaa ja uimahallia ja pojalle annan vasaran käteen ja hommiin siitä on huono omatunto,että ennen en nauttinut lasten kanssa olosta,nehän oli este mun juomiselle,välitön pakko mikä esti juhlimisen… ja ajatukset olikin silloin että pyöriköön nyt tossa paripäivää ja sit äkkiä sunnuntaina takas äidilleen niin ehdin vielä hankkia maanantaiaamuksi kunnon krapulan,hävettää.nyt odotan innolla lapsia ja olen todellakin oppinut nauttimaan heidän seurastaan,ja jotenkin olen aistinut lapsissakin muutosta,haluavat tulla iskälle ja ovat iloisia täällä ollessaan…voisinpa väittää että vietän tällä hetkellä elämäni onnellisinta aikaa,ja sitä en juomalla pilaa! hauskaa viikonloppua kaikille
Olipas loisto juttu tuo pankkikeikka! Ja tosiaan, jo lyhyemmälläkin aikavälillä raittius tuottaa oleellisia muutoksia: vaikkapa nyt luotettavamman habituksen pankin silmissä
Se olemisen rentous ja mielenrauha nousee ehkä siitä, että nyt tavallaan asiat ovat selvät. Yksi tie on kuljettu loppuun ja on aika aloittaa uusi elämä, joka tuntuu kaikissa tapauksissa paremmalta kuin se, mihin teemme eroa. Välillä se mielenrauhakin joutuu koetukselle, koska riippuvuus jatkaa tässä tilanteessa omaa elämäänsä eri tasolla, mutta vähä vähältä sen hyökkäykset jäävät taka-alalle ja lopulta se vaikenee kokonaan. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vaiennettuakaan riippuvuutta ei kannata alkaa herättelemään, sillä siellä se tosiaan on jossakin takaraivon perillä.
Itse olen ajatellut ottaa asian jatkossa oppimiskysymykseksi. Se, että retkahdin aikoinaan yli kolmen vuoden raittiuden jälkeen ja pian jo oli vanha paska uusiksi kasassa - ja entistä monimutkaisempana ratkottavana - on tuottanut mulle paljon häpeää ja itsevihaa, -inhoa. Nyt yritän ajatella, ettei minun tarvitse hävetä ongelmaani: minun pitää vain elää sen kanssa taas. Ja itse asiassa senkin kanssa ELÄMINEN - ei siis sen ehdoilla ja pakottamana juominen - on usein hyvin antoisaa
Tällaisia kuulumisia on niin mukava lukea! Ei muuta kun tsemppiä jatkoon ja mukavaa viikonloppua. Ja onnittelut vielä täältäkin onnistuneista pankkineuvotteluista! 
hei taas.tämä päivä onkin kulunut renkaita vaihdellessa ja remontti hommissa,naama punaisena…onnex tosin johtuu vaa työnteosta tuli vastaan äsken aikamoinen kompastuskivi johon olin lentää turvalleni oikein kunnolla,kävin kaupassa hakemassa tarvikkeita ja kuin salama kirkkaalta taivaalta iski aivan kaamea jano…voisihan sitä nyt remontti hommissa yhen hörppiä yms itsensä huijausta,noh onnex sain itseni tajuamaan että se yksi tarkoittaa mulla n.kolmea päivää,joten tein kompromissin ja otin pari siideriä,alkoholittomia sellaisia,en ole koskaan ennen moisia ostanut ja huomasin kassa jonossa että minuahan jännitti aivan kuin alaikäisenä olisin ollut ostamassa tupakkia,piilottelin ja odotin että kohta kassatäti huomaa ja huudahtaa että heihei,viehän poika hetipaikalla ne alkottomat takaisin hyllyyn tai soitan poliisit,olo oli siis aivan kuin olisin ollut tekemässä syntiä,vaikka siellähän pitäisi rinta kaarella paukuttaa henkseleitä että katsokaapas kuinka MINÄ otankin vain alkotonta…noh,mutta hyvää on ja kohta jaksaa taas skarppina jatkaa hommia,eikä tarvi alkaa suunnittelemaan sitä että oisko se nyt kuitenkin tossa paikallisessa käytävä yhellä,kun tämä YKSI olut loppui että semmosia mietteitä tänään.hauskaa viikonloppua kaikille
Hyvä sinä, hienosti väistetty se remonttiolut. Tsemppiä remontointiin ja raittiuteen! Täälläkin raittius jatkuu ja mukavalta tuntuu. Työpaikan lähestyvät pikkujoulut on mulle aiheuttaneet mietintää. Menenkö vain autolla sinne syömään vai enkö mene ollenkaan. Eilen sitten sanoin, etten tänä vuonna osallistu. Oikeestihan siinä ei mitään menetä, vaikka vähän haikeelta tuntuukin. Siellä kuitenkin juomista tuputettais ja saattaa olla, etten ole vielä riittävän vahva sellaiseen. Menen sit ensi vuonna, kun on pidempi raittiuskokemus taustalla.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
No ihan just samaa Kehä23 mietin minäkin tänään. Luulen vaan, että meidän pikkujouluihin on jopa yhteiskuljetus bussilla, joten kinkkinen juttu! Siellä sitten varmaan kaikille isketään heti sisään astuessa alko-glögit käteen jne. “kun kenenkään ei tarvii tänään ajaa autolla kotiin, niin eiköhän oteta”… Toisaalta ois kuitenkin kiva mennä mukaan joukkoon iloiseen ja vaikka sitten vaan selittää jotain lääkekuurista… hmm… 
Täytyy vielä harkita!
Tuo on hyvin mietitty, että menee sitten, kun on pidempi raittius alla. Se on varmasti ihan totta, että kuluessaan aika antaa uutta varmuutta ja vahvuutta. Kun juominen jää taakse, samalla sitä oppii ja sisäistää itse kaikenlaisia tapoja vain olla yksinkertaisesti juomatta. Minuun ainakin vaikuttavat yhä erilaiset impulssit, siis tilanteet, jotka muistuttavat juomisesta tai jotenkin siitä, että nyt “pitäisi” juoda - tai näiden kanssa “on tapana” juoda. Kun aikaa kuluu, se haihtuu vähitellen pois ja siitä tulee yks lysti, mitä joku muu tekee. Tietenkin on niin, että samaan aikaan on itse tehtävä sitä tietoista “työtä” sen eteen, että tavallaan opettelee juomattomuutta: opettelee ikään kuin pois sitä juomista, ensin käytännössä ja ehkä sen myötä psykologisesti, opettelee tavallaan elämään ja olemaan ilman tarvetta juoda. Siltä ainakin musta nyt tuntuu ja olen ihan tyytyväinen siihen, ettei ihmeempiä kiusauksia ole vastassa. Joihinkin tilanteisiin menen ennalta “harjoitellen” ja sopien itseni kanssa sen, miten toimin. Joskus tilanteeksi riittää vain se, että olen itsekseni kaupungilla. Niissä tilanteissa olen nimittäin useimmiten retkahtanut viimeisten parin vuoden aikana. Mielestäni ihan hyvä saavutus sekin, että olen oppinut tunnistamaan tuollaisen riskin
noniin,sitä oltais niinku oltu n.2kk selvänä…enpä ole varmaan ensimmäisten kännien jälkeen ollu koskaan näin kauan.alun huippufiilis alkanu normalisoituu mut usein tulee noita muistoja krapuloista yms yms,just tänään aamukaffella muistelin erästä viikonloppua ja maanantai iltavuoroa,koko viikonloppu kännissä ja ma aamuna viel parit,katselin kelloa että kyllä se ehtii palaa ennen töihin menoa…päällimmäinen ajatus oli että kuinka hemmetin tyhmä voi ihminen olla.noh,tänään voi taas yllättää työkaverit menemällä loman jälkeen pirteänä töihin.hyvää ja selvää viikkoa kaikille
Hienoa punakuono ja lämpimät onnittelut kahdesta kuukaudesta!! Meillä nämä merkkipäivät on viikon välein, joten askelletaan taas raittiina kohti sitä seuraavaa Mielessä ei enää päällimmäisenä ole tämä juomattomuus, mutta hyvältä tuntuu kuitenkin kun miettii, miten sitä onkaan osannut tällaisen muutoksen tehdä. Hyvä me! Tsemppiä sulle ja voimia marraskuuhun!
joopajoo,onhan se mukava muistella et olin jotaa 3kk selvänä,ja olin ylpeä.retostelin exällekkin “joka kyllä juomiseni tietää” miten on alkoholi hyljätty,ja se alkoi jopa uskomaan siihen,jopa niin paljon että toi pojan yllätyskäynnille eräänä perjantai-iltana,kun oli halunnut tuoda iskälle piirtämänsä lahjan… niin,eikös perkele tämä ukkeli ollu juuri silloin vetäny kaiken pöntöstä alas,töistä tullessa mitään sen kummempia morkkistelematta viskiä (ei todellakaan sovi minulle) alkosta ja siitä sitten sitä kietomaan naamariin.poika oli tullut itekseen sisälle ja ihmetellyt kun isi makaa lattialla… voi hitto kun oli morkkis monta päivää,no nyt on morkkis kärsitty ja pojan kanssa keskusteltu että isi oli kipiä,6v tuskin kannattaa kovin syvällisesti alkaa vielä alkoholistin ajatuskuvioita selvittää…mutta toisaalta yritän ajatella että hyvä kun kävi näin,ehkä se toimii viimeisenä herätyskellona kun saa lastensa edessä hävetä.kompuroin turvalleni,ja nyt noustaan ylös ja jatketaan matkaa… raitis joulu lasten kanssa takana,sekä raitis uusi-vuosi lasten kanssa tulossa.oikein hyvää uutta-vuotta kaikille
Ei tossa voi kuin uutta yritystä kehiin, tsemppiä.
totta,huomasin että miten raskasta henkisesti tuo epäonnistuminen on,tuli sellanen olo että antaa olla,joutuu taas alkaa laskemaan alusta…laskemaan mitä? tajusin että minä olen ymmärtänyt koko homman ihan väärin,eihän tässä mitään suoritusta tehdä,ollaan vaan päivä selvinpäin,nyt en edes tarkkaa selvänä olo aikaa muista,suurinpiirtein jotain.pääasia että tänään en vedä känniä sitä jos on liian ankara itelleen niin yksikin repsahdus ja masennus on valmis “ei minusta tähän ole” tyyliin,ja sitten mennäänkin vanhoja tuttuja latuja oikein mukavasti alamäkeen…se joka ei tee virheitä,ei yleensä tee mitään muutakaan 
pitää vaan olla älyä ottaakseen opiksi niistä,eikä alkaa toistamaan niitä. syvällistä filosofiaa näin aamukahvin kanssa
Juuri noin punakuono. Edessäsi on niin paljon raitista aikaa kuin itse valitset ja sä kyllä pystyt siihen, niinkuin pystyit syksylläkin. Tsemppiä!