Kiitos.ja totta turiset.itse ajattelen että pakenen jotenkin todellisuutta/itseni kohtaamista…jolloin hetket ilman työtä tai lapsia on otollisia paeta pulloon…pitää opetella olemaan sinut itsensä kanssa,tai jotain.oikein ymmärrä nyt itsekään mitä mä selitän 
minut kuitenkin aina valtaa ahdistus ja riittämättömyyden tunne,jota on helppo turruttaa alkoholilla… itseä vaan niskasta kii ja ulos tutustumaan elämään perkule.kova uho päällä nyt,vaikka todellisuudessa pelottaa pirusti tulevat vapaat.ettei nyt vaan kävisi taas huonosti!!! Ei nyt ei käy ja piste.harrastan myös yksin puhelua
Harrasta pois! Se voi olla tosi hyväkin tapa ikään kuin saattaa asiat ulos. Minä kirjoitan toisinaan puheita ja siinä hommassa yksinpuhelen ihan tavan takia - ja myös peilin edessä On aivan eri asia kirjoittaa luetuksi kuin kuulluksi ja usein on myös erilaista ajatella “paperille” kuin ulos ääneen 
Hei, tuli mieleen: entä jollet pakenekaan mitään? Entä jos yrität juomisellasi päästä kosketuksiin siitä, mikä tuntuisi omaltasi? Entä jos elämäsi nykyisillään ei olekaan aivan sitä omintasi? Voi miettiä moneltakin kantilta.
Moi Punakuono ja kiva kun oot täällä taas. Tärkeetä ei oo se, monennellako kerralla onnistuu lopettamaan, vaan se että ylipäätään ymmärtää haluta lopettaa. Läheskään kaikki ei kuitenkaan ymmärrä. Se juominen on sullakin sellanen palkinto itsellesi kaikesta suorittamisesta, niin se oli mullakin. Mä vaan palkitsin itseni ympärikänneillä joka viikonloppu ja arkisin sitten pienemmillä annoksilla. Työpäivän suoritettuani olin ansainnut muutaman juoman ja viikonloppuisin sitten muutaman laatikollisen juomia. Juomisen jätettyäni ryhdyin palkitsemaan itseäni herkuilla ja tupakalla (jonka olin lopettanut vuosia aikaisemmin). Arki-iltaisin poltin aina pari ja viikonloppuisin ostin askin tai pari. Ajattelin, että menköön sen aikaa kun saan opinnot valmiiksi (tein ne opinnot työn ohella siis). Joulun alla valmistuin ja jouluna annoin viimeisen askin tupakoivalle naapurille lahjaksi ja lopetin sen touhun siihen. Mutta musta tuntui siis, että jotain siihen alkuun tarvitsin ja tupakka tuntui siihen sopivalta (en suosittele muille, lopettaminen oli vaikeeta sekin). Nykyisin olen koukussa light Colaan ja sitä on kaapissa aina oltava. Joku palkintojuttu vois ehkä sullakin noissa lapsivapaissa viikonlopuissa toimia? Joku sua todella rentouttava juttu, mihin ei liity mitään suorittamista. Sitä kannattais ehkä pohtia?
Nii noista palkinnoista tiedä.mutta kalaan ajattelin viikonloppuna mennä.se olkoon mun palkinto.ite kanssa rimpuillu tuon röökinsaatanan kanssa,vaihtelevalla menestyksellä.
Moi! Olin Järvenpään sos.sairaalassa vuonna 1984-1985 monta kuukautta samalla osastolla Gunnarin kanssa. Hän kirjoitteli tuota kirjaansa silloin. Kirjassa on paljon tuttuja hahmoja ja taidanpa itsekin vilahtaa osana sitä.Hyvin se on kirjoitettu.
Lähdin aikaisemmin pois kuin hän. Uutta elämää aloittamaan n. 30-vuotiaana. Muutama ankara repsahdus ja pohjamutiin vajoaminen ja sitten kaikki oli harvinaisen selvää ! Sen jälkeen en ole maistanut pisaraakaan ja aikaa tuosta käännekohdasta on kulunut lähes 25 vuotta.
Gunnarilla ei kuitenkaan mennyt hyvin. Sama kohtalo kuin monella siellä olleella. Gunnar kuoli 9.8.1989 ja Hbl totesi muistokirjoituksessaan …“han orkade inte leva…”
No niin … takaisin tähän päivään…tsemppiä sinulle ja pysy ruodussa ! 
kiitos tsempeistä,ja kyllä se on nyt tarkoitus alkaa uskomaan että olen oman osani noissa juomatalkoissa hoitanut.luen tällä hetkellä tuota selviytymis tarinoita,ja sen jälkeen sitte tuo gunnarin kirja,ja nythän se vasta mielenkiintoinen onkin,kun siellähän on lähes “tuttuja” on muuten hauska lukea sellasta kirjaa,joka liippaa läheltä,tai koskettaa suoraan,itse joskus surkuhupaisesti lueskelin kirjaa nimeltä prosenttijengit,hyvä kirja jos aihe yhtään kiinnostaa,tosin jossainpaikoin repesin,oli mielikuvitusta käytetty ihan huolella.mutta se nyt sivuaa tän palstan aihetta. onnittelut noinkin pitkästä raittiudesta
huomenta.ah,aurinko paistaa ja huomenna olis vapaapäivä.no onneksi töissä menee myöhään,ja taidankin mennä fillarilla ja jättää rahapussin kotia,niin ei haittaa vaikka se klo 21.00 paniikkikohtaus iskee asettelin itselle tuon 100 päivän tavoitteen nyt aluksi,ja siitä sitten eteenpäin.mutta nyt aluksi lasken sataan,ja toivottavasti sitten ei ole enää tarvetta laskea mitään,vaan kaikki menee omalla painollaan…niin että 92 päivää niin sitten olen ollut ehkäpä elämäni pisimmän raittiusputken sitten teinivuosien.kuulostaa kummalle kun ajattelee että äijä on jo kohta 35v ja sitten 13v ei ole paljon elämä maistunut,ja vasta nyt tajuaa vetää yhtäläisyysviivat alkoholiin. että sellasta 
Olet heti keksinyt yhden selviytymisstrategian, hyvä!
Mäkin oon kohta 35 .Et parempi myöhään kuin ei milloinkaan herätä tähänkin todellisuuteen. Hyvä toi rahapussin jättäminen kotiin,eipä tuu heräteostoksia.
jep jotain pikku “hidastetöyssyjä” itselleni järjestelen vaikka kyllähän kunnon pultsari polkee vaikka 100km hakemaan rahapussia jos niikseen tulee…mut jotain strategiaa täytyy kokeilla,ettei ole ihan niin helppoa sitten retkahtaa,jää vähän aikaa järjellekkin tulla mukaan. näinhän se camille on,parempi myöhään kuin ei milloinkaan,ja eihän tässä nyt vielä kuitenkaan ihan ikäloppuja olla 
Minulla oli liian hyviä ystäviä. Ne lainasivat rahaa kun tiesivät että maksan lupaukseni mukaan viivyttelemättä. Sitten sai taas ottaa lisää kun oli pakko mennä kuppilaan maksamaan velkojaan… 
tuttua tuokin,ja kyllä hätä keinot keksii…itellä on kyllä tuo puoliso, joka textarilla kyllä hoitaa lääkettä kaappiin,kun on ollut muka taas niin paska päivä töissä,tai jotain vastaavaa…tosin nyt sanoin sille,että jos mainitsenkin oluen,niin vedät avarilla suoraan naamaan,ja sillee että kypärä tärisee hieman yliampuvaa kyllä,mutta ymmärsi pointin.
onpas ollu mukava vapaapäivä.heti aamusta reippaana vähä remonttihommia,ja virittelin savustuspöntön valmiiksi,jos vaikka illalla kävisi kokeilees kalaonnea. tähän krapulattomaan oloon vois vaikka tottua yleensä nämä päivät meneekin punottaen ja korjauskaljoja vedellen…liikaa tietenkin, ja huomenna olisikin taas mahtiolo töissä.mukavaa melkein kesäpäivää kaikille
Tervehdys punakuono. Toisesta yhteydestä juolahti mieleeni sanonta “ensin se sattuu, sitten siihen tottuu, sitten sitä rupeaa haluamaan”. Vähän muuntaen tämä sopii hyvin myös raitistumiseen. Halu on ensimmäinen ja tärkein askel, joskus sitten matkalla sattuukin. Lopuksi siitä tulee olotila johon tottuu. Todella kokeilemisen ja elämisen arvoista.
Hyvää kalaonnea sinulle ja tosi hyvä, että et joutunut muotoilemaan viimeistä lausettasi toisella sanajärjestyksellä (…melkein mukavaa…).
heh,joo ei tässä nyt kuitenkaan ihan kesästä voi vielä hihkua,mut lähellä on kalaonnesta tiedä!!! yx pieni kala,jonka päästin kotio kasvamaan.mut ei se saalis,vaan se rauhassa oleminen hyttyset on tosin edelleen yhtä ärsyttäviä kuin ennenkin!!! tänään kerroin puolisolle,ja yhdelle läheiselle ystävälle,että nyt on mun pulikoinnit pulikoitu.kun ei kerran kohtuudella osaa,niin olkoot! puoliso oli vähä ihmeissää, kun ois parit isommat juhlatkin tulossa tässä lähiaikoina,mutta lupasi olla tukena eikä kantele saunaoluita kaappiin.oli vähän hämmästynyt että on noinkin paha ongelma,kun ei sitä ole mun juominen häirinny pahemmin (tai näin ainakin sanoi?)…mutta tajusi kyllä kun selitin että te “normaalit” voitte ihan itse päättää otatteko sen ensimmäisen jälkeen vielä toisen,vai annatteko olla…minä en voi,se yksi tarkoittaa mulla n.3 päivän ankaraa känniä ja se ei lopu ennenkuin on pakko (työt/lapset).sellasta tänään… savustus pöntön voin siirtää pois odottamaan parempaa päivää, ja zero kolaa hörppien tsiikailen auringon laskua,onpa mukava mennä huomenna töihin kun ei tarvi lärvi punasena hiiviskellä pitkin nurkkia
hyvää viikonloppua kaikille.itse aloitin viikonlopun äärimmäisen typerästi,läksin tupakki ostoksille,ja eksyin kantabaariini kahville,ja siellähän olikin “ystäviä” kova meno päällä…tajusin että jano iskee, ja tässä ollaan taas heikoilla jäillä.reippaasti kahvit naamaan ja kotio leikkaamaan pensasaitaa.nyt taas hyvä mieli ja onneksi tajusin lähtä pois… se on kyllä kumma tunne miten alkaa mieli sumenee että tässä ei ole nyt mitään muuta mielenkiintoista elämässä kuin tämä baari ja sen tarjoamat juomat,aivan kuin usva laskisi ylle.olin menossa samalla reissulla mieli kirkkaana myös rautakauppaan,mutta yxkax sekin alkoi tuntumaan jotenkin niin kaukaiselta ajatukselta koko kauppareissu. viekas on kyllä tuo viinanpiru!!! noh,onneksi selvisin,ja palkitsin itseni uusilla maastohousuilla ja virvelillä (kalliiksi tulee tämä selvinpäin olo) ja illalla sitten uusissa pöksyissä kalaan sellasta tänään…
Hetkinen… ethän sinä viime kädessä typerä ollut! Sinähän olit määrätietoinen, jämerä, järkevä, valpas, perillä tunteistasi, vastuullinen, viisas…!
Sulla on , Punakuono, kaikki tarvittava potentiaali selviytyä näistä ongelmista Hyvää ja virkistävää, rakentavaa ja raitista viikonloppua myös Sinulle!
Moi punakuono. Mä kyllä puhallan voimakkaasti Antiloopin kanssa samaan torveen. Mielestäni toimit uskomattoman viisaasti ja selätit tilanteen koulukirjaimaisen hyvin. Olit tilanteessa jossa yhtyivät kolme retkahdukseen vaikuttavaa tekijää samanaikaisesti. Ihmiset, paikka ja tilanne. Yksikin näistä vaikuttaa retkahduskynnyksen alenemiseen- saatikka sitten noin huippuvaarallisena yhdistelmänä. Sitäpaitsi toimit oikein poistaessasi itsesi tilanteesta. Siinäkin hyvä, ettet paennut. Teki ehkä vanhalle porukallesi uuden kuvion selväksi.
Se, että elämästäsi puuttu sisältöä on myös luonnollista. Alkoholin ympärillä on pyörinyt niin paljon, että sen poisjääminen jättää suuren tyhjiön. Tätäkin olet täyttämässä, joten suupielet ylöspäin, please!
Virveli on kyllä pitemmän päälle takuulla parempi investointi kun pullo- ja maksaa itsensä aika nopeasti takaisin. Sikäli kun käytät oikeita uistimia. Mäkin kun olin aivan hullu virvelöijä, utelisin mitä uistimia nykyään käytetään. Mulla oli jotain Rapaloita, Droppeneita ja Aglia Longin lippoja. Liottele mieluummin näitä vedessä kun housujasi. Housut kastuvat pelkästään kännikaloilla! 
tänks antilooppi ja andante. ite olen ihastunut tohon jigi kalastukseen,niin en edes käytää enää lippoja/lusikoita. tossa taannoin kerroin harrastavani yksinpuhelua sillointällöin,no loistava esimerkki äskeisestä ruoan laitosta.se meni jotenkin näin,kun kauha putosi lattialla… -perkele kun ei tästäkään taas tule mitään!! - joo,ei tule taas mistään mitää,ja sekös kiukuttaa!!! no lähde vaikka ryyppäämään vitun urpo,niin sitten varmaan kaikki sujuu kivasti… ja sitte aloin nauraa itelleni??? joo-o,olen pöpi pitäisköhän mennä juttelee jonkun ihan todellisen (miel.ammattiauttaja) henkilön kanssa
ps: ei niin vakavalla naamalla,vaikka hampaat irvessä pyristelläänkin