kaali koita nyt vaan keskittyä vaikka tuntiin kerrallaan, syö kunnolla ja juo vaikka limua pahimpaan lipittelynnälkään. Ota rauhoittava jos siltä tuntuu. Itselläkin töiden jälkeen pubin ohi kävellessä iski kaipuu tuopin ja lehden ääreen nollaamaan työpaineet. Nyt kotiin päästyäni taas paino rinnan päällä. Tänään kuitenkin selvänä.
kiitos tsempistä. Selvisin illasta, vaikka tiukkaa teki. Limpparia täytyy huomenna hakea tai mehua. Rauhoittavan otan täksi yöksi varmasti, sen verran pyörii ajatukset ettei unta muuten saa.
Itse tämän on itselleen tehnyt, muita ei tarvitse syyttää. Pitkään kun on juonut niin kai näistä vieroituksistakin on aikansa kärsittävä. Pelottaa vaan jos ihan viikkotolkulla jatkuu.
Jeeeee kaali! Vedän kuvitteellisia aaltoja täällä 
Jos pystyit siihen tänään niin mikset huomennakin 
Mitä olen lueskellut niin käsittänyt että viikon maksimissaan kestävät nuo fyysiset vieroitusoireet
Kyllä minullakin on armoton masennus ja väsymys päällä. Liittyyköhän tämä jotenkin elimistön “uudelleen konfigurointiin”? Nyt kun alkoholi ei vaikuta joka päivä jollain tavalla niin elimistön täytyy sopeutua. Ainoa asia joka tähän auttaa on minun kohdallani liikunta.
Mä oon kännissä nyt, kun kirjoitan tätä ja voin sanoa, että olo ei oo yhtään hyvä.
Tai siis kun aina kun alkaa ryyppäämään ajattelee, että “sitten rentoudun” ja “olo paranee”.
Ei parane minnekään. Tulee vaan entistä enemmän sellanen olo, että mitä vittua minä tässä kännissä hoiperran. En osaa edelleenkään mitään ja petän kaikki ihmiset.
Mutta siltikään ei voi olla ilman, kun aina viimeistään kolmantena selvänä päivänä automaatiolla kävelee ostamaan viinaa. Autopilotilla, tottumuksesta, turvan tunteesta…
Nyt seuraa kiroilua: vitun vitun saatanan vittu perkele helveti, tää on kyllä yks työmaa. 
Tukea täälläkin kaivataan siis. Kaksi päivää menee, mutta kolmas alkaa olla jo sietämätön päivä.
Näin mäkin sillanrakentaja sen ajattelen, että aivot nyt kalibroi itseään pikkuhiljaa uuteen. Koitan nyt ajatella niin että vaikka olisikin alakuloinen ja väsynyt olo niin sama olo se olisi juodessakin, nyt vaan säästyy rahat ja kalorit. Itse myös yrittänyt liikkua enemmän ja ihan yllätyin kuinka pitkän matkan jaksoin hölkätäkkin näin pitkän tauon jälkeen. Niin ja 3kg tippunut painoa kun pöhötys lähtenyt 
Oletko sillanrakentaja muuten itse kuinka pitkään ollut nyt ilman alkoholia?
Oletko ajatellut käydä esim lääkärillä? Voisi saada jotain lääkkeitä joilla tuon kolmannen vaikeimman päivän yli pääsisit. Minulle se ensimmäinen krapulaton päivä oli kaikista pahin, silloin suu napsuu vaikka olisi juuri edellisenä päivänä luvannut että nyt riittää.
Ajatukset kuvaavat varmasti monen meistä mieltä kun tekee mieli juoda ja kun on kännissä, humalakaan ei tuota enää mielihyvää kuin sen hetken nousuhumalan ajan, mitä järkeä sen pienen hetken takia on enää juoda? Tuo kolmas päivä on sinulla se kompastuskivi, sen yli kuitenkin on mahdollista päästä, tunti kerrallaan elämällä. Itse kun yritin lopettaa vuosi sitten ensimmäisen kerran juomisen määräsi lääkäri minulle mietoja rauhoittavia alkoholin vieroitusoireisiin, olo pysyi sellaisen ottamisen jälkeen muutoin entisellään mutta ahdistus katosi. Määräsi otettavaksi 5vrk ajan mutta tasan 1 tabletti riitti kun sai sen ahdistuskierteen katkeamaan.
Viime lopetuskerralla kävikin niin että kk ajan olin juomatta, olin ihan ylipositiivinen asian suhteen ja olo oli kuin maailmanvalloittajalla, oikeen ärsyttää nyt miten sitä olikin niin polleana. Sitten menin muistaakseni treffeille ja siellä pari tuoppia, sen jälkeen olin että ei edes tehnyt mieli enempää ja taas niin ylpeänä. Ei mennyt montaa viikkoa kun toisen miehen kanssa toisilla treffeillä vedin muistin pois eikä hänestä sen koommin kuulunut. 
Se siitä maailmanvalloittajasta 
Toisaalta on hyvä että tiedän miten käy kun jatkaa ja myös sen että minusta ei ole kohtuukäyttäjäksi. Nyt osaan olla nöyrempi ja toivottavasti kärsivällisempikin tämän toipumisen suhteen. Annan myös luvan itselleni olla väsynyt ja alakuloinen.
Juuri se fiilis kun on antanut periksi ja juonut, eikä edes tunnu hyvältä vaan vituttaa. Ja silti sen tekee! Ja se kolmas päivä on pahin. Jos itse selviän vielä tästä päivästä juomatta, niin se on mulle pisin katko yli vuoteen.
Ihan vasta-alkaja tässä ollaan. Kesällä saavutin oman pohjani juomisen seurauksena jonka jälkeen olin n. 2,5kk raittiina ja retkahdin sitten viime perjantaina. Eli 5. raitis päivä menossa. Mutta ei jäänyt putkea päälle koska seuraavana päivänä ei tehnyt yhtään mieli viinaa eli se on hyvä.
Mutta so not, kyseessä on itselleni niin suuri elämänmuutos, että ei se niin helppoa ole. Koko aikuisikäni olen juonut. Palkat, lahjarahat, suurimman osan opintolainasta jne. Ja elimistö on oppinut, että alkoholi on ihan normaali osa elämää. Nyt haluan nähdä mitä raitis elämä on. Olenhan minä pitänyt itseäni kroonisessa masennustilassa viimeiset 5v…huhhuijaa mitä touhua 
Onneksi ei jäänyt putki päälle vaan jatkoit siitä mihin jäit. Minkälainen se sinun pohjasi oli juomisen seurauksena? Pakko ei ole kertoa jos et halua.
Kyllä sinä pystyt siihen, hetki kerrallaan painit tämän päivän läpi ja saat olla itsellesi kiitollinen huomenna. Itsellä oikeen kylmää se ajatus, jos nyt menisin juomaan minkä pettymyksen saisin heti ekasta huikasta, Mielihyvää tuskin tulisi vaan ainoastaan pettymys omaan itseen ja heikkouteen, ei kauheasti kannusta retkahtamaan. Tänään olin aamulla taas kiitollinen yhdestä krapulattomasta aamusta.
Pysytäänhän tänäänkin kaikki selvänä, jos viinapiru tulee kurkkimaan niin potkitaan se syövereihin takaisin. 
kiitos nymeria kun jaksat jo muitakin tsempata täällä! Itselläni ajatukset pyörivät vielä niin oman pään (ja pullon) ympärillä, ettei tässä paljoa muuta tukea ole muille antaa kuin oma säälittävä kohtaloni.
Kävi tuossa jo mielessä, että voinhan mä täällä valehdella, etten juonut, mutta silti hakea kaksi juomaa vaan. Helvetti sentään, äkkiä tietokone auki ja tänne tunnustamaan tämäkin ajatus.
kaali aivan ymmärrettävää ettei jaksa nyt kuin taistella, hienoa että tunnustit tuon ajatuksen, muutenkin kannattaa purkaa ulos kaikki ne tunteet mitä milloinkin on, selvittää jo päätäkin hieman kun saa ulos ne ajatukset ja omia tekstejäni olen lukenut myöhemminkin uudestaan ja uudestaan. Tiedän mitä juuri toipumisen aloittaneet kokevat, ainakin osittain, siksi on myös kiva tsempata muita kun tajuaa ettei todellakaan ole yksin tämän asian kanssa. Päivä kerrallaan tässä itsekin vielä tallustellaan.
Tänään on ollut hyvä päivä vaikka väsymystä edelleen ilmassa, kävin ostamassa kauppareissulla myös b-vitamiinivalmistetta, kun luin että voisi olla apua. Kauppareissulla mieleen tuli kun ostelin ruokaa ja kävelin kaljahyllyjen ohi, että laskin aina vähistäkin rahoista, että vähintään se 10e on käytettävä kaljaan, ruuat sitten sen mukaan mitä yli jäi. Jos rahaa oli liian vähän niin puhelimella sitten vaikka pizzaa, se laskuhan tulee vasta myöhemmin 
Välillä jos rahat oli vähissä (ei rahaa mennä pubiin) piti käydä ennen töitä kaljakaupan kautta hakemassa illaksi se 8 kaljaa kun töiden päättyessä kaupat oli jo kiinni. Sen kahdeksan jälkeen tai jo usein aikaisemmin tulikin sitten himo lähteä istumaan muiden seuraan ja lainaksi äkkiä jostain parikymppiä. 
Mulla ei ole ehtinyt mitään “juopporemmiä” kasaantua, vaikka usein samojen ihmisten kanssa turistu kuppilassa, omaa ikäluokkaani useimmat. Moni käy parilla kaljalla töiden jälkeen välillä vetäen vähän enemmän ja minä istuin aina ja join kuin olisi maailmanloppu tulossa jotta ehdin mahdollisimman monta kiskoa kitusiin ennen pilkkua. Hävetti ja samalla ärsytti kun muiden tuopit olivat vasta puolessa välissä kun omani oli jo tyhjä. Välillä kun tuoppini hupeni silmissä menin esim pelaamaan pelikonetta ja hain “huomaamatta” uuden kaljan… Kelatkaa, jopa kuppilan ihmisiltä “salaa” piti juomaa hakea.
Kaupan kassalla maanantaina ostamassa kaljakasaa vilkuilin aina ympärilleni ettei vaan kukaan tuttu näkisi, koitin näyttää pirteältä ja reippaalta kassatädin edessä ja kehittelin mielessäni kuvitelman “tuo vain luulee että haen miehelleni saunaolutta” tms… Kotona oli se hyvä kun sai rauhassa kitata niin nopeaa ja niin monta kuin vain ikinä halusi ilman että kukaan näki. Säälittävää eikö? Ei todellakaan sitä elämää mitä haluan viettää seuraavat vuodet.
Olen nyt alkanut miettimään sitä AA:ta, katsoin jopa lähelläni olevien kokouksien aikataulut. Isoin askel taitaa olla se kynnys mennä sinne. Istutaanko siellä ringissä niin kuin leffoissa ja jutellaan alkoholismista? Onko siellä kaiken ikäistä porukkaa vai vain vanhoja elähtäneitä alkkismiehiä (kuten jostain syystä itse kuvittelen). Lähistölläni olisi useitakin kokouksia viikon mittaan eri aikoina ja päivinä.
Sitten mietin mitä nuo ryhmät ovat? Kun on eri nimisiä ryhmiä? Tai mikä on kuukauden viimeinen kokous, voiko sinne silti mennä? Onko eri ryhmissä eri tyypit vai voiko käydä monen eri ryhmän kokouksissa?
minä hain siideriä vuorotellen kolmesta eri kaupasta. Alkoja löytyy lähialueelta kolme, niitäkin vaihtelin. Ja salassa olen juonut myös, jopa niin kun joku kaveri ollut kylässä ja heidän lasit/pullot ei vaju niin kun kävivät vessassa, niin kipitin jääkaapille juomaan toisesta pullosta. Kun ei muuten noussut päähän samaan tahtiin kuin muilla. Baariin lähtiessä join suunnilleen pullon viiniä, että pääsin vauhtiin. Kavereille sanoin että pari siideriä otin pohjaksi.
Vielä kolme tuntia kestettävänä tänään, on tää pirullista. Mihinkään tekemiseen ei oikein pysty keskittymään.
Päivä jo voiton puolella!
Tutulta kuulostaa, minäkin aina vaivihkaa hain uuden, tölkeissä oli se hyvä puoli ettei kukaan nähnyt kuinka nopeaa se hupenee ja salaa pystyi hakemaan uuden. Vieraita kun tuli niin piti äkkiä siivota tyhjä tölkkirivi olkkarin pöydän alatasolta piiloon. Jos lähdin kesken kotitissuttelun kuppilaan niin säästin keskeneräisen tölkin jämät jääkaappiin, vaikka siellä olisi ollut vain 1/3 jäljellä…Olihan se kultaakin kalliimpaa alkoholia
minä en uskalla mennä alueeni AA ryhmiin. Ihan varmasti tulisi joku tuttu siellä vastaan, ja sitä en kestäisi. En pysty vielä myöntämään tätä ongelmaani omalla nimelläni. Häpeän liikaa.
Tässä taas kerran on se omituinen ajattelumalli, joka on tullut esiin monesti ennenkin. Sehän on se tuttu jo siellä eli mitäs häpeämistä hänen kanssaan on olla ryhmässä ja hoitaa itseään ?
Paljon suurempi häpeä on olla hoitamatta itseään, oli konsti mikä hyvänsä, ja aiheuttaa ikävyyksiä itselleen ja usein muillekkn.
Istutaan pöydän ympärillä ja kyllä, niinkuin nimestä voi päätellä niin puhutaan alkoholismista mutta usein myös hyvin filosofisia, elämän suuria kysymyksiä. Kokouksen aluksi kokouksen vetäjä (jo pidempään raittiina ollut henkilö) lukee AA-kirjallisuutta (5-10min.). Tämän jälkeen kukin saa vuorollaan puheenvuoron ja pakko ei tosiaan ole puhua jos ei ole mitään sanottavaa. Voit erinomaisen hyvin vain mennä katsomaan että mitä sielä tapahtuu ja oman vuorosi tullen sanoa, että et halua puhua.
Porukka on kaiken ikäistä, kaikista ammateista ja naisia ja miehiä eli ei “vain vanhoja elähtäneitä alkkismiehiä” 
Eri ryhmissä voi hyvin käydä, koska mitään listaa mistään ei pidetä eikä se ole tarkoitus. Eri ryhmissä on vaan vähän eri käytännöt (nimen, kellonajan ja osotteen lisäksi) mutta sen takia kannattaa rohkeasti mennä käymään jokaiseen oman alueen ryhmään. Itsekkin näin teen koska ihan raittiuden alkutaipaleella ollaan. Ja olen nyt löytänyt itselleni sopivan ryhmän joka on vielä la iltaisin!