Vertaistukea vailla

Me Lopettajat
21

Kiva kuulla ettei se muillakaan jatkuvaa energian iloa ole :smiley: Viimeksi vuosi sitten lopetin muutamaksi viikoksi mutta motivaatio lopahti siihen kun energiat loppuivat ja olin että “tässäkö se oli”, sitten hienosti ajattelin juuri voivani muutaman ottaa ja pikkuhiljaa se siiitä taas lisääntyi :unamused:

Eilinen oli kyllä tähänastisista päivistä pahin, koko illan mielessä kävi se kuinka olisi kiva istuskella hörppimässä tuoppia, söin kuitenkin kunnolla ja hörpin limua. Ilta tuntui pitkältä ja odottelin josko päivä olisi vain ohi. Illalla ei kuitenkaan uni tullut sitten millään vaikka olin herännyt aamu 5 ja valvoin pitkälle yöhön.

TAAS näin painajaista että join, onko muilla tällaista? :laughing: :laughing:

Tämä aamu oli myös takkuinen, heräsin flunssaisena ja väsyneenä, kuitenkin niin kiitollisena itselleni että eilen pystyin olemaan vain kotona :slight_smile:

Hyvää viikonloppua kaikille!

22

Ja mikä parasta! Ei tarvitse pelätä pankkitilille katsomista :laughing: :unamused:

Tein pieniä motivaattorilaskelmia aamun ratoksi, pelkästään syyskuun aikana kuppilassa istumiseen on mennyt 230 euroa, eikä tähän ole laskettu edes käteisellä ostettuja juomia ja tähän päälle vielä kaikki ne juomat joita olen kotiin ostanut.

On aika järkyttävä summa, mitä kaikkea muuta tuolla saisikaan :open_mouth:

Tuosta kun karkeasti laskee että pelkkiä kuppilan tuoppeja tulee 46 kpl kuussa, kaloreita tulee kivat 9200 :unamused: viikossa se tekee 2300 kcal. Ja tässä tosiaan vain osa totuutta kun ei ole laskettu kuin tililtä menneet :smiley: Päälle vielä oheistuotteet eli pizzat ym niin tulee melkoset kaloritkin + rahaa niihinkin mennyt.

Tällaisia ajatuksia :laughing:

23

Latailin tuossa muuten Sportstrackerin kännykkään alkuviikosta ja en tiennyt oikeen mitä viikottaiseksi tavoitteeksi laittaa, pistin 5km kävelyä mutta työmatkoistakin tulee jo pari kilsaa niin johan sinne on kertynyt 20km kävelyä.

Tänään sain ideaksi laittaakin tavoitteeksi tuon 2300 kcal, eli lenkkeilyllä viikottain polttaisin sen kalorimäärän mitä ennen kittasin sisuksiini :laughing: Vaikkei tietty ihan luotettavaa tietoa anna mutta minulle konkreettinen tavoite liikkua :smiley:

Tämä päivä oli yllättävän helppo vaikka lauantai, pubien ohi kävellessä takaraivossa viinapiru hieman kurkotteli esiin mutta työnsin takaisin syövereihin ja lähdin lenkille :smiley: Nyt juon kotona vihreää teetä ja ai että on jotenkin kiitollinen olo tänään <3

24

Hienoa, olet onnistunut olemaan ilman viinaa! Aikamoista taistelua nuo ensimmäiset viikonloput ovat olleet minullekin. Perjantaihin kun yleensä aina kulminoitui koko työviikon paineet ja paras tapa niitä muka purkaa on juominen. Syö vain huoletta juustoja ja muita herkkuja, kunhan olet ilman viinaa. Saat kyllä uudet hampaat mutta uutta maksaa voi olla jo hankalampi saada, jos sen on tuhonnut juomalla. Ja jos painoa tulee, niin sen murehtiminen on myöhemmin mutta taidat kuitenkin liikkua koirasi kanssa ja sekin auttaa ainakin jonkin verran painon hallinnassa. Itse en ole mikään makuri mutta varalle olen hankkinut levyllisen suklaata pahaa paikkaa varten. Kuulin muuten äskettäin radiosta, että harrastamalla sellaista liikuntaa, jossa käytetään erityisesti isoja lihaksia, endorfiinien muodostuminen tehostuu. Endorfiinithän ovat meidän elimistön omia välittäjäaineita, jotka saavat aikaan mielihyvää ja sitähän me tarvitaan :slight_smile:.

On hieno juttu, että pystyt konkretisoimaan viinaan kuluttamasi rahan määrän. Tavallaan sekin antaa motivaatiota pysymään ilman viinaa, kun miettii mitä kaikkea sillä rahalla voisi saada. Tärkeään on alussa palkita itseään, joten voisitko käyttää säästämäsi rahan johonkin sellaiseen, mitä kovasti haluaisit mutta viinan takia on jäänyt hankkimatta. Itse olen kirjoittanut myös Jeppe juomapäiväkirjaa, sillä siellä on tuntunut kivalta nähdä, miten viinattomat päivät lisääntyy. Mutta malttia varmaan tarvitset niin kuin me monet muutkin, tämä matka kun ei tule kiireellä valmiiksi… vain päivä kerrallaan! Tsemppiä sinulle!!!

25

Hei nymeria,

Painin tismalleen saman ongelman kanssa. Olen 30v miespuolinen alkoholisti ja haluan elää raitista elämää johon ei enää alkoholi kuulu. Minullakin työpäivän jälkeen ohjelmaan kuuului usein yksin baarissa kittaaminen ja lehtien “lukeminen”. Eihän siitä enää mitään tullut kun melkein aina muisti pätkäsi. Rahatkin on mennyt melkein kaikki alkoholiin. Mitään omaisuutta ei vielä ole ehtinyt kertymään ja nyt haluan sen muuttaa. Kyllähän tässä ehtii vielä 35v olemaan töissä, vaikka meidän sukupolven eläkeikä nousee varmasti 70v :smiley:

Onneksi terveys on vielä kunnossa ja en ole ehtinyt sekoilemaan mitään peruuttamantonta vaikka kaikki ainekset ovat olleet kasassa.

Tänään raittiina!

26

Hyvä!
kolmekymppisenä tosiaan elämä on vielä edessä, ja sen ehtii hyvin rakentamaan mieleisekseen.
Asiassa on usein se kompastuskivi että ihminen ajattelle jotenkin siihen tyyliin että “ehtiihän tuon myöhemminkin” kun tuntuu nuoruutta riittävän.
No joo, jaa että puhu ittestäs vaan… niin taidan puhuakin, tällä kertaa. Meni juopotellessa jonkun vuosikymmenen tuon “parasta ennen” päivämäärän ohikin. Enkä sitä ole oikein osannut katumaan ruveta. Elämää se oli, ja oli siinä tietysti monenmoista sellaistakin mitä voi sitten joskus vanhana kiikkustuolissa muistella.

En ole alkanut mihinkään itsetutkisteluihin tai katumusharjoituksiin , ei se siitä miksikään muuttuisi.

Mutta muille sanon, että ei ehkä kannata olla ihan niin tyhmä kuin minä olin. Vähemmälläkin pääsee, kun mahdollisimman ajoissa laittaa suitset sille ryyppäämiselle.

Enkä edes ole kateellinen niille jotka tajuavat asian aikaisemin kuin minä. Hienoa että olette pysähtyneet ajattelemaan!

Menestystä ja voimia parermman huomisen rakentamiseen!

27

Kiitos matillda! Alkutaipaleellahan tässä vasta ollaan ja yritän nyt tosiaankin mennä päivän kerrallaan, tietysti haaveillen tulevaisuudesta ja mahdollisuuksita mitä on ilman viinatonta elämää. Malttia tämä kyllä vaatii, eka vkl nyt takana selvänä ja tänään oli onnellinen ja kiitollinen aamusta.

Sillanrakentaja juu se “lukeminen” oli aina siihen asti minulla kunnes olin tarpeeksi jurrissa, sitten juteltiin kaikkien kanssa vaikka ja mitä, seuraavana päivänä sai hävetä itsensä suohon. Tänään oli ihana olo kun ei ollut krapulaa tai tarvinnut miettiä mitähän viestejä on tullut läheteltyä tai kenen kanssa mitäkin juteltua.

Viime la vedin viimeiset kunnon kännit ja lähimuisti on pätkäissyt jo pitkälti lähipubissa, siitä sitten käynyt vielä toisessakin pubissa ja muualla pyörimässä ja pieniä muistikuvia sieltä täältä. Yksi niistä muistikuvista oli myös sellainen, mikä sai minut häpeämään itseäni ja tuntemaan oloni niin arvottomaksi:

Istuin jossain räkälässä vanhemman “ammattilaisen” kanssa samassa pöydässä ja juttelin hänen kanssaan ihan vaan sen takia että hän osti minulle kaljaa… Mietin aamulla että hei oikeasti, kaunis nuori nainen istuu elähtäneen vanhemman miehen kanssa pelkän viinan takia kuin mikäkin horatsu ja leikkii kiinnostunutta tämän kertomuksista vain jotta tämä tarjoaisi seuraavankin kierroksen.

Tuo oli yksi niistä asioista mitkä saivat minut haluamaan selvää elämää muiden ohella, potkaisi vähän motivaatiota tähänkin ahteriin. En halua kokea sitä häpeää enää. Saati sitä häpeää kun olen pitkin kyliä kaatuillut tai sekoillut ja aamulla niistä muistoina vain mustelmat ja ruhjeet.

Saan olla onnellinen ettei mitään pahempaa ole koskaan käynyt enkä ole satuttanut itseäni pahasti tai joutunut hyväksikäytetyksi/pahoinpidellyksi, sillä KAIKKI ainekset ovat olleet kasassa jo pitkään, onni on ollut todellakin matkassa, samoin kuin ne ihmiset jotka ovat pitäneet minusta huolta.

Ihana sunnuntai-aamu alkoi peiton alla luontodokkaria katsellen ja aamukahvia siemaillen tulin tänne kirjoittelemaan :slight_smile:

Ollaan kiitollisia itsellemme tästä päivästä ja tsempataan toisemme raittiiseen elämään! Tänäänkin saamme olla selvinpäin ja nauttia uudesta alkaneesta viikosta huomenna ilman omantunnontuskia ja krapulaa.

28

Mies metsänreunasta, viisaita sanoja. Turhaa sitä on katua jo tehtyä tai tekemätöntä, se on elettyä elämää eikä sitä voi muuttaa, mutta se on tehnyt meistä sen mitä olemme tänä päivänä.

Yritetään me nuoremmat nyt olla fiksuja ja ottaa opiksi viisaamman sanoista :slight_smile:

29

Ensimmäinen viikko kohta takana uutta - toivottavasti pysyvää - elämää.

Eilen meni ilta töissä ja normaalisti olisin töiden jälkeen mennyt nollaamaan lähibaariin työputken, tänään kun oli vapaapäivä tiedossa. Ei suurempia mielihaluja tullut, asenne pysyi samana ja tänään oli ihana herätä uuteen viikkoon, vaikka vähän väsymystä ollutkin ilmassa. Jaksoin tänään siivoilla kotona ja järjestelin vaatekaapinkin, tein hyvää ruokaa ja olen vain ottanut rennosti ja ollut, päätin että jos ei huvita tänään mennä lenkille niin en mene.

Lueskelin tuossa krapulakokemuksia ja aloin ajattelemaan omia viime kuukausiani ja viimeistä kunnon krapulaani. Viimeiset kuukaudet olen herännyt lähes joka aamu ajatukseen, voi kun olisi ase niin työntäisin piipun suuhun ja painaisin liipaisimesta. Noustuani ylös ja juotuani kahvit ym olo kuitenkin hävinnyt. Olen ollut myös itkuinen.

Viimeinen krapulani oli viime su vedettyäni la pään täyteen. Heräsin suht hyvään oloon ja mietin että nyt on saatava pizzaa, hörpin vettä ja aloin jo katselemaan milloin lähin pizzeria on auki, ei vielä lähes tuntiin. Katselin sarjaa odotellessani että ruokapaikat aukeaa ja nälkä oli jo kova sillä olin syönyt viimeksi edellisenä päivänä klo 14 aikoihin, jääkaappi huusi tyhjyyttään. Tunnin odoteltuani sain tilattua pizzan, siitä kuitenkin olo alkoi pikkuhiljaa huononemaan. Vatsa sekaisin ja heikotti, oksetti ihan kamalasti mutta harvoin oksennan krapulassa, muutaman kerran seisoin jo wc-pöntön luona että tuleeko ylös. Vajaan tunnin kuluttua edelleen odottelin ruokaa, siinä vaiheessa alkoi ahdistus ja levoton olo, pyörin ympäri kämppää ja odottelin josko nyt ruoka tulisi, ei pystynyt olemaan paikoillaan. Otin paniikkihäiriöön tarkoitettuja lääkkeitä (uskon että tämänkin sairauden olen aiheuttanut runsaalla alkoholinkäytöllä) ja lopulta ruokakin tuli. En pystynyt syömään kuin ehkä pari puraisua, tärisytti ja hikoilutti. Iski kamala väsymys ja yritin maata sängyssä hikipäissäni ja mietin pitäisikö lähteä sairaalaan ja millä verukkeella sinne pääsisin, kun tuntuu että hengittäminen pitää hoitaa manuaalisesti ja pelkäsin pään sekoamista. Näitä paniikkikohtausoireita ei ole vuosiin tullut kuin pahoissa krapuloissa. Hetkittäin olo oli ihan ok ja yritin rentoutua ja nukahtaa, hetken päästä taas tuntui että kroppa lähtee “taistele tai pakene” tilaan enkä saa sitä pysäytettyä. Nukahdin onneksi lopulta luultavasti rauhoittavien lääkkeiden ansiosta ja olo oli herätessä jo parempi.

Sain rauhoittavia lääkkeitä n. vuosi sitten ahdistukseen (risolid), yöksi pamia tarvittaessa. En ole kyseisiä lääkkeitä itse paniikkihäiriöön tarvinnut, tuolloin oli päällä elämäni hirveimmät ahdistukset jotka olin pitkällä juomisella aiheuttanut. Itkin sairaanhoitajan vastaanotolla ja mietin miten selviän. Lääkkeet veivät ahdistuksen ja oireet pois, olin hetken juomattakin. Pikkuhiljaa tosiaan se alko palasi elämään ja viimeisen vuoden aikana olen huolestuttavasti välillä krapuloita (vapaapäivinä) hoitanut myös tuolla risolidilla, kuitenkin ehkä max n. 2xkk, yöksi olen sitten ottanut pamia joka helpottanut liskodiskoa. Huolestuttavaa, että joutuu syömään myrkkyjä myrkyllä aiheutettuihin oireisiin.

Tulipas taas tekstiä, purin taas vaan ajatuksiani joten pahoittelen kirjoitusvirheitä tai epäselvyyttä lauseissa :laughing: :laughing:

30

Olen miettinyt jopa että kertoisin jollekin läheiselleni alkoholismistani, tai oikeastaan siitä että olen siihen reagoinut ja yritän raitistua. Kerran ovat ystäväni vuosia sitten ottaneet asian puheeksi mutta en silloin edes kokenut että minulla olisi ongelma ja laitoin stressin tms piikkiin, sen jälkeen olen hienosti kavereiltani piilojuopotellut joten eivät edes tiedä tästä “toisesta elämästäni”. En tiedä vielä kenelle puhuisin, hyviä ystäviä on useita ja toisaalta voisin kertoa jollekin perheenjäsenelle, en kuitenkaan koe ihan vielä olevani valmis kertomaan, en vielä näin alkumertreillä kun itsekin sulattelen asiaa ja otan vauva-askelia toipumisessani.

Onko muita koiranomistajia täällä?Olen nimittäin huomannut että koiranikin reagoinut tähän raittiiseen viikkoon. Ollessani kotona seuraa häntä heiluen kuin hai laivaa tai istuessani tulee kylkeen kiinni ja työntää pään syliin, ihan takiainen tullut siitä. Pöntöllekin jos istun niin hyppää syliin. Olemme lenkkeilleet paljon enemmän ja luulisi että toinen olisi väsyneempi, mutta vaikuttaa levottomammalta ja inisee vähän väliä huomiota. Ehkä se odottaa milloin se mamma taas lähtee kuppilaan?

31

.

32

Tarinasi on kuin omani… Viimeiset kaksi vuotta olen ollut käyttänyt alkoholia lähes päivittäin. Kännejä en osaa ottaa, mutta tissuttelemalla saan pullon viiniä tai 6 pulloa siideriä menemään illan aikana helposti. Lopettaa olen yrittänyt jo niin monta kertaa, etten usko onnistuvani tälläkään kertaa.
Niin, ja olen 35v nainen.
Yritän koko ajan perustella itselleni, miksi saan juoda. Rankka päivä, kiva päivä, aurinkoinen päivä, sateinen päivä… mikä vaan käy. Menen kauppaan varmasti päättäneenä, että en osta siideriä. Silti hyllyn kohdalla löydän jonkun kumman syyn ostaa.
Tänä keväänä kuvaan tulivat paniikkikohtaukset, aivan kuin nuo kuvailemasi. Mieli on maassa ja rahat aina loppu. Laskin tuossa, että varmaan 300 euroa menee kuukaudessa juomiseen. Ihan sairasta.
Näen elämän ilman alkoholia ahdistavana ja masentavana. Jotenkin niinkuin saisin loppuelämän tuomion. Mutta tiedän että kohdallani vaihtoehtoja on vain kaksi. Joko juon tai en. Sitä “kultaista keskitietä” olen tässä pari vuotta yrittänyt itselleni uskotella osaavani kulkea.

33

En itsekkään alkumetreillä asiasta puhunut. Aluksi raittiina pysyminen oli minulle niin hankalaa, että en tehnyt siitä mitään numeroa.

Nyt kun kävin omalla pohjallani ja tärkein päämärä on terveys ja raitis elämä, niin olen avoimesti kertonut esim. käyväni AA:ssa ja tavoittelevani raitista elämää. En tosin kaikille koska jotkut ihmiset eivät tiedä päihdeongelmista yhtään mitään ja se olisi aivan turhaa. Ei sillä tosin enää minulle ole mitään väliä kuka siitä tietää. Sitäpaitsi, kyllähän kaikki minut näkivät sunnuntai-iltana paikallisessa pää tiskillä jos sattuivat kadulla ohitse kävelemään :smiley: Ei se minun alkoholi-ongelma mikään salaisuus ole.

34

kaali kirjoitti

Alkoholistin raittiutta ei tarvitse nähdä tuomiona, koska se on armahdus ja vapautus viinan orjuudesta.
Tilannettasi helpottaa, kun sulla on vain kaksi vaihtoehtoa: tuhoon vievän juomisen jatkaminen tai lopettaminen. Ei onnistunut kohtuukäyttö minultakaan. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että päädyin pohjalle ja rohkenin lähteä pyytämään apua, kun omin voimin en hallinnut juomistani. Avun sain AA:sta, niin kuin monet tuhannet muutkin, miehet ja naiset.
35 vuotta on sinulle sopiva ikä päättää hakea apua. Mukaan pääset, jos haluat lopettaa juomisesi.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

35

Kiitos tiny! Sitä ei tässä vaiheessa voi liikaa kuulla että tärkeintä on tänään olla ottamatta, päivä kerrallaan taaperrellaan :slight_smile:

Rauhoittavia en ole tarvinnut muuten kuin sen krapulapäivän, ahdistusta eikä muitakaan oireita ole ollut ollenkaan krapulasta selviämisen jälkeen. Pientä ärtyneisyyttä oli pari päivää ja muuten ollut melko virkeä ja energinen olo. Pari ýötä näin painajaisia että vedin kännit mutta nyt nekin väistyneet. Vaikka olen valvonut melko myöhään on uni kuitenkin lopulta tullut melko hyvin ja nukkunut olen erinomaisesti.

kaali tsemppiä sinulle, ollaan aika samoilla lähtökohdilla ja kumpikin alkutaipaleella. Älä mieti miksi saisit ottaa vaan että saat olla ilman, niin moni täällä minulle sanonut ja se on totta. Sinä et tarvitse viinaa eikä sinun tarvitse olla enää viinapirun orja. Minulle 6 illassa oli ihan se vähimmäismäärä, yleensä ostin sen 8 kaljaa ja sekään ei riittänyt vaan pubiin juomaan lisää, vaikka olin päättänyt että vain nämä. Joka kerta hakiessani kaapista uuden kaljan tarkistin montako vielä jäi ja paljonko on kello, usein se 6 pack päätyi suoraan olohuoneen pöydälle, vetäisin ne niin nopeasti etteivät ne kerenneet lämmetä. Humalanhakuista juomiseni oli, kunhan oli tarpeeksi känni päällä niin sitten riitti ja tuli nälkä. Join usein nälkäisenä esim töiden jälkeen.

Olen myös usein ajatellut että sitten kun raha-asiani ovat kunnossa tai löydän miehen niin lopetan. Näin sallin itselleni juomisen jatkamisen vaikka tiesin sisimmässäni, että osittain raha-asiani ovat viturallaan juomisen takia ja pari lupaavaa miestäkin olen alkoholilla karkottanut, kuka kiinnostuu mimmistä joka vetää toisilla treffeillä muistin pois toisen ottaessa vain muutaman. Ajattelin näiden miestenkin jälkeen, että kun eivät hyväksy minua sellaisena kuin olen niin ei se ollut se oikea. Hei haloo! En itsekään hyväksy itseäni sellaisena miksi jonkun muun pitäisi :unamused: :laughing:

Nyt olen alkanut pohtimaan ja sisäistämään asiaa, että minun itse on tehtävä muutos ja sitten voin vasta miettiä sitä parisuhdetta, raha-asiat korjaantuvat pikkuhiljaa velkojen pienetessä eikä tarvitse lainata aina rahaa ja elää yli varojen kun ei juo. En voi perustaa juomattomuutta tai onnellisuutta muihin asioihin, minä itse olen se joka on siitä vastuussa ja oma itseni on ensin saatava kuntoon.

36

Ja kaali, yritä nyt keskittyä päivä kerrallaan ja vaikean hetken koittaessa paina mieleesi ne syyt miksi haluat lopettaa juomisen. Tule tänne kirjoittamaan ajatuksesi tai lähde vaikka lenkille, syö kunnon ateria.

Muista ettei tämä ole loppuelämän tuomio, se juominen kuitenkin on. Vältä nyt sitä siiderihyllyä ja alkoa, lipitä vaikka vihreää teetä, itse juon monta kuppia illassa Lady Green merkkistä teetä ja kädessä on kuppi kuten ennenkin, se ei vaan sisällä alkoholia :smiley:

Tsempataan toisiamme, kyllä naiset pystyy mihin vaan! Elämää on vielä edessä monta pitkää vuotta ja niiden ei tarvitse olla viinanhuuruisia :slight_smile: Voin kertoa kokemuksesta että nuo paniikkikohtaukset tulevat vain pahenemaan, väilllä olen miettinyt kohtauksen ollessa päällä että hyppään parvekkeelta vain että se olo menisi pois, vaikka järki sanoo ettei se ole vaarallista sanoo keho muuta ja ne ovat olleet elämäni hirveimpiä päiviä kun on ollut kunnon kohtauksia päällä, paino rinnan päällä on jatkunut vielä monta päivää ja alkoholi helpottaa sitä vain hetkeksi. Luin joskus, että yksi alkoholismin merkki on juurikin paniikkikohtaukset.

Pidä myös tuo raha motivaattorina, mieti mitä saat ostettua kuussa 300 eurolla. Mieti miten ihanaa on katsoa viikonlopun jälkeen pankkitilille ja rahaa on jäljellä. Jos luit aikaisempia viestejä niin itsehän otin myös tavoitteeksi kävellä tietyn kalorimäärän verran viikossa, sen määrän mitä karkeasti laskettuna kittasin pubissa kurkusta alas :laughing: Itse mietiskelin eilen mitä kivaa voisin ostaa itselleni säästämilläni rahoilla, nettikauppa wish on aika koukuttava ja olenkin kerännyt ostoskoriin valmiiksi kaikkea mitä haluaisin ja ehkä sitten seuraavan palkan tullessa käytän “yli” jääneet rahat sinne :slight_smile:

37

Aikalailla sama tilanne meikäläisellä. Jos nyt joku nainen jostain tupsahtaa niin tupsahtaa mutta en ole aktiivisesti deittailua harrastanut. Jos niin pitkälle menee niin pitäähän minun kertoa tilanteeni rehellisesti, ei se muuten olisi reilua toista kohtaan.

En ole tällä hetkellä niin tasapainossa, että voisin miettiä jotain vakaata seurustelua. Sitäpaitsi, kyllä se näkyy ihmisestä kun se on onnellinen ja rento :slight_smile: Tilanne ei vielä ole kypsä…mutta päivä kerrallaan!

38

Sillanrakentaja nimenomaan :slight_smile: Ei minua haittaisi jos joku tupsahtaisikin, mutta tässä vaiheessa voisi olla hankalaa vielä kertoa ainakaan alkuun totuttta, tietty kieltäytyisin holista mutta luulen että sanoisin vaan että ei tee mieli tai että on tullut tissuteltua tarpeeksi vuoden mittaan. Vakavammassa vaiheessa tietysti kertoisin että alko on minulle myös ongelma.

Tänään on ollut huonompi päivä… Aamusta väsytti niin vietävästi vaikka nukuin ainakin 8h. Koko aamu vähän vetämätön ja puolta päivää lähestyttäessä tuli pieni paino rinnan päälle, ei niin paha mutta asteikolla 1-10 luokkaa 3. Ajattelin jossain vaiheessa ottaa tirsat, uni ei kuitenkaan väsymyksestä huolimatta meinannut tulla millään. Lopulta nukahdin kai hetkeksi, tuntui kuin olisin vain pyörinyt enkä nukkunut ollenkaan ja herätyskello soi. Laitoin uuden herätyksen 30 min päähän ja torkahdin vielä hetkeksi, hyvin pinnallista unta ja tuntui taas etten olisi nukkunut ollenkaan. Nyt päätä särkee mutta ahdistus on poissa. Inhoan vietävästi tuota ahdistuksen tunnetta ja painoa rinnan päällä, tuolloin nousevat synkät ajatukset pintaan ja viltin alla maatessani mietin “enhän viimeksikään onnistunut, miksi nytkään” “viimeksi olin kuukauden juomatta ja silti ratkesin, ei mikään ole nyt erillä tavalla” “Edelliskerralla energiaa riitti pidempään kuin viikoksi, nytkin iloitset hetken ja tavalliseen tapaasi palaat vanhaan kyllästyttyäsi”

39

eilen illalla oli tosi synkkä hetki. Vieroitusoireet vaivasiva, hikoilin, janotti, ahdisti… sydän hakkasi ja masensi. Otin yöksi rauhoittavan ja melatoniinin, niin sain nukuttua ihan hyvin. Aamulla heräsin virkeänä. Työpäivä meni hyvin, mutta iltapäivän alkaessa huomasin ajattelevani juomista, ja mietin että tyhmähän olin kun kirjoitin tänne päihdelinkkiin. Eihän mulla mitään ongelmaa ole, hyvin mä tän kanssa pärjään. Ja suunnittelin jos mistä kaupasta hakisin kotimatkalla juotavaa.
Onneksi kävin kännykällä lukemassa teidän kirjoituksia tänne. Jäi juomat kauppaan, ainakin kotimatkalta. Mielessä tosin jo käynyt lähikaupassa käyminen jollain verukkeella. Vaikea keskittyä nyt mihinkään muuhun kun houkutusta vastaan taisteluun…

40

Toivottavasti on illallakin jäänyt, ei se helppoa ole mutta huomaat varmaan että ongelmahan sinullakin selvästi on. Eka viikko minulla meni ihan leikiten, tänään tosi ärtynyt koko päivän ja työpäiväkin tuntui yhtä raskaalta kuin juodessani. Oli sellainen olo kuin olisin krapulassa, vaikka en ole viikoon juonut. Onko tämä ihan asiaan kuuluvaa?