Vertaistukea vailla

Me Lopettajat
1

Hei, olen kohta kolmekymppinen alkoholistinainen.

Olen tiedostanut ongelmani jo vuosia, juominen pahentunut pikkuhiljaa eikä se enää tuota kuin alakuloa ja pettymystä itseeni.

Käyn töissä, iltavuorojen jälkeen alakerran baari houkuttelee usein ja vaikka joka aamu päätän että tänään ei, illalla olo on kohentunut ja mielihalu vie voiton. Aamuvuorojen jälkeen taas kotona ei ole tekemistä, käyn koiran kanssa ulkoilemassa ja illemmalla päästyäni kotiin lähikaupan kaljahylly taas houkuttelee.

Syön nykyään ehkä 2 kertaa päivästä, välillä lounas ja välillä päivällinen on päivän ensimmäinen ateria, illalla sitten “känninälkään” mätän toisen kerran. Ainoat kerrat kun muisti pysyy on kun olen syönyt kunnolla (esim juhlat kuten häät), mutta jostain syystä ruokaa en syö vaikka kuinka päätän ennen juomista.

Tissuttelen (tai tuskin voi tissutteluksi sanoa kun tuoppi menee vartissa) kaljaa lähes aina muistin lähtemiseen saakka, kun olen tarpeeksi jurrissa lähden kotiin syömään ja nukkumaan. Ainoat selvät päivät silloin kun vetäisen kunnon jurrit ja seuraavan päivän olen liian krapulainen nousemaan vuoteesta, kuten viime la. Krapula oli jotain aivan kamalaa, päätin eilen ma että nyt riittää ja vapaapäivänä touhusin kaikkea muuta ja kävin pitkällä lenkillä taas koiran kanssa. Illalla kotona kuitenkin pitkän painimisen kanssa joku ajoi minut lähikauppaan hakemaan muutaman kaljan ja siitähän sitä taas kuppilaan mentiin tissuttelemaan.

Ystäväni eivät tiedä ongelmastani, tai varmasti ovat sen nähneet. En käy juhlimassa baareissa heidän kanssaan koska pelkään nolaavani jälleen kerran itseni liian kännisellä olemuksellani. Morkkis on joka ikinen aamu ja aina mietin masenuneena että nyt se loppuu. Tänään taas sellainen aamu.

En selvästikään ole tarpeeksi vahva ja pelkään taas illalla meneväni tavalliseen vanhaan tapaani tuopin ääreen kun pääsen töistä. Tällä kertaa kuitenkin ajattelin josko tulisin illalla tänne lukemaan jonkun viisaamman kehoitusta siitä miksi en mene, ja pysyisin kotona.

Minulla on ulosottovelkoja ja tulot ovat huonot, koen olevani ystävistä huolimatta yksinäinen ja kaipaisin kumppania rinnalle. Olen deittaillut jonkin verran ja seurustellutkin lyhyitä aikoja, päättyen kuitenkin aina sydän särjettynä. Juon iloon ja suruun, enimmäkseen suruun. Minua ei kiinnosta mikään harrastus (ihan kuin olisi varaakaan) mikä tuottaisi iloa elämään, ei vain kiinnosta vaikka olen jo vuosia yrittänyt miettiä ja kokeilla. Iloa kuitenkin tuo elämään koirani, joka onkin usein ainoa joka vie ajatukseni pois itsetuhoisuudesta, vaikken koskaan itselleni mitään tekisikään.

Anteeksi sekava teksti, oksensin vaan sanat ruudulle.

Olen umpikujassa. Tiedän että tämän on loputtava. Haluan olla onnellinen.

2

.

3

Minulla ei taida olla viisastenkiveä tarjolla, mutta samojen asioiden kanssa painin ja olen paininut jo pitkään; ulosotossa menee vielä vuosia, alkoholia kuluu ihan liikaa (tosin itse juon kotona), morkkis joka aamu ja ilona vain eläimet.

Olen kirjoitellut vuoden ajan Vähentäjien puolelle, mutta kai tässä on lopettajaksi siirryttävä; viewtopic.php?f=3&t=36381

4

Hei nymeria!
Sinulla on hyvä tilanne, kun et joudu pähkäilemään, oletko alkoholin ongelmakäyttäjä, juoppo, suurkuluttaja tms. Alkoholismi on, kuten olet huomannut, etenevä sairaus, joka vie ennenaikaiseen hautaan, ellei alkoholisti lopeta juomistaan.

Olen myös alkoholisti, mutta olen saanut elää raittiina siitä lähtien, kun menin ensi kerran AA-palaveriin. Mieti, onko sinulla mahdollisuus etsiä raittiutta samalla tavalla vertaistuen merkeissä tästä toveriseurasta. Tukea siis on saatavana, kunhan tartut siihen.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

5

Kiitos vastauksista, tuo AA on jotenkin itsellenki, tällaiselle paljon yksin viihtyvälle vielä kovin suuri askel vaikka se on käynyt joskus mielessä.

Tänään työpäivä meni todella ärtyneenä, työtkään kun eivät mahdollisesti enää jatku osa-aikaisuuden vuoksi joten motivaatio aika nolla. Hoidan dementikkoja ja minua ärsytti välillä niin paljon se jatkuva avun pyyntö, huutelu ja haistattelu. Välillä teki mieli huutaa ettekö te tajua että minullakin on murheeni ja ongelmani, minäkään en jaksa ja haluaisin apua!

Tavallisesti raskas työpäivä on se tekosyy mennä tuopin ääreen nollaamaan päivä mätkittävänä. Tänään kuitenkin olin kirjoittanut tänne ja nuo sanoni painoivat mielessä, olin kirjoittanut ulos ajatukseni ja päätökseni etten halua enää juoda. Tilanne on tosiaan vuosia pahentunut ja viikonloppukännien sijaan 1 selvä päivä viikossa on saavutus.

Päätös piti tänään ja olin koko päivän miettinyt mielessäni että menen pitkälle lenkille töiden jälkeen, ja niin tein. Napit korviin ja musiikkia soimaan. Kävin lenkillä pitkästä aikaa ja vähän tuli hölkättyäkin. Nyt olo rennompi ja alan katselemaan tv:tä kokislasin kanssa.

Huomenna päivä uusi ja yritän pitää tämän päätöksen ja positiivisen mielialan.

Hyvää yötä kaikille

6

Sulla on nyt menossa ensimmäinen raitis päivä, enkä tiedä, mikä estäisi sinua jatkamasta niin edelleen, huomennakin.
Uskon, että pystyt ottamaan huomenna työn paineet vastaan tyynemmin kuin tänään.

Päivä kerrallaan

7

.

8

Niinhän se täytyy ajatellakin että mikäpä minua estäisi tänäänkin viettämästä selvää päivää. Positiivisempi mieli on tänään ollut herätä ja illalla tunsin suurta rauhaa ja tyytyväisyyttä mennessäni nukkumaan, vaikka näinkin painajaista että vedin kännit :laughing:

Ajatusten kirjoittaminen kyllä tuntuu hyvältä. Aamulenkillä mietiskelin tänään juomistani ja sitä kun kirjoitin että juon myös iloon. Pohdin niitä hetkiä ja tämä iloon juominen ei ole suinkaan ollut iloon juomista, vaan sitä että “nyt kun olen iloinen ja onnellinen, ei huomenna ole niin kamala olo juomisesta”, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan.

Viimeiset kuukaudet lähes joka ikinen aamu on ollut se päätös että tämän on loputtava, en jaksa tätä oloa ja jokapäiväistä vetämättömyyttä ja alakuloisuutta, kuitenkin päivän mittaan olo on mennyt ohi eikä päätös ole pitänyt. Nyt kuitenkin päätös tuntuu aivan eriltä, vihdoinkin tunnen tarkoittavani ja oikeasti haluavani sitä.

Tuntuu hassulta että tuntemattomille ihmisille kirjoittaminen ja lupaaminen raittiudesta vaikuttaa itseeni ja niin paljon, kuin pettäisin jonkun jos joisin, vaikkei kukaan edes tiedä kuka olen. :smiley:

9

Yksi päivä kerralla juomatta, niin se on meillä kaikilla, mahdotonta sitä sen enempää on elää, kuin tätä hetkeä ja tätä päivää. Joka päivä voi kuitenkin valita sen juomattomuuden.

Usko pois, niin ei töissäkään enää harmita läheskään niin paljon ne kuviot, kun saat selviä päiviä alle. Energiaa on paljon enemmän ja pienet vastoinkäymiset tuntuvat piniltä :slight_smile:

Tsemppiä ja voimia tähän päivään.

10

Alkoholi on alkoholistille sillä tavalla ylivoimainen vastustaja, että pelkkä lopettamispäätös harvoin riittää. Itselleni ratkaisuksi muodostui päätös lähteä hakemaan apua. Ja eräänä iltana sitten toteutin päätökseni ja kerroin tuntemattomille ihmisille, nimettömille alkoholisteille, olevani alkoholisti. Heistä olen saanut raittiuteni tukijoita ja ystäviäkin.

Nyt, tänäänkin, haluan pitää kerran saamani raittiuden.

Tänään et ole yksin

11

Tarinassasi on paljon tuttua ja samaistuin moneen kohtaan. Itselleni aikanaan oli iso kynnys pelkästään kirjoittaa tänne ettei juomiseni ollut hallinnassa vaikka itselleni olin sen myöntänyt jo paljon aikaisemmin. Ulkopuolista apua en koskaan hakenut ja tällä hetkellä olo juomisen suhteen on ihan hyvä vaikka käynkin muuta tuskaa läpi. Tsemppiä sulle, ja hae ihmeessä apua jos se vain suinkin on mahdollista!

12

Tänään oli pirteämpi päivä töissä eikä murheet painaneet. Olin asennoitunut taas iltalenkkiin ja ja sinne lähdinkin kotiin päästyäni. Kesken lenkin koira jäi nuuskimaan jotain ja mieleen tulvahti ajatus päivän lehdestä ja oluttuopista, enkö enää saa kokea sitä rentoutta siinä hetkessä sen hetken ajan?

Mietin jo että haloo! 2 päivää takana ja onhan ennenkin oltu! Se lopullisuus oli kuitenkin ehkä se mikä kalvasi, kuin olisin haudannut pitkään mukana olleen toverin jota en enää näkisi. Vetäisin lenkin loppuun ja tulin vällyjen välin.

Päivä kerrallaan tässä on mentävä, pelkään seuraavaa aamuvuoropäivää ja sen jälkeistä vapaata viikonloppua kun palkkakin tulee. Yritän olla vahva.

13

Onnellista, että löysit tiesi tänne Plinkkiin. Se jo pelkästään auttaa jäsentämään ajatuksia tai käynnistää jotain omassa päässä, kun alkaa kirjoittamaan ja kertomaan tilanteestaan muille. Iso ilo tietty sen päälle on, että saa monipuolista ja inhimillistä palautetta, kuten edellisistä viesteistä näemme.

Ite oon täällä kans melko uusi Stopettaja, joten en ehkä osaa antaa viisaita neuvoja. Tuli mieleen kuitenkin, että mitäpä jos alkaisit mielikuvaharjoittelemaan sellaista, että millaisia harrastuksia sulla voisi olla joku päivä tuolla tulevaisuudessa, kun asiat ovat hyvin. Minkälaisen tekemisen parissa viihtyisit? Millaisista asioista sait iloa ennen alkoholin käyttöä? Ja voisiko jotain pientä kivaa tehdä tänään tai huomenna?

Kuhan heitin ilmaan kysymyksiä, ei tarvitse vastata. Omalla kohdalla olen vaan huomannut, että hakeutumalla tekemisen äärelle saa voimia. Esim. Työväenopiston kursseilla saa hyvää halvalla. Ja joo, introvertti minäkin, rakastan yksinolemista, mutta kuihtuisin happamaksi tylsärusinaksi, jos en altistaisi itseäni vuorovaikutukselle.

14

Sydämestäni tsempit sinulle nymeria ja matkallesi raittiuteen. Kun luin tarinaasi, mieleeni tuli ne ajat kun itse ikäisenäsi alkoa aloin juomaan. Vähitellen ja yksinäisyyteen. Niin ja minulla oli perhe, mies ja lapset. Mieheni vaan ei ollut koskaan kotona, aina töissä ja siksi perheen pyörittäminen työn ohella oli välillä tosi rankkaa ja olin aina väsynyt. Kaipasin rakkautta ja muistan miten helppoa sitä oli sitten viikonloppuna kännipäissä vaatia. Nyt tietenkin vuosien jälkeen, alkoholistina, voisi ajatella, että voi kun olisin toiminut toisin ja olisin hakenut apua jostakin muusta kuin pullosta mutta jälkiviisaus ei hyödytä eikä auta enää itseäni. Eletty miten eletty ja nyt pitää niitä jälkiä sitten yrittää hoitaa.

Kunpa sinä jaksaisit olla vahva ja saisit yksinäisyyteesi apua ja pystyisit pitämään korkin kiinni. Olet hyvässä alussa ja kuten jo aikaisemmin sinulle on täällä kirjoitettu, etene päivä kerrallaan. Se palkkapäivä pelottaa ja tuleva viikonloppu mutta siltikin ole vain tässä ja nyt ja ilman viinaa! Kiinnitä huomiosi fyysiikkaan eli syö säännöllisesti, juo riittävästi ja liiku (onneksi sinulla on tuo koira). Usko, että päivä päivältä olo tuntuu paremmalta. Anna itsellesi kiitosta jokaisesta raittiista päivästä!

Kaikille ei AA ole vaihtoehto vertaistukiryhmänä, ei minullekaan mutta aina sitäkin voi miettiä vaikka myöhemmin. Itse olen kokenut todella hyvänä vaihtoehtona tämän plinkin. Olen saanut hyviä toimintamalleja ja erittäin tärkeänä olen pitänyt kirjoituksia retkahduskokemuksista, sillä siihen pitää nyt varautua, kun tuosta pahimmasta fyysisestä riippuvuudesta ote alkaa heltiämään. Kun juominen jää, tilalle saa aikaa ja ainakin itse alussa sen ajan käytin täällä plinkissä olemiseen mutta vähitellen sitten tuolle ajalle on tullut paljon muuta tekemistä.

Välillä ajatuksiin nousee, ettenkö koskaan enää voi juoda? Niin se ainakin minun kohdalla taitaa olla. Monet kerrat repsahdus on tullut, kun olen uskonut pystyväni kohtuukäyttöön ja ajatukseen, että otan vain muutaman paukun. On tärkeää hyväksyä ilman viinaa oleminen mutta olen myös huomannut, että tuo ajatus kannattaa kääntää ajatukseen, ettei minun tarvitse juoda, en tarvitse viinaa mihinkään. Vähitellen! Jaksamista sinulle ja tule kertomaan fiiliksistäsi. Me halutaan niistä lukea ja samalla voit tavallaan ulkoistaa ja käsitellä ajatuksiasi viinasta. Ollaan raittiita tänään!

15

.

16

matilda kirjoitti

AA ei tietenkään ole ainoa vaihtoehto raitistumiseen, ja hyvä, että voit ajatella sitäkin myöhemmin, ja nimenomaan sitten kun alkoholin fyysinen ote hellittää. Monelle alkoholistille se on ollut ainoa toimiva tapa saada pysyvä raittius siinä kohdassa elämää, kun mikään muu ei ole auttanut.
Retkahduskokemusten rinnalle on tärkeää kuulla myös onnistumisia.

Kun ihminen on joskus juomalla kadottanut alkoholin hallinnan, viina vaanii jossain hermosolukossa koko ajan. On oltava valppaana päivä kerrallaan. Kun elämä muuttuu, alkoholia ei tosiaan tarvitse mihinkään, vaan oppii uskaltamaan ottaa vastaan mitä elämä tuo tullessaan.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

17

Kiitos tsemppiviesteistä, merkitsevät todella paljon ja saan niistä voimaa jatkaa tätä alkanutta matkaa <3

Kirjoittaminen on kyllä terapeuttista, vielä kun sen saa tehdä “nimettömänä” pystyy tuomaan esiin kaikki ne ajatukset mitkä mielen sopukoissa piileksivät mutta joita ei ole voinut sanoa ääneen.

Onneksi perjantaille on jo tekemistä kun näen siskoani ja viikonloppuna jos hyvä keli niin voisi lähteä luontoon sienestämään tai nähdä vaikka kavereita, heille en ole tosiaan kertonut mutta varmasti tietävät, fiksuja kun ovat. Heidän seurassaan kuitenkin on helppo kieltäytyä alkoholista eikä kukaan koskaan kysele miksei joku juo jos vietämme juhlia tms.

Olen lukenut paljon muiden tarinoita ja kaikille muillekkin alkoholismin kanssa kamppaileville voimia ihan hirveästi, kerrankin voin sanoa että tiedän miltä tuntuu :laughing:

Söin tänään pitkästä aikaa aamupalaa ja heräsinkin aikaisemmin kuin pitkään aikaan ja yön nukuin tosi hyvin. Mitään vieroitusoireita minulla ei ole ollut koskaan eikä nytkään, näin kuitenkin taas painajaista että vetäisin kännit :slight_smile:

Yritän suunnata ajatukset ja suunnitelmat tulevaisuuteen ja siihen mitä jatkossa haluan samalla kun elän päivän kerrallaan eteenpäin. Haluaisin täyttää 30 ensi vuonna raittiina ja terveenä, en itseänsä inhoavana alkoholistina.

Olen vähän malttamaton aina kaikissa projekteissani (käsityöt, laihdutus, liikunta ym) ja haluaisin tuloksia heti. Into lopahtaa aina kun tuloksia ei tule ja toivon todella että tämän muutoksen kanssa maltti pitää, tulen lukemaan tänne muiden tarinoita sitten kun tuntuu että jämähtää paikoilleen. :mrgreen:

18

nymeria, kirjoitit

Raittius ei ole niinkään projekti, vaan elämistä ilman päihteitä päivä kerrallaan. Tänne kirjoitettuja juttuja on ehkä hyvä lukea jo ennen kuin jämähtää, niin saattaa torjua jämähtämisen, mitä sitten sillä tarkoitatkin.

Hiljaa hyvä tulee

19

En tosiaan itsekään ole ihan varma mitä sillä jämähtämisellä tarkoitan, ehkä sitä, ettei elämäni muutukaan mitenkään vaan sama väsynyt ja onnettomuus jatkuu tämän alun positiivisuuden ja energisyyden jälkeen :unamused:

Heräsin tänään aamuvuoroon virkeämpänä kuin voin muistaa :laughing: Oli ihana olo ja työpäivä meni kuin siivillä. Kävin vielä kaupassa töiden jälkeen ja mukaan tarttui mm. homejuustoa ja muita herkkuja illaksi :slight_smile:

Söin pitkästä aikaa nyt välipalaakin tässä ja ulkoilemaan kohta, aamupäivästä kävi mielessä tällaisen päivän normaali kulku, kun käyn koiran kanssa ulkona ja odotan että kellon on tarpeeksi jotta voi alkaa tissutella, tänään täytyy se kaava rikkoa

20

Huomenia ja kaunista syyspäivää.

On totta että raittius ei ole projekti, mutta raitistuminen on prosessi. Tai toipuminen, jota sanaa itse käytän mieluiten. Toipumista voi nimittäin tapahtua vaikka välillä kompastuksia tai takapakkeja tulisikin.

Mieliala vaihtelee, välillä väsyttää, välillä on jopa ylienerginen, välillä miettii motivaatiota, välillä motivaatio on niin vahva että suorastaan tempaa mukaansa. Aina ei saa kunnolla nukuttuakaan, joskus toivottavasti taas saa. Kaikki kuuluu asiaan ja on ihan ok. :slight_smile:

Ja kuten usein todettua, AA ei ole ainoa vertaistuen muoto. Onhan tämä foorumikin sen lisäksi. Ja isoimmilla paikkakunnilla on runsaasti muutakin vertaistoimintaa, kuten yhdistyksiä (esim. A-kilta), ja päihdeklinikoilla omia ryhmiään. Viimeksi mainitut on minulle melko… tuttuja.