Vertaisterapiaketju

Lataamo
381

Kiitos Draco!

Olen täällä jutellut huonekavereiden kanssa, niin sanovat ihan samaa: keväisin moni sairastuu. Joko masennukseen tai hypomaniaan/maniaan. Kait se aurinko vaan pistää aivoissa jotain liikkeelle.

Lucrezialle vielä, kun en eilen huomannut kirjoittaa, sillä ei ajatus nyt leikkaa ihan täysillä tän tainnutuksen takia: tuttu tuo olotila ja pelko, että henki tässä lähtee. :frowning: Ja sehän on ihan kylmä tosiasia, että mielenterveyteen liittyvät sairaudetkin on tappavia. Vakava masennus. Jopa tappaa prosentuaalisesti enemmän ihmisiä kuin rintasyöpä. :unamused: Että miksi ihmeessä hoidosta vaan leikataan ja säästetään? Sitä sopii ihmetellä vaan, mitä suurien päättäjien “viisaissa” päissä sitten ikinä liikkuukaan.

Mä niin toivoisin, että sullakin alkaisi olotila kohenemaan! <3

382

Lucrezia(ja muutkin): Ei meilläpäinkään julkisella puolella mitään kunnon terapiaa anneta kenellekään. Meininki on se, että lääkerespa kouraan ja käy näyttäytymässä silloin tällöin. Paremmassa kunnossa olevat saavat aikoja vain 3 kk välein, huonommassa kunnossa olevat toki useammin, mutta silloin täytyy olla tosi huonossa kunnossa, kun eivät ne ns. parempikuntoisetkaan kovin hyvin tunnu pärjäilevän :unamused: :imp: . Sitten, jos on oikein huonossa hapessa, pääsee tietty pöpilään. Mun ei ole onneksi itse tarvinnut enää vuosiin käyttää noita julkisia, mutta tunnen aika paljon porukkaa, joka joutuu siellä ravaamaan. Hullulla on hulluja kavereita :mrgreen: .

Joitakin ryhmäterapiajuttuja niillä kyllä on julkisella puolellakin, mutta mulle eivät ryhmät sovi. Mielentilastani riippuen joko puhua pulputan niin, etteivät muut saa suunvuoroa tai sitten olen ihan liian paniikissa siitä sos.tilanteesta, jolloin se tuottaa pelkkää ahdistusta. Lisäksi alan usein miettiä ja murehtia liikaa muiden ongelmia ja unohdan tyystin omien asioideni käsittelyn, joten siksikin yksilöterapia sopii mulle paremmin. Ei mulla tosin ole ryhmäterapiasta kokemusta, kuin joistakin A-klinikan ryhmistä joskus aikoinaan ja silloin motivaationi oli muutenkin, mitä oli, koska mua vitutti koko A-klinikka, jonne olin päätynyt nk. olosuhteiden pakosta ja josta en kokenut saavani kunnollista apua MT-ongelmiini, kun siellä, yllätys, yllätys, keskityttiin niin kovasti päihdeongelmaan, joka on mun kohdallani(ja todella monen muunkin kohdalla) vain seurausta MT-ongelmista, ei se ensisijainen pulma.

Lataamossa olen toki osallistunut niihin ryhmäjuttuihin ja siellä se toimii mullakin paremmin, mutta se johtunee siitä, että siellä on muutenkin niin tiiviisti sen porukan kanssa 24/7.

Eipä kai kenelläkään ole varaa maksaa yksityistä terapiaa, ainakaan pidempikestoista sellaista, tyystin omasta pussista, ellei ole hirmuinen kroisos. Sen verran hintavaa se touhu on. Mä sain Kelan rahoituksen terapiaani ja lisäksi saan korotettua hoitotukea(Olen niin pöpi :stuck_out_tongue: ), jolla saa hyvin kustanneltua noita terapian omavastuita. Jatkoajalla mä tässä jo tosin olen, eli luultavasti Kelan rahahanat hyytyvät tuon terapian suhteen melko pian(Aion kyllä yrittää kaikkeni, jotta saisin ketkuiltua sieltä vielä lisärahoitusta), mutta meni, miten meni, aion kuitenkin käydä moikkaamassa terapeuttiani vaikka ihan omilla rahoillani, silloin kun budjetti antaa myöden, koska hän on niin hyvä tyyppi ja jeesannut mua tosiaan ongelmieni käsittelyssä paljon enemmän, kuin mikään muu hoito koko elämäni aikana :smiley: . Onneksi mulle on kertynyt tuota sukanvarsirahastoa sen verran, että hätätilanteessa on jotakin jostakin repiä. Mä olen vähän sellainen tarkanmarkan nainen ja isäntä meillä myös on aika nero pyörittämään taloutta, joten kaikkia rahojamme emme ole onnistuneet hummaamaan esim. päihteisiin, vaikka niitäkin täällä kyllä kuluu vähän turhan paljon :blush: . Molemmilla on bipon paperit, joista niistäkin on hyötynsä esim. lääkkeiden täyskorvattavuuden suhteen. Pienillä eläkkeillä kun tässä kituutamme.

383

Jaa’a… Mä olen itse aika surkea meikkaamaan, joten ihan siksikin jätän koko homman usein sikseen, kun turhaa vitutusta se vain aiheuttaisi, etenkin, jos olisi vähänkin kiirettä jonnekin ja kehtaan kyllä vallan mainiosti näyttää naamani meikittä ulkona ja jopa juhlissakin. Silloin tällöin kuitenkin innostun meikkaamaan, enkä pidä sitä omalla kohdallani minään erityisenä naamiointina tai feikkaamisena, vaan ennemmin piristävänä “hassutteluna”(Sitaatit, koska en mä itseäni sentään klovniksi meikkaa :laughing: ). Vähän sama juttu, kuin vaatteiden kanssa. Kun niitä on pakko käyttää täälläpäin maailmaa jo ihan ilmastonkin puolesta ja lisäksi virkavalta saattaisi puuttua nopeasti asiaan, jos ulkona juoksentelisi vailla rihmankiertämää :mrgreen: , niin miksei sitten samantien käyttäisi sellaisia vaatteita, jotka omasta mielestä näyttävät ja mielellään toki myös tuntuvat hyviltä. No, meikin käyttöön ei tietenkään ole mitään sellaista velvoitetta, kuten vaatteiden käyttöön, mutta yhtä kaikki, jos itsensä edes jotenkin pitää laittaa viimeistään siinä vaiheessa, kun astuu ovesta ulos, niin mikäs siinä, vaikka samalla vaivalla sutisi vähän luomiväriä ja ripsariakin, mikäli se mieltä parantaa.

Sitten, jos ei voi poistua kotoaan ilman hirvittävää sotamaalausta, vaikka talo olisi tulessa, niin onkin jo isompi ongelma homman kanssa, mutta tämä nyt koskee sitä pukeutumistakin, ts. monesti on kiva laittaa jotakin nättiä ylleen, mutta kyllä sen lähikaupassa käymisen ja roskien viemisen pitäisi onnistua ihan vanhoissa verkkareissakin.

Nyt seuraa sitten terapiahehkutusta, joten parempi lopettaa lukeminen, jos oma terapiattomuus kovasti vaivaa. Eilen mulla oli jälleen terapiasessio ja helvetin hyvä olikin :smiley: . En sen tarkemmin avaudu, mistä aiheesta/aiheista puhuimme, liian henkilökohtaista, mutta kuitenkin; terapeuttini heitti ilmoille erittäin hyvän kysymyksen. Kun sitten vastasin siihen, niin puhetta alkoi vain pulputa musta ja kaiken aikaa, kun puhuin oivalsin koko ajan uutta ja uutta. Eipä terapeutti siinä enää paljoa ääneen päässyt, mutta ei kait se ollut tarpeenkaan, koska mä tosiaan sain heittää niin puhdistavan setin, joka tosiaan myös avasi TAAS aivan käsittämättömästi uutta näkökulmaa asioihin. Kotiuduttuani mulla oli vähän senkaltainen olo, kuin olisin tuupannut itseeni muikeat herskatöötit tai saanut elämäni orgasmin :mrgreen: . No, ei tokikaan juuri samanlainen olo, mutta ehkä ymmärtänette, mitä ajan takaa. Sellainen fiilis, että mä voin vain olla, ihan rauhassa, tässä ja nyt, kaikki on hyvin, eikä ole mitään huolta huomisesta. Vieläkin fiilis on hyvä, joskin nyt alan jo palailla maan pinnalle ja kaiketi aivoni raksuttavat noiden saamieni oivallusten parissa vielä pitkään, eli ei tuossa mitään simsalabim! -temppua suinkaan tapahtunut, mutta uskon vahvasti, että jotakin hyvää ja tärkeää kuitenkin :slight_smile: .

Lucrezialle, Nnaanalle, Dracolle ja Auroralle paljon voimia tilanteisiinne :slight_smile: .

Mä olen tosiaan enimmäkseen iloinnut tästä keväästä, enkä edes juurikaan millään hypomaanisella “raivolla”, vaan ihan ns. normaalisti. Kevätihminen olen ollut jo jokusen vuoden, mutta nuorempana mullakin meni enemmän niin päin, että keväät, valon lisääntymisineen kaikkineen, olivat jokseenkin raastavaa aikaa ja syksy tuntui kovin lohdulliselta. En tiedä, mikä tuon muutoksen mussa sai aikaan, mutta olenhan mä muuttunut ja kehittynyt ihmisenä kokolailla muutenkin. No, se on joka tapauksessa +/-0, eli eiköhän mua sitten syksyn tullen ala masentaa :mrgreen: .

384

.

385

Voi Lucrezia. Jos pitäisin itseäni miehenä niin olisin voinut vaikka loukkaantua. Onneksi en.

Voi kun saisin teidät naiset ymmärtämään ettei se meikki kaunista - hyvällä maulla tehty meikki toki omalla tavallaan tekee “vähän nätimmäksi”. Useimmiten vaan päinvastoin. Semmoinen pelottava sotamaalaus, joka peittää alleen kaikki hienot vivahteet ihmisen kasvoissa.

Se hetki kun toinen näkee kauniin kukan. Ihastus. Kumartuu tuoksuttamaan sitä. Silmät puoliummessa. Tuoksu valtaa asitit. Silmät umpeutuvat. Hymy kareilee suupielillä. Henkäys ulos. Silmät avautuvat. Jos vielä perhonen lennähtäisi samalle kukalle. Yllättynyt hämmästys. Hymy katoaa hetkeksi. Silmät kirkastuvat. Entistä kauniimpi hymy nousee huulille.

Ne hetket ja niihin liittyvät ilmeet ovat kauniita. Se ihminen on kaunis.

Se hetki sängyssä kun punerrus leviää poskilta kaulalle ja rintakehälle. Silmät sulkeutuvat tiukemmin. Hengitys tihenee. Pieni vaikerrus purkautuu kurkusta. Huulet puristuvat yhteen. Hengitys katkeaa. Silmät rävähtävät auki. Katse täysin muissa maailmoissa. Silmät entistä tiukemmin kiinni. Suu aukeaa. Voihkaisu. Jännitys. Rentoutunut henkäys. Kasvot rentoutuvat. Huulet hymyilevät. Viaton. Kujeileva katse silmissä.

Ne hetket ja niihin liittyvät ilmeet ovat kauniita. Se ihminen on kaunis.

Se hetki kun äiti nostaa itkevän lapsen syliinsä. Huolestus otsarypyissään. Painaa lapsen rintaansa vasten. Rakkaus kasvoillaan. Itku laantuu. Rypyt kaikkovat.Pieni tyytyväinen hymy molemmilla.

Ne hetket ja niihin liittyvät ilmeet ovat kauniita. Se ihminen on kaunis.

Sitä kauneutta minä en ole koskaan osannut sanoiksi pukea. Kyllä minä ymmärrän. En vain tunnu koskaan saavan oikeita sanoja ulos itsestäni. Ainakaan silloin kuin pitäisi.

386

Winston,
Millä perustein sä siis noin konkreettisesti saat korotettua hoitotukea? Mä saan vaan sen perushoitotuen, vaikka mulla on esim. viimevuodelta varmaan tonnin edestä erinäisiä laitos-, päivystys- ja ambulanssilaskuja. :unamused: Ja Tenoxikaanhan ei ole Kela-korvattava läke, joten lasketaan erityiskustannuksiin. Kelakyytien maksukattokin täyttyi melkein, ei ihan, mutta kuitenkin. Sekä käsittääkseni ostelen päälääkkeitä useammin kuin sä? Vai onko sulla se 112-kortti, että vaikuttako se hoitotuen määrään? Mulla ei nimittäin ole sitä, vaikkakin psykoottisen masennuksen takia olen ollut osastohoidossa. :open_mouth:

387

Ah, tuo 112 kortti ei ole mulla kaiketi siksi, että diagnoosini on määrittämätön kaksisuuntainen mielialahäiriö. En mä kyllä tiedä mitä vitun virkaa sekin diagnoosi toimittaa.

Nyt mua alkoi ahdistaa lisäksi aivan helvetisti. En taidakaan päästä kovinkaan pian pois täältä osastolta. Niillä on mun varalleni tasaavan lääkityksen nostosuunnitelma ja Lamikin nousee vasta 21.pv. Olisin toivonut tähän ihan lyhyttä lepolomaa kaikesta tapahtuneesta, mutta kaiketi sitten olen niiden mielestä vähän enemmän pipi. :unamused: Tuli hieman shokkina tuo uutinen. Vaikkakin olen totta kai onnellinen, että nyt vihdoin puututaan niihin lääkitysongelmiin ja tosiaan, kun moni ei sitä laitospaikkaa saa, niin ei mulla olisi varaa valittaa. Mua vaan ahdistaa ja harmittaa, kun ei näe tärkeitä ihmisiä.

388

^ Sulla on määrittämätön kaksisuuntainen juuri sen vuoksi, ettei niiden tarvitsisi myöntää sulle sitä 112-korttia, kun ajattelevat säästävänsä sillä tavoin :wink: :mrgreen: . 112-kortti on kyllä pirun kätevä. Onneksi sain sen jo joskus kauan sitten, kun bipo mulla todettiin ja ihan automaattisesti tuli diagnoosin päälle. Nykyään taitavat kitsastella enemmän tuossaKIN asiassa :confused: . Toivottavasti nyt eivät keksi mitään juttua, millä saavat sen multa vielä otettua pois :astonished: . Ei näistä hommista nykyään tiedä.

Mä en viitsi tässä sen tarkemmin paljastaa, miten kikkailin itselleni tuon korotetun hoitotuen, mutta sen verran voin sanoa, että hyvä lekuri, joka kirjoittaa hyviä lausuntoja auttaa asiassa aika paljon :wink: . Olen tosi onnellinen tästä nykyisestä lääkäristäni. Hänestä on ollut paljon apua ihan tuollaisissa käytännön asioissa, minkä lisäksi on muutenkin hyvä tyyppi, kuuntelee todella potilasta jne. En mä hänestä suinkaan vain sen tähden pidä, että on jokseenkin avokätinen lääkkeiden määräämisessä, vaikka plussaa toki sekin :smiley: .

Edit: Jaksamista sinne hullujenhuoneelle, Nnaana <3. Eihän siellä koskaan järin kivaa lusia ole, mutta jospa nyt tosiaan saisit lääkitys- ja muihinkin asioihisi apua, kun sitä kuitenkin tarvitset. Joskus se pidempi osastohoito on paikallaan. Itsekin olen niistä yleensä lopulta jotakin hyötynyt, tosin mulla on alkanut ilmetä pientä laitostumista vähän pidempien osastojaksojen jälkeen :unamused: . Ei mitään pahaa ja ihan tyytyväinen olen ollut taas siviiliin päästyäni, vähän vain pelokas ja ymmälläni, että mitäs nyt. En todellakaan tahdo pelotella, mutta ainahan ympäristön/olosuhteiden muutos pistää hieman päätä pyörälle, varsinkin, jos se pää ei ole ihan kunnossa :mrgreen: .

389

^ Hmm, mullakin kyllä on siinä C-todistuksessa, että tarvitsee valvontaa kotona ja kodin ulkopuolella, syömisessä, vuorovaikutuksessa muiden kanssa, itsestään huolehtimisesta ja mitä kaikkea siinä nyt onkaan. Ainut kohta, jossa ei lukenut mitään, oli se hygieniasta huolehtiminen. :laughing: No, sitä nyt olisi typerää alkaa enää kusettamaan siihen, koska kyllähän ne nyt näkevät, etten ole paskainen ja haiseva koskaan. En mä siis noita muitakaan kohtia kusettanut. No, mutta Kela on Kela ja musta tuntuu, että ne jakelevat noita rahojaan vaan sillä perustein, että millä tuulella ovat. :unamused: Tai sitten sulla on ollut vaan joku oikein oiva ässä hihassasi tuohon.

Juu, pitkistä laitosjaksoista olen hyötynyt kyllä itsekin, viimeksi kesällä 2013 olin kuukauden ja vointini koheni ihan oikeasti huomattavasti. Se vaan pisti kyrpimään, että kukaan ei ole valmistanut mua asiaan ja sitten yhtäkkiä läväytetään illalla tieto, että “niin muuten joo…” :imp:

Kyllä mä siitä semmoisen pienoisen paskahalvauksen sain, että melkein pohdin jo lähtemistä, mutta enhän mä enää lähdekään noin vain, kun ovet on lukossa. :mrgreen: Pakkohoidossa en ole, mutta resurssipulan takia koko pulju on nyt suljettu, että psykoosiosasto on yhdistettynä normaaliin osastoon. Tai en mä tiedä olisinko pakkohoidossa sitten, jos karkaisin. :laughing: Ei vaan, en mä oikeasti tahdo karata, koska nimenomaan pitkään halusin apua tilanteeseeni ja jos lähtisin lätkimään, niin eivät ne välttämättä ottaisi mua enää tulevaisuudessa takaisin tänne. Niin ei siinä hoitonsa sabotoimisessa ole mitään järkeä. Olot on vaan kovin ristiriitaiset nyt.

Niinhän se on, että laitostuminen tapahtuu oikeastaan aika nopeasti, kyllä mä muistan tolta kesän 2013 jaksolta, että se eka yöloma kotona oli ihan helvettiä, kun pelotti ja ahdisti. Kotiutuminen sujui silloin siinä mielessä hyvin, että lopulta hoito oli sellaista, että kävin vaan päivisin näyttämässä naamaani parin tunnin ajan ja olin yöt kotona. Toivottavasti saisin sen mahdollisuuden nytkin.

390

^ Jep, mullakin on ollut pidempien osastojaksojen lopulla usein juuri se meininki, että olen ollut viikosta suurimman osan kotilomilla ja vain pari päivää ja yötä osastolla, juuri siksi, että olisi pehmeämpi lasku siihen siviiliin paluuseen. Olen kyllä joskus tullut itkien ja häntä koipien välissä takaisin osastolle ennen kuin lomani oli edes kunnolla ehtinyt alkaa, kun pelotti ja ahdisti niin helvetisti. Ensin sitä on niin, että voi vittu, kun jouduin tänne suljettuun laitokseen ja en varmasti jää tänne yhtään pidemmäksi aikaa, kuin on pakko, mutta sitten, kun onkin vapaa lähtemään, niin suunnilleen pitää itkien ja potkien kynsin hampain ovenkarmeista kiinni, että älkää vain viskatko mua pihalle täältä :laughing: . No, en mä sentään koskaan tosissani ole tahtonut millekään osastolle loppuiäkseni jäädä asumaan, mutta tosiaan, se olosuhteiden muutos ja huoli omasta pärjäämisestä pelottaa, kun on tottunut niihin nk. turvallisiin seiniin.

Sanotaanko tuosta Kela-jutusta nyt sen verran, että mulla on ns. suhteita siihen suuntaan. Sen vuoksi olenkin saanut monia asioita hoidettua Kelan kanssa vaivattomammin, kuin moni muu, mutta nyt ei siitä enää yhtään sen enempää :wink: . Tavallaan väärin, juu, mutta mua tuo asia on auttanut ihan oikeasti ja todella paljon, joten en mä oikein näe syytä siihenkään, että olisin jättänyt käyttämättä ne “ässät hihastani”, kun se on kuitenkin parantanut kaikkinaista hyvinvointiani :confused: .

391

No juu, kyllä mäkin olen saanut raivarin jostain kotilomasta ja istunut rappukäytävän rappusilla, että mähän en muuten lähde, niin et hoitsu on kirjaimellisesti viskannut pihalle ja lomailemaan. :laughing: Vaikka ei kyllä munkaan mikään tavoite ja unelma ole täällä loppuikääni olla. Muutenkin tuolloin mulla ei ollut kauheasti edes kokemusta osastoista, nykyään tiedän miten systeemit menee ja tiedän, että se kotiloma tulee vastaan. Se kaiketi helpottaa asioita.

Kyllähän niitä “ässiään” saa käyttää ja mä en ainakaan tuomitse, koska se abouttirallaa 1200e sitä perusrahaa (asumistuen kanssa) on oikeasti aika pieni summa elää loppuelämänsä.

392

,

393

Heittivät sitten ulos osastolta. Vaikka mulle luvattiin niin pistää se lääkitys kuntoon. Mä en vaan jaksa. Yksinkertaisesti en. Ei mulla ole voimia sen lääkityksen kuntoon pistämiseen omin voimin, saati odotella jonkun vitun 12.5 mg Lamictalin kanssa, että tää aggressio tasaantuu. Olen niin vitun aggressiivinen, että en koskaan ole ollut. En toki muita kohtaan, vaikka joku onkin tänään saattanut olla tulilinjalla kun tavarat lensi lahjakkaasti lataamossa ja kun sieltä käsin kävin “terapiassani”, niin oli muuten eka kerta, kun kehtasin haistattaa vitut sille hoitsulle ja huutaa. Nyt kyllä nolottaa mennä takaisin, koska ei se uloskirjaus sen vika ollut. Olen vaan niin vitun loppu.

Perusteet uloskirjaamiselle: “olet kuitenkin aggressiivinen ja mielialat heittelee täällä tai kotona ja olet pitkään jo ollut noin laiha.” Juu, niin varmaan. Nehän tietävätkin varmaan hyvin, millainen olen kotona. :unamused: Ja eikö pitkään jatkunut aliravitsemus, vittu, ole jo hoidon paikka?

En mä halua siellä osastolla lämpimikseni makoilla, vaan tän helvetin olon tasaantumaan niin, etten pasko elämääni kotona. Tai no, tänään tuntui siltä, että aivan vitun sama, että miksen vaan hyppää parvekkeelta alas, mutta se, että pokka ei riitä, on enää siitä kiinni, että mulla on pari tärkeää ihmistä.

394

^ No voihan nyt helvetti, Nnaana :frowning: :angry: . En minä muuta osaa sanoa, kuin toivottaa voimia ja toivoa, että löytäisit jonkin ratkaisun tuohon tilanteeseesi, vaikka aika umpikujafiilikset sulla nyt varmaan onkin, kun olit toiveikas sen osastohoidon suhteen ja nyt kävi noin.

Onpa taas syyt kirjata joku pihalle :unamused: . Joo, olet liian huonossa kunnossa hoitaaksesi itseäsi(Jos nyt oikein ymmärsin). Usein esim. juuri depispotilaille tuosta tosin valitetaan, ettei ole motivaatiota. No, ei helvetti soikoon ole motivaatiota välttämättä perseensä pyyhkimiseenkään siinä tilassa. Kuuluu ikään kuin taudin kuvaan ja kyllä nyt MT-ammattilaisten moinen asia pitäisi tajuta :imp: . Sitten, jos on “liian hyvässä” kunnossa ei myöskään tarvitse mitään kunnollista hoitoa, kun kerran mitään oikeaa hätää ei ole. Seinä vastassa joka puolella :neutral_face: . Tuon aggressiivisuuden kyllä ymmärrän uloskirjauksen syyksi, koska eihän sellaista tarvitse hoitohenkilökunnan ja varsinkaan niiden toisten potilaiden sietää, jos ihan ns. normaalista osastosta on kyse. Mutkin on joskus kirjattu ulos aggressiivisen käytöksen tähden ja ymmärrän sen hyvin, mutta mä tosin mm. uhkailin porukkaa osastolla melko suoraan :blush: . Joskus taas mut siirrettiin aggressiivisuuden vuoksi jollekin hankalampien tapauksien osastolle, mutta tuolloin olin niin selkeästi psykoottinen, että mun uloskirjaamiseni olisi ollut aika pahanlaatuinen hoitovirhe.

Kirjoittelehan kuulumisiasi, jos jaksat, että tiedämme sun ylipäätään olevan hengissä. Täällä sua ainakin ajattelee Iso W <3.

395

No vielä tässä henki pihisee, mutta taitaa päivä alkaa Tramalilla. :unamused: En nyt keksi tähän hätään muutakaan.

Kaverini oli kyllä huolissaan ja vihainen tuosta, että veisi mut mielellään mt-päivystykseen. Itse en näe siinä mitään järkeä, koska sieltä osastoltakin sanottiin, että “jos sä sinne menet, niin pakollahan sä aina tänne tulet”, viitaten siis siihen, että kaiketi, jos “pahan” diagnoosin omaava menee sinne kekkaloimaan, niin m1 kriteerit on olemassa. Meillä on nyt yhdistetty kaikki osastot resurssipulan takia. Enkä jaksa sitä saatanan pompottelua enää, että mikä tahansa ongelmani oli, niin joudun tuonne paskapuljuun, josta mut taas pian heitetään ulos. Se on niin helvetin voimiakuluttavaa.

Eilen illalla vedin itseni niin pökkyrään, että voin nukkua vielä ties kuinka kauan. Onneksi.

Kiitos ajatuksistasi, Iso W. <3 :smiley:

396

,

397

Niinhän se on, että ihmisiä tosiaan kotiutetaan liian nopeasti. Vaikka se on paska juttu, niin mua lohduttaa, etten ole ainoa. Eräs toinen potilas kotiutettiin myös, vaikka olisi ollut selkeästi hoidon tarpeessa. Syynä: “olet ollut niin aktiivinen.” :unamused: Hänellä oli pahaa ahdistuneisuutta, ja oli käynyt ulkona purkamassa sitä, kun se auttoi siihen.

Mulla luki taas tuolla tiedoissa, kun kävin lukemassa, että GAF-pisteet 30. :unamused: Ne on siis niitä toimintakykyä määritteleviä ja tuo tarkoittaa jo taas lähes psykoottisen masentunutta. “Harhaluulot ja aistiharhat vaikuttavat käyttäytymiseen ja on toimintakyvytön lähes kaikilla elämän osa-alueilla ja itsemurhahakuinen”. Diagnoosiksi oli lätkäisty vaikea masennusjakso. Ja olen silti kotikuntoinen? Joopa joo.

No, koitan nyt nostella sitä Lamictalia ja jos olo on yhtä karsea vielä 50 mg kohdalla, niin en tiedä, mitä pitäisi enää tehdä.

En jaksa enää itkeäkään, kun eilen itkin hoitokokouksessa, terapiassa, kotimatkalla (onneksi toinen potilas vei mut kotiin) ja kotonakin vielä. Sellaista lohdutonta itkua, joka alkaa jo sattua ihan fyysisestikin. Nyt on vaan aivan tyhjä olo. Olen nukkunut koko päivän siitä huolimatta, että otin Tramalia, vaikka se yleensä piristääkin. Tosin pikku pumpuliinhan se mut pisti taas.

398

^ Kuinka voit tänään, Nnaana?

Mä ymmärrän sen, että pahastikin sairaita ja todella akuuttia apua tarvitsevia potilaita potkitaan hoidosta ulos resurssipulan vuoksi. Tai en mä sitä ymmärrä, enkä hyväksy, että rahoja pihistellään MT-ongelmaisten(kin) hoidosta(Kyllähän siinä toki säästöä syntyy, kun tappavat itsensä, mutta harmi vain, kun moni hullu on niin pirun sitkeä sissi, että jaksaa vuodesta toiseen porskuttaa tuhlaamassa yhteiskunnan varoja :mrgreen: :laughing: ), mutta ymmärrän sen, etteivät ne lääkärit tai varsinkaan hoitajat voi asialle mitään, vaan tuo homma on vähän isommissa käsissä. Se mua tuossa vituttaa, että kun potilaita heitetään sairaalasta(tai muusta hoidosta) pihalle, niin hoitohenkilöstö antaa ymmärtää, että kyse on tyyliin siitä, että olet vain asennevammainen, joka ei tarvitse muuta hoitoa, kuin korkeintaan koivuniemen herraa, jota on tullut lapsuudessa saatua liian vähän :mrgreen: :imp: . Sanoisivat edes, että kyse on puhtaasti resurssipulasta, ei potilaasta, niin se potilas voisi kokea kohtelunsa hieman inhimillisemmäksi hoitotahojen suunnalta. No joo, ehkei se ole kovin sopivaa sanoa suoraan, että olet tyystin kykenemätön huolehtimaan itsestäsi, suorastaan akuutissa hengenvaarassa ja hoitamattajättämisesi on hoitovirhe, joka nyt on vain pakko tehdä, koska raha :mrgreen: .

Niin juu, mitäs minulle kuuluu? Jokseenkin jännät olot, muttei mitään suurempaa valittamista. Täysin ilman oppareita ja refloissa tässä olen kärvistellyt, mutta ainoastaan tuo fyysinen puoli vaivaa, eli palelen, kylmää hikeä puskee pintaan etenkin öisin, vatsa kipeä ja sekaisin, jalkoja särkee, aivastuttaa ja nenä vuotaa lähes solkenaan ja eilen oksettikin sen verran, että piti Primperaniin turvautua. No, tämä olo nyt vastaa flunssaa, joten kestän tämän kyllä siinä, missä flunssankin. Mieliala on ehdottomasti plussan puolella, enkä tunne edes pahempia psyykkisiä kitkutuksia oppareihin. Enemmän mua viinanhimo piinaa, mutta eipä tässä mitään ihan hirmuisia päihtymyshaluja ole pinnassa. Kovasti olisin touhuamassa ja menossa ja väliin pitää melkein rauhoitella itseään, kun tuo fyysinen kunto ei meinaa kestää, johtuen toki refloista, mutta myös huonosta syömisestä, JÄLLEEN KERRAN :smiling_imp: . Taitaapi olla niin, että kevätaurinko laukaisi hypomanian :confused: . En todellakaan valita moisesta, koska tässä tilassa nuo opparireflat ovat helposti kestettävissä ja olen kuitenkin, ehkä refloista johtuen, saanut nukuttua paremmin, kuin yleensä hypomaanisena. Pitää nyt vain taas varoa, etten innostu rasittamaan itseäni liikaa.

399

Nnaana…?! NNAANA!!! Miten sulla menee? Täällä ollaan vähän huolissaan :confused: .

400

Hei hoi! Olin niin tokkurassa eilen, että ei kirjoittelu sujunut laisinkaan, plus toki väsynyt ja surullinen. Mutta hengissä ollaan, kirjoittelen tässä kunhan aivosoluni lähtevät liikkeelle. Kiitos välittämisestä. <3