Väsynyt alkoholismiin

Kotikanava
81

Hyvä Tigera!:

Mitä sitten jos juoppo juo? Antakaa sen juoda vaikka katuojassa. Ei se sitä juomista tajua lopettaa ikinä, jos aina löytyy joku joka huolehtii. Jos ihan tosissaan haluaa retkusta eroon päästä ja oman elämänsä raiteilleen, niin sitten on muutettava erilleen, jätettävä se retku oman onnensa nojaan ja annettava sen itse löytää se pohjansa. Jos sieltä ylös nousee, niin ihan kiva sille sitten. Omaan elämään sen ei pitäisi enää vaikuttaa siinä vaiheessa, sillä siihen menee vuosia ja silloin pitäisi jokaisella olla jo oma elämä.

Näinhän se on. Mutta kun sitä ei halua uskoa! Sitä haluaa uskoa unelmaansa loppuun asti. Uskoo, että kaikki olisi hyvin ilman alkoholia. Vaikkei olis. ja vaikka oliskin niin sillä ei ole väliä, koska alkoholi ON elämässä.

Omaa napaani tuijottaen pyydän teiltä kanssamatkaajat nyt vahvistuksen sanoja: Mies tulee tänään ekan kerran hakemaan lapset luokseen yhdeksi yöksi. Minä olen siinä mielentilassa, että epäilen ratkaisuamme. Haluaisin miehen takaisin! Mutta niitä kymmeniä viikottaisia kaljatölkkejä en halua! Muistelen vain sitä miestä, joka oli vuoden juomatta (ja joka ei sitä elämää kestänyt eikä halunnut, koska “haluaa juoda saunakaljansa” ja sen jälkeen muutaman muun). Minä en suostu hysäksymään, että joku ihan oikeasti haluaa juoda kaljaa enemmän kuin olla perheensä kanssa! Ja kyllä! Olen sairaaloisen huolissani hänestä. Tällä hetkellä hänet luokitellaan “alkoholin suurkuluttajaksi”, missä menee raja “alkoholismiin”. saako hän elämästään kiinni ? Miten oppisin keskittymään itseeni!?

82

Anteeksi Tigera! En osannut tehdä oikein tuota lainausta edellisessä kirjooituksessa. Meni lähdesuoja tekstistäsi. Tarkoitus oli kyllä korostaa, että sinä kirjoitit nuo viisaat (ja tylyt ja todet) sanat!

83

No nyt se ukko sitte haki ne lapset. Sano reilu viikko sitten lähteissään, että “todennäköisesti lopettaa kokonaan juomisen kun on päässyt pois täältä”. Ei ihan ekaa viikkoa tainnut kuitenkaan tarkoittaa. Sen verran oli maha kasvanut että oli mennyt vissiin tölkki jos toinenkin. Mut ehkä hän tarkoittikin, että lopettaa, kun ensin saa juhlistettua vapauttaan viikon verran!

84

Eikö olekkin jotenkin sairaan mukavaa huomata että ei sillä miehellä nyt heti ainakaan kovin hyvin ole yksin mennyt? :smiling_imp:
Reilu vuosi sitten kerroin ex:lleni että olen huolissani omasta juomisestani. Sanoin että mulla on kaksi vaihtoehtoa, joko juoda itseni hautaan tai lopettaa kokonaan. Tämäpä siihen että on se sääli kun on mennyt tuollaiseksi. HÄN kyllä osaa juoda kohtuudella, alkoholi ei ole ongelma… hän on juonut jo vuosia joka ainoa päivä. No, mikäs siinä, kun kerran tietää rajansa :open_mouth: Niin tyypillistä alkoholistin puhetta :laughing: Eipä tiedä ex vieläkään että olen ollut jo 5kk juomatta, ja mitäpä se hänelle kuuluukaan :wink:

85

Älkääs nyt arvon ihmiset ottako tätä väärin, mutta:

Pitääkö tämä nyt tosiaan paikkansa, että 4-6 kertaa vuodessa? Jotenkin tämä lukema on epäsuhteessa muun Eepoksen viesteistä lukemani kanssa? Vai tarkoittaako tämä tissuttelu sitten sitä, että jokainen näistä 4-6 kerrasta kestää sitten pari viikkoa tms…

86

Rebekka,
Yritä vaan jaksaa. Jonkun ajan päästä kaikki voi olla taas paremmin. Ja kyllä mä ymmärrän erittäin hyvin sun fiilikset, usein näkee vasta jonkin ajan päästä, oliko päätös hyvä vai huono. Tai että kumpaa ne lopulta olivat enemmän. Joka tapauksessa, nyt hyvää mieltä ja voimia sulle, yritä keskittyä tänä vapaa iltanasi johonkin erittäin mukavaan, mitäs niitä nyt onkaan - herkuttelu, ystävät, netissä surffailu, kaappien siivous, luontoretki… Mukavaa iltaa sulle!

87

Joo kyllä toi pitää sellaisiin räkäisimpiin känneihin, ja siis ne yleensä kestää illasta viikonloppuun + muutaman päivän tehotissuttelun. Nämä ei oo mulle oikestaan ongelma, tosin noi tissuttelupäivät siihen perään on.

Mutta tissuttelu on tätä arkipäivää ja se mun ongelma… Siis se on sellaista, ettei olla perseet olalla vaan muuten vaan poissa tästä maailmasta, eikä mulla ole aavistustakaan miten paljon mies juo silloin. Muutaman? Ei, ehkä enemmän, koska olotila on enemmän kuin silloin kun tiedän hänen juoneen “muutaman”, mutta että pystyy olemaan ja tekemään asioita, vaikka ruokaa vaikkakin huolimattomasti ja laiskottaa kovasti (tosin yleensä painuu nukkumaan, mutta ei siis sammu). Tissuttelun mies tekee salaa, ja oikeasti se on mulle ihan tuntematonta aluetta. Sitä on nyt kestänyt tää loma, mutta arkisin hmm… Se vaihtelee. Joskus sitä on enemmän niinkuin tänä keväänä, jolloin voisi sanoa että lähes joka viikko, siis perjantaista tiistaihin. Mutta meillä on vuosia ettei sitä ole ollut juuri ollenkaan, ja vuosia jolloin se on täyttänyt loma-ajat mutta ei muuta. Sitten tissuttelunkin taso vaihtelee, joskus se on sellaista jonka kanssa voi elää, ja joskus ihan muuta. Äh, ei tätä osaa kuvailla.

88

Niin siis edelleen toi arkisin perjantaista tiistaisin on sitä tissuttelua, ei sillei dokaamista. Kai. Aika karsealta muuten tuntuu kirjoitella tällaisia… :cry:

89

OK, tämä selvensikin aika lailla. Epäilinkin, että josko näin vakaviin pohdintoihin/toimenpiteisiin olisi muutama ryyppyreissu vuodessa riittänyt. En kylläkään sinänsä väitä, että perheen pahoinvoinnin määrä olisi jotenkin suorassa suhteessa juomismääriin. Pysäyttäviä kirjoituksia täällä on - itse liikaa juovana miehenä ja perheenisänä luen mietteitänne vähän sydän kylmänä…Minkähänlaista huolta ja murhetta se oma rakas vaimo mahtaa sisimmässään kantaa.

90

Luultavasti vaimosi murehtii ihan samanlaisia murheita kuin me täällä, jos kerran liikaa juot. Mutta mitä jos kysyisit siltä itseltään? Selvin päin.

91

Meillä muuten mies joi juuri tuolla samalla tavalla. Muutaman kerran vuodessa (yleensä jossain muualla kuin kotona) siihen kuntoon, että sammui matolle tai jotain. Arkisin sellaista tasaista tissuttelua piilopulloista.

92

Hyvä kun luet. Varmaan tosiaan ihan samanlaisia asioita oma vaimosi miettii. Mistäs tiedät, ettei joku täällä tuskaansa purkava kirjoittaja jopa olisi vaimosi? Puhu vaimosi kanssa, selvinpäin, heti tänään. Ennemmin tai myöhemmin se on liian myöhäistä.

Inhottaa olla pahanilmanlintu, mutta veikkaisin, että miehesi juo todellisuudessa enemmän kuin luulet. Jos se pitää tehdä salaa, niin jotain salattavaahan siinä täytyy olla. Ja jokaista näkemääsi rottaa kohden on 10 sellaista, jota et näe… Tosin eipä sillä ole paljon väliä, juoko muutaman vai koko saavillisen. Väliä on sillä, että se häiritsee sinua.

93

Ruttu ja Eepos!

Tuollaista se oli meikänkin ukon juominen. kotona tasaista tissuttelua ja muutaman kerran vuodessa tosi pahasti perseet olalle. Tosi pitkään uskottelinkin itselleni, että minun miehelläni ei ole alkoholiongelmaa, kun ei ole koko ajan räkäkännissä. Ja pystyi tekemään ruokaa ja höpöttämään lapsille sujuvasti… En uskonut, vaikka huomasin pussillisen tyhjiä kaljatölkkejä sohvan takana. Oli juonut ne niiden näkemieni lisäksi. En uskonut edes silloin kun ukko ilmestyi taloyhtiön kokoukseen tavallista äänekkäämpänä ja rohkeampana.Kertoi illalla - kun asiaa ihmettelin- että oli salaa juonut salmiakkikossua, että saa rohkeutta tuoda mielipiteensä esiin. Miten sokea olenkaan ollut!

94

Minähän taas olen aina ajatellut että alkoholistihan tuo on, mutta silti olen sulkenut silmäni. Eräs entinen työkaverini hoki vaikeuksissa ollessaan, että ihminen kantaa vain sen, minkä kerrallaan jaksaa. Kai tuo on tässäkin, arjessa on niin monenlaista mihin energiaansa yrittää lykätä, ei siinä nyt oikeasti jaksa vahtia toisen juomista että onkos tuo nyt juonut minkä verran, ja mitenhän siihen nyt tulisi suhtautua näin omaa elämääni ajatellen ja mitä toimenpiteitä tämä multa nyt vaatisi… Eihän tuo varmasti oikein ole noin sulkea silmiään, mutta näin vaan on käynyt ja nyt ollaan tässä.

Eilen kysyin mieheltäni, ties monennettako kertaa elämämme aikana, että miten paljon hän juo silloin kun tissuttelee. Tällä kertaa sain jopa jonkin vastauksen :open_mouth: :astonished: ja se oli n. 5-8plo/vrk (kaljaa, siideriä…). Mun mielestä miehen juomista ei kuitenkaan voi ajatella pullotasolla tai viikkotasolla, vaan pidemmissä jaksoissa: Vuoteen mahtuu kesä-, syys-, talvi- ja kevättissuttelua :laughing: , ja jonain vuonna joku noista voi olla runsaampaa ja jonain vuonna vähemmän, ja jonain vuonna nuo kaikki voi olla runsasta ja jonain vuonna joku puuttua kokonaan, ja jonain vuonna nuo kaikki voivat puuttua, tai ainakin olla siedettävissä määrin. Eikä meillä alkoholi kuulu jokaiseen viikonloppuun eikä jokaiseen kuukauteenkaan eikä kesälomakaan mene aina näin, vaikka ei tämä ensimmäinen tällainenkaan ollut. Ja se tämän vuoden kevät on ollut tavallista runsaampi, mutta ei epätavallinen sekään. Mulla on niin monipuolinen mies :laughing: .

Mieheni häpeää juomistaan, häpeää sitä ettei korkki mene kiinni, vaikka ei haluaisi kai juoda. Siksi kai juo salaa. Tänä kesänä ekan kerran olen törmännyt sellaiseen ajatukseen, että onneksi juo salaa, että onneksi ei sentään tarvitse nähdä ja ehkäpä siinä voisi olla jonkinlaisesta huomaavaisuudestakin kyse. No, huomaavaisuudesta ei ehkä, mutta ajatuksena tuo on mukavampi, kuin se miten olen aiemmin asian ottanut: että kehtaakin valehdella päin naamaa ilmiselvästä asiasta, tunnen oloni loukatuksi, minua ei oteta vakavasti, ja pohdin milloin ja millaisissa asioissa voin miehessäni ylipäätään luottaa. Joo, edelleen tunnen näinkin, mutta pysyttelen tuossa mukavammassa ajatuksessa :smiley: , näin tätä kuormaa kevennetään :sunglasses: .

Meillä uutta on, että mies on mennyt AA:han. Tätä taustaa vasten, jossa ollaan eletty ennenkin aikoja, jolloin alkoholia ei juoda mutta sitten taas palattu siihen, että korkki ei mene kiinni, on omat odotukseni tältä AA-jutulta vähän kyseenalaisia… Hyvä juttuhan se tietty on. No, katsellaan.

95

Eepos!

Onks meillä sama mies? Tuo kuvaamasi alkoholin käyttö vuosien varrella kuulostaa täysin mieheni juomiselta!

Paitsi että sulle tää mies on tunnustanut alkoholiongelmansa ja lähtenyt AA:HAN! Upea juttu! Mun mies myönsi kerran, että juo ehkä hieman liikaa. Lopettikin vuodeksi. Sitten alkoi taas kahdesta saunakaljasta homma lipeämään. Miten se ei usko!!!?

Mut sehän on lähtenyt eikä mun tarvis siitä enää huolehtia.

Toivon sydämestäni että miehesi löytää todellisen avun AA:sta ja teille alkaa uusi aika!

jk. Miten mä voin olla näin tyhmä? Että mä vasta nys -13 vuoden yhdessäolon jälkeen - oikeasti itsekin tajuan, miten suuri ongelma alkoholi miehelleni on? Halusin sinisilmäisesti uskoa muuta, kun hän vielä eli kanssamme. Tyhmä minä!

96

No se tästä vielä puuttuisikin :laughing: :laughing: .

No joo, se jopa myönsi olevansa alkoholisti ja että sille on ollut vaikea myöntää ja hyväksyä, että sillä on niin paha ongelma siitä ja lakkasi syömästä niitä nukahtamispillereitä ettei tulisi uutta riippuvuutta tilalle. Mutta en oikein tiedä tuosta uudesta ajasta. Tuntuu inhottavalta myöntää, mutta tahtoisin hypätä jo toiseen junaan :blush: , kokonaan… Mutta ei tässä vielä uskalla sellaisia suunnitella, päivä kerrallaan edelleen.

Toivon sullekin kaikkea hyvää. Äläkä suotta soimaa itseäsi, sinulla on ollut syysi. Miten muuten meni se yksinäinen ilta? Pärjäilehän :slight_smile:

97

Meillä hieman nytkähti eteenpäin… Mies on nyt käynyt parina viikkona AA:ssa. En ole oikein varma mitä mieltä siitä olen, hyvä juttu se tietenkin on, mutta vähän ristiriitaisia tunteita on herättänyt se, että tiedän siellä käymisen antavan miehelle toivoa siitä, että voisimme jatkaa saman katon alla.

Mies kysyi varovasti mitä mieltä olen siitä, että hän käy AA:ssa. Silloin tuli purkaus: no, olen iloinen hänen puolestaan, mutta pitikö sen tulla näin myöhään? Että vesittäisikö se kaiken sen, mitä olen joutunut käymään läpi ton eroamisen suhteen, tiedät itsekin nyt miltä tuntuu käydä läpi kaikki ne tunteet mitä siihen luopumiseen liittyy ja senkin ajan kun olen selvitellyt jotain typeriä eroamiskäytäntöjä olisin voinut vaikka tehdä vittu ikkunaremppaa… Mun elämä tässä menee hukkaan… Mä en halua katsoa viittä vuotta jos vaikka joutuisin käymään tän saman sitten uudelleen, enkä mäkään ole enää ihan nuori vaikka niin haluaisikin uskoa… Mä en halua enää hukata elämääni tähän, tää on nähty jo… Ja mistä mä tiedän mitä varten sä siellä AA:ssa käyt, kun sinne meneminen oli tällaisen teatterin takana, itseäsi varten vai minua? Ja mikä syy minä nyt muka olen, ja mistä mä tiedän miten kauan mä riitän syyksi… jne… jne…jne…

Mies on nyt sitten ollut kiukkuinen ja vaadin kertomaan miksi. No, koska olen ajamassa häntä pois kodistaan. No, hei olenko mä aiemmin jättänyt kertomatta, etten mä halua että MUN elämässä juodaan! Onko tää eka riita siitä? Kyllä mä oon yrittänyt hyvällä ja pahalla ja kaikella, mutta tässä nyt ollaan. Ja vittu tässä kellään ole varaa jäädä tähän yksin asumaan, ei tässä kukaan ole voittaja. jne… jne…jne…

No, onpahan nyt sanottu tuokin, taas. Pikkuhiljaa tämä rakentuu varmaan miehellenikin ideaksi siitä, että olemme tosiaan muuttamassa erilleen. Olisihan se mukavaa, jos kuitenkin jatkaisi siellä AA:ssa ja tekisi sen itsensä takia. Tiedä vaikka tulisi ihastuttua mieheen uudelleen?

98

Mitäs teille, onko tilanne rauhoittunut?

Ymmärrän kyllä, että ärsyttää. Sinänsä AA on tietysti hyvä juttu, mutta sulla oli jo selvät sävelet erilleen muuttamisen suhteen ja nyt mies pistääkin tilanteen uusiksi. AA on hyvä juttu, raitistuminen on hyvä juttu. Mutta mies on käynyt siellä vasta pari viikkoa, sehän on lyhyt aika verrattuna siihen muuhun. Ja voi hyvin olla, että se käy siellä ainoastaan sen takia, että sä muuttaisit mielesi. Katsele rauhassa. Ainahan voi muuttaa mieltään, useammankin kerran. (Ainakin me naiset, miehethän suorastaan odottaa meidän olevan ailahtelevaisia :wink: ) Voit päättää, että haluatkin jatkaa yhdessä asumista. Jos se ei toimi, voit päättää uudestaan, että haluat sittenkin erota.

99

Siis olenko minä rauhoittunut :wink: . No ei tässä mitään, ehkä vaan piti vääntää riita kärpäsestä, vaikka enhän siitä ylpeä ole :confused: . AA on tosiaan hyvä, koska se antaa uutta tilalle, ja olen kyllä siitä iloinen. Ehkä olen antanutkin miehelle vähän toivoa, koska olen halunnut, että hän menisi avoimin mielin sinne AA:seen ja löytäisi sieltä jotain. Ja lisäksi on tuntunut, etten halua kuormittaa häntä liiaksi raskailla ajatuksilla, vaan antaa vähän hengähtää ja sopeutua. Kun hän on puhunut tuosta AA:sta ja yhdessä asumisen mahdollisuudesta niin olen sanonut vaan, katsotaan nyt, mennään nyt päivä kerrallaan… Mutta samalla se on tuntunut vähän valheelliselta, koska kyllä mä olen vahvasti sitä mieltä, että muutamme erilleen, joka tapauksessa. Se, mitä erilleen muuton jälkeen tapahtuu, on hämärän peitossa ja sen näkee sitten. Olen valmistellut itseäni ihan eroon ja se vaihtoehto houkuttaa, mutta ei seurustelu miehen kanssa tunnu myöskään hassummalta. Katsotaan se sitten. Ja katsotaan mitä mieltä mieskin siinä vaiheessa on :wink: . Ja tosiaan sekin, että voihan olla että pädymme parin kuukauden päästä muuttamaan yhteen jälleen. En osaa nyt ajatella tilannetta kahden vuoden päähän, en millään. Mutta ajatus omasta tilasta tuntuu hyvälle :sunglasses: .

Pojan kanssa juteltiin eilen illalla. Sitä vaivasi jokin eikä uni meinannut tulla. Kyselin että onko kavereiden kanssa kaikki hyvin, miten koulussa? No entä vaivaakohan häntä se kun olen miettinyt, että minusta olisi hyvä jos iskä muuttaisi johonkin tässä lähelle, mutta että pysyisimme edelleen yhdessä, ystävinä kaikki. Että tällaista olen isille ehdottanut, se tuntuisi minusta sopivalle, mutta en sitten tiedä mitä iskä ajattelee ja mitä tässä käy… Poika vastasi ymmärtäväisesti vaan yhym. Jatkoin: johonkin tähän lähelle (poika edelleen myönteli) tai sun koulun lähelle (nyt pojalla heräsi vastarinta, koska koulu on jo bussimatkan päässä, ja korjasin:) mahdollisimman lähelle, että voitaisiin olla paljon yhdessä… Poika myönteli taas, mutta totesi, ettei tuo ole se asia joka mietityttää, ja lopulta jouduimme vaan toteamaan, että nyt sille asialle vaan pitää sanoa, että ei ehditä, pitää nukkua ja huomenna vasta ajatella. Mutta musta tuntui hyvälle! Tietenkin olin tietoisesti antanut ruusuisemman kuvan tulevasta, sellaisen pojalle sopivamman, mutta se meni läpi! Ja siihen kuitenkin sisältyi ajatus, että iskä ei asuisi enää saman katon alla, ja se hyväksyttiin! Vitsi, toivoisin, että onnistuisimme tekemään tän kaiken sopuisasti ja sillä tavalla, että vaikka onkin vaikea asia kaikille, niin pystyisimme jotenkin kasvamaan mukana vastaanottamaan tän uuden muutoksen. Jos sen onnistuisi tekemään niin, ettei se ole missään vaiheessa pelkkä hirveä shokki kellekään vaan kaikille siitä löytyisi jotain hyvää - siis myös miehelleni ja lapselleni. Jos mä onnistunkin luotsaamaan tän hyvänä asiana?

Tuon keskustelun jäljiltä olen nyt yrittänyt makustella sitä, että mitä jos miehen asunto löytyisikin jostain tästä ihan läheltä, että miltä se minusta tuntuisi? Siihen ajatukseen ainakin liittyisi enemmän se yhdessä oleminen, ja mikäli haluan pohjimmiltani ihan lopullista eroa, kauempana asuminen olisi minulle mieleisempää… Vai voisiko se sittenkin toimia, päädyimme mihin ratkaisuun muuton jälkeen hyvänsä? Pojalle se ainakin olisi mieluisaa.

No, mutta olen pahoillani. Pidän tätä jo ihan eropäiväkirjanani, ja nämä ajatukset alkavat olla jo muuta kuin päihteisiin liittyvää. Sehän on tässä taustalla, mutta… :unamused:

100

No mutta. Kirjottelenhan mäkin tänne vielä omaan ketjuuni eron jälkeisiä fiiliksiä. Ei kai sillä ole mitään väliä, missä vaiheessa alman elämää me mennään. Olkoot sitten meidän tarinat oppina tuleville almoille, jotka tältä palstalta joskus hakevat tukea ajatuksilleen ja jotain punaista lankaa, mitä voisi tehdä. :wink:

Hienoa, että sait pojallesikin asian esitettyä niin, ettei se tunnu maailmanlopulta. Minä en itseasiassa edes kysynyt lasten mielipidettä. Vanhempien lasten mielipide on ollut selvillä jo pitkään ja tuo nuorimmainen yhteinen lapsemme on vasta 4-vuotias, joten hänelle selitin asian juuri niin ruusunpunaisten lasien läpi kuin tuon ikäiselle selitetään, mutta en kysellyt kyllä mitä mieltä hän asiasta on. Sitäpaitsi loppuratkaisuhan tapahtuikin niin nopeasti, ettei siinä kysytty keltään mitään. :laughing: