Kyllä minä ainakin loppuelämäni viinaa ajattelen ja seuraavaa juomiskertaa suunnittelen aivan samoin kun mietin että mitä laitan huomenna ruuaksi eikä se mielestäni minua häiritse. Ajattelen silloin kun ei ole tärkeämpää ajateltavaa päässä.
Sellainen ajattelutapa on kyllä tiukasti päässä, että kahdesta drinkistä, siideristä tms. ei ole mitään iloa. Jos minulla on luvallinen viinapäivä niin silloin menee 12 tai 20. Silloin kun ei ole viinapäivä, niin ei oteta yhtään. Enkä voi (toistaiseksi) kuvitellakaan että viinapäivänä joisin vain 2 annosta.
Ehkä nämäkin ajatukset naurattaa vuoden päästä, että tuollaistako elämäni oli 
Mulla on nyt vaan joku uus vaihde tai taso vähentämisessä kun en mä todellakaan ennen ole hermoillut sitä etten vaan jois liikaa. Siis just tuleva viikonloppu on ennen mun mielessä tarkoittanut ihanaa pörräämistä pullojen kanssa. Toki on olemassa se vaihtoehto etten juo yhtään alkoholia siellä. Se ajatus tuntuu nyt vaan jotenkin vieraalta. Liian pelottavalta.
Töitten takia emme pääse lähtemään vasta kun lauantai aamuna aikaisin eli siinä ainakin on nyt sitten vähennetty perjantain juomiset kun krapulassa en sinne mene ja pitää olla ajokunnossakin.
Eli mieli pyörittelee kuitenkin sitä vanhaakin kaavaa vaikka haluaa jotain uuttakin.
Mä kans nyt sitten ajattelin, että parempihan se on tätä juttua ajatella kun se ajattelematta jättäminen ei tiedä hyvää.
Mä en enää ole niitä hävettäviä övereitä vetänyt ja ehkäpä se vituttavien vajarienkin vitutus on vähentynyt. Aina nyt palaan siihen ajatukseen tarvinko ees niitä vajareita. Mutta antaapa sen ajatuksen hautua ja katotaan miten tää taas sujuu.
Mökkireissu takana. Kliseistä ihanaa yhteisoloa, aurinkoa, saunaa, järveä, grillaamista ja chillaamista. Paljon ulkoilua niin lauantaina kuin eilenkin. Eikä viinan suhteen vajareita eikä nyt hävettäviä övereitäkään.
En suhauttanut heti alkuiltapäivästä ekaa auki niin kuin muutamat jo teki. Ja niin kuin oisin ennen tehnyt. Kyllä se vähän mieli teki seurata esimerkkiä, mutta siirsin sinne kuuden hujakkeille sen ekan juomisen. Eli aika monta tölkkiä vähemmäksi se sitten jäi. Kolme pientä ja kaksi isoa tölkkiä meni illan aikana. Ruokaillessa pari lasillista viiniä. Ja muutama lasillinen viiniä vielä siinä puoliltaöin kun kielenkannat irtos kunnolla akkalaumalla ja pikku liru konjakkia vielä yömyssyksi. Viinilasilliset ei kyllä ihan niitä 12 senttisiä olleet vaan vähän reilumpia 
mutta kaiken kaikkiaan klo 18-02 väliselle ajalle vähemmän kuin mitä ois pari vuotta sitten mennyt tämmösellä reissulla.
Ja aikaisemmin se olis alkanut jo perjantaina se reissu ja eilenkin ois haluttanut muutama vielä ottaa.
Mutta nyt oli kuitenkin toisin. Vieläkin tuosta kulutuksesta pitää vähentää, mutta olen nyt tähän tyytyväinen kuitenkin.
Ja ei muuta kuin uuteen työviikkoon käsiksi. Kuusi työpäivää edessä niin eipä tarvi paljo miettiä mitä tekee.
Tsemppiä jokaiselle pyrkimyksissänne <3
Mukavalta kuulostaa mökkireissunne. Ja pääasia juomisen suhteen on se, että määrä tuntui sopivalta. Ei tullut millään tavalla siitä pahaa mieltä niin silloinhan asia on kunnossa, vai mitä?
hienosti meni, vilmasto.
ja kaikki kliseinen chillailu ja grillailu kuulostaa just parhaalta.
mulla on yks ystävä joka on tehnyt päätöksen ettei ikinä korkkaa sitä yhtäkään lasillista ennen kuutta illalla. hän ei ole edes juoppo mutta rajoituksistaan haluaa pitää kiinni. itselläni ei ollut/ole näitä kellonaikarajoituksia. korkkasin vaikka kello yksi iltapäivällä jos siltä tuntui.
miten pärjäät surusi kanssa? sorit jos muistutin murheestasi. se varmasti aaltoilee. välillä sujuu, välillä iskee kipu.
vähentämisessä olet pärjännyt ihan huikealla tavalla. ja just surustasi huolimatta. ansaitsisit kukkakimpun meiltä kaikilta!
Menihän se mökkireissu aika suunnitelmien mukaan vaikka meni sitä viiniä enemmän ku aattelin. Mutta kun se oli semmonen ihana akkojen kalkatushetki niin innostuin vaan tosiaan entisiin mökkireissuihin verrattuna huima vähennys juomisissa eikä krapulaa vaikka tuntuhan se pikkusen seuraavana aamuna, mutta kunnon aamupala ja parin tunnin ulkoilu vei sen pois. Ei ahistuksia eikä juomahaluja sunnuntaina. Aikaisemmin olisin tosiaan jo perjantaina aloittanut ja jatkanut koko viikonlopun pikku tissuttelua.
Nyt ei olekkaan vähään aikaan mitään tämmösiä suunnitelmissa. Aika paljon ollut menoja ja pääkopassa hälinää viiem aikoina niin nyt pitää rauhottua kotiin. Siis silloin kun en ole töissä 
Kiitos kysymästä Sylvia. Tippa tuli silmään kun kysyit <3 ei pahalla tavalla vaan hyvällä.
Mun elämähän on ollut aika suurta surutyötä viime vuodet ja nyt on todella utopistinen olo talven jäljiltä.
Kun sitä skarppas kaverin takia koko talven ettei olis se jota sairaan pitää lohduttaa ja pitää pystyssä.
Olen muutamat kerrat seisonut kaverin haudalla ja en vaan usko, että hän on siellä. Eikä se mitä sinne laskettiin ollut enää kyllä kaverin näkönenkään, niin sairaus kuihdutti lopussa. VIimesen kerran kun kävin kaverin luona niin oikeastaan ne silmät oli enää tutut. Sitä olenkin monta kertaa muistellut, että kun viimesen kerran nähtiin niin kaveri ei kunnolla enää ollut silmiään avannut, mutta viimesen kerran vielä katsoi suoraan minuun ja heipat siinä kumpikin sanoi.
Itku tuli taas kun tuota muistelen. Itku tulee ja menee. Ikävä on ihan järkyttävä. Kun on tuntenut toisen aina…tai no lapsesta asti paremminkin ja monet jutut on jaettu ja koettu niin eka vuosihan se pahin on kun ne tutut jutut tulee ja menee ilman häntä. Serkkuja mulle jäi edelleen monta, mutta se yks vaan on nyt pois joukosta.
Siellä se pilven reunalla istuu ja keittelee kahvejaan ja puhua höpöttää. Istuttaa ruukkuihinsa niitä pinkkejä kukkiaan joita minä en taas voinut sietää, samoin grillaa sitä pahaa käristemakkaraa josta minä en tykännyt. Ja naureskelee meijän muitten touhuille ja katsoo nyt rauhassa niitä öklöjä saippuasarjoja kun kukaan ei häiritse. Nytkin varmaan katsoo, että mitäs se vilmasto siellä naputtelee ja silmiään pyyhkii <3
Tsemppiä kaikille ja mukavaa tiistaita 
EDIT…eikö tänäänhän onkin keskiviikko 
vuorotyöläinen taas sekasin viikonpäivistä
Sait kyllä nyt minunkin silmäni vettymään tuolla tekstilläsi…
Sun reissu kuulosti just hyvältä! Tolleen mä haluaisin osata ottaa silloin kun otetaan porukalla, mutta juon aina liikaa.
Päivän kyyneleetkö Pecorinolle tuosta tekstistä tuli <3
Eilen kävin kauempana puutarhalla ja auto oli aika täynnä kukkaista energiaa illalla jatkui kalusteiden maalaukset grillauksen lomassa ja toki kukatkin piti ruukkuihinsa saada. Se työrupeama vaati muutaman makean ällön siiderin jotka jotenkin vaan hyppäsivät ostoskärryihin. Ja grilliruuan kanssa meni lasillinen punkkua viikonlopun pullon jämistä. Ja vielä yhden kylmän oluen verotin miehen varastoista kun istuin terassilla ihastelemassa kesäiltaa. Ja omia periaatteita rikoin jälleen kun ennen yövuoroa ei saa ottaa mitään. Tai siis tänäänhän ne yövuorot alkaa eikä eilen illalla…tulee tuosta ilmaisusta semmonen olo, että just ennen yövuoroa joisin jotakin.
Join minä kyllä ison pullon kivennäisvettäkin illan aikana. Kesä on vaan näköjään haastavampaa aikaa vähentämisen suhteen. Toki eilinen nyt ollut mitään verrattuna entiseen kulutukseen.
Ja ostin sitten vastoin periaatteitani muutaman ällöttävän pinkin kukan. Kaveri pilven reunalla hihittelee nyt minä oon aika natsi värien suhteen, mutta nyt tuolla ruukuissa on sitä pinkkiäkin. Just semmosta elämän räsymattoa tämä taas on. Osa raidoista värikkäämpiä ja osa vähän tummempia.
Viikonloppuja jokaiselle ja tsemppiä pyrkimyksissänne <3
taidetaan olla kukkien suhteen ehkä vähän samaa kaliiperia. Paljon pitää olla, mutta ei pinkkiä 
.
Meillä on pääasiassa kirkkaan punaista ja valkoista. Mutta itse tein viime kesänä poikkeuksen sillä, että laitoin pinkkiä ja sinistä portin pieleen. Se ei näy terassille niin ei sekoittanut pakkaa liikaa.
Ja toinen poikkeus on se, että laitan yleensä jonnekin vähän jotain keltaista.
Jos pääsen tänään ajoissa kampaajalta lähden kukkia hakemaan. Muuten se jää aamuun. Huomis iltana on siis selkä kipeänä purkittamisesta, mutta hyvä fiilis kun kukkia on joka puolella. Valmiiksi jo ilahduttaa.
Hyvä että tarkensit juomisaikatauluasi. Me jotka olemme täällä pidempään olleet tiedämme mitä tarkoitit, mutta joku uusi voisi ruveta jo selvittelemään missä hoitolaitoksessa työskentelet, että osaisi pysyä sieltä poissa.
en ihmettele Pecorinon kyyneleitä.
itselleni tuli vilmaston tekstistä suunnaton ikävä - rakasta koiraani. jonka menetin jo muutama vuosi sitten.
lohdutan itseäni juuri noilla “pilvenreunalla seurailee”-mielikuvilla, että siellä se kannustavasti häntä vispaten katselee tätä mun eloa ja oloa. se auttaa.
vilmaston kaveri on onnekas kun häneltä jäi rakkautta maailmaan. moni jäi kaipaamaan.
pinkki kukka on minunkin kauhistus, mutta nyt se sopii vilmaston pihamaalle kaikessa loistossaan.
lisäksi olet vilmasto siinä mielessä onnekas sinäkin, että osaat tuntea vilpitöntä rakkautta. moni ei osaa.
kun äitini kuoli, en vierittänyt yhtäkään kyyneltä. toisaalta, kuten olen ennenkin todennut, että jos veljelleni taikka ukolle sattuisi jotakin, en tiedä miten kestäisin sitä. aitoa surua ei ole jos ei ole aitoa rakkautta.
tuo on niin totta tuokin että tämä yllätyskesä on herätellyt juoma-ajatuksia.
eilen vai toissapäivänä päässäni pyöri Edamin boolikannu. nyt vois maistua helmeilevä hedelmäsiideri.
mutta se on tiukka nou nou. ei ole mahdollista. vaihdan ajatukset ruokaan. mitä tekisin tänään päivälliseksi/lounaaksi?
fetasalaatti vois olla hyvä. tai joku herkullinen munakas. juustomunakas ja herneitä. tai lihakeitto! oikein vanhanaikainen lihakeitto. se on hyvää.
ruokahalua siis on, eilen en syönyt muistaakseni kuin hedelmiä. ja pari juustonäkkäriä.
lihakeiton valmistaminen vaatisi Prisma-reissua, lähikaupasta ei löydy tarvittavia lihoja. vai päädynkö pikaruokaan eli pussikeittoon. sienikeittoa ja tuoretta paahtoleipää?
nälkä kasvaa kirjoittaessa
Ruoka, tuo ihana puheenaihe! Näin kesällä tykkään grillata (kaasugrillillä), mutta ideat ovat jo nyt loppuneet. Iänikuiset soijamakkarat ja grillikasvikset tai -vartaat kyllästyttävät. Mutta mitä muuta sitä keksisi?
Muista ruoista kasviskeitot ovat ihania; paksu sosekeitto juureksista ja kaurakermasta, päälle siemeniä tai esimerkiksi härkistä - nam! Ja wokit kookosmaitoon tehtynä. Mutta kun se on kovaa rasvaa ja paljon kaloreita, niin ne eivät ole joka viikonlopun herkkuja.
Kohta saa uusia perunoita. Ulkomaisia en halua ostaa, odotan mieluummin kotimaisia. Mitä syötte uusien perunoiden kanssa? Minä tykkäsin voista ja keitetystä kananmunasta, mutta nykyisin en pysty käyttämään niitäkään ilman syyllisyyden tunnetta (matkoilla on usein pakko hyväksyä vajavaisuutensa ja syödä lakto-ovo-vegetaarisesti, mutta kotona en halua eläinperäisiä tuotteita käyttää). Margariineista en tykkää. Yleensä laitan uusien perunoiden kostutukseksi vain grillivihanneksista ja/tai soijasuikaleista tulevaa oliiviöljyä, sen kanssa en muutenkaan säästele.
Lempiruokia ja -reseptejänne? Myös eläinperäisiä tuotteita sisältävät kiinnostavat, koska monet ovat muokattavissa vegaanisiksi. Sitä paitsi Edamille teen joka tapauksessa liha- ja kalaruokiakin.
Kerron sinulle, Sylppy, salaisuuden, jolle monet muut varmasti nauraisivat (en tarkoita Plinkkiläisiä): Silloin tällöin perhonen tai pari tulee “seurakseni” kasvimaalle, pyörähtelee siinä ympärillä ilonani. Ajattelen aina, että edesmenneet koirani ne siihen tulivat minua ilahduttamaan ja saatanpa niille muutaman sanan höpöttääkin 
Äh, nyt tuli itku. Onneksi täällä toimistolla ei ole juuri ketään muita, istun ihan omassa kopissani yksin.
Minulla on mies, jonka mielestä joka ruoka pitää sisältää lihaa jossain muodossa. Siksi sitä aika paljon syömme. Itse söisin mielelläni enemmän kasvisruokaa ja kalaa. Vegaaniksi en ryhtyisi, mutta voisin kuvitella vähentäväni lihan syöntiä. Itse en koe maitotuotteiden syöntiä riistoksi niin kauan kuin maitoa tuottavista eläimistä pidetään hyvää huolta.
Hemis, et siis käytä ollenkaan nahkatuotteitakaan varmaankaan. Mistä löydät kenkiä jotka talvella ei sulata jalkoja?
Mutta lempiruokiani ovat erilaiset pastat. Cacio i Pepe on tosi ihanaa, kun se tekee hyvästä Pecorino juustosta. Grilliin tykkään tehdä vartaita missä on lihaa ja kasviksia. Eilen ostin kotimaista hevosta. Sitä on minusta eettistä syödä siksi, että me emme kasvata hevosta karjana. Hevosia yleensä Suomessa pidetään kuin kukkaa kämmenellä, eli ovat eläneet hyvän elämän. Eikä ole mitään järkeä heittää hyvää lihaa hukkaan. Jättikatkaravut grillissä ovat myös suurta herkkua. Huomisesi sen hepon seuraan ostin tuoreet maissit, jotka grillaamme suolan ja öljyn kera.
Munakoisosta ja kesäkurpitsasta tykkään tehdä kääröjä joissa on sisällä vaikka vuohen juustoa ja ne kääröt sitten grilliin. Eli leikkaan ohuita siivuja munakoisosta, lämmitän pannulla sen verran että pehmenee. Sitten sivelen päälle pestoa, punaista tai vihreää maun mukaan. Sitten nokare vuohenjuustoa ja rullalle. Grillissä hyvä väri pintaan ja herkuttelemaan.
Uusiin perunoihin laittaisin voin sijaan oliiviöljyä ja suolaa.
Kerrohan Hemmentaali mikä olisi Hesassa hyvä ravintola mistä saa vegaani / kasvisruokaa, mutta on myös lihansyöjille jotain? Pitäisi varata pöytä seurueelle missä molempia.
En ole vielä uinut. Huomen illalla ehkä olen jos altaan vesi sopivaa. Jäveen tuskin ehdin ennen kuin myöhemmin kesällä kun pääsen pyöräilemään pidempiä lenkkejä.
En ole täysin vegaani. Kuten sanottu, kodin ulkopuolella on elämä helpompaa, jos syö munia ja maitotuotteita silloin, kun vaihtoehtona on verensokerin romahtaminen. En ole kovin mukava ihminen silloin, kun verensokerini pääsee liian alas… 
Mutta olen hyvilläni jokaisesta kerrasta, kun pystyn tekemään vegaanisen valinnan.
Vegaanisuuteni liittyy vain ruokaan, vegaanisten kenkien, asusteiden yms. hankkimiseen ei riitä varaa eikä voimia. Oma valintani on kuluttaa mahdollisimman vähän. Minulla on vain yhdet talvikengät, jotka kulutan loppuun asti, ja sama pätee muihinkin varusteisiini; mahdollisimman vähän, käytettynä jos suinkin mahdollista, ei mitään turhaa. Nahkalaukkuja tai vöitä en voisi kuvitella hankkivani (turkiksista puhumattakaan). Onneksi tämä tynnyrinmuotoinen vartalo ei edes houkuttele hankkimaan vaatteita ihan vain vaihtelun vuoksi. Päinvastoin, minulle shoppailu on tuskaa ja vältän sitä viimeiseen asti.
Syön itse lähinnä etnisissä paikoissa kuten Fafa’s ja Levant ja vastaavat. Edamin kanssa ei juuri käydä Helsingissä syömässä, mutta silloin kun käydään niin se on kiinalaista tai pizzaa. Pizza on yksi niistä tuotteista, joiden suhteen kärsin mieluummin pienen pistoksen omassatunnossa kuin ostan vegaanisena, koska vuustot on aika kamalia. Eikä pizza ilman juustoa ole pizza 
Mutta hei, perjantai alkaa olla voiton puolella, nyt on jo iltapäiväkahvi kupissa ja parin tunnin kuluttua toimiston ovi heilahtaa kiinni!
Voi ihanat hiekkalaatikkokaverit <3 meillä jokaisella on se oma tapamme surra ja mua ainakin lohduttaa ajatus, että pois nukkuneet on jollain tasolla vielä täällä mukana. Mulle ne istuu tuolla pilven reunalla seuraamassa. Istuu siellä mun rakkaat kissatkin. Minä oon aika hiljanen surustani ollut kun tuntu, että viime talven puhuin koko ajan siitä. Tänään kaupassa yks puolituttu tuli kysymään miten meidän suku nyt voi ja siinä sitten piti pikkasen silmäkulmaa kuivata. Se tulee ja menee.
Ja niin ne pinkit kukat nyt istahti luontevasti tosiaan tuonne ruukkuihin. Mulla oikeestaan on aika kausiluonteista nämä värit. Ja nytkin yhdessä isossa ruukussa kaikenvärisiä orvokkeja, mutta taas yhdessä pihan nurkassa useampi ruukullinen erilaisia valkoisia kukkia. Tykkään myös yhdistellä eri muotoisia lehtiä…eli siis roikkuvia muratteja, hopeaputouksia yms ja sinne tänne istuttelen koristeheiniäkin sekaan. Kaikki kukkaruukut on savisia ajanpatinoimia sekalaista seurakuntaa, ei yhtään muovista. Jaa onhan mulla muutama muovinenkin vaan nekin on vähän semmosen rustiikkisen näkösiä. Toki amppelit on muuta kuin savea Ihan pitää nyt miettiä mitä kukkapenkeistä löytyy! nyt kukkii omppu yms puut ja keltaista sekä oranssia löytyy. Vaan niinhän ne alkukesän kukat onkin keltaisia. Sitten alkaakin sinisten ja violettien vuoro. Eli kyllä se vilmaston piha on semmonen iloinen sekoitus kaikkea mahdollista mutta pakko mun on todeta ettei mikään älytön sirkus koska kyllähän multa se jonkinmoinen visuaalinen silmä löytyy 
se ärsyttää kun ei voi kuvia tänne julkaista. Ne kertois enemmän kuin sanat niin ku tiiätte!
Ja ruoka! ooh ruokajutut on ihania!
Ja uudet perunat! mä tykkään ihan voin ja sillin kanssa. Mutta mä myös grillaan niitä. Aika pientä ja samankokoista uutta perunaa pyörittelee öljytilkassa ja merisuolaa hieman mukaan. Sitten vaan folionyyttiin ja grilliin. Foliona käytän vahvaa foliota ja leivinpaperiakin laitan ensin sinne sisälle nyyttiin. Näitä voi tehdä myös uunipellillä uunissa.
Tai sitten aika perussalaatin kanssa kans menee, teen sinappisen öljykastikkeen kaveriksi.
Ja sitten tykkään tehdä sillikaviaaria. Käytän nykyään Allpron soijavalmistetta tämmösiin, onkohan se nyt jotain go on-nimistä. Se on aika majoneesimainen. Meillä kesällä aika paljon tehdään ruokaisia salaatteja ja välillä tekee mieli tämmöstä “majoneesia”. Ja uusista perunoista saa hyvän perunasalaatin. Uutta sipulia ja yrttejä sekä öljyä. Joskus oliiveja tai aurinkokuivattua tomaatteja. Keitän aina reilusti uusia perunoita niin saa tuommostakin tehtyä.
Minä en ole kasvissyöjä, mutta en kyllä syö pahemmin punaista lihaakaan. Kalaa ja broileria enimmäkseen. Ja tykkään kokeilla kaikkia uusia kasvisjuttua mitä kaupasta löytyy. Mifut yms on tuttuja juttuja. En osta tavallisia kermoja vaan aina jotain go greeniä tms. En tiedä miksi kai minussa joku ituhipin alku asuu
Sitten se on kiva juttu se tomaattijuttu K-kaupoissa! kirsikkatomaatteja foliovuoassa joita pyöritellään öljyssä ja yrteissä ja sitten grilliin. Vaan sen nyt voi toteuttaa ihan itsekin.
Paljon grillailen muutenkin kasviksia joko folionyyteissä tai semmosenaan. Ja meillä grillataan joko puulla tai hiiligrillissä.
No nythän tässä iski nälkä!!
Minullakin on muutama reissu kesällä tiedossa sinne Helsinkiin niin mistä sen tietää vaikka sitten istutaan samassa ruokapaikassa 
oletettavasti mut voi bongata myös joltain terassilta…Se onkin sitten hauskaa kun arvuuttelee josko tuossa plinkkiläinen olis. Ja mistä sen tietää vaikka ollaan joskus jo törmätty täällä mun nurkilla tai jossain muualla.
Joo mä aattelin selventää tuota mun “ennen yövuoroa” kun jos nyt joku uus lukee ja ajattelee, että voi kamala sentään, että joku vetää siideriä kitusiin ennen yövuoroa ja sitten menee hoitolaitokseen töihin 
Mutta jospa nyt keittäs kahvit ja menis tuonne johonkin aurinkotuoliin ihmettelemään ja nauttimaan auringosta.
Tsempit tavoitteisiinne ja olkaahan kiltisti hiekkalaatikolla <3
Hemis, tuo perhosjuttu on ihan tuttua. vuosi sitten pääsiäisenä pieni lintu teki pesän parvekkeeni aurinkoritilän suojaan. olin sekaisin ja romuna monta päivää koska minun pitä hajoittaa pesä ennen kuin poikaset ilmaantuisivat sinne. syy oli se että meillä tehtiin pientä parvekeremonttia. olin varma, että rakas koiranihan sen linnun sinne lähetti.
en tosiaan voi kirjoittaa koirastani juuri mitään, sillä suojelen itseäni. joten jätän koiruliaiheet sikseen. auts, kun sattuu taas!
voi että teillä on hienoja ruokia! just kirjoitin omaan ketjuuni että ruokavalioni on varsin tavallista tallukka-kamaa.
possua en juurikaan syö, muuta lihaa kylläkin. ja onhan vappunakeissa possua. huono omatunto vaivaa aina. eettisistä syistä. pizzassa valitsen aina vegen, mutta sitä juustoa pitää olla tosiaan rutkasti. Mifusta saa hyvän carbonaran.
kesäkeitto on ihan parasta kesäkauden vihanneksilla. uudet perunat ja juustoiset herkkusienet on hyviä. tomaattisipuli ja kananmunat uusien perunoiden kera. ihanaa… tomaattisipuli-salaatissa käytän maustepippuria, se on ihan must.
ja teidän kukkavalinnat! nekin ovat niin erikoisia. mulle yks pelargoni edellyttää haasteellisia suunnitelmia
Joskus on vaan aiheita joista ei voi kirjoittaa eikä puhua. Eikä ole tarvekkaan jos siltä tuntuu. Jotkut asiat tulee vaan pidettyä siellä omassa sydämessä <3
Mun ruokafilosofia on, että helppoa ja hyvää konstailemattomia perusmakuja eikä pitkiä piiperrysohjeita.
Nuo sun ruoat kelpais heti mullekin Sylvia! unohdin ihan kokonaan grilliherkuista täytetyt herkkusienet! ja pekonia päälle! syönhän mä siinä erittäin mielelläni possua kyllä mä lihaakin syön eikä mulla ole mitään eettisiä ajatteluja sen kanssa. Mutta olen todella nirso lihan suhteen enkä koskaan ravintolassa tilaa mitään pihvejä vaan kalaa.Tykkään itsekin tehdä joskus jauhelihapihvejä ja lihapullia. Lihapullat muusin kans on kunnon lohturuokaa ja jauhelihapihveihin laitan vain sipulia ja valkosilia ja murustelen fetaa, ei kunnon jauheliha tarvi mitään kananmunia eikä korppujauhoja.
No on tämäkin…silmät kun saa auki ja kahvimukin käteen niin plinkkiin juttelemaan ruuasta
Mutta se on parempi se kun alkas heti höpöttää jotain viinipulloista. Jep yövuoro painaa jäsenissä ja jutut sen mukasia.
Nyt mä meen lukeen mitä muut on puhuneet täällä.
Jos sitä välillä tänne omaankin höpötysketjuun jotakin naputtelis muistiin.
Lämmintähän on riittänyt, ihan utopistinen olo kun nyt vasta on kesäkuun alku ja luonto kukkii täysillä ja itsekin oon ruskettunut jo kunnolla.
Ja kyllä helteisinä vapaapäivinä se jano on vaan kovempi kuin kylminä toki en ole koskaan sille lasilliselleni syytä tarvinut. Ihan sama oonko ollut iloinen tai surullinen niin kiva ollut viinilasillinen ottaa. Suurin tekosyy on ollut vapaapäivä ja kun oon vaan perso viinille. Mutta kun en mä nyt voi aina olla töissäkään niin niitä vapaitakin on. Ja kyllä tässä viime vapaillakin sitten kipasin alkosta viinipullon, mutta vain semmosen tavallisen pullon, en pönttöä. Ja kyllä kaupassa se siiderisikspäkki automaattisesti lensi sinne ostoskärryyn. Viinipullon jaoin kahdelle päivälle, peräti niin enkä yheltä istumalta sitä ryypännyt menemään ja osa menikin ruuan kanssa. Ostin alkoholitonta siideriäkin ja kokeilin jatkaa sitä viinilasillista sillä, mutta se siideri oli niin kamalan makuista eli ei toimi mulla tuo konsti. Jos mä sen viinini juon niin ihan semmosenaan kiitos. Mutta janooni olen nyt osannut juoda sen alkoholittoman oluen! siitä kun ei tule sitä toisen tölkin janoa no olut ei nyt minun ongelma olekaan, mutta keksinpä nyt jonkin muun vaihtoehdon kuuin kylmän lonkun tai siiderin. Muutama holillinen tölkki taas vähemmän limsoja olen kans testannut vaan kun en ole koskaan niistä välittänyt niin en välitä edes opetella. Kivennäisvesi toimii mulla parhaiten. Eli nytkin kun hain siideritölkin jääkaapista niin pakotin itseni juomaan lasillisen vettä samalla.
Harmittaa ja ei harmita nuo siiderit ja viini. Ärsyttää tämmönen suunnitelmallisuus, että juoppas nyt vettä ja äläpä nyt juo tuota ja päläpälä. Mutta ilman tätä ajattelua oon pian vanhoissa tavoissa takasin. Semmosenkin asetin rajaksi taas, että vasta illalla sai korkata eikä heti kun tulee töistä. Näköjään leikkelen pikkusia palasia koko ajan pois vanhoista tavoistani ja harrastan kaupantekoa tän kanssa.
Muutama uus juttukin elämässä mukana. Toinen koskee työkuvioita ja toinen liikuntajuttuja. Vaan niistäpä ei sen kummemmin, mutta varsinkin tuo liikuntajuttu on semmonen pitkäaikanen haave jonka toteutan ja se vaatii vähennysprojektin jatkumista myös näissä tölkkijutuissa aikasemmin en olisi voinut lähteä mukaan koska olis voinut vaikka mun vapaa-aika häiriintyä…
Surutyö tässä kulkee samalla ja paljon olen istuskellut järvien rannoilla ja puistojen penkeillä tuijottelemassa jonnekin. Ja pyöräillytkin olen kilometrikaupalla, löysin siitä jonkin ihan uuden jutun nyt vaikka aina olen fillarilla kulkenut kesät/talvet.
Ai niin ja mies huomas kauppareissullaan, että meidän palautettavien tölkkien määrä on vähentynyt huimasti
Että vaikka välillä tuntuu vähentäminen hankalalta niin on sen arvoista vaikka siinä rajoilla roikunkin.
Ja nyt pitää lopettaa koneella roikkuminen ja lähteä töihin.
Tsempit tavoitteissanne <3
Juomisen vähentäminen tai lopettaminen on melkein sama kuin rakkaan ystävän hautaaminen. Sen verran paljon siihen on tullut panostettua (sekä rahallisesti, ajallisesti, että emotionaalisesti…) Nyt pitää löytää jotain tilalle.
Mulla oti urheilu ja liikkuminen on iso motivoija. Jotenkin ei halua mennä salille (varsinkaan personal trainerin kanssa) vanhalta viinalta haisevana. Laitoin itselleni tänä kesän urheilun kannalta sellaisia tavotteita, että pakko vähentää. Ja sitten yli tämän kesänkin on tavoitteet olemassa, jos vain kroppa kestää. Joidenkin osien kanssa on ollut hieman haasteita viime vuosinaa. Liikunnan lisääminen kyllä näkyy heti kropassa ja nukkumisessa…
Mulla tuo liikunta on ollut yksi addiktio.
Joskus se oli mulle juttu, joka antoi mulle luvan palkita itseni alkoholilla.
Ehkä sen takia nyt on niin vaikea aloittaa lenkkeily? Ihan hullu ajatuskuvio, mutta nyt olen yrittänyt olla itselleni armollinen.
Mitään ei ole pakko tehdä. Ei kuntoilla, eikä juoda.
Kun on sen sisäistänyt, tulee jotenkin rauhallinen olo.
Oon ihan hyvässä kunnossa, mutta pikku juoksulenkki päivittäin ei tekisi pahaa.
Ehkäpä se tästä lähtee, kun nuo helteetkin hetkeksi väistyi. Oon kai vaan pirun laiska
Alkoholista irtipääseminen oli helppoa, kun se oli edellytys parisuhteen hyvinvoinnille. Asutaan erikseen ja kun yhteen palattiin nainen sanoi minulle, että voin omalla ajalla tehdä mitä huvittaa (alkon kanssa). Yhdessä ei kyllä onnistu.
Ei sitten ole huvittanut tissutella yksinkään.
Terapeutti mulla on päihdepuolelta ja se on auttanut paljon. Mihinkään AA -ryhmään en sovi. Pari kertaa käynyt, eikä ole mun juttu. En ymmärrä kuinka jotkut vatvoo vuosikausia vanhoja juomismuistojaan.
Mutta kukin tavallaan, jos jollakin toimii, siitä vaan.