Eli tästä alkaa uus jakso vähentämisen suhteen. Koin tuon entisen “jostakin ja joskus se vähentäminen on aloitettava”-juttuni toimimattomaksi. En turhaksi todellakaan vaan nyt tarvin uuden jutun tähän vähentämiseen. Vähän kuin olis laihduttanut ja nyt tarvii uutta tasapainoilua.
En minä tarpeeksi vahvoilla tän homman kanssa vielä ole. Mutta vahvempi kuin loppiaisena. Niin monta viinipulloa on jäänyt ostamatta ja aukasematta siitä loppaisesta ja niin monta krapulaa vähemmän,.Pitäs välillä muistaa myös iloita siitä mitä on saavuttanut.
Oon ennenkin kirjoittanut, että välillä niin hankalaa kun ei voi kaikesta suoraan kirjoittaa täällä. Kun pitää olla tietynlaista yksityisyyden suojeluakin. Nytkin elämässä muutama murhe menossa, mutta ei vaan voi niistä puhua. Liekkö sen nyt niin väliä vaikkei tarkemmin paljastakkaan, mutta miettimään joutuu.
Eikä ne murheet mitään selitäkkään. Joskus ne murheet oli hyvä tekosyy tarttua siihen viinipulloon nyt päinvastoin muutama tapahtunut juttu on paras syy olla tarttumatta pulloon.
Eli vähentäminen jatkuu.
Jokaisella vapaalla en saa juoda. Kerran/kaks kuukaudessa ja vain yhtenä iltana. Ja sen yhenkin illan määrää sitten alan kontrolloimaan enemmän. Reissuja ja lomakin on vielä eessä tälle kesää. Juhlat juhlina joo. Mutta tosiaan reissuilla mulla on aina ollut hallinnassa se juomisen määrät. Se mun ongelma on se vapaapäivien älytön viinin lipittäminen kotona.
Viikko sitten aloitin tän uuden ketjun ja kaikkea kerkes tapahtuun elämässä sen jälkeen. Niistäpä en sen kummemin puhu, mutta niin oli iloa kuin suurta surua. Ja matkassa ne kulkee.
Mikään ei selitä, että sittenkin viikonloppuna viiniä piti juua parina iltana. Vähemmän kuin ennen. Ja en jaksa nyt sitäkään jäädä miettiin enkä murehtiin.
Eilen teki niiiiin hirveänä mieli viiniä vaan kun sitä ei ole kotona niin en sitä lähde hakemaan. Ja selvisin siitä yli. Kun tänään oli työpäivä niin sitä ennen ei saa juoda.
Miten ihmeessä kesä onkaan näin vaikeaa?! miten ihmeessä sitä on kesäsin tottunut vielä enemmän istumaan ulkona niin kotona kuin muillakin terasseilla?!
Tuonne Tyräkin ketjuun jo kirjoittelin samasta asiasta, mutta jatkanpa sen tännekin muistiin. Jos joskus meinaa totuus unohtua
Mä rakastan aina kaikille höpöttää positiivisesta ajattelusta ja asenteesta asioihin. Mä uskon niihin. Vaan se onkin jännä kun se on itelle välillä niin vaikeeta!
Kyllä mä edelleen lähes asiasta kuin asiasta löydän positiivisen puolen, mutta voi hyvänen aika kuinka helposti se taas uhkaa kääntyä siihen, että voisinhan minä vähän viiniä ottaa tänä iltana. Ihan vaan, että relais ja unohtas asioita vähäks aikaa. Mutta paskat se niin ole. Sehän on kyse mun asenteesta! mä oon tän puoli vuotta keskittynyt olemaan juomatta, toki olen välillä juonutkin, mutta se ei todellakaan ole ollut joka viikkoista.
Tiiättekö kun sitä aattelee asioitten olevan hyvin niin lakkaa olemasta varuillaan. Kun ei itse vaan jaksakaan kohdata asioita semmosenaan vaan haluaa turruttaa välillä. SIellä se viinipiru nytkin on kuiskutellut, että olis vähän vapaata tiedossa ja kyllä sä nyt viinipullon voit hakea. Mutta mä sovinkin huomis aamulle menoa jota en voi perua millään tekosyyllä. Pakko palata tuohon konstiin välillä!
Viime päivinä ajatellut, että pitäs mennä jutteleen ammattilaiselle. Oon pari kertaa aikasemminkin käynyt jutteleen tässä aikuisiällä. Ihan vaan ulkopuolisen näkökantaa asioihin. Siis semmosta asioitten järjestelyä päässä. Kun on asioita joille et mittään voi ja oma perhe tai ystävät ei riitä kun ovat itekin niin lähellä mukana. Pitkälle ne yleensä riittääkin vaan välillä tarvii ulkopuolista apua. Plinkki on kyllä hyvin toiminut apuna, mutta vois olla tarpeen joku muukin apu.
Ei kyllä kesän kenties kaunein perjantai tätä hommaa helpota
Mutta jos jaksais miettiä, että myös huominen lauantaiaamu voi olla kesän kaunein.
Mulla vähän samat suunnitelmat, vois olla ihan terveellistä saada jotain ulkopuolista näkökulmaa ja mielipidettä, jossei tää elo nyt tästä jotenki äkkiä vakaannu.
En ole pahemmin kerennyt täällä mitään lukemaan, äkkiseltään vilakisuut ja näyttää uusia tulleen mukavasti mukaan. Elämä vie taas niin vauhilla, että tekis mieli kuulkaa vaan linnoittautua sohvan nurkkaan turruttaan pääkoppaa. No enhän mniä niin tee kun aamulla pitää olla aikasin auton ratissa ja viikonloppuna tulen sitä viiniäkin nauttimaan, mutta kun on semmosta seuraa ettei kehtaa kovin montaa pullollista ryypätä parempi niin. Se on sitä vähentämistä sekin viettää aikaansa muualla kuin omassa sohvan nurkassa.
Ja kiitos kommnetista Tyräkki. Tuo on niin totta, kunhan aina jaksaa miettiä viinapirun naputellessa, että minkälaisen sitä haluaa seuraavasta aamusta! eikä vaan sitä jsut sen hetkistä nautintoa.
Palailen ensi viikolla langoille. Tai mistä sen tietää jos jossakin vaiheessa puhelimesta lukasenkin mitä kaikille kuuluu
Pidennetty viikonloppureissu takana. Ja oli niin vieraanvaraisia kyläpaikkoja, että jo ihan ärsytti siis se kun niin auliisti sitä viiniä tuputettiin!! Eka iltana jokainen nyt todellakin useamman lasillisen otti ja joku oli aina lasia täyttämässä kun se tyhjeni. Ja se en oillut minä se täyttäjä ja en kyllä itkenytkään vaikka se täytettiin eli viinipiru olalla oli tyytyväinen. Enkä mitään lasillisia ees laskenut. Seuraavana päivän krapula ja niinhän se vanha fiilis tuli esiin, että milloin kehtais iltapäivällä jotakin ottaa. No ei tarttenut enempää miettiä kun joku jo lonkeron nakkas eteen. Mutta ei siinä nyt montaa kehannut ryypätä kuitenkaan kun ei ne muutkaan. Ja joku se tuolla sisällä toppuutteliki mua. Välillä vaihettiin kyläpaikkaa ja taas vieraanvaraisuus jatkui. Mutta nyt istuskelin saman lasin kanssa monta tuntia, en vaan halunnut juoda, ei tehnyt mieli. Kotiin kun tultiin niin omassa rauhassa muutaman siiderin join sohvalla.
Mielestäni selvisin kunnialla tuosta reissusta. Siihen nähden mitä se juominen näillä reissuilla on aikaisemmin ollut.
Mutta mä oon niin väsynyt. Mun elämässä on niitä hautajaisia viime vuosina riittänyt ja taas on yhdet tulossa. Kun yhestä surutyöstä tokenee niin toinen jo kolkuttaa ovella. Ei vaan pää enää jaksa pysyä perässä. Töissäkin on ollut todella kiire, onneksi se loma kuitenkin on tuossa nurkan takana.
Polvi petti eli en ole salille kunnolla päässyt. Sekin väsyttää kun kerkes tottua liikkumaan. Itkettää ja väsyttää koko ajan. Toki just nyt on yövuorot menossa niin sekin sitten väsyttää.
Itsesääliin en kuitenkaan aio jäädä rypemään kun ei se pitemmän päälle auta. Enkä aio mennä sohvan nurkkaan viinipullon kanssa tursottaan. Ei sekään mitään auta. Joku pikkunen olio minussa huutaa just tuota “pulloterapiaa” ja jos olisin just nyt vapailla niin voisinpa sen toteuttaaki. Jos totta puhutaan niin varmaan oisin jo tukka hulmuten sen aloittanutkin
Yritän nyt vaan kääntää tän kökköfiiliksen muuksi. Surutyöt nyt on tehtävä joo totta kai.
Lähen fillarilenkille kun polvi kestää sitä hyvin kuitenkin.
Tuli tuossa mieleen kun sitähän aina haaveilee siitä lottovoitosta, että sitten vois relata ja jättää työnteon vaikka ees vähäksi aikaa. Mutta oikeesti?! usklatasinkohan minä ees jäädä töistä pois kun sittenhän ois aikaa niitä viinipulloja aukoa
Tällä hetkellä ymmärrän miksi on helpompaa olla kokonaan juomatta. Aina minä en sitä ymmärrä.
Mutta sen onnekseni viikonloppuna huomasin, että jokin minussa on tässä matkan varrella viinan suhteen muuttunut. Vahvoilla en ole vieläkään, mutta ihan pikkusen enenmmän kuin loppiaisena
kuule vilmasto! minusta oot pärjännyt koko talven, kevään ja kesän todella hienosti koska kehitystä on tapahtunut tasaiseen tahtiin. muista iloita siitä. eikö se Sun sohvalla tursottaminen (repeän aina kun luen tuon sanan Sun teksteistä) viinipullon seurassa ole loppunut liki kokonaan. muistatko vielä sen ajan kun kertomasi mukaan päädyit jatkuvasti tursottelemaan vapaapäivän sattuessa keskellä viikkoakin?
eikä ihme että olot ovat kuopassa kun raskas vuorotyö ja suruakin koko ajan elämässä. pahoittelut siitä.
lomasi oot totisesti ansainnut.
joskus kannattaa listata niitä kehityksiäkin eikä pelkästään epäonnistumisia.
ei se tarkoita että ottaisi samantien hatkat pyrkimyksistään jos vähän kehaisee itseään saavutuksista.
vähättelemättä toki pätkääkään (kenenkään) mahdollista lopettamis-päätöstäkään.
kaunista kesäpäivää ja mukavaa viikonloppua!
pysykäämme juonessa mukana nyt ja aina
Taivahan oikiassa oot Sylvia! kehitystä on tosissaan tapahtunut ja en TURSOTA enää vapailla sohvan nurkassa musta tuo on vaan passeli sana siihen mun harrastukseen.
Olenhan minä iloinnutkin kehityksestä, mutta kun en oikeasti tiennyt mitä odottaa kun lopettaa sen jatkuvan alkoholin käytön. Mä pelkäsin, että onko elämä tylsää tai iloitsin toisaalta jos se onkin jotenkin ihan älyttömän mahtavan ihanaa. Pelkäsin etten pysty tähän. Pystynhän minä kun vaan tosissani halusin.
Elämä on vaan jotenkin leviällään nyt muutenkin niin pitää vaan yrittää elää jonkun sortin keski-ikäistymisen projektia tää on. En mä koe, että mulla mikään viidenkympin kriisi ois. Mullahan on asiat periaatteessa hyvin, mutta kait sitä vaan taas etsii omaa suuntaansa.
Sitä vaan yrittää nyt elää tässä hetkessä eikä jäädä menneeseen.
Kiitos Sylvia sanoistasi
Ja eilen illalla olis voinut olla tosi ryyppymenot jos oisin sille tielle lähtenyt. Mutta join ruuan kanssa vain punkkulasillisen.
Mutta nyt on taas yövuorojen aika niin eipä tartte miettiä mitä tekee seuraavat päivät
Tsemppiä pyrkimyksiinne ja ollaan kiitollisia sekä onnellisia siitä mitä meillä jo on
Jouduin eilen käymään päivystyksessä ja siinä verhon takana oli nuorehko nainen jolla tuntui olevan ylävatsakipuja. Lääkäri siinä kyseli, että käytätkö alkoholia. Oikea dejavu mulle kun itelläkin kerran samaa tingattu viime vuonna ylämahakivun takia ne maksa-arvothan oli silloin normaalin eli mitä lie kipua olikaan.
Mutta mä muistin nyt kuinka kauheasti mä olen pelännytkin välillä terveyteni puolesta. Mikään terveyden perikuva nytkään ole ylipainoni kanssa, mutta en mä enää kuulostele just tuota oikeaa kylkeä, että jos siellä jyks tietty elin oikkuilis.
Mun tekin mieli mennä inbody-mittaukseen vaan sekin hirvittää. Vaan jospa mä rohkenen vielä.
Flashbackeja…hyvä niin. Muistuttaa taas miksi tähän lähin mukaan.
Jaahas peräti kolmen viikon tauko plinkistä
Elämä on ollut suruineen nyt niin haastavaa muutenkin niin päätin unohtaa kaiken muun ja keksittyä selviytymiseen.
Totta jos puhutaan niin halusin välillä viettää elämää samalla sillai, että testaa minkalainen viinan käyttäjä oikeasti nyt olen. Selityksen makua sekin, teki mieli vaan olla ilman kontrollia. Mutta kun eipä minusta enää siihen vanhaan kaavaan ole varmasti kyllä lähtis lapasesta koko homma takas vanhoille raiteille jos en enää välittäs ees yrittää.
Pitkä hääviikonloppu takana ja silloin annoin vaan mennä kavereitten kanssa. Mutta kuitenkin normaalia vähemmän kaatelin viiniä kurkusta alas. Mutta valitettavsti kyllä sen verran, että seuraavana päivänä oli taas mukava ottaa vähän lisää kuplivaa.
Ja ekaa kertaa tälle vuotta join kotona yks ilta niin, että seuraavana päivänä ahisti laskea milloin voi lähteä auton rattiin. Ei kiitos enää sitä lajia mulle.
Nyt on vaan semmonen koetinkivi menossa, että kesäloma alkoi just ja olis parin viikon reissu aurinkoon eessä. Hassua edes puhua lomasta koetinkvienä vaan sitähän se toisaalta tämmöselle viinimonsterille on aina kun on hyvä syy se lasilillinen ollut ottaa.
Eipä se auta kuin vain kontrolloida omaa touhuaan lomalla.
Tsemppiä kaikille kavereille.
Vähentäminenhän on todellakin onnistunut tänä vuonna, siihen olen tyytyväinen.
No löytyhän se omakin ketju tuolta. Pariin kuukauteen en ole halunnut mitään kirjoittaa tähän. Olen tässä välillä lukenut muitten juttuja ja muutaman kerran kommentoinut.
Ja tervetuloa kaikki uudet plinkkeilijät mukaan
Mulla on tosiaan toinenkin ketju olemassa jonka aloitin loppiaisena ja nyt kesäkuussa sitten tämän.
Kesälomakin reissuineen oli ja meni. Välimerellä pari viikkoa ja joka päivä tuli jotain nautittua, mutta ei todellakaan siinä määrin kuin ennen. Viimeisenä päivänä kaadoin jopa puolikkaan viinipullon hotellihuoneessa viemäristä alas. Kolme viinipulloa ostin huoneeseen koko reissun aikana ja yleensä mulla on menny pullo päivässä toki ruuan kanssa ravintolass ajoin lasillisen viiniä ja iltadrinksutkin tuli nautittua, mutta maltillisempi meno oli viakka porukkaa oli mukana reilusti.
Oon miettinyt mikä nyt mättää. Minä niin väsyin jo koko aiheen ajatteluun. Ja plinkkiin. Vaikka plinkki se mut autto alkuun tammikuussa tässä vähentämisessä. En mitään kirjanpitoa ole pitänyt juomisestani, mutta tiedän sen vähentyneen. Mutta tiedän myös, että ellen ole tarkkana olen pian samassa pisteessä kuin alkuvuodesta. Viinipiru on ovela ja istuu edelleen nurkan takana
En kanna enää siideriä ja viiniä niin paljon kotiin kuin ennen enkä ole koskenut miehen konjakkiin enkä piilotellut tyhjiä tölkkejä tiskipöydältä ettei mies näe.
Mutta edelleen ärsyttää se kalenteriin tuijottaminen!! vähän semmonen fiils kun kattelen tulevia työvuoroja, ETTÄ TUOSSAHAN VOIS VAIKKA JUUA VIINIÄ viime viikolla tartuin tähän ja surutta sovin monelle viikolle menoja just vapaille etten vaan voi illalla tursottaa viinipullon kanssa. Just siis liikuntatreffejä kun niitä edeltävänä iltana en todellakaan halua juoda.
Kesä oli surullinen kesä ja murheen täyttämä. Niitä asioita olen työstänyt ja nyt taas skrappais tän juomisen kanssa ettei siitä tule kans murhe. Vaikka juominen on muuttunut/vähentynyt niin ei se ole vielä siinä tilassa mitä haluan.
Hei,
Tosi kiva kuulla, että olet onnistunut vähentämään. Minua myös harmittaa tuo jatkuva pohtiminen, että koska ottaisi. No kuukausi on mennyt ilman - katsotaan miten jatkuu - tavoitteena olisi että ottaisi vähän aina joskus. Yritän päivitellä tänne niin jospa se siitä.
moi, sama juttu täällä kuin vilmastolla.
olen pitänyt taukoa plinkistä ihan tarkoituksella. väsähdin siis minäkin koko aiheen pohtimiseen.
vähentäminen on sujunut edelleen yllättävän hyvin. uskon ettei näin olisi tapahtunut jos en olisi hurahtanut loppukesästä sali-harrastukseen. sieltä kun saa itselleen niin hyvän olon. oon täysin koukussa.
alkanut pimeä kausi on vaaran paikka. toisaalta mikä tahansa vuoden aika on “vaaran paikka”. kevätaurinko, kesäterassit, jne. talvipakkasilla “vähän” punkkua. lista on loputon. kohta taas on glögi-aika.
tarkkana saa siis olla.
kaikille valtavasti tsemppejä pyrkimyksiin! ja sietokykyä pimeään vuodenaikaan!!! paljon terkkuja.
Hohhoo plinkkikäiset
Nyt aletaan taas liikkumaan vaarallisilla vesillä. Eilen mulle tuli kylään vanha tuttu. Ahistus siitä otanko vai en
Kerronpa vähän enemmän elämästäni. Ja ajatuksistani.
Salakavalasti tai liian huolettomasti olen taas alkanut alkoholiin suhtautumaan. Monta reissua ja juhlaakin on ollut, mutta niistä nyt olens elvinnyt vähillä juomisilla. Mutta nyt olen taas vähitellen raahannut siideritölkkejä kotiin ja joitakin tyhjennettyjä viinipullojakin tuolta roskakaapista löytyy. Positiivista edelleen, että tölkit on niitä pienempiä eikä niitä ole mennyt niin paljon kuin ois voinut mennä. MUTTA nyt oli pitkä viikonloppuvapaa ja torstaina join 5 olutta. Perjantaina puolikkaan viinipullon ja useamman siiderin. Lauantaina loput viinistä ja muutaman oluen sekä siiderin. Eilen kävin kaupassa ja ostin sixpäkin siideriä joista kolme tuhosin sen jälkeen kun olin ensin pari kupillista glögiä lämmitelly. Sitten iski joku paniikki klo 15-19 siis tuhosin nuo sunnuntai juomiset ja sitten se iski tajuntaan. Ei voi olla totta mitä touhuan koko helevetin pitkä viikonloppu torstaista sunnuntaihin tissuttelua! joo ennen vanhaan tuo määrä ei ois ees riittänyt, mutta se mitään lohduta.
Mä myös ärsyynnyn kun en voi selittää avoimesti täällä mitä kaikkea tuskaa ja surua elämässä on. Vaan mitä merkitystä niilläkään kuitenkaan on ei ne surut sitä selitä, että alkoholi on mun ongelma. Hyvä tekosyy ne vain on. Ne surut pitää selvittää muuten. Ei viinalla.
Okei mä olen nyt herännyt onneksi todellisuuteen. Loppiaisena oli vielä pahempi fiilis.
Parit pikkujoulut olis tiedossa ja ne nyt juhlin aikomusteni mukaan. Erikoista on etten ole varmaan kymmeneen vuoteen sopinut “julkisia” pikkujouluja, mutta niitä yksityisiä juhlia sohvalla on kyllä riittänyt aikaisemmin välttelin tilanteita joissa minun pitää sivistyneesti lipitellä 12 cl viinilasillisia kun omassa baarissa ollut paremmat tarjoilut
Tekipä mieli ensin hylätä koko plinkki. Ensin tuntui kuin olisin epäonnistunut täysin jollakin tapaa. Mutta itsenihän siinä pettäisin jos en ottas taas ryhtiliikettä. Kokonaan lopettaminenkin on mielessä taas käynyt.
Jospa nyt ensin tavoitteena kuitenkin, että lauantaihin pikkujouluihin ei saa ottaa vauhtia jo perjantaina.
Heippa Vilmasto, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa vaikkakin ei ehkä ihan niin positiivisessa merkityksessä kuin olisi toivottavaa.
Hyvä että tulet kirjoittamaan heti kun huomaat, että alkaa taas kulutus kasvamaan. Itse huomasin viime keväänä / alkukesästä sen ilmiön, että kuten sinäkin kyllästyin ajattelemaan koko asiaa ja plinkkiä niin kummasti lähdin menemään kohti vanhoja tapoja. Nyt olen tänne kirjoitellut aktiivisesti pari kuukautta ja olen taas saanut itseni paremmalle ladulle. Siksi aion kirjoitella kunnes vähentäminen alkaa vakiintumaan oikeasti. Voi mennä pitkäkin aika siinä, omalla kohdallani.
Miksi koet, että et voi avautua täällä surustasi? Pelkäätkö, että joku tunnistaa? Sen pelon ymmärrän kyllä, eihän meistä kauheasti kukaan varmaankaan halua kuuluttaa ympäriinsä, että alkoholi on ongelma. Mutta toisaalta, jos täällä on joku lukemassa joka meidät voi tunnistaa jutuistamme niin silloin silläkin ihmisellä on ilmeisesti ongelma. En usko, että täällä pyörii ketään ihan vaan huvikseen näitä tarinoita lukemassa. Rohkeasti vaan avautumaan, jos uskot, että se voisi sinua auttaa. Meiltä kanssa-vähentäjiltä varmasti riittää myötätuntoa ainakin ymmärtämään se, kuinka helppoa surua olisi turruttaa alkoholilla.
Moi Vilma. olen mä tässä aina lueskellut mitä sullekin kuuluu ja taisin vähän aikaa sitten jotakin kommentoijakin.
En vaan ole saanut aikaseksi kirjoitella enempää, oon päässäni tuumaillut enemmän asioita. Aluksi oli pakko kirjoittaa kaikki ajatukset tänne, mutta jossakin välissä se ei ollutkaan niin tärkeää.
Mutta nyt taas on tärkeä kirjoittaa on kun en halua entiseen. Tää viime viikonloppunen oli ainutlaatunen tänä vuonna. Kyllä tommoset pitkät pörräämiset kotona on ollut kuvioista pois. Se oliki jännää kuinka ajattelematta se hups vaan lähti lapasesta. Pikkuhiljaa oltas taas vanhassa kaavassa kokonaan eli elämää vain pitäs koko ajan suunnitella juomisten mukaan. Oon pari kertaa saanut itseni kiinni pahasta ajatuksesta kun olen jotain sopinut jonkun kanssa. Mutta olen pystynyt kuitenkin sopimaan menoni vapaapäivien aamuiksikin.
En halua avautua täällä asioistani just sen takia jos vaikka joku tunnistais. Epäilen nyt kuitenkin onko täällä tuttujani. Mutta ei sen väliä. Kun en minä sääliäkään halua ja kun ne ei ne surut/murheet ole syy juomiseen. Ne on vain tekosyy sillle. “Onpa taas ollut rankkaa, otanpa lasin viiniä”. Ihan kuin surut oikeuttas korkkaamaan sen viinipullon.
Myötätuntoa riittää kyllä täällä, sen tiedän ja kiitos siitä Vilma
Vuoden alussa ajattelin enemmänkin sitä henkistä puolta tähän ja onhan se edelleen mukana tietysti. Mutta kun minä vain olen perso viinille ja tottunut sen ympärillä pörräämään. Muka jotenkin makeeta istahtaa punkkulasillisen kanssa sohvalle rentoutuun kynttilän valossa. Joo ihan okei se yks lasillinen, mutta kun ei se siihen jää.
Mun oma ajatusmaailma on muuttunut loppiaisesta. En jaksa enää selitellä syitä. En tiiä mikä tämä fiilis nyt on, mutta se selvinnee pikkuhiljaa ehkä kun on nähnyt toisenlaisenkin tien niin nyt taistelen sen vanhan minän ja jonkun uudenlaisen minän kanssa. Mutta viime viikonlopun kaltainen elämä ei siihen kuulu.
Paljon olen lukenut tässä viime päivinä niin lopettajien kuin vähentäjienkin juttuja.
Oon miettinyt omia tekosyitäni juomiselle ja varsinkin siihen tapaan, että oot vain tottunut, että nyt pitäs ottaa viiniä. Miten tiukassa ne vanhat rutiinit onkaan?! ja sitten kun oot sen muutaman ottanut niin sitten tekee mieli lisää.
Samoin se, että haluanko tarpeeksi sitä muutosta. Haluanhan toki ja oonkin muuttanut tapojani.
Oon varmaan vain niin hukassa nyt asioitteni kanssa. Minulla on hyvä parisuhde ja työpaikka jne. Suuret surut ne varmaan eniten tässä muokkaa pääkoppaa. Asiat muuttuu ja minä oon aika monessa mukana auttamassa. Välillä tuntuu, että unohdan itseni kaiken keskellä.
Ehkä se loppiaisen päätös tulla mukaan plinkkiin kantaakin nyt pitemmälle ja syvemmälle.
Välillä väsyin koko juttuun, mutta nyt taas ajatus pyörii muutoksessa.
Mä olen positiivinen ihminen ja ajattelen etten enää pysty palaamaan siihen menneeseen tapaan. Osa minusta välillä palaa takas viinipirun kanssa, mutta osa minusta taistelee siitä eroon. Oishan toki mahtavaa kun naps vaan tuosta muuttusin fiiniksi kohtuukäyttäjäksi osa minusta tuumailee edelleen täysraittiutta. Minä joka olen tottunut tekemään enkä tuumaileen niin pähkäilen täällä tämmösten kanssa.
Mutta siis parit pikkujoulut tulossa. En yleensä lähe tommosiin mukaan koska joudun jarrutteleen lipittämistä seurassa enkä tykkää yövieraista kun eihän sitä silloin kehtaa aamuyölle tursottaa sohvan nurkassa. Tuohon nyt pitää todeta etten enää kyllä harrastakkaan aamuöille asti viinilasin kanssa sohvan nurkassa istumista. Juomien määrä on todellakin vähentynyt. Mutta en ole edelleenkään tyytyväinen siihen määrään eli nyt sitäkin sitten vähentämään.
Mutta nämä pikkujoulujutut on mulle edistysaskel
Pitkät vapaat menossa ja aamuiksi olen sopinut menoja ettei vaan tule hassuja ajatuksia mieleen iltaisin.
Kaippa tää kaikki on myös viiskymppisen naisen hormonihöyryilyäkin. Ajatuksenvirtaa pois päästä naputeltuna tänne.
Pikkujoulut juhlittu. Maltillisesti eikä ahista tänään. Väsyttää. Ois kyllä voinut jättää nuokin bileet väliin kun oli ne vaan semmoset väkinäiset pippalot. Baarin kautta pyörähettiin miehen kanssa, pari lonkeroa join vielä siellä. Kotona vielä muutama olunen. Jonninjoutavaa puuhaa sanon minä parasta oli kuitenkin se etten ollut änkyräkännissä vaan aivan täysin tolpillani. Ehkä lähinnä seurasin baarissakin muitten melskaamista sillai sivullisena. Enkä ite ollut se äänitorvi koko ajan
No nyt on rakas kotimaamme juhlittu uudelle vuosisadalle. Hyvin maltillisesti kylläkin minä sen tein. Tiistaina automaattisesti istahin sohvan nurkkaan ja join muutamat siiderit + oluet. Viiniä en ees harkinnut ostavani, mutta noita löytyi jääkaapista enkä edes pohtinut sen kummemmin asiaa vaan join menemään.
Eilen mulla oli kyllä ihan älytön taistelu viinipirun kans. Eikä se ollu oikeesti viini, ei olut, ei siideri. Se oli glögipiru ei käynyt mielessäkään ne muut tölkit kaapissa, mutta joku ihme mielleyhtymä, että nyt on itsenäisyyspäivä ja nyt pitää juua muutama glögilasi. Väkevämpi sellanen eikä kaupan litkua. Voi hvyänen aika sitä taistelun määrää mutta niin vaan sain sen mielihalun pyntättyä jonnekkin maan rakoon. Kun mä en ees tiiä halusinko oikeasti sitä glögiä vai oliko se vaans emmonen mielikuvafiilis minusta hengailemassa glögilasin kanssa kynttilänvalossa.
Viikonloppuna tuli taas yks uus suru-uutinen ja en enää edes jaksa laskea paljonko niitä on tässä viime vuosina ollut. Yks kun helpottaa niin uutta tilalle. Mutta nyt minulla on sitten aika varattuna mielenterveystoimistoon jutteleen. Yhen kerran kävinkin jo viime viikolla ensi hätään juttelemassa. Minä en nyt jaksa taistella kaiken kanssa yksin. Omat keinot loppuu. Elämästä puuttuu välillä oikea ilo. Vaikka minulla on moni asia (parisuhde, koti, työ, talous) todella hyvin niin jokin minussa on särkynyt. Ja kun tiedän ettei tarvi yksin selvitä. Minulla on hyvä mies ja läheiset sekä ystävät. Ne kuuntelee kyllä, mutta ei se ole sama asia.
Eli uus askel omassa hyvinvoinnissa otettu eteenpäin
Moikka Vilmasto!
Ikävä kuulla että sulla on paljon murhetta elämässäsi. Luin ketjuasi ja mainitsit siitä positiivisesta asenteesta. Se onkin tosi helppoa muille siitä puhua ja pitää arvossaan, mut omassa elämässä se ei olekaan niin helppoa, varsinkaan murheen keskellä. Tsemppiä kuitenkin, se positiivisuus joka tapauksessa kannattaa!
Luettuani sun tekstejä, jäin miettimään että mikä sun tavoite on? Olisiko sulle mahdollista tehdä konkreettista tavoitte kuten vaikka maksimissaan 2 lasillista / annosta alkoholia viikossa + juhlissa lupa juoda esim. klo 24 asti – muttei tietenkään pahaan humalaan? Lasi alkohollilista glögiä itsenäisyyspäivänä kynttilän valossa ei kuulosta ihan hirveän pahalta
Toi juttelemaan meneminen kuulostaa ihan älyttömän hyvälle. Toivottavasti saat opit itsestäsi ja siitä, miksi susta tuntuu, että jokin sinussa on särkynyt. Aina ei tosiaan yksin tarvitse selvitä. Tsemppiä!
nyt päinvastoin muutama tapahtunut juttu on paras syy olla tarttumatta pulloon.
parempi niin. Se on sitä vähentämistä sekin viettää aikaansa muualla kuin omassa sohvan nurkassa.
siis se kun niin auliisti sitä viiniä tuputettiin!! Eka iltana jokainen nyt todellakin useamman lasillisen otti ja joku oli aina lasia täyttämässä kun se tyhjeni. Ja se en oillut minä se täyttäjä 
mutta niin vaan sain sen mielihalun pyntättyä jonnekkin maan rakoon. Kun mä en ees tiiä halusinko oikeasti sitä glögiä vai oliko se vaans emmonen mielikuvafiilis minusta hengailemassa glögilasin kanssa kynttilänvalossa.